" Elämä välil aika mielisairas, ja tekis mieli hyppää pois laivast.
Mut ku ei voi, ei saa olla heikkoi. Oon se jäbä, joka sanojensa takan seisoi.
Pitää pysyy kovana, vaik tekis mieli vaan käyttää huumeit ja dokata.
Tarpeen tullen pitää osaa pyytää apuu. Myrskyn tieltä paksuimmatki puut kaatuu.
Panostan juttuihin, jotka parantaa elämänlaatuu. Kaikki paska se kuitenkin maatuu.
Mä keskityn vaan olennaiseen, ja panostan mieluummin yhteen ku moneen naiseen.
Ja vaik aina ei mee hyvin, ei saa luovuttaa, ku elämän virrat ne kuohuttaa.
Ei jokaist kakkuu tarvi kuorruttaa. Et saa takas sitä menetettyy nuoruutta.
Jos yskittää, ei voi ku aivastaa, ja jos mieli sairastaa,
ei voi vaihtaa kuskii eikä aivoikaan. Pitää vaan selvii vaivojen kaa.
Jos yskittää, pitää aivastaa, ja jos mieli sairastaa,
vaik masentais, ei saa lannistuu. Tuntuu ku piru olkapäällä istuu.
Päivä kerrallaan eteenpäin. Tää on vaan elämää ja se menee näin.
Ja jos tuntuu, et se menee päin puuta. Ota niskast kii ja elämäntapoja muuta.
Nuku hyvin, syö hyvin. Pidä huolta, ettei elimistö lyö yli.
Ettei tuu niit takalaittomii. Se on katala kohtalo jos sekoo aivo siin.
Ja se vain on tosi, et se on yksinään susta kii, et ootsä yksinäinen vai ootsä mussa kii.
Vai kaahaaksä motaril Mustangil? Koita päästä karkuun tuskaasi.
Kortit on pöydäs, minkä sille ite mahtaa, et vitutus kasvaa ku jengi paskaa
lastaa sun niskaan. Sano "Fuck it." kaikille, se paljon mahollistaa.
Jos yskittää, ei voi ku aivastaa, ja jos mieli sairastaa,
ei voi vaihtaa kuskii eikä aivoikaan. Pitää vaan selvii vaivojen kaa.
Jos yskittää, pitää aivastaa, ja jos mieli sairastaa,
vaik masentais, ei saa lannistuu. Tuntuu ku piru olkapäällä istuu."
https://www.youtube.com/watch?v=EOM3_vy-YgU
Se on taas kevät ja mun pää sekoo taas. Ahdistaa, stressaa, vituttaa, väsyttää, turhauttaa.
Haluan lomaa, haluan elää. Jos koulu on elämää varten en pelkää kuolemaa. Ei, en pelkää todellakaan. Haluan taas kuolla. Angstangstangst.
Kun se olisikin vaan pelkkää angstia, mut kun se on muuta. Se on mun aivokemiaa.
Mun aivot ei pidä keväästä, ehei, eivät yhtään. Valo lisääntyy ja paha olo samaa vauhtia.
Onnellisuus on asennekysymys, haha... Itse kirjoitin joskus niin ja uskoin siihen. Kyllä, asenne vaikuttaa mut en voi pelkällä asenteella olla onnellinen.
Kun se olisikin niin helppoa. Turha vinkua ja valittaa. Ei se vaikuta mihinkään, tekemällä voi vaikuttaa. Pakko jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jatkaa...
Kyllä oon tehnyt yllättävän paljon.
Tammikuun eka viikonloppu meni vaihteeks kummeilla. Oikeestaan mun piti levätä yksin viikonloppu, mut lauantaina iski ikvävä... En sit jääny kotii murjottaa vaa kummeille mää lähin :). Käytiin kylässä ja Mimi oli tietty mukana, se päätti leikkiä tappajakoiraa :D. Eiku toinen koira oli vähä turhan innokas ni piti sille rähähtää...
 |
| Paha tappajakoira... |
Ja helmikuussa menin iskälle viikonlopuks ni pitihää sitä nähä ystävää taas. Lauantaina 7.2 kävelin taas akuutti24 vatsakivun takia. No niinpäniin...
Poistuin paikalta itkuisena ja vihaisena. On se vittu kumma, kun ei saa hoitoa. Ei oo varaa yksityiseen.
Eikä mulla loppujen lopuks oo ollu aikaa, saatika jaksamista mennä lääkäriin vaatimaan hoitoa. Tää systeemi on iha hullu. Juurikin niin, koska mun diagnoosit kertoo mun olevan hullu, mielisairas niin ei voida uskoa että mulla on kipuja, fyysisiä ongelmia.
Sairasta... sairasta, että kipeät ihmiset ei saa hoitoa...
Mietin vaan niitä ihmisiä jotka on oikeasti aivan järkyttävän kipeitä, niin kipeitä että elämä on lähes pelkkää kipua. Yhteiskunnasta on varmaan siistii säästää sillä tavoin, että uuvutetaan ne ihmiset täysin, kun eivät enää jaksa hakea hoitoa. Ei mee rahaa hoitoihin tai tutkimuksiin.
Kun ne vaan älyisi sen, että kannatais hoitaa ne ongelmat ennen kuin ne pahenee. Kuinka paljon yhteiskunta menettää rahaa kun sairaita ihmisiä ei hoideta, ajoissa? Sairaslomia, sairaslomia... Ja kemikaalit, lääkemyrkythän hoitaa.
Vittu, tää alkaa olla niin hulluu ettei pysty ku repeilee :´D.
Ihkudaa.
Ja sairauksista. Käytii koiruuden, kaverin ja kaverin koiran kanssa jäällä lenkillä. Koirat juoksi vapaana. Mun koira venäytti selkänsä :(. Se näytti iha vammaselta seuraavana aamuna, eikä suostunut edes kävelemään. Mentiin tottakai lääkäriin. Kipulääkettä ja lepoa.
Onneks toi selkä on parantunut :). Kyl välillä vaikuttaa siltä, että olisi kipuja siellä selässä mut pääosin kyllä on kunnossa nyt. Harmitti kyllä niin paljon. Inhottavaa katsoa ku rakas elukka on kipee...
 |
| Selkäpotilas |
Mie vietin ystävänpäivän isukin kaa. Käytiin Lauantaissa syömässä kahvit ja vohvelit. Hyvää oli. :P.
Mut ystävistä... Välillä on jännä kun älyää kuinka paljon ympärillä on ihmisiä. Outoa ja ihanaa. Terapeutti sano, että ihmiset voivat opetella olemaan läsnä, kuuntelemaan, keskustelemaan, olemaan empaattisia yms. Mutta mulla on kuulema kaikki noi taidot jo luonnostaan. Kuulema eri asia kuitenkin se, että opetteleeko ne vai tuleeko luonnostaan.
Terapeutti sanoo, että kun hän sais kaadettua sen mitä ihmiset musta oikeasti ajattelee mun päähän.
Kun en mä vaan pysty uskomaan siihen, että olisin oikeasti hyvä jossain. Saatika, että osaisin rakastaa itseäni.. ehen pysty.
Inssien pieleen meno, vittu. Se sai tuntemaan mut niin paskaksi ihmiseksi. Todella paskaksi. Ja kyllä, mä koen olevani vieläkin sitä. Hävettää niin vitusti se, että meni nii monta inssiä. En ees haluis myöntää sitä, saatika kehtaisi. Mut ilman totuutta ei tuu asioista mitään.
Olisin voinu tappaa itseni vaan sen takia, koska oon niin paska. Ihmiset sanoo että kyl mä osaan ajaa, ajo-opettajakin sanoi että osaan ajaa mut mun päässä on solmu joka heittää paniikin päälle. Kun on paniikki en vaa osaa toimia järkevästi enää. Tulee tyhmiä virheitä.
Onneks se on nyt ohi.
Kummit tuli piristää mua kun olin iha paskana, ku en saanu sitä korttia. En todellakaan voinut mennä kouluun ku reputin inssin. Itkin vaa koko päivän. Hakkasin betoniseinää, mul meni kädest kai jotenki noi pari rystystä, mut turha valittaa ku iha oma vika.
Syötii tortilloi, kyl mä selvisin niistä päivistä. Mutta ähh, erittäin huonosti. Enkä tuu pitkiiin aikoihin olemaan sinut sen asian kanssa että en saanu korttii ekalla kerralla. Reagoin monen mielestä voimakkaasti, tottahan se on. Mut sellainen mä oon.
Mut asiasta toiseen...
Sain uudet lasit tai maksoin mää niistä osan itse. Nyt näkee :). Kyllä mä välillä käytän piilareita vieläkin, mut tykkään mun uusista laseista :). Helpointahan olisi, jos vaa olisi varaa siihe laserleikkauksee. Heh.
 |
| Uuvet lasit |
Kuiteskii mulla oli psykiatrikin. Ku miul o edelleen uniongelmia. Noh hänpä sano, että valvo 36 tuntia putkeen. Se on lyhytaikainen korjaus uniongelmiin... Oli talviloma ja miepä sit päätin valvoa sen 36 tuntia putkeen. Kummit valvoi mun kanssa.
Ilta ja yö tuijoteltiin lähinnä telsua ja ohjelmia pois boksilta. Lauantaina lähdettiin Lahteen viettämään päivää. Kummien hääpäivä <3 ja piti muutenki lähteä liikkeelle, että pysyy hereillä. Mutta joo :´D Se tunne kun on valvonut jo vuorokauden. Mentiin kirpparille. Revettiin nauramaan jo siinä vaiheessa ihan tyhmille asioille... :´D Oli kyllä erittäin hauska päivä, en tiiä milloin oon nauranut niin paljon vaikka nauranki paljon. Heh.. "Sul on jotain keltaista housuissas", HEVI-penkki ja aivan mahtavaa. Ei jumalauta... :´D Nauran nyt itekseni täällä ku rupesin miettii sitä päivää. Ihmiset varmaan taas vaihteeks katto, mut ei se haittaa yhtään edelleenkään :´D. Käytiin syömässä Pancho Villassa. Omnomnonomnnomnm :P. Illasta tai ei kello ollut ehkä kun jotain 19 käytiin ABC:llä juomassa kahvit. Oli vähä hassu olo.
Keksin myös miksi se psykiatri käski valvoa 36h... Siinä vuorokauden jälkee alkaa olee jo niin pihalla, että kaikki alkaa vaan naurattaa :D. Hauskaa oli!
Autto se myös hiukkasen uniongelmiin :), vaikka jouduin ottaa lääkettä että nukahdan 36 tunnin valvomisenkin jälkeen o_O.
Lomalla lähdettiin "sukulaisiin" Joensuuhun :). Myö mentiin bussilla, koska bussiliput ei maksaneet kuin 5e/henkilö. Joensuussa meillä oli käytössä auto... Kirppareita kierreltiin taas. Tietty käytiin "sukulaisissa" siinä lähellä Liperissäkin, elukoita <3 Ystävääki näin Joensuussa.
Elukoista puheen ollen niin kyl mun elukat voi hyvin :). Paitsi se Mössön selkä, mut sekin nyt on ok. Hassuja eläimiä ja niin rakkaita edelleen <3 Yksi yö tulin kyllä nukkumaan olkkariin ilman kisuja ja koiraa... Ku edellisenä yönä ne oli häiriköineet mua kyllä koko yön. Höpelöt.
Mun kaveri toi omat kotilonsa mulle hoitoon viikoksi :). Mulla oli täällä 17 kotiloa hoidossa :D.
 |
| Hoitokakrut kylvyssä :) |
Koulusta sen verran, että meillä on menossa tuotantoeläin jakso edelleen. Tehtäviä, tehtäviä ja tehtäviä. Tää ope tunkee niitä vaan jatkuvalla syötöllä. Ensinnäkin ne on todella laajoja tehtäviä, eikä niihin meinaa vastauksia löytyä. Hermo menee ja sen opettajan näkeminenki nostaa mun verenpaineet ylös!! Mäjäytin koulussa nyrkin taas tiiliseinään, meni hermot siihe opettajaan. Käytäntöä ei juurikaan oo ollu, ollaan käyty mittailemassa vasikoita ja hiehoja kyllä. Käytiin myös tutustumassa täysin uuteen navettaan. Vähän oli jänskä ku se oli jo niin koneistettu o_O. Kauhee miten nopeasti teknologia etenee, scifistä todeksi :D.
Mut kohta tulee kyl käytäntöä! Mulla alkaa koulussa viikko koulunnavetassa ensi maanantaina ja kestää seuraavaan maanantaihin. Sitten maanantaina mää häivyn mun kummeille, kun mulla alkaa kuukauden työssäoppimisjakso navetassa. Kivaa! :) ja samalla niin pirun raskasta... Mua pelottaa se, että miten jaksan... Mut enköhän mä jaksa.
Tänään oli koulussa opinnäytetyöseminaari. Oli mielenkiintoisia aiheita ihmisillä... Nyt ku vaa saan rakennettua kesällä mun opinnäytetyön. Haluisin niin valmistua, mut huoh. Vielä on tekemistä.
Toukokuu saa mut iloiseksi! :) Mulla alkaa koiratyössäoppiminen! :) ja mä lähen Lappiin työssäoppimaan! :) Vitsi miten siistiä. Päästä pohjoiseen, pois hetkeks täältä... Ja se, että pääsen työskentelemään koiruuksien kaa. Hih ^^ :) Happyhappyhappy tästä asiasta.
Joo-o, tuli sitä ikääkin vuosi lisää... Mut numeroha se vaa on, jos kasvan joskus aikuiseksi ni heittäkää mut hoitoon tai tappakaa vaikka samantien :D.
Ömnömnömnöm... Aa ja sain sen ajokortinki vihdoin ja viimein 22. maaliskuuta! :) :) :)
23. päivä maaliskuuta tuli vaihteeks pyörittyä Lahdessa. Sunnuntaina sit koeajoin mun autoa about 100km. Tiistaina se auto sit siirrettiin mun nimiin.. Miul on iha oma auto nyt. Tulipa se nopeasti, mut ei se haittaa yhtään :). Oon kyllä ajanut aika paljon... Minuu ahdistaa tuo ajaminen jonku verran. Tai siis silleen pelkään ajaa vielä... Ku nousen pois ajon jälkee ni tutisen ja tärisen. Mut oon ajanut jo Heinlasta Vääksyyn, Vääksystä Lahteen ja Lahdesta Vääksyyn.. Ja koulumatkatki menny sil. Tänää lähen ajaa viel Vääksystä Lahteen. Kaipa sitä pikku hiljaa tottuu tohon.
 |
| Mun Oho Pakkasta En Liiku ja mie. |
Eli tämmötiisii miulle. On paljon muutaki tullu tehtyä tietty. Tälläsii pienii piristyksii kyl onneks tässä elämässä. Just ajokortti, auto, tuleva työssäoppiminen, ystävät, elukat.... :).
Kirjottelen taas joskus ku ehin :D.
