Miun elämä on vaihteeksi ollut sellaista lentämistä, että huhhuh.
Viimeksi kirjoittelin maaliskuussa, jonka jälkeen on tapahtunut paljon. Hypätään nyt takas sinne helmikuuhun vaikkei siitä välttis kauheesti kerrottavaa edes ole.
Työssäoppimassa kävin edelleen, enkä voi lakata hehkuttamasta mun työssäoppimispaikkaa :). Kalat on erittäin kiehtovia otuksia, akvaarioiden hoito oli suhteellisen helppoa tuolla koska akvaariot oli saatu toimimaan kunnolla. Erityisesti pidin toki siitä, että sain työskennellä itsenäisesti ja minuu luotettiin :). Ihmiset oli mukavia.
Maaliskuun puolella mulla oli näyttö, jota tottakai jännitin ihan liikaa... Näytön tuli vastaanottamaan mun lempiopettaja. Vaikka kyseinen opettaja on mun lempiopettaja niin hän on hyvin tarkka opettajana. Ymmärtäväinen ja mukava, mutta hyvin tarkka. Lisäksi hänellä on omia mielipiteitään paljon, eikä hän pelkää tuoda niitä esille.
Anyway sain päättää itse mitä teen näytössä.
Ensin kierrätin mun opettajan yleisöpuolella, kerroin vähän mitä kaloja on missäkin akvaariossa. Millään en muistanut kaikkia kaloja :/, toisaalta jos olisi ollut pidempi aika työssäoppimista niin ehkä olisin oppinut ne kalat siellä.
Siitä, että tunnistin vähän huonosti kaloja tuli vähän miinusta mutta ei pahasti.
Sen jälkeen jaoin kaloille simpukat+katkaravut, erityistä siinä oli ampujakalojen ruokinta. Ampujakalat pystyvät muodostamaan suuhunsa "kourun" jolla ne ampuu vesisuihkun yläpuolella olevaan ruokaan, joka näin tippuu veteen. Tuolla laitoin siis teelusikkaan katkarapua ja lusikan roikkumaan akvaarion yläpuolelle. Luonnossahan ampujakalat tähtäävät hyönteisiin, jotka tippuvat vesisuihkun voimasta veteen.
Lisäksi ruokin vesikilpparit samalla.
Lisäksi pallokala sain sinisimpukkaa jossa on kuoret, hää meni sellaisen renkaan läpi :D.
Pallokaloillahan hampulit kasvaa jatkuvasti, sen takia niille on annettava välillä kovaa purtavaa. Jos ne kasvaa liikaa joudutaan hampaita leikkaamaan, eikä se varmaankaan ole mitenkään helppo homma.
Ekstrana oli sokkelomureenan/pantterimureenan ruokinta. Opettajasta se mureena oli kaunis :). Onhan se aika kaunis tyyppi. Harvemmin häntä vaan näkyy. Lähinnä silloin kun oli ruokinta.
Maailma on vaan ihmeellinen, kaikkea se luonto kehitteleekin! :)
Näyttöön kuului toki arviointikeskustelu, jossa mukana oli miun työpaikkaohjaaja. Hyvin meni, neljä kohtaa arvosteltiin ja kokonaisarvosana oli paras mahdollinen eli K3. Jee, hyvä minä!!! :) Ainoastaan miinusta tuli siitä, että tunnistin vähän huonosti kalalajeja vaikka olin yrittänyt opiskella...lisäksi mun kielitaidottomuudesta. Opettaja neuvoi miten kannattaa opiskella kieliä, voihan sitä kokeilla :).
Todella haluaisin osata ainakin englannin ja ruotsin kielen, edes tyydyttävästi mutta kun ei mee päähän niin ei mee :/. Enkä mie edes oo ehtiny opiskelemaan kumpaakaan viime aikoina. Tässä oo mitään ehtinyt.
Anyway kirjoitin, että piti se ystävän marsu lopettaa ystävänpäivänä :(. Marsuhan on laumaeläin, joten Nitalle piti hankkia nopeesti uusi kaveri. Mun yksi opettajahan kasvattaa marsuja, sekä kaneja. Kyselin häneltä marsua ja hällä sattui olemaan aikuinen naarasmarsu :). Tuntui jotenki kauheen hyvältä, kun selitin mun ystävästä/kodista johon marsu tulee kun ope laittaa vaan "luotan kyllä sinuun, että et huonoon kotiin marsua kyselisi :)". Tottahan tuo on, mut tuntu niin hyvältä.
Marsun haku reissuhan oli sitten lauvantaina 20.3. Lähdettiin aamusta, ensin mentiin mun kämpille Vääksyyn jossa oli miun kummisetä. Hää oli vuokrannut pakettiauton isoimmille tavaroille tai siis huonekaluille... Kannettiin ne sinne ja unohdettiin mun polkupyörä kokonaan :D. Kummit haki sen myöhemmin sitten ja tajusin just, että mulla on vieläkin autopaikan lämpötolpan avain palauttamatta, hupsista o_O.
Se pyörä ei ollut ainoo asia mitä unohdettiin, meinaan mun ystävä sanoi kun lähdettiin Hämeenkyröstä että "ota sä toi kuljetuskoppi marsulle". Arvatkaa muistinko? :D. Eheiii, onneksi mulla oli vielä Vääksyssä yksi kuljetuskoppi johon marsuli saatiin.
Ei meinattu löytää sinne opettajan luokse vaikka olen siellä kerran aikaisemmin käynytkin. Silloin oli aivan hirvittävä ajokeli. Lopulta saatiin marsu ystävälle <3 Janelle, jota Janeksi kutsutaan. Alla kuvia Janellesta ja Nitasta.
 |
Janelle     |
Mie ajan useinmiten nopeusrajoitusten mukaan, joskus jopa ns. alinopeutta. Oon vieläkin vähän arka kuski :/. Mutta ajoin 80 alueella 80km/h (kyllä otin huomioon mittarivirheen joka on mun autossa n.10km). Miut ohitettiin, eipä siinä uutta. Sen jälkeen meni auto vielä nopeampaa mun ohitse, oltiin mun ystävän kaa ihan suut auki että "WHAAAAAAT???!!?!!" mutta se olikin siviilipoliisi auto ja se kuski joka ohitti miut sai sakot :D. Vähän hurrattiin mun ystävän kaa autossa :D.
Kyllä mie myönnän, että joskus tutuilla teillä kun ei oo liikenettä lähes yhtää ajelen ylinopeutta jonkun verran mutta useinmiten en koska oikeesti tiiän ne riskit ja pelkään, että jotain sattuu. "Alinopeutta" pyrin välttämään, koska tiedän kuinka raivostuttavaa se on.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa ihmisiä siitä kärsivällisyydestä, sekä välittämisestä liikenteessä. Rattiraivo on kummallinen juttu. Lähtekää ajoissa ja varatkaa sitä aikaa. Jos joskus myöhästyy jostakin ei se ole vakavaa. Ihmetyttää miksi ihmisten pitää päästä ohi silloin kun ajaa laillista nopeutta? (ts. 80km/h alueella 80km/h jne.) Sen takiako, että miulla on vanha auto? Vai siks ku oon nainen?
Jos joku ajaa alinopeutta, ok... se ottaa muakin välillä päähän mutta silloin oikeesti mietin hetken. Jos se ihminen on saanut kortin vaikka kaksi päivää sitten? Tai ehkä on täysin tuntematon tie? Vai olisiko ks. ihminen ajanut joskus pahan kolarin, ehkäpä hänen läheisensä?
Jos itse ajan jostain syystä alinopeutta niin pyrin antamaan tietä pysähtymällä esim. bussipysäkille tmv.
Rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä sinne liikenteeseen!!
Oon kuullut, että joku sanoo myös että "jos ei uskalla ajaa niin ei tarvii ajaa, menkööt julkisilla."
ÖÖÖH... Ensinnäkin kaikkialle ei vaan pääse julkisella liikenteellä. Toisekseen jos et uskalla ajaa niin silloin nimenomaan pitää ajaa, ajaa ja ajaa vähän lisää. Pikku hiljaa sitä oppii enemmän ja enemmän, voittaa sen pelkonsa jonka jälkeen uskaltaa ajaa. Aikaahan se vaatii tottakai. Jos sie olet sitä mieltä, että jos ei uskalla ajaa niin ei tarvii ajaa niin pelkäätkö sie mitään? Oletko pelännyt jotain asiaa? Aivan varmasti olet pelännyt ja pelkäät... Mitä olet tehnyt peloillesi? Uskallatko kohdata ne?
Vai onko kenties sun pelot sellaisia, että ne rajoittaa sun arkipäivää? Mietippä hetki ihmisiä jotka kärsii ajopelosta... Niiden vaan on ehkä pakko ajaa vaikka kuin pelottaa!!
Mutta ok, jos oot täydellinen kuski ja et pelkää MITÄÄN niin ei siinä... Älä ymmärrä, onnea vaan!
Mutta joo... Marsulit oli heti kavereita eikä ollu ongelmaa :).
Arkipäivät meni siinä ihan normisti, töissä ja "kotona" yatzya pelatessa, höpötellessä, naureskellessa, asioita hoitaessa jne.
Joka toinen viikonloppu miun ystävän tytär oli tuolla... Yks viikonloppu mie vähän askartelin :D. Roskapussista tuli komee... eikö? :D
Maaliskuukin vaihtui, eipä siinä alussa mitään kummempaa. Aika kuluu edelleen aivan liian nopeasti. 10.3 tuli sitä ikääkin lisää... Vitsi, 24v. Joo-o, koettu on paljon vaikka ikää onkin vasta 24v, ei, en ole vieläkään aikuinen :D. Mie oon nyt työssäoppimasa navetassa, ehkä siitä lisää myöhemmin mutta oon kuullut viime aikoina lauseen "kyllä nuorena jaksaa" tmv. hyvin useasti. Arvatkaa ottaako välillä päähän toi lause? Miksikö?
Ymmärrän, että jokainen meistä vanhenee ja vanhetessa tulee erilaisia vaivoja. Vanhemmiten ehkä väsyy, totta. Mutta vaikka olen nuori niin silti saatan olla väsynyt, saatan olla kipeä, saatan sairastua, saatan menettää hermoni. Vaikka olen nuori niin mulla on tunteet ja tarpeet, kuten jokaisella ihmisellä.
Ehkä paras oli tällä viikolla, kun tein töitä lomittajan kanssa... Kyseinen lomittaja oli kyllä mukava, eikä miulle raivonnut vaan joillekkin asioille. Mulla tippu tykyttimen letku lypsimistä kuudetta kertaa ja sanoin puoliksi nauraen, että "kohta menee hermo" niin tää lomittaja "Sä oot nuori, ei sulla voi mennä hermo". EeeH, anteeksi mitä?! Tottakai mulla voi mennä hermo vaikka olisin minkä ikäinen? Oon vaan sen luonteinen, että yleensä mulla ei hermo mene ja jos menee niin en välttis näytä sitä pahemmin.
Useammin nauran ku raivoon, siinä vaiheessa kun se letku tippu sen kuudennen kerran ni nauratti jo niin paljon koko tilanne.
Mut voi vittu oikeesti, "sä oot vielä nuori".. VIttuako sitten?
Mutta takas synttäreihin, kiitän onnitteluista :) <3. Aamulla kun heräsin niin vessan peilissä oli onnittelut :D.
Illalla leivoin sitruunaisen rahkakakun, sen minkä olen leiponut ns. kymmenen kertaa aikaisemmin. Vein sen 11.3 töihin. Ajattelin lahjoa työkaverit, sekä opettajan sitä näyttöä varten ;D. Ei vaan :), muta kyllä se kakku kelpasi :).
Kuten kerroin näyttö meni hyvin. Illalla haettiin Ikaalisista taas ystävän tytär ja sen kaveri.
Sellaisia... Jatkan ehkäpä tänään päivällä kirjoittamista,mutta nyt tiuku repiii jo niin paljon että kohta käytävä nukkumaan. Sen lisäksi mie oon muuttanut niin käytän toistaiseksi puhelimesta jaettua nettiä niin ei jaksa enää toimia kunnolla jostain syystä. Mut hei, palataan taas! :)
