Vuosi 2017

Heippa taas!

Ajattelin nyt tehdä sen tiivistelmän tästä vuodesta.

Nyt on aika aikaista tehdä se, mutta loppuvuodesta tuskin ehdin.

Vuosi 2016 oli elämäni paras, joten lähdin positiivisin mielin vuoteen 2017.

En odottanut, että tästä vuodesta tulisi vuotta 2016 parempi taikka yhtä hyvä kuin vuosi 2016 mutta en mä nyt ihan tätäkään tarkoittanut.

Loppuvuosi on ollu ihan hirvee... Tottakai on hyviäkin juttuja tapahtunut.

Todellakin toivon, että vuosi 2018 olisi parempi. Mut täs tää mun listaus (ja kaikkia kiinnostaa).

Tammikuu

-Uudenvuoden aaton ja tammikuun ensimmäisen päivän olin lomalla Tampereella

-Tein töitä. Mulle tuli tammikuussa 2 uutta tilaa.

-Mun kynsivallit tulehtui pahasti, paranivat onneks.

-Mimillä oli tulehtunut talirauhanen.

-Tilasin mun puhelimen <3 (Tosi oleellista :D)

Helmikuu

-Töitä, sain sorkasta naamaani kun olin töissä :D.

-Ajoin autoni ojaan... Jee!

-Oli kiire, mut silti jaksoin hyvin.

Maaliskuu

-Tein töitä, yllätys! Töissä lehmä kaatui mun päälle, onneks ei sattunut pahasti.

-Sain (tai ostin) uudet silmälasit.

Huhtikuu

-Mimil ja Knipil oli hammaskiven poisto.

-Tulin oikein kunnon flunssaan.

-Pyhimyksen keikka <3 Ehkä yks tän vuoden parhaimmista jutuista!

-Ostin volkkarin.

-Aloin kevytyrittäjäks.

-Töitäki oli jonkin verran, mut aika vähän verrattuna alkuvuoteen... Saatika loppuvuoteen.

Toukokuu

-Olin koko toukokuun samassa navetassa töissä :).

-Mun japsivanhuksen hautajaiset oli :(. Elikkä Nissanin.

-Ostin Fordin <3

Kesäkuu

-Tein taas töitä. Sillee kevyesti 14 päivää kesäkuun alussa.

-Sain sen järkyttävän oksennustaudin... Yh.

-Kävin Hämeenkyrössä ystävällä <3 ja Ideaparkissa shoppailee :D.

Heinäkuu

-Töitä, töitä...Mulle tuli 3 uutta tilaa heinäkuussa. Ja taas oli älyttömii työputkii, 14 päivää yms.

-Käytii vaimon kaa Ikeassa ja oltii Hämeenlinnassa yötä. Sellai minireissu.

-Mun serkku kuoli.

-Ystävän kanssa oli perinteinen drinkki-ilta <3 :)

Elokuu

-Töitä ja taas tuli 1 uus tila lisää.

-Serkun hautajaiset...

-Itse ilkimys 3 leffa, käytii kattoo se kummien kaa leffateatteris.

-Olin serkun kaa ekaa kertaa ikin Iso jano tapahtumassa.

-Ystävän kaa Porvoo pride.

-Turku Prides kummien kanssa, minireissu.

Syyskuu

-Lapin loma <3 <3 <3 Paras/toiseksi paras juttu tänä vuonna. (Sen jälkeen alkoikin katastrofit kunnolla)

-Knipil oli pissavaivaa ja ab-kuuri.

-Mun silmä ja silmäluomi tulehtui, ab-kuuri mullekkin.

-Kävin hierojal ekaa kertaa, koska niskat oli niin jumissa että huimas jatkuvaan.

-Tein töitä vaan 8 päivää syyskuussa.

Lokakuu

-Töitä...

-Mimi oli kipee ja selvis, että polvessa vikaa... Mahdollisesti nivelrikkoakin :´(.

-Kummien kaa käytiin katsomassa Heurekassa Animal Body World näyttely.

-Mun rakas kummityttö syntyi <3 <3 <3 Ihan paras ja ihanin asia tässä vuodessa <3

-Mun pappa kuoli.

Marraskuu

-Saikkuu, en nyt tiiä onks tää hyvä vai huono asia...

-Pikkureissu Helsinkiin kummien kanssa, Elma messut ja muuta. :)

-Tein kolme päivää töitä.

Joulukuu(n alku)

-Noh... töitä.

Että näin. Tottakai on paljon muutakin tapahtunut. Tää vuosi on jälleen mennyt nopeasti.

Mut kuten tuolt voi lukee nii töitä, pieniä reissuja, sairasteluu... Siitä tää on ollu.

Angst.

Voi olla, että ehdin kirjoittaa vielä tänä vuonna... Voi olla, että en :D.

Todella toivon, että vuosi 2018 on edes hiukkasen parempi kuin tää vuosi.

Kunpa sais nukkuu

Kunpa mä saisin vain jäädä nukkumaan, mut ei. Se ei mene niin.

Tiedän, että elämässä tulee erilaisia jaksoja ja jokaisesta selvitään jollain keinolla.

Kaikella on jokin tarkoitus.

Mutta välillä tän kaiken keskellä on liian vaikeaa uskoa mihinkään hyvään.

Yritän silti pysyä vahvana ja positiivisena.

Koitan hymyillä ja nauraa, eikä se onneksi ole vaikeaa.

Mikä mua vaivaa?

Miksen mä jaksa?

Masennus vaanii aina kulman takana, tiedän.

Masennus iskee joka kerta uudestaan, uudestaan ja uudestaan.

Uudestaan, uudestaan ja uudestaan mä kierrätän samoja ajatuksia, tunteita.

Uudestaan, uudestaan ja uudestaan mä taistelen itteni irti masennuksesta.

Taas hetkeksi.

Inhoan liikaa negatiivisuutta, siksi mä yritänkin ajatella mikä kaikki on hyvin?

Meinaan mulla on asiat aika hyvin, mut mun tunnetila ei vastaa sitä.

Kyllä se siitä, joo... Joskus.

Yritän olla angstaamatta ja yritän olla ruokkimatta mun huonoa oloani.

Mulla on ollut edelleen tosi huono tuuri, välillä itkettäis mut en mä itke.

Mua naurattaa jo se kuinka paska tuuri ihmisellä voi olla.

Haluun olla yksin vaan.

24.11 Palasin töihin. Olin 3 päivää töissä. Meni hyvin, jaksoinkin ihan hyvin.

Työpaikalla oli tällainen ihana piristäjä <3 

 

Kolmen työpäivän jälkeen mulla oli vapaata. Meni ihan okei... Väritin, näin ystävää, olin isällä yötä.

Sen jälkeen olinkin tilalla jossa on 54 lehmää lypsyssä (eli paljon) 5 päivää töissä.

Selvisin!

Tykkään siitä(kin) tilasta, mutta kolmannen päivän jälkeen olin täysin kuollut.

En tiedä millä selvisin ne kaksi vikaa päivää, pakottamalla itseäni.

Toissapäivänä oli vapaata, olin sen Heinolassa. Kävin kahvilassa kahvilla ja kaupoilla.

Perjantaina eli eilen kävin jälleen kahvilla ja tulin kotiini Lahteen.

Varasin tälle kuulle loman itselleni! Nappaan taas koiruuden mukaan ja mennää iha kahestaa lepäämään ja oleskelemaan.

Odotan sitä, vaikka hirvee kiire ennen sitä.

Tää loppuvuosi on oikeesti ollu ihan hirveä... Mie en kestä.

Todellakin toivon, että ensi vuosi olisi parempi.

Mulla on ollut tapana tehdä tiivistelmä vuodesta blogiini vuoden lopussa ain.

Yritän tehdä sen tänään, mutta en vanno että ehdin tänään tekemään sen.

Kai tästä vuodesta hyviäkin juttui löytyy.

Tänään mulla on hieroja :).

Mainitsin, että ne katastrofit ei loppuneet. Ei loppuneet ei.

Äiti ja eno tappelee edelleen, koska se pappa meni kuolemaan.

Yritän tässä jotenki luovia niiden välillä.

Ajoin töihin 6.12 ja ihmettelin, kun rengas rupes täristämään. Luulin, että rengas on puhki.

Ei se puhki ollut, mutta se vuotaa ilmaa. Pakko lisätä sitä vähän väliä.

Myöhästyin töistä, kun katsoin sitä rengasta vähän väliä. Onneksi vain 10 minuuttia, eikä haitannut.

Suomen keli on yks katastrofi, lunta tulee, se sulaa, taas tulee lunta, sitten vettä ja räntää ja kaikkea mahdollista.

Ulkovalo on jälleen palanut.

Rahojen kanssa on vähän tiukkaa, oma vika. Kun olin saikulla ja pidin silloin sen Lapin loman.

Piti soittaa isän kaverilla ambulanssi, kun oltiin käyttämässä sitä apteekis.

Ei noi kovin isoja asioita oo, mutta kun ne tulee tähän päälle niin...

Musta tuntuu, että nää pari viime kuukautta on olleet oikein kuoleman kuukausia.

Se mun pappa, sain tietää että Heinolan rautatiesillalta hypännyt tyttö/nainen oli mun lapsuuden aikainen naapuri...

Vaikka en ollut häneen moneen vuoteen enää yhteydessä nii silti se jäi häiritsemään ja mietityttämään.

Lehdes oli yhden toisenkin tutun kuolinilmoitus tai noh puolituttu, mut silti.

Mun lapsuuden kaverin isän kuolinilmoitus oli myös lehdessä.

Pienet piirit, eikä lähelle oo osunut onneks ku yks. Mutta silti.

Nään älyttömiä unia. Nähny unta 2 kertaa jossa mun äiti kuolee. Kerran unta, että mun ystävä elvytettiin. Yhdessä unessa viiltelin käteni rikki ja muutuin mykäksi, sain verenmyrkytyksen mut olin vaan tyytyväinen koska halusin kuolla.

Haluun mä oikeastikkin kuolla. Ei tarvii huolestua, en mä mitään tee kun mulla on liian paljon menetettävää täs elämäs kuitenkin.

Mul on mun omat eläimet, ystäviä/kavereita/tuttuja/sukulaisia PALJON <3.

Toisaalta kohta ei oo yhtäkään, kun en jaksa pitää yhteyttä. Saatika nähdä.

Mun työ ja tieto, että joku päivä mul on taas hyvä olla :).

”Mä nauran aina,

meil päin ei itketä lauantaina...” vai miten se menikään?

Näf. Angst.

Kai mulla olis enemmänkin asiaa, mutta en saa päähäni mitään. Tyhjät aivot.

Koitan tosiaa tänää tehdä sen tiivistelmän tästä vuodesta.

Ja näin...

Toivottavasti edes jollain menee hyvin! Koittakaa pärjätä tän pimeyden keskellä, niin mäki yritän.

Mä pidän sen paussin

Yritän olla positiivinen, joskus se on vain vähän vaikeaa.

Sentään mä yritän, kait se on pääasia?

Se paussi, olen kolmatta viikkoa sairaslomalla ja se herättää mussa monenlaisia tunteita...

Ensinnäkin helpotus.

Helpotus siitä, että mä saan vihdoinkin nukkua ja levätä.

Mun ei tarvitse nousta klo 3.30 tai kello 4.00 puolikuolleena miettimään mm.

• Miten mä jaksan?
• Mikä päivä? Mikä maa? Mikä valuutta?
• Hyi, mua paleltaa. Hyi, mua väsyttää.
• Miten mä selviän?
• Mua sattuu.

Mä olin aivan tajuttoman poikki, nukuin yhdellä viikolla yhteensä 30h. Yhtenä aamuna meinasin nukahtaa rattiin (useampanakin, mutta yhtenä aamuna se oli lähempänä kuin ikinä ennen.)

Mua oikeastaan harmitti, että mä en nukahtanut rattiin.

Olisin saanut ainakin levätä sen jälkeen...

Vihdoinkin mulla oli aikaa levätä. Vihdoinkin mulla oli aikaa hoitaa niitä rästiin jääneitä asioita, kuten esimerkiksi talon lämmitys. Mulla oli täällä jotain +16 astetta lämmintä, olen vilukissa mutta en jaksanut lämmittää. Mieluummin palelin kuin rupesin kantamaan puita ja vahtimaan tulia.

Täällä oli järjetön sotku jne.

Mutta se helpotus ei ole ainoa tunne jonka tää saikku mussa herätti.

Syyllisyys. Aivan valtava syyllisyys ja häpeä.

Jos mie olisin kuitenkin jaksanut töissä?

Miten ne pärjää siellä ja siellä tilalla?

Oonko mie oikeesti näin huono ja heikko?

Jaksaahan muutkin ihmiset töissä, jaksaahan tilallisetkin painaa töitä lähes 24/7. Toisaalta hieman eri tilanne, koska se on vain pakko... Mutta silti. Nyt kun otin saikkua niin se saattoi olla hyvinkin yhden tilallisen loma pilalla ja mun takia :(.

Tänäänkin soitettiin, pyydettiin töihin loppuviikoksi. Että mua repi sisältä sanoa että ei käy.

"Ihminen on toisille vaa suoritusten summa"

Itseviha

Edelleen, vihaan itseäni. Vittu. Miten mä oon tällainen paska joka ei jaksa?

Musta ei oo mitään hyötyä.

Makaan vaan jossain sängyn pohjalla.

Pääosin olen positiivinen ihminen, mutta tällä hetkellä on todellakin vaikeaa ajatella positiivisesti.

Nää on olleet niin katastrofaaliset viikot... Kerroinkin tuolla yhdessä postauksessa mun katastrofi viikoista. Ihan kuin ne katastrofit ois siihen loppuneet.

Mun pappa kuoli. Sain tietää siitä 30.10 maanantaina. Oli kuollut viikonloppuna kotiinsa.

Mun äiti ja eno on riidoissa keskenään, joten oon tässä ollu ny viestinviejänä jne.

Ja jonkinasteisena tukena...

Kuten olen kaikille muillekkin.

Siltä musta tuntuu.

Yhdel on joku kriisi, se soittaa mulle, se haluu nähdä ja puhuu.

Toisel on kans kriisi seki haluu puhuu.

Kolmas tarvii kyytiä paikasta A paikkaan B, samoin seuraavana päivänä ja sitä seuraavana.

Neljäs tarvii autoo lainaa.

Viides tarvii kuuntelijaa.

Kuudes tarvii sitä ja tätä.

Joo, mä yritän auttaa. Kuunnella, tukea, lainata autoa, heittää tän kaverin sinne ja ton kaverin tänne. Kyllä mä autan, kyllä mä tuen.

Ja sit avaan oman suuni: ”Mua väs...”. Kaveri: ”Ai nii kerroinks mä sen?”

Aha. Ei sitte mitää.

Anteeksi, kun puran tän näin. Välillä vaan alkaa oikeesti tuntumaan siltä, että kaadun tän kaiken paskan alle. En mä valitettavasti kykene olemaan joka paikassa ja auttamaan kaikkia jotka tarvitsisi apua.

Musta ei ole kivaa, että monella mun ystävällä ja sukulaisella menee asiat päin persettä.

Haluaisin auttaa! Haluaisin, että asiat ois hyvin tai edes vähän paremmin.

En vain kykene just nyt yhtään tän enempään. Teen nytkin liikaa (vaikka ei siltä vaikuttaisikaan).

Oon kyllästynyt siihen, että mun väsymystä ja tuntemuksia vähätellään.

Ei kaikki sitä tee tietenkään :). Osa tekee kuitenkin.

Kuitenkin kiitos kaikille jotka olette auttaneet ja kuunnelleet mua <3.

Vaikka aina en jaksa soitella tai tekstata.

Mulla oli tänään psykiatrin kontrollikäynti. Epätyypillinen masennus joka johtuu joko uupumisesta ja/tai kaamoksesta. Se on vain diagnoosi.

On tässä tapahtunut hyviäkin asioita :).

Parhain ja ihanin asia on ehdottomasti mun pienen kummitytön syntymä 22.10 <3

Tämäkään ei ollut ihan ongelmatonta, mutta kuitenkin rakas pikkuinen on kunnossa <3

Oon saanut tässä päivien aikana jopa lämmitettyä, siivottua, luettua, käytyä isällä ja nähny ystäviäkin.

Viime viikonloppu oli kiva ja hauska :). Oltiin kummien kanssa 2 yötä Helsingissä. Käytiin ELMA messuilla, syötiin kunnolla ja käytiin baareissa. Kerron myöhemmin tarkemmin, jos jaksan ja muistan.

Just nyt oon vaa ihan tajuttoman poikki... Voisin vain nukkua ja nukkua.

Joten meen taas nukkuu, kerrankin kun saan vaikka tunnen syyllisyyttä edelleen...

Öitä <3

"Pehmee luoti, unilääke purkki.

Aina vaan painavampi on ahertajan turkki.

Onks se litran mitta desin enää vajaa?

Ei voi tietää, ei nää ylärajaa.

Kun kuuntelee sisintä, monta pientä ääntä piipittää.

Jalat ei jaksa hiihtää, muttei ego siedä valittajaa.

Ei täs oo aikaa kelaa itsetuhoisesti, 

 mut toisaalt aikaa on vuosii...lopullisesti päästä 

eroon elämänjanosta.

Miten voin ottaa omaa aikaa?

Aika ei oo omaa."

 

Loppu Lapin loma

Heippa!

Mie jatkan kertomista mun Lapin lomasta, koska mie haluun sinne takaisin...

9.9 Oli vika päivä Muonion mökillä, mökki piti luovuttaa klo 12.00 joten aamu meni pakkaamiseen ja siivoamiseen.

Mökiltä lähdin ajamaan kohti luontokeskus Kellokasta elikkä Kittilään ajoin. Luontokeskus Kellokkas on Yllästunturin juurella. Oli sateinen päivä ja luontokeskuksen piha oli täynnä autoa. Jälkikäteen mulle selvisi, että siellä oli jokin tapahtuma. En vaan millään muista, että mikä tapahtuma :D.

Kävin luontokeskuksessa kahvilla, kun odottelin että mun huimaus häipyisi ja heräisin. Sillä aikaa, kun olin kahvilla niin sade onneksi lakkasi :). Lähdin kävelemään Mössön kanssa, käveltiin 9 kilometrin mittainen Seitakierros. Rakastuin jälleen <3

Aivan ihania maisemia ja muutenkin todella mielenkiintoinen retki. Ylläs oli mielestäni kivempi tunturi kuin Pallas. Alle taas vaihteeksi kuvia ;).

 Lampaat oli luontokeskuksen pihalla, koska siellä oli se joku tapahtuma. Loput kuvat ovat Seitakierrokselta.

 

Kun oltiin käppäilty lenkki niin menin käymään taas Jounin kaupassa, josta menin Äijäkoskelle. Äijäkoskella sytytin nuotioon tulet, viritin laavuun makuualustan + makuupussin... Söin, join viinii, nautin kosken kohinan äänestä, nautin nuotion katselemisesta.

Kyllä, yövyin kosken äärellä laavussa Syyskuussa Lapissa :D. Oli ihan kivaa. Ensimmäistä kertaa ikinä yövyin laavussa.

Melkein koko yön mulla oli tulet nuotiossa, sain jopa nukuttua vaikka ei mikään maailman mukavin kokemus kieltämättä...

 Ai niin, kun ajoin kohti Äijäkosken laavua niin jouduin odottelemaan tiellä jonkin aikaa, koska tiellä oli syttynyt auto palamaan ja paikalla oli ainakin 2 paloautoa. Ilmeisesti henkilövahingoilta oltiin vältytty kuitenkin.

 

Aamulla mie lähdin käymään Hyvä Pata nimisessä kahvilassa/ravintolassa, se on Muoniossa.

Siellä oli todella hyvä palvelu :). Latasin puhelintani siellä, söin ruuaksi kasvishamppari aterian ja ostin kahvin. Juttelin kahvilan myyjän kanssa ja käski miun olla rauhassa siellä kahvilassa + ottamaan kahvia lisää ilmaiseksi. Kun kerroin, että olen ollut yötä laavulla ja seuraavaksi yöksi olen menossa autiotuvalle...

Lähdin ajelemaan kohti Pakasaivoa, sekin on luontokohde. Sinne piti ajaa pitkän matkaa metsäautotietä, hyi ja hyi. En tykkää yhtään noista metsäautoteistä. Pelotti. Selvisin kuitenkin perille asti. Poroja näkyi taas.

Näin Lapissa todella paljon poroja, mutta niistä ei oikein saanut valokuvia :/.

Pakasaivokin oli ihan hieno paikka, ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa jos siellä päin liikkuu mutta silti ehkä pienoinen pettymys. Odotin jollakin tavalla hienompaa/isompaa paikkaa.

Tulipahan nähtyä :).

 

Kun lähdin Pakasaivosta niin yritin etsiä Tammikämppä nimistä autiotupaa.

Löysin sinne suht ok kartan ja suht ok ohjeet, mutta kesken hiekkatien tuli portti jota ei saanut auki. Olen 99% varma, että sitä tietä jatkamalla olisin löytänyt sille autiotuvalle, mutta miten jatkat matkaa jos et pääse portista eteenpäin?

Miua alko ärsyttää ja hermostuttaa, joten lähdin kohti Punaisten hiekkojen autiotupaa. Siellä olin yötä. Nukuin todella hyvin, kun ko. Autiotuvassa oli sisällä kamiina.

Seuraavana päivänä autiotuvalla juttelin todella monen ihmisen kanssa, kun tuo Punaisten hiekkojen autiotupa on niin suosittu. 

Noin kilometrin päässä tästä Punaisten hiekkojen autiotuvasta on toinen autiotupa johon ei mene lainkaan polkua!

Hulluna mä lähdin etsimään sitä :D. Olin reisiäni myöten märkä jne. kun rämmin metsässä/puroissa jne. Mutta loppujen lopuksi löysin sen Aittalahden autiotuvan. Mietin, jos olisin ollut siinä yötä mutta päädyin siihen, että en enää uudestaan sinne rämmi :D.

Tarkoitukseni oli olla toinenkin yö Punaisten hiekkojen autiotuvalla, mutta illalla sinne tuli muutama mies ja nainen jotka oli kännissä ja tulivat sinne ryyppäämään... En vaa jaksanu niitä, joten katsoin netistä nopeasti onko jossain majoitusta. Onneksi oli! Lähdin evakkoon autiotuvalta siis :D.

 

11.9 Lähdin ajelemaan jälleen Kittilää kohti. Matkalla kävin kahvilla Poronportissa.

Olin yötä Kittilän Lomamökit Oy:n mökissä. Mökki oli tosi pieni, mutta todella toimiva :). Just sopiva mulle ja koiralle yhdeks yöks. Olisi siellä ollut hätätapauksessa useammankin yön.

Vastaanottovirkailijana oli aivan ihana nainen! Hän ei osannut vielä kunnolla Suomea, koska opiskeli vasta Suomea. Sanoin sitten, että ymmärrän englantia jotenkin mutta en osaa puhua. Hän selitti mulle enkuks jutut ja mä jopa ymmärsin. Muutaman sanan Suomea puhui myös.

Hän pyysi minua lukemaan muutaman lauseen paperista, jotta hän oppisi/kuulisi miten ne lauseet lausutaan. 

 Seuraavana aamuna lähdin kiertämään Kittilän keskustaa. Kävin kahvilla Cafe Somassa. Hyvä palvelu ja hyvät eväät :). Mutta kiinnitän huomiota ihan epäoleellisiin asioihin... joten tuijottelin koko aamukahvini ajan lattiaa, koska se oli täynnä murua ja likaa.

Ymmärrän, että se sotkeentuu nopeasti ja ettei aina ehdi siivoamaan, mutta silti se häiritsi minuu suunnattomasti. En edes tiedä miksi.

Kun Kittilän keskusta + kaupat oli kierretty lähdin kohti Leviä. Levillä etsin Suurnoita Päiviön luontopolun. Löytyihän sekin lopulta :).

Jossain välissä reissuu minuu ärsytti se, että Lapin luontokohteiden lähtöpaikat on kerrottu todella epäselvästi netissä. Täytyy nähdä hieman vaivaa, jos tahtoo löytää luontokohteiden lähtöpaikoille.

Ei siinä, kyllä mä sen vaivan näin mutta silti minuu ärsytti.

Ties kuinka monelta jää paikkoja näkemättä vain siksi, että joudut kaivamaan tiedon lähtöpaikoista.

Suurnoita Päiviön polku oli ihan mukava, ilma oli taas hyvä. Päiviön rinteeltä oli oikein upeat maisemat :).

Käytiin tämän lenkin jälkeen kävelemässä ihan vain Levin hiihtokeskuksella, yritin etsiä yhtä lyhyttä kävelypolkua mutta eipähän sitä mistään löytynyt :(.

Päiviön rinne

Päiviön rinne

Levin hiihtokeskus

13.9 Oli vuorossa Aakenustunturi, käytiin siellä kävelemässä hmm. Reilu 8km matka. Ilma oli sumuinen, mutta ei onneksi satanut taikka ollut kylmä. Ihmisiä oli paljon tuolla tunturilla, mutta oli kyllä tosi upeat maisemat! Ihana paikka <3 Siellä menikin melkein koko päivä...

14.9 Oli lepopäivä, kävin kahvilla Karilan Navettagalleriassa. Rakastuin <3 Pihalla oli koira vapaana, aitauksessa oli Vuohia ja oli kanojakin. Todella tunnelmallinen kahvila. Tykkäsin. 

  

15.9 Oli aika lähteä ajelemaan kohti Etelä-Suomea :/. Onneksi ei tarvinnut ihan suoraan Etelä-Suomeen ajella vaan ensin oli kahden yön pysähdys Raahessa. Miulla oli kerrostalo kolmio vaiko kaksio varattuna. Tosi tilava asunto!

Yhden kokonaisen päivän olin Raahessa. Aamulla tein oikein kunnon aamiaisen :P.

Lähdin kiertelemään Raahea, kävin kahvilla Hippu nimisessä kahvilassa... Ostin vauvalle eli siis tulevalle kummilapselleni paidan/hupparin.

Iltapäivällä olin koiruuden kanssa lenkillä niin ihmettelin, kun näkyi hirveästi poliisiautoja. Syy selvisi myöhemmin uutisista, 500 metrin päässä mun majoituspaikasta oli löytynyt mun ikäisen tytön ruumis.

Raahessa mulla alkoi mun vasemman silmän vammailu, kutisi ja haritti mihin sattui :/.

15.9 Lähdin ajamaan kohti Lahtea, mutta sain kesken matkan idean että jäänkin äidin & siskon luokse Jyväskylään. Soitin äidille, annoin äidille mun oman puhelin numeron vihdoinkin.

Ei oo onneksi ollut minkäänlaisia ongelmia siitä, että annoin äidille mun puhelinnumeron.

Jyväskylässä ollessa kävin Viherlandiassa ”lounaalla” eli syömässä jäätelöannoksen :P.

Hierojalla kävin myös, koska olin tosiaan niin jumissa että hyvä ettei taju lähtenyt.

Siskon kaa pelailin lautapelejä ja katsottiin Nälkäpeli elokuva, jopa jaksoin katsoa sen.

Äitin kaa kierrettii kirppareita, löysin itselleni todella ihanan takin <3 ja vähän muutakin vaatetta. Vauvalle löysin leluja :). Siskolta sain villakangastakin, jota oon nyt käyttänyt. Tykkään todella paljon. Käytiin äidin kanssa myös Luhta Outletissa, josta sain sellaisen ohuen takin kanssa...

Takki, takki ja takki :D. Äiti on takkifriikki, ylä-asteella jos oisin tarvinnut esimerkiksi kengät ja housut nii eiii... Äiti toi aina vaan takkeja!

Okei, sain mä tietysti jossain välissä ne housut ja kengätkin, mutta mulla oli tyyliin 10 takkia ja yhdet housut ja yhdet kengät.

Tää takkifriikkiys on näköjään osittain periytyvää -_-, vaikkakin mulla on muutenkin tosi paljon vaatetta.

Palasin lopulta Lahteen, vaikka en olisi halunnut :(. Jotenkin oli ihan hirveää palata Lahteen.

Sen jälkeen alkoikin ne mun katastrofiviikot ja työt.

En tiiä, tällä hetkellä ei mene niin kovin hyvin.

Mutta kirjoitan siitä jossain vaiheessa, toiseen postaukseen joskus...

Ei oo kuitenkaan hätää, että älkää huolestuko :). Kyllä se tästä aina.