Uneton kesäyössä

Tiedetään, mun pitäisi olla nukkumassa. Tiedetään unirytmi menee päin persettä, mut toisaalta mitä sen on välii?

Maanantaina ja tiistaina en tehnyt yhtikäs mitään! Okei pesin koneellisen (vai pari?) pyykkiä ja tottakai hoidin Mimityksen. Oli vaan kauhea väsymys ja angsti päällä. Siis ihan oikeasti mä inhoan tätä kämppää ja liikaa tavaraa! Miksen vaan osaa pitää tavaroita järjestyksessä?

Vaatteet lattialla, roskia lattialla, tiskiä, koirankarvoja, hiekkaa, pölyä, paperia... mitä kaikkea vielä? 

Noh sain mä sen verran siivottua, että otin tavarat pois lattioilta, mut oon jotenkin kummasti taas sotkenut :D. Mulla oli aamulla mun sandaalin pari hukassa ja etsin sitä mitä kummallisimmista paikoista, kunnes löysin sen yhdestä mun laukusta :D.

Keskiviikkona suunnistin taas tuohon "suureen maailmaan". Lahteen, jossa taivaskin on isompi... Seikkailin bussilla kirpputori Lanttilaan. Enpä oo koskaan sinne bussilla mennyt, mut hienostihhan mä osasin. Siitä käppäilin citymarkettiin pyörimään. Eihän mulla rahaa mitään olis ollut ostaa, kuhan kulutin aikaani ennen terapiaa.

Bussilla keskustaan. Seurailin siellä taas ihmisten menoa. Mihinköhän kaikki on menossa? Mistäköhän ne on tulossa? Onkohan toi koira tolle vaan joku kiva lelu? Onhan chihuahuat ihania koiria toki, mutta niitä tunnutaan pitävän enemmänkin leluina kuin oikeina, tuntevina, elävinä oleintoina... koirina. Ja mopsitkin on toki ihania, mutta kyllä mun tekee pahaa kun tiedän, että se on jalostettu liian pitkälle ja mopseilla on hengitystieongelmia... Noi tuli just Sokoksen ovesta tupakalle... Ne on ihan varmasti psykiatrian päiväpoliklinikan asiakkaita. Onpas siellä tällä kertaa suhteellisen vanhaa porukkaa. Ihan massaan hukkuvia tyyppejä, ollaankohan me kaikki ihan sekaisin? Toivottavasti mä en enää ikinä joudu psykiatrian päiväpoliklinikalle... Niiin tylsä paikka! Voin ihan yhtä hyvin lukee kirjoja kotonakin. Ja varsinkin kesällä, kuka haluaa istua neljän seinän sisällä päivät?...

Terapiaan. Kerroin siitä kuinka tykkään siitä, että mulla on tarkka aikataulu, tietty rytmi ja suunitelma. Kuinka helppoa onkaan vaan olla ilman huolia ja tehdä just samat asiat päivästä toiseen? Kyllästyisiköhän siihen, jos se rytmi olisikin ihan jatkuvaa? En tiedä... Aikatauluttaminen, suunitteleminen on (tai voi olla) yksi selviytymiskeino. Mutta jos aina ahdistuu taikka hermostuu, kun suunitelmaan tulee muutos niin se ei välttämättä ole hyvä asia. Täytyis olla taas keskivälissä suunittelemista ja joustavuutta. Mä vaan taidan mennä taas ääripäihin, taidan mennä kaikissa ääripäihin. Oon joustava. Mullehan käy melkein kaikki mitä muut ehdottaa, voinhan aina siirtää muita menoja tai asioiden tekemistä... Toisaalta oon suunitelmallinen, jos teen suunitelman ja noudatan sitä, niin auta armias jos joku tulee sotkee mun suunitelman. Angstaan ja ahdistun, jos suunitelma meneekin ihan pilalle!

Eli siis tasapainoon on pyrittävä. Saan ja voin tehdä suunitelmia/aikatauluja ja tiettyyn asti se on hyvä, mutta pitää myös joustavuus...

Mielyttäminen. Mulla on vahva oma tahto, mutta silti peitän sen erittäin hyvin. Mä miellytän ihmisiä osittain huomaamattakin... vain jotta kelpaisin. Pitäisi opetella löytämään itsensä ja omat rajansa. Opetella luottamaan itseensä enemmän. Uskoa siihen, että minullakin on oikeus olla minä, just sellainen kuin olen. Kelpaanko sellaisena kuin olen?

Mitä jos en kelpaakkaan... Itse asiassa miten edes voisin kelvata? 

Mä olen väsynyt. Nyt se on kirjoitettu ihan julkisesti. Mä siis olen oikeasti väsynyt. Mulla on oikeus siihen. Mun ei aina tarvitse olla pirteä ja iloinen. Jokainen iso ja pieni muutos vaikuttaa ihmiseen. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut ihan järkyttävän paljon! Omilleen muuttaminen, itsenäistyminen, uusi koulu, uusia ihmisiä, luopumista... vähän kaikkea muutakin. Ylipäätään mun elämässä on tapahtunut todella paljon ikääni nähden, että ei ihme kuulema että olen väsynyt... Nyt kun vaan uskon, että mulla on oikeus siihen, eikä mua tuomita sen takia. 

En vaan haluais valittaa, vaikka siihenkin on joskus oikeus. Kuka tykkää valittajista? öö... Ei kai kukaan? En mäkään tykkää siitä, että joku valittaa jatkuvasti, vaikka tottakai valittaa saa ja pitääkin, koska ei pitäis padota asioita sisälleen kuten eräät (=minä) tekee.

Kuka käskee mun olla pirteä? Kuka käskee mun jatkuvasti hymyillä? Kuka käskee mun kuunnella kaikkien huolet? 

Sain kehuja siitä, että hillitsen erittäin hyvin mun tunneyllykkeet ja omistan paljon sosiaalista älykkyyttä :). Onhan se kiva joo, että pystyn olemaan tyynen/rauhallisen/tasapainoisen oloinen tilanteissa, mutta kun ei ihmiset näe mun läpi, ei ne näe sitä mitä mä tunnen. Enkä voi sitä olettaakkaan, koska ihmiset ei ole ajatustenlukijoita.

Anyway terapiasta suunnistin kotiin ja koiran kanssa lenkille vaihteeksi. Lenkin jälkeen älysin, että hetkinen mä elän. Hitto mä olen elossa! Kaikki se mitä oon kokenut, mä olen selvinnyt hengistä siitä ja vielä suhteellisen ok kunnossa (kai?)... Mähän oon vahva ja sitkee! Tosi vahva ja sitkee. Mä olen elossa, se on jo paljon. :)

Mielialat menee aikamoista vuoristorataa, mutta eipä se kai haittaa. Ainahan mulla on heittänyt päässä enemmän taikka vähemmän :D. 

Mun pitäis olla nukkumassa ja olinkin menossa nukkumaan. Olin vaihtanut jo yövaatteet päälle, join iltateetä. Huomasin, että eihän mua nukuta yhtään. Pakkailin kamoja huomista varten, eikä vieläkään nukuttanut. Kävin lenkillä, koska halusin ulos. Join mansikkakaakaota ja söin kaurahiutalekanelirasvasokeri sotkua :D. Maistuu ihan omenakaneli paistokselle ilman omenaa :P. Mut ei, ei väsyttänyt taikka nukuttanut yhtään. Typerää mennä sänkyyn pyörimään muuten vaan, joten tässä mä nyt sitten istun.

Koska mä oikeasti rakastan tota kesää tuolla ulkona niin etsin tänään aikastamoisen kasan erilaisia kesäbiisejä koneelleni ja mp3 soittimeen, pääsee oikein kunnolla fiilistelemään kesää :). Laitanpa tähän linkkeinä kesäbiisejä teille, olkaapa hyvä :D. Tai en mä tiiä onks nää kaikki kesäbiisejä, mut kuiteskii... :D

Yön polte - rakkauden ratapiha

Paradisio - Bailandoo

Nylon Beat - Kuumalle hiekalle

Bob Marley - A lalala long

Jean S - Kesäkatu

Jennifer Lopez ft. Pitbull - On the floor

Popeda - Pitkä kuuma kesä

Beatles - Good day Sunshine

Valvomo - Mikä kesä?

Tomas Ledin - Sommaren är kort

Lou Bega - Mambo No 5

Mikael Gabriel - Mökille

Cascada - Summer of love

O-zone - Dragostea Din Tei

Pariisin Kevät - Kesäyö

Eini - Kesä ja yö

The Rasmus - F-F-F Falling

Mc Mane - Kesäbiisi

Cheek - Sokka irti

Club For Five - Jäätelökesä

Viikon vuoristorata

Maanantaina alkoikin sitten navettaviikko. Kello 11.00 lähti auto koululle. Koululla piti olla mulle asuntolasta eläinhuone ja olikin, mutta avaimet piti saada koulusihteerin toimistosta kello 12.00 aikoihin viimeistään. Eipä ollut koko koulusihteeriä paikalla, eikä kellään tietoakaan niistä avaimista!! Eihän asuntolaohjaajat vastanneet tietenkään puhelimeen, kun heidän työaikansa alkaa vasta kello 13. Sain tyyliin hermoromahduksen... vittu, kun ihmiset ei voi hoitaa hommiaan!!
Olisiko se ollut niin vaikeaa jättää sitä avainta sinne toimistoon taikka jollekkin toiselle ihmiselle ja ilmoittaa sitten vaikkapa tekstarilla mulle, että mistä voin avaimen noutaa? Mutta ei, ei ja ei. Sain lopulta kello 13 aikoihin asuntolaohjaajan kiinni.. "Täs ny kävi informaatio katkos, mut voit hakee avaimen kello 16 aikoihin meidän toimistolta.."  Kiva, kiitti moi!!
Kello 15.00 alkais iltanavetta, enkä mä sinne koiran kanssa voi mennä... Menin navetan lähelle pyörimään, että voisin selittää myöhästymiseni syyn navettatyöntekijälle.

Siinä oli sitten koulukamuja, joilla oli vapaata. He tarjoutuivat hoitamaan koiraa sillä aikaa kun menen navettaan. Eli pääsin kuin pääsinkin navettaan :). Saipahan koira lenkkeilyä.
Noin kello 16.00 alkaa iltanavetasta ruokatauko, ruokatauon aikana "juoksin" hakemaan avaimen ja koiran, huoneeseen koira pikaisesti ja tavarat, koiralle vettä ja ryntäsin lypsylle.

Lehmät oli taas aivan ihania :). Mua kehuttiin jopa ammattilaiseksi! Oon aika otettu :). Sanottiin, että ei uskois, että oon joskus pelännyt navettaa/lehmiä... Enpä voisi itsekkään uskoa kyseistä asiaa, ellen sitä itse olisi kokenut. Nyt mulla on suhteellisen varma olo, kun menen navettaan... Tiedän mitä teen ja miten toimin. Lehmät rauhoittaa mua :). Koululle saa mennä kuulema mukaan lypsylle "milloin vaan". Tiedä vaikka joku päivä tässä innostuisin pyöräilemään lypsylle :).. vaikka inhoan pyöräilyä, mutta anyway sekin voisi olla hauskaa pitkästä aikaa. Pitää vaan lähteä ajoissa ja muistaa, että ei ole mikään kiire!

Haluun myös lähtee rullaluistelemaan. Tossahan noi rullikset eteisessä odottaa, mut kun oon varmaan sit pää auki jossain, jos lähen. Koska oon sähläri, enkä osaa jarruttaa vieläkään rullaluistimilla kunnolla :D. Ehkäpä etin jonkun hyvin rauhallisen, tasaisen ja suoran asfalttikentän jonne meen luistelee...

Tiistaina oli aamunavetan jälkeen mulla koe. Olin varma, että en pääse läpi... Mut läpi meni :).
Kello 9.00 tiistaina olin sitten siinä seurailemassa, kun lehmät pääsi laitumelle ensimmäistä kertaa tänä vuonna... Ne juoksi, juoksi ja juoksi sieltä navetasta. Ne hyppi ja pomppi innoissaan ja kirmaili. Vaikuttivat niin onnellisilta ja mustakin tuntui aika onnelliselta :). Siinä mä seisoin, koulun pelloilla, maalla... Aurinko paistoi ja katselin lehmien iloa. Ihmisiä ympärillä... unelma-ala opiskeltavana ja asiat muutenkin aikasta ok. Hymyilytti.

Kun lehmät oli päästetty ulos niin lähdinkin Mimityksen kanssa lenkille. Oli aika lämmin ilma ja uskaltauduin kastelemaan varpaani siinä Päijänteessä... Mimikin kahlas melkein vatsaa myöten veteen, joka oli tosi outoa. Kyl Mimi joskus saattaa tulla mahaan asti järveen, mutta vasta pitkän houkuttelun jälkeen...

Tiistaina oli koululla myös iso määrä ala-aste ikäisiä lapsia käymässä. Olen tutor oppilas, joten toimin tutorina. Olin meidän koulun eksoottisten eläinten puolelta. Lapset on aivan ihania, niiltä tuli välillä vähän hassuja kysymyksiä... :). Kunpa mäkin saisin olla lapsi. Kukaan ei pidä lasta tyhmänä, jos se kysyy jotain vähän hassua/itsestäänselvää asiaa. Lasta pidetään vaan hauskana... eikä lasten tarvitsekkaan kaikkea tietää. Mitä vähemmän tietää, sen parempi. Lapset voi olla niin luonnollisia... Ei niiden tarvitse miettiä miltä ne näyttää ja mistä saa rahaa ruokaan taikka vuokraan ja että pitäis siivota ja tehä toi, toi ja toi asia! Tai no joo, kyl mun piti lapsen jo huolehtia, että loppuuko meiltä rahat ja ruoka... Kun äiti aina pelotteli ja avautui mulle niistä rahahuolistaan. Yleisesti lasten ei juuri mistään tarvitse kuitenkaan huolehtia...
Lapset yleensä saa ilmaista tunteensa hyvin vapaasti, eikä sitä tuomita. Jos lapsi saa raivarin keskellä katua taikka käy jonkun päälle... se on tavallaan normaalia. Mutta jos minä aikuisena alankin itkeä julkisella paikalla tai alkaisin huutaa/raivota yht´äkkiä. Mua pidettäisiin tärähtäneenä, hulluna, tyhmänä.
Tunteet... ei kuitenkaan ole kadonneet mun sisältä minnekkään. Eikä myöskään tarve olla rakastettu, hyväksytty... en oikein koskaan ole ollut sitä. Ellen ole miellyttänyt ihmisiä.
Joopa, mutta mä haluan olla LAPSI. En halua kantaa enää aikuisen vastuuta, velvollisuuksia. Kai mun on vaan pakko. En vaan jaksaisi.

Tiistaina oli muuten sitten ihan normi päivä. Käytiin muutaman muun tutorin kanssa kahvilla ja syömässä jätskit siinä koulun ruokalassa.. lenkkeilin koiran kanssa paljon.

Keskiviikkona oli taas muuten normi päivä, paitsi taas oli tutor kierros. Tällä kertaa sitten kierrettiin koko koulu läpi.

Niin mites se peruspäivä tuolla navettaviikolla sitten menee? Kello 6.00 pitää olla navetassa valmiina hommiin. Aamunavetta on hoidettu yleensä klo 8.00 mennessä, ehkä vähän ennenkin. Sitten onkin vapaata... Vapaa-aikanani koululla mä lähinnä lenkkeilin, join kahvia, nukuin, kuuntelin musiikkia. Kello 15.00 alkaa iltanavetta. Ensin tehdään siivous- ja kuivitushommat. Jonka jälkeen on 20-30 minuutin ruokatauko, jonka jälkeen onkin iltalypsy. Iltalypsyltä pääsee pois yleensä viimeistään siinä kello 18.00... ainakin näin alkukesästä, kun on vähemmän hommaa. Sen jälkeen on taas vapaata ja noin klo 20.30 mennään vielä iltatarkistus tekemään, se on nopee homma. Maksimissaan siinä menee puolisen tuntia.

Torstaina aamunavetan jälkeen menin tekemään matikan kokeen joka meni läpi pisteillä 26/30, eiköhän se oo 3 matikan kurssista :). Kokeen jälkeen tulinkin bussilla kotiin, toin vähän tavaraa tänne ja menin psykiatrille. Aika meni hyvin :).
Koululle takas ja iltanavettaan...

Perjantai... alkoi ihan hyvin. Perus aamuhommat ja koiran kanssa lenkille... Sitten... *huoh*. En haluaisi edes ajatella, tekee jotenkin niin pahaa ja surettaa.... Mun kummien koira Mellu. Hänet piti lopettaa... :´(. Tiedän, että kaikki päättyy aikanaan ja päätös oli oikea, koska ei ole mitään järkeä pitää eläintä hengissä väkisin... eläin kärsisi. Mutta silti, silti surettaa. Mellu oli aivan ihana<3 Oikeastaan en ihan täysin vielä ole sisäistänyt sitä, että Mellu ei enää tuu syliin, enkä näe Mellua enää ikinä... Toisaalta hyvä, että hän lähti yht´äkkiä, mutta jotenkin olisin.. halunnut sanoa heipat. En mä tiedä. Haluun itkeä.
Mietin, että aina kun asiat alkaa menee jotenkin hyvin, jaksaa hymyillä... niin tapahtuu jotain tällaista :(.  Tassunjälkiä sydämessä<3 Toivottavasti Mellun on nyt hyvä olla´.
Mellu oli kuitenkin iso persoona ja mulle todella tärkeä koira, koska ylipäätään kaikki koirat on.. mutta asuin kuitenkin Mellun kanssa saman katon alla ja hoidin Mellua kuin omaa koiraa... ja rakastan Mellua(kin) <3.... *Huoh* MIKSI AINA PITÄÄ LUOPUA???
Jotenkin se perjantai siinä sitten meni, olin jotenkin ihan omissa maailmoissani.

Lauantai, eilinen... Tulipa sitten heitettyä talviturkki ihan kokonaan Päijänteen vedessä :). Ei se nyt niin kylymää ollut kuin olisin voinut kuvitella.
Iltatarkilla harjasin lehmiä, ne vaan on niin rauhoittavia.

Tänään... Olen ollut aikasta väsynyt. Aamu alkoi muuten ok, mutta yks hiton ääliö onnistui pilaamaan mun orastavan hyvän fiiliksen. Ei sais antaa muiden vaikuttaa noin itseensä, mutta minkäs teet... Hyvä fiilis mulla oli siitä, että ulkona oli jälleen aivan ihana auringon nousu... ja mä haaveilin. Haaveilin niin paljon.
Mä haluaisin oman luomu maitotilan, yksikään eläin ei lähtisi sieltä ruuaksi...
Sitten siinä olisi samassa maatilamatkailu yritys, kaikenmaailman päiviä lapsille, vanhuksille, perheille, leirejä...
Tottakai siinä olisi samalla kotieläinpiha, ainakin siinä olisi lehmien lisäksi lampaita, vuohia, kanoja, ankkoja, hankia, sikoja, villisikoja, minisikoja ja mikrosikoja... Koiriakin olis se muutama, samoin kissoja. Kaneja, marsuja, rottia ja deguja löytyisi myös. Olisi myös sellainen ekstoottisten eläinten puoli, sieltä löytyisi sitten käärmettä, kilpikonnaa, liskoa yms.
Koska rakastan eläimiä ja haluisin vain pelastaa kaikki eläimet niin siinä yhteydessä toimisi myös löytöeläintalo...
Vaikka itse en osaa ratsastaa, enkä sinällään ole mikään heppatyttö niin olisipa mulla siinä myös hevosia ja opettelisin ratsastamaan...
Eläinten lisäksi siinä olisi kahvila jossa olisi käsinleivottuja tuotteita myynnissä. Avaisin myös oman taidegallerian siihen... niin ja jonkun puodin missä myytäisiin niin käsitöitä, kuin tarvikkeita käsitöihin. Julkaisisin oman runokirjan ja mahdollisesti oman kirjankin...
Tottakai se maatila olisi järven rannalla. Mulla olisi itselläni tatuointeja. Enkä mä sitä tosiaan yksinäni pyörittäisi :D. Tottakai siellä olisi hevostenhoitajia, leipureita, myyjiä, käsityöläisiä, navetassa työntekijöitä... Niin ja sit siin olis kirpputorikin samassa. Pitäisi siel tosi paljon erilaisia teemakutsuja... Joskus vaikka lettukestit, joskus lasten juhlat, joskus teemana voisi olla vaikkapa viidakko! tai merirosvot!... Ja aikuisille joskus vaikka jotain.. öö.. Pyh. Mä mitään aikuisten tylsiä pönötyksiä kaipaa :D... Aikuisille vois kyl järjestää jotkut juusto- punaviini iltamat :). Ja tottakai mun maatilalla syötäis vaa kasvista.

Mun alkaa tehdä jo pahaa se, että näen toisten syövän ruuminpaloja... Ei se ennen oo pahaa tehnyt.
Mut nyt hyi.. Itse asiassa en oo itse syönyt tänään kuin ananasta, enkä tiedä mitä muuta söisin. Kai se olis pakko jotain änkeä suuhunsa, vaikka väkisin. Mut kun ei tee mieli mitään, etoo vaan. En halua rahkaa, en raejuustoa, enkä jäätelöä, enkä soijasuikaleita, enkä suklaata, enkä leipää, enkä karkkia, enkä ateriankastikkeita, enkä valmispastaa, enkä makaronia, enkä näkkäriä, enkä karjalanpiirakkaa, enkä lasten soseita, enkä puuroa, enkä keksejä, enkä tomaattia, enkä vesimelonia, enkä salaattia, enkä suolakurkkua, enkä oliivia, enkä quinoa, enkä sitä, enkä tätä, enkä tota.... Mitä ihmettä mä syön??? Oikeasti... Huoh, kai sitä pärjää päivän ravinnotta.. En jaksais lähtee tappelee just nyt itseni kanssa yhtään, enkä pakottaa itseäni syömään.

Tää päivä on tuntunut menevän tosi hitaasti... Oon vaan pakkaillut ja siivoillut, odottanut, odottanut ja odottanut. Vihdoin pääsin kotiin ja pyykit peseytymään. Jees... Jos sitä muutama kuva loppuun ,menneeltä viikolta ja lenkille...

Kesälaitumilla :)

Aamuaurinko



Varpaat kasteltiin...



Höpötystä

Hyvää helluntaita :). Jos ei heilaa helluntaina niin ei huolia heinäkuussa ;)... eikä aidsia adventtina. En mä edes tiedä miksi helluntaita vietetään, voisin tietysti googlettaa tai käyttää wikipediaa, mutta ei mua kiinnosta helluntain merkitys/syy niin paljon, että vaivautuisin :D.

Keskiviikko... öö taisin käydä terapiassa. Mitäköhän muuta mä tein? Hmm, eipä mitään tietoa. Hitsiläinen tän muistinsa kanssa. Mä oon oikeesti niin hattarapää, en muista mitään. En edes muista mistä puhuttiin terapiassa. Ei kai tää kovin vakavaa, alkaa vaan pikku hiljaa häiritsee tää kun ei mitään muista.

Torstaina oli koulua, matikan tunnit. Meni ihan kivasti :). Kävin terkalla, sain itse ottaa sen verinäytteen hemoglobiinia varten :). Mun hemoglobiini oli 153 o_O. Naiselle todella hyvä. 155 on naisen normaalin hemoglobiinin yläraja, elikkä joo. Oli aikamoinen yllätys, mutta hyvä sellainen :). Verenpaineet ok... Verensokerikin oli ok, kun sen mittasin perjantaina aamusta. Ainoa mistä terkka, kuten kaikki muutkin valittaa on se, että mun paino on tippunut ja syön liian vähän ja liian yksipuolisesti ja blablablablabla... Tiedetään!! ja "Ihan sama, kun en jaksais ny kuunnella." Sitä paitsi painoin vähemmänkin eli kiloja on kyllä tullut takaisin, enkä ole edes pahasti alipainonen. Ja olisipa nähnyt mun syömisen joskus kuukaus, kaksi sitten... Nythän mä syön jo hyvin. Anyway syksyllä vaakaan...enkä kuulema saa laihtua yhtään enää.

Koulusta kaupan kautta kotiin. Ostin kaupasta tollaisen 467gramman rainbowin suklaa jäätelön ja söin sitä sitten kävellessäni kotiin. Ihmiset vaan kattoo kun yksi syö jäätelöä sellaisesta rasiasta :D.. Mut ei mulle riitä se yks tikku jos kunnolla tekee mieli jäätelöä... Mikä ongelma? 
Ai niin, en käyttynyt niinkuin normaalit käyttäytyy, sehän se on se ongelma... Mut eipä oo mun ongelma jos jotakin häiritsee. Mun elämä ;).

Sitten katit kyytiin ja hoitoon vienti... Kun tulin takaisin niin mä aloin vaan itkeä bussimatkalla, en edes tiedä miksi. Mä vaan itkin ja itkin. Istuin matkahuollolla odottamassa toista bussia ja itkin, itkin, itkin... Se itkeminen alkoi väsyttää ja särkeä päätä.

Torstai iltana oli sitten euroviisujen toiset semifinaalit ja vaikka kuinka väsytti niin nehän halusin katsoa ja katsoinkin :). Euroviisujen semifinaalin jälkeen lähdin vielä lyhyelle lenkille koirani kanssa ja nähtiin kettu :). 

Perjantaina lähdinkin koiran kanssa taas matkustelemaan isän luokse. Isällä siivosin... Kaupan kautta kaupungille ystävä luo. Sinne tuli myös muita kavereita ja pelailtiin lautapeliä, kuunneltiin musiikkia, nautittiin alkoholia, naurettiin ja juteltiin :). Oli kivaa ja aika hiton kuuma meno :D... Koska oli kuuma. Osa porukasta ehti jo lähteä ennen kuin osa tuli paikalle :/. 
Maailma on pieni. Sillä paikalle tuli meidän kaveri ja hänen kaksi työkaveriaan. Ja kun tiesin isäni olleen samassa paikassa töissä joskus vuosia sitten niin pitihän sitä kysästä, että tietääkö ne mun isää? Toinen tiesi ja on kuulema jutellut isäni kanssa mooonet jutut... Meissä on kuulema samaa näköä :D...
Hih, lähdettiin sitten käymään vielä baarissa/ravintolassa. Oli tosi viihtyisä paikka :)... 
Mä mietin, että näinkö normaalit nuoret elää? Mulla ei ollut just silloin huolia, olin vaan siinä hetkessä ja elin... Hih.. oon niin tasapainoinen ja kaikki asiat on hyvin... oli kaverin työkaverin analyysi musta.. HAH!! :D. Voi kun tietäis, mut mua vaan nauratti se analyysi, niin ne ihmiset sit kai näkee mut... normaalina, tasapainoisena, blablabla.
En mä tiedä, mut sateessa taxille ja iskälle nukkumaan :).

Lauantai... Oli taas ihan jees päivä :). Käytiin isän kanssa kirjastossa, kaupoilla ja satamassa kahvilla. Ilma ei lauantaina niin kesäinen ollut, mut kyl siel on jo kesä<3. Satamassa oli jotkut "terveys" messut tai jotkut sen tyyliset. Isä osti mulle ametisti kaulakorun. Ametisti on mun horoskoopin eli kalojen kivi. En mä silleen horoskooppeihin usko, mutta onhan niitä hauska lueskella. Ja kyllä muhun sopii melkein jokainen luonneanalyysi joka on tehty kalat horoskoopista.
Esim. Astro.fi  (Paksunnan muhun sopivat kohdat.)



Kalojen vuodenaika:

Kalojen aikana päivä saavuttaa lopulta yön ja alitajunta tietoisuuden. Kevään merkit alkavat olla ilmassa, vaikka maa on vielä jäässä ja yöt ajoittain hyvinkin kylmiä. Luonnossa tapahtuu silmin havaitsematonta heräämistä. Kasvit reagoivat lisääntyvään valoon ja lämpöön pienillä solumuutoksilla, jotka pohjustavat alkamassa olevaa todellista heräämistä. Kalaihmiset ovat vuodenaikansa mukaisesti hyvin herkkiä ympärillään tapahtuville mielialan muutoksille. He vaistoavat tulevia asioita vaikka eivät pysty todistamaan aavistuksiaan todeksi. Vesimiesten tapaan Kalatkin elävät omassa herkässä maailmassaan, koska heidän täytyy osata olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ilman mitään näkyvää syytä. Heidän kauttaan elämässä tapahtuu jatkuvaa heräämistä ja alitajuista kehittymistä.

Hallitseva planeetta:

Kalojen merkkiä hallitsee planeetta Neptunus, joka edustaa ihmisen alitajuista ja fyysistä tarvetta tulla yhä tietoisemmaksi omasta henkisestä olemuksestaan, omasta Jumaluudestaan. Kalat elävät tässä henkisen etsinnän herkässä tilassa ja heillä on ainutlaatuinen alitajuinen ymmärrys ympärillään tapahtuvia asioita kohtaan. Tästä syystä Kalojen on vaikea tuomita etenkään läheisiään, vaikka nämä ilmiselvästi tuhoaisivat omaa ja perheenjäsentensä elämää. Kalojen ei ole helppo elää oman herkkyytensä kanssa ja etenkin miespuoliset Kalat etsivät muita merkkejä enemmän turvaa alkoholin tai huumeiden tietoisuutta sumentavasta maailmasta.  

(Mä en etsi turvaa/apua huumeista tai alkoholista, mutta kyllä mua huumeet kiehtoo, just sen takia että vois jotenkin unohtaa... mut ei! En tosiaan halua olla mikään hiton päihderiippuvainen.)

Rakkaus:

Valitettavasti nämä ulkoiset keinot eivät millään tavalla palvele Kala-ihmisen elämää, vaikka juuri niiden avulla tämä suuri, elämälle välttämätön herkkyys on säilynyt ja säilyy edelleen valtavan nopeasti kehittyvässä materiaalisessa maailmassa. Itse koen alkoholistit ja huumeen käyttäjät tahattomina ja ajallemme pakollisina uhreina teknisen kehityksen alttarilla. Rakkauselämässä Kala ei ole missään nimessä helppo tapaus, vaikka itse ihastuminen ja rakastuminen tapahtuukin jo paljon ennemmin kuin toinen osapuoli edes aavistaa mitä on tulossa. Kalat aloittavat suhteensa suurten odotusten ja ihanteiden vallitessa. Paluu arkeen koettelee Kalan ja hänen kumppaninsa keskinäistä suhdetta ankaralla kädellä. Moni Kala elää epätyydyttävässä ja suorastaan tuskallisessa parisuhteessa vain siksi ettei osaa luopua tähän suhteeseen rakentamastaan ihanteesta.

Seksi:

Seksuaalisesti Kalat ovat kaikista merkeistä vetovoimaisimpia, koska heistä heijastuu niin suuri ja tavallisesta poikkeava herkkyys ja eroottisuus. Tämä yhdistelmä on äärimmäisen kiehtova, mutta käytännön elämää se ei tahdo kestää. Sekä Kalamies että Kalanainen elävät eräänlaisessa usvassa ja irrallaan jokapäiväisen elämän realiteeteista. Seksuaalisuus ja rakasteleminen ovat Kaloille ihanteellinen maailma, koska juuri tuossa tilanteessa jokainen ihminen menettää ainakin hetkeksi itsekontrollinsa. Intohimoinen Kala voi muuttua hyvin nopeasti kylmäksi ja haluttomaksi mikäli hänet vangitaan tavanomaisuuksien akvaarioon. Kala-ihmistä ei voi rakastaa ja omistaa samanaikaisesti. Kalan täytyy saada säilyttää yhteys alitajuiseen maailmaansa ilman toisen asettamia rajoituksia, sillä juuri tuolta alitajunnasta nousee myös Kalan eroottisuus. Toimivat Kalasuhteet ovat aina herkkiä ja vaativat molemminpuolista ymmärrystä onnistuakseen.

Kalojen valttikortit:

Kalat on tyyppinä äärimmäisen vastaanottavainen, intuitiivinen, herkkä ja psyykkinen. Hän elää hyvin sisäistettyä elämää ja vastaa ympäristön odotuksiin parhaan taitonsa mukaan. Kalat on ihmisenä pehmeä ja taipuvainen, toisinaan ääriviivaton ja eteerinen. Sisäinen elävyys ja rikas mielikuvitus tekevät Kalaihmisestä mielenkiintoisen tuttavuuden. Hän on sympaattinen, auttavainen ja kiltti olento, joka pyrkii auttamaan ja kohottamaan ihmisiä, huolehtimaan avuttomista olennoista ja edistämään ihmisen ja luonnon välistä sopusointua. Hänen tunteensa, vaistonsa ja intuitionsa tuottavat paljon kuvia, luovaa aineistoa ja yliaistillisia välähdyksiä. Luovuus ja vastaanottavaisuus saattavat kehittyä universaalisiin mittoihin. Kalojen muisti on heidän valttinsa opiskelussa ja työelämässä.

Kalojen heikkoudet:

Kalojen ongelmana on elämän realisointi. Epäkäytännöllisyys, hajanaisuus ja päättämättömyys saavat lähimmäisetkin joskus hermoromahduksen partaalle. Auttamisvimmassaan hän saattaa mennä huomaamattaan liian pitkälle ja tuskastua autettavaansa pahanpäiväisesti, mutta herkkänä ihmisenä hän ei voi sanoa sitä autettavalleen vaan vetäisee dramaattisesti marttyyrin viitan niskaansa ja valittaa muille surkeata kohtaloaan. Tämä tapahtuu alitajuisesti ja Kalat onkin itsepetoksen mestari, joka voi hukkua omaan ääriviivattomuuteen ja sekavuuteensa.

Kalojen sairaudet:

Vastaanottavaisena merkkinä Kalat altistuu helposti erilaisiin vilustumistauteihin. Reuma ja erilaiset epämääräiset kolotukset, lähinnä jaloissa ovat tyypillisiä. Liiallinen luottamus ja pettymykset johdattelevat Kalaihmistä apaattisuuteen, jolloin pienestäkin alkoholin nauttimisesta voi kasvaa ongelma.

"

Yhdessä vaiheessa luin horoskoopin jostain lähes päivittäin, kun kiinnosti... En mä muista että pitikö ne koskaan paikkaansa vai ei. Mut yleensähän ne kirjoitetaan niin, että ne voi aina tulkita kymmenillä eri tavoilla ja sitten ne horoskoopit ikäänkuin toteutuu.

Lauantaina myös piirsin pitkästä aikaa, koska isä pyysi mua taiteilemaan johonkin DVD:n kanteen jotain.. Eka meinasin, että äh en mä osaa... Mut sitten yritin ja herttinen kun olinkin tyytyväinen mun piirrustukseeni :).  Lueskelin lauantaina myös aku ankkoja aika paljon, hih... Ne on just rentouttavaa luettavaa. Ei aina jaksa lukea noita vakavia asioita yms.
Saunassakin tuli käytyä pitkästä aikaa... ja katsottua tottakai euroviisut :). Hyvä voittaja ja yksi suosikeistani oli :). Norja oli mun ykkössuosikki. Miinuksena euroviisuista se, että silla juontajalla oli yhdessä vaiheessa murhattua eläintä päällään :(. Eli turkista.
Plus ne suomen selostajat.. Hyi hitto, mun radiokanava mitä kuuntelin meni vaihtoon samantien!! Kun ne sattuu olee siellä juontajina. Kun olisin saanut ne juontajat pois päältä tai jotain :D.
Suomihan ei pärjännyt, mutta ei mua ainakaan haitannut. Koska vaikka Kristan kappale onkin ihan hyvä... niin ei se nyt niin hyvä ollut. Kyllä tottakai kannustin suomea, mut mulle oli se sijoitus silleen aikasta samantekevää... Kuhan vaan mikään mun inhokki ei voittaisi. Onneksi ei näin käynyt vaikka oli mun yks inhokki aika korkealla..

Tänään pakkailtu navettaviikkoa varten. Joka alkaa siis huomenna. Olen vaan aivan onnessani, kun pääsen sinne lehmien pariin :). Lisäksi mulla on pari tutor kierrosta vedettävänä ala-aste ryhmille :). JEE!! :). Nään koulun pieneläimetkin taas pitkästä aikaa ja muutenkin pääsee juttelee niiden pienten ihmisten kanssa. 

Yks ikävä juttu sattui tässä viikonloppuna, yks ihan hemmetin ikävä... joka sai mut miettimään kaikkea.. ja tuntemaan kaikkea paskaa. Luulin, että se pilaisi koko viikonlopun.. Mut onneks se sattui loppuvaiheessa viikonloppua... Ehkä se pilas tän päivän osittain ja aika paljon varmaankin tulevia päiviä. Mut joo, onneks oon tänäänkin ollut suhteellisen hyvällä ololla aamun jälkeen... Kelaillut vaan huomista ja tulevaa viikkoa, kaikkea sitä hyvää mitä ensi viikossa... tulevaisuudessa on :). Pakkohan mun on selvii.

Silti mä haluan olla lapsi!! En halua olla aikunen, enkä varsinkaan nainen... vaan lapsi. Lapsi. Ikuinen lapsi.

Mitä muuta haittaa kuukautisten pois jäännistä on kuin mahdollinen hedelmättömyys?

Katselin torakoiden menoa tänään ja säikhdin, että yksi torakoista olisi kuollut... Mutta se molttaa :). Eli huh... Hyvin virkeitä otuksia ovat miun torkut :). 

Loppuun kuva siitä ametisti korusta ja mun piirtämästä (kerrankin mun mielestä onnistuneesta) piirrustuksesta...

"Paras kosto on hyvä elämä"

Helou... Vähän valoisampaa kuuluu tänään :). 

Eilen lähdin aamusta bussilla terapiaan. Olin liikkeellä paljasvarpaisin, siel on kesä :). Kyllähän ihmiset jaksaa tuijottaa ja kommentoida, kun kävelen paljasvarpaisin... mut oikeesti sehän on terveellistä. Ikinä en ole vielä saanut ainakaan mitään pahaa haavaa/vammaa jalkaan paljasvarpaisuuden takia. Pitäisi kuitenkin varautua siihen, että sellainenkin tulee ja pitäisi kantaa mukanaan desifiointi ainetta, sekä laastaria ja muita sidetarpeita. Mutta en kuitenkaan kanna ennen kuin sattuu jotain. :D

Kävin ennen terapiaan menoa kaupassa. Ostin siripirejä, fenixin piristävää juomaa (siitäkin huolimatta, että se sisältää kirvoja... Anteeksi pienet kirva raukat :/) ja kaksi karjalanpiirakkaa. Mutustelin ne siinä matkalla terapiaan :).

Terapiassa käytiin läpi mun äiti suhdetta, sekä suhdetta mummoon ja puhuttiin siitä millä tavoin? Miksi? mua kiusattiin... En tiedä. Ahdistavaa. Mut mulla on oikeus mun tunteisiin, oikeus tuntea mun tunteet ja käsitellä ne. Mun on käytävä läpi mun menneisyys, jotta voin jatkaa tyytyväisenä eteenpäin mun elämää. "Paras kosto on hyvä elämä". 
Mä haluan hyvän elämän ja mä aion saavuttaa sen :). 
Mutta mitä on hyvä elämä? Varmaan jonkinlainen tasapaino, kultainen keskitie. Sopivasti vähän kaikkea... Sopivasti töitä, sopivasti vapaata, sopivasti liikuntaa, sopivasti unta, sopivasti ihmisten seuraa, sopivasti... kaikkea. Mutta paljon terveyttä, sekä rakkautta... Ehkä?
Eläimet kuuluu ainakin mun hyvään elämään. Hyvinvoivat eläimet. 
Kyllähän mun elämä nytkin on ihan hyvää :) Kun vaan saisin pääni kuntoon ;).

Terapeutilta lähdinkin kirpparikierrokselle. Kävin viidellä eri kirpputorilla. Ostin koiran hihnan + kaulapannan. Kaulapantaa en oikeastaan edes käytä koiralla ja hihnaakin harvemmin, mutta hihnoja on hyvä olla olemassa useampi, jos niitä tarvitseekin. Yleensä käytän flexiä, mutta joskus hihna on vaan kätevämpi.

Ostin myös kaksi hello kitty paitaa :). Tykkään Hello kitty tavaroista, ne on vaan jotenkin niin söpöjä ja sulosia. Joo olen 21v ja tykkään jostain Hello Kitystä, mut hei mitä sitten... Enks saa tykätä just sellaisista asioista kun tykkään? Ketä se satuttaa, että tykkään Hello Kitty tavaroista? 

Aikuisuus. Aikusuus on tylsää. On hiton tympeetä kantaa vastuuta itsestään ja kaikesta muusta. On tylsää maksaa laskuja, siivota, käydä kaupassa, soittaa sinne ja tänne, etsiä se ja tää lappu ja täyttää se ja tää lappu. On tylsää olla virallinen. On tylsää, että pitäisi pukeutua jotenkin aikuismaisesti ja olla niin virallinen, vakava.
Onhan aikuisuudessa ne hyvätkin puolensa. Saa mennä ja tulla vapaasti, olla omassa rauhassa, valvoa ja nukkua miten huvittaa, ostaa kaupasta ihan mitä huvittaa, syödä ruuaksi vaikka 5 litraa jäätelöä eikä kukaan voi valittaa... :P.
Mutta silti haluisin välillä olla kakara. Olla välittämättä mistään, antaa toisten kannatella mua, huolehtia mun asioista. Mutta silti pelkään vapauden menetystä, ilman vastuuta ei ole vapautta. 

Mut musta ette saa vakavaa ja tylsää aikuista tekemälläkään... tai ainakin toivon että ei saa :D. 
Ihmiset, kuten koiratkin on olento joka leikkii koko elämänsä. Ihan tutkittu juttu... Ja mitenkö aikuiset leikkii? Ekanahan tulee mieleen jotkut seksileikit, joo no onhan nekin leikkejä.. Mut kyllähän aikuiset leikkii muutenkin. Välilla leikkivät lastensa kanssa, välillä lemmikkiensä. Monet aikuisetkin harrastaa jotain urheilulajia, lämmittelynä toimii aikasta usein jonkinlainen leikki ja onhan se itse lajikin aika usein leikkiä. Tai pienoisrautatiet, onhan sekin leikkimistä. Entäs maalaus, tavallaan sekin on leikkimistä... 

Aika kuluu nopeaan. Kohta on jo kesäkuun puoliväli ja silloin tulee mun 10 vuotias pikkusisko tänne :). Just ihanaa! Päästään metsiin lenkille, rannalle uimaan ja rakentamaan hiekkalinnoja, voidaan katsella jotain lasten leffoja, leipoa, laittaa ruokaa, piirtää, hypätä ruutua... mitä nyt ikinä. Pääsenpäs leikkimään :). Pitämään hauskaa.

Ostin kirpputorilta myös teekupin, jossa on kansi sekä sellainen teenhaudutus systeemi :). Mulla on samanlaisia ruusukuppeja jo kaksi ennestään, mutta niissä ei ole sitä kantta, eikä teenhaudutussysteemiä. Tykkään noista kupeista... Haluan mun olohuoneeseen vähän niiden tyylistä tyyliä, sitten joskus kun olisikin varaa sisustaa tää kämppä.

Eilen oli jotenkin outo olo kirpputoreilla, siis ainhan mulla on vähän outo olo :D. Mutta sitten mittasin lämmön kuumemittarilla, jota kannan lähes aina mukanani. Mun pitää saada tietää mun kehon lämpötila, verenpaineet, syke, verensokerit, paino... kaikki mahdolliset arvot kun haluan. Joku pakkoneuroosi kait :D. Mut anyway mittasin sen lämpöni ja mulla oli kuumetta/lämpöä 37.41. 

Kävin kirppareitten jälkeen vielä kaupassa ostamassa karjalanpiirakoita, pähkinöitä, karkkia ja jäätelön. Bussissa sitten mutustelin niitä piirakoita ja karkkeja. Kotiin kun pääsin alkoi olo olemaan aika järkyttävä, särki joka paikaa, etoi JNE. Kävin koiran kanssa ulkona ja loppupäivä menikin sängyllä maatessa... Illasta sitten vielä lenkille, onneksi menin sillä sain mun ajatukset ja tunteet rauhoittumaan. Lueskelin illalla sitten vähän tuota koirakirjaa. En voi ymmärtää koiravihaajia... "Jos ihminen on julma eläimille, ei voi olla hyvä"

Tänäänkin on lämpöä, samaa luokkaa kuin eilenkin siinä 37.35 näytti viimeksi mittari. Särkee kyllä päätä ja vähän voimat pois, mutta siivosin silti tätä kämppää... Ja hoitelin vähän asioita :). 
Alkaa taas asiat olemaan vähän enemmän hallinnassa. 

Ensi viikolla mä pääsen navettaan, hoitaa lehmiä<3 Ihanaa :). 

Huomenna olisi taas terapia, torstaina tai perjantaina pitäis viedä katit hoitoon navettaviikon takia. Perjantaina olis illanistujaiset ystävän luona :). Isällekkin meen varmaan yöksi siinä sitten samaan syssyyn... Torstaina olis myös koulua ja terkalla käynti... Ihmetellään mun jatkuvaa janoa, mittailaan hemoglobiinia, verensokeria ja painoa. Hitto, tottakai mä tiedän että olen alipainoinen... näyttäväni järkyttävältä. Mut mä en jaksa tapella pääni kanssa joka ikinen päivä syömisen kanssa, kun en tykkää ja ei tee mieli niin ei tee. Syön sit mitä tekee mieli ja joskus pakotan itseni syömään jotain ruokaa mitä syön. 
Pitäis lähtee kauppaan, jäätelöä ja rahkaa ainakin :). 
Vaikuttaapa mun loppuviikko kiireiseltä o_O.

No anyway mietin tässä tänään sellaista asiaa, että olisin kaikista onnellisin jos en tietäis mistään mitään. Tieto lisää tuskaa. Kun voisikin olla sellainen ihminen, että voisin sanoa melkein jokaisen asiaan "ai jaa" ja unohtaa samantien asian, antaa sen olla vaikuttamatta elämäänsä... mut en mä voi. Tieto lisää tuskaa... Hyönteisten syönti. Lisää tuskaa se, että melkein kaikissa karkeissa on kirvoja, mua ei ällötä se että ne on kirvoja vaan se, että nekin ovat olleet tuntevia olentoja ja sitten ihmiset taas tappaa, vain saadakseen vähän kivaa punaista väriä johonkin karkkiin... hitto kun me ihmiset ollaan turhamaisia otuksia! ja itsekkäitä. 

Ihmisyys on suunnaton ansa. Mut mä aion silti kyl oppia elämään ja elää. Nauttia elämästä :). Ulkona on tosi ihana ilma ja kohta lähdenkin lenkille, olostani huolimatta. En ole mikään baari/terassi ihminen, mutta tekisi mieli lähteä terassille juomaan se yksi olut. Kylmä olut ja lämmin aurinko, ihmisten hymyt... Mut juu, en haluu mennä tohon lähibaariin :D.

Ehkä otankin evääksi rahkaa, vettä, pähkinöitä, karkkia ja punaviiniä... meen johonkin lähimetsään piknikille. Kuuntelee linnunlaulua ja ja :)...

Tässäpä kuvia kirpparikierroksen ostoksista...

Ja sit loppuun muutama biisi... 

Klamydia- Pilke silmäkulmassa
Klamydia- Hullujen kuningas
Anna Eriksson- Kulje ohi
Herra Ylppö ja ihmiset- Tyttö epäkunnossa
PMMP- Päiväkoti

"Naurakaa, siellä nauretaan."

Rehellisin ja sairain kaikista.

Helou, pitkästä aikaa.

Vappupäivänä oli tarkoituksena pitää vappupiknikki kavereiden kanssa. Lopulta asiat meni sillä tavoin, että sinne vappupiknikille olisin tullut vain minä, mun koira ja mun ystävä. Tottakai olisimme voineet viettää vappupiknikkiä tälläisellakin porukalla, olisi meillä varmaan hauskaa ollut. Mutta päätettiin kuitenkin, että ei pidetä sitä piknikkiä. Tuleehan noita tilaisuuksia nähdä kuitenkin :). 

Ehkä parempi, että en mennyt sillä mä en olisi keskiviikkona ollut mitään kovin hyvää seuraa, en tosiaan. Mun pää oli aivan täydessä kaaoksessa, enkä edes ymmärrä miksi.
Koko keskiviikon vaan angstasin, pohdin asioita, join kahvia ja lenkkeilin. 

Kirjoittelin niitä mun ajatuksia, tunteita silloin keskiviikkona ylös... Kirjoitan hyvin suoraan, hyvin rehellisesti... En jaksa salailla. Voitte pitää mua helvetin sairaana, typeränä, lapsellisena, säälittävänä, huomiota hakevana... mutta siinähän pidätte. Nää on mun tunteita, mun ajatuksia, miksei niitä saisi kertoa? Mut tälläisiä ajatuksia siis:

Tuntui, että tykkään elämästä, mutta silti masentaa. Vihasin itseäni, vihasin tätä maailmaa. Mä näin kuinka nätti maailma on. Näin västäräkin, se oli ihana. Aurinko paistoi ja kaikki oli oikeasti hyvin. Mutta silti olisin vain halunnut vetää peiton korviini, pään täyteen viinaa ja käteni auki. Mitä järkeä on elämässä? Miksi mä en ikinä pääse lopullisesti eroon näistä masentavista oloista ja ajatuksista? Vai pääsisinkö? 
Olen vain nukke, miksen kelpaa ikinä omana itsenäni? Pitää mennä, tehdä, hymyillä, suorittaa, miellyttää.
Haluan pois kaikesta vanhasta, haluan olla vapaa, haluan juhlia, haluan tatuointeja, haluan uusia vaatteita. Haluan vain paeta itseäni, omaa elämääni. Mikä tässä mättää? Mikä mun elämässä ja minussa on pielessä? Elämähän on kaunis, elämä on hauras lento. 
Maailma on ristiriitainen, minä olen ristiriitainen. En jaksaisi aina olla se tasapainonen, aikuinen, vastuullinen, kiltti, mukava, aurinkoinen. Haluan vain huutaa. Kaikki on hyvin, mutta miksi kaikki menee päin helvettiä? Hyvä olohan on vain kupla, kupla joka häviää.
Haluan matkalle, jonnekkin... Jonnekkin jossa voin unohtaa kaikki murheet ja huolet, jossa voin vain olla. Olla oma itseni. Haluan navettaan, haluan silittää lehmää, koskea... Tuntea kun iso rauhallinen eläin on vieressä. Lehmät on rauhoittavia. Eläimet on rauhoittavia.
Silitän koiraa ja lupaan sille kymmenettätuhannetta kertaa "Mä en ikinä jätä sua, mä pidän susta aina huolta". Seurailin torakoiden elämää ja annoin niille ruokaa. Hymyilytti vähän. Torakat, kellä on torakoita lemmikkinä... mulla. Olen niin outo. Mutta siellä ne torakat vipeltää ja niiden eloa on hauska seurata. Ne kaivautuu, ne menee tyhjään munakennoon, ne menee piiloon.. Kunpa minäkin pääsisin piiloon. Piiloon maailmalta ja ihmisiltä, piiloon omilta ajatuksiltani ja tunteiltani.
Rakastuneet, kun ne ei malta... Kun niiden maailmassa ei ole kellään muulla mitään merkitystä. Ihan sama, ei toisten onni ole multa pois. Hyvähän se on, että on olemassa onnellisia ihmisiä, että on olemassa rakastuneita ihmisiä. Mä voin vältellä onnellisia, mä voin olla kohtaamatta sitä tosiasiaa, että mä olen liian hankala parisuhteeseen, liian vaativa. Olen itsetuhoinen. Kukaan ei siedä itsetuhoisia ihmisiä, ei kukaan... Nehän on vain säälittäviä, huomiota hakevia. Aiheuttavat turhaa huolta toisille ja pahaa itselleen, nehän tuhlaa vain aikaa ja sidetarpeita.
Kai se on sama mitä täällä tekee.
Monen suurin ongelma tuntuu olevan, että mitäköhän lähtisi opiskelemaan? Tai mitä söisi tänään? Tai hitto, kun tossakin sukassa on reikä... Mun suurimmat ongelmat tuntuu olevan "Kuka minä olen?" "Mitä minä haluan?" "Uskallanko ikinä olla täysin oma itseni, kelpaanko?" "Haluanko elää vai kuolla?" 
Paljon kysymyksiä, liian vähän vastauksia.
Juon kofeiinia, aion juoda kofeiinia niin pirusti, että aivot leijuu kofeiinihuurussa, eikä mua enää väsytä. Kädet tärisee, mutta ei se mitään. Olenko mä kauhea ihminen jos teen käteeni haavan? Olenko ihan hirveä ihminen? Kuinka sairasta. Hei mä olen 21 vuotias, mä olen järkevä, mä pystyn hallitsemaan impulssejani, mä pystyn hallitsemaan itsetuhoani. Mä en halua huolestuttaa ketään, mä en halua olla itsekäs. Ihan sama mitä muut musta ajattelee. 
En halua tuntea mitään, en jaksa tuntea mitään. En halua ajatella näin järkevästi.
Mä istun juomassa kahvia mun vuokrakämpän keittiössä. Koira vieressä. Asiathan on hyvin. Mulla on isä, mulla on kummit, mulla on ystäviä, mulla on kavereita, mulla on vaikka mitä hyvää, mutta miksi silti, miksi silti koko pää hajoaa?
Ihan kun aivoissani olisi kymmeniä kerroksia, paloja. Jokaisella kerroksella, palalla on oma ajatusmaailmansa, identiteettinsä, tunteensa. Haluan olla nukke, nukke joka pukeutuu erikoisesti, persoonallisesti, haluan moniväriset persoonalliset hiukset... En jaksais olla enää tavallinen, vaikka olisikin helpompaa olla tavallinen... hukkua massoihin. Helpompaa olisi unohtaa ajatukset, tieto, mielipiteensä.. Mennä vain ja tehdä niinkuin mun odotetaan tekevän.
Joinakin päivinä sitä vaan sekoaa. Eilen mä olin vielä kunnossa, eilen kaikki oli kivaa, toissapäivänä kaikki oli hienosti, kuten viikko sittenkin... Mikä yön aikana olisi muuttunut? Joku aivojen kemia tasapaino kai. Haluan olla erilainen, olla oma itseni, onnistua jossain. Vittu kun olen tyhmä.
Voin katsoa normaalien ihmisten elämää. Voin elää itse samalla tavalla. Voin käydä koulussa, opiskella, oppia, lenkkeillä, huolehtia koirastani, huolehtia kissoistani, huolehtia torakoistani, huolehtia kotini siisteydestä, pitää yllä sosiaalisia suhteita, laittaa ruokaa, shoppailla, lukea, nauraa, kirjoittaa, kuunnella musiikkia, piirtää, maksaa laskuja, tehdä töitä, höpötellä, lakata kynsiä... Mutta silti en kai koskaan saa sitä normaalia elämää, normaalia ajatusmaailmaa.
Ymmärrän, että monissakaan mun ajatuksissa ja tunteissa ole järjen hiventäkään. Yritän elää sillä tavoin, että kenenkään ei tarvitsisi huolehtia musta, olla itsenäinen. 
Mä jaksan uskoa, että kaikesta selviää, silti on vain järjettömän angstinen, masentunut olo. Tälläiset päivät, olot, pitkätkin jaksot tälläisiä oloja kuuluu mun elämään, mun sairauteen. Onhan sitä ns. terveilläkin ihmisillä huonompia päiviä ja jaksoja. En jaksaisi nyt vaan ymmärtää tätä mun oloani, kun mitään ei ole sattunut ja asiat on hyvin. Ehkä olen vain väsynyt.
Mua naurattaa. Istun ja olen vitun vihainen kaikelle ja samalla tarkastelen ajatuksiani, sekä tunteita suhteellisen objektiivisesti. Tiedän, että tämä on vain tunne, tunteethan menee ohi. Tunteita on kohdattava, vaikka se sattuu. Tunteet on kohdattava, käsiteltävä ja sitten jatkettava elämää eteenpäin, kohdattava ne uudet asiat. Muistaa nauttia niistä pienistä hyvistä jutuista, nauraa. Mua vituttaa yrittämisen puute. Mua vituttaa se, että vaikka olisi näinkin paska olo niin ei pidä silti lakata yrittämästä. Pitää yrittää selvittää missä mättää ja mitä asialle voisi tehdä? Pitää yrittää selviytyä, koska kaikesta kuitenkin selviää. Nyt vaan pitää kestää tää olo, ajattele järjellä. Sillä vähällä järjellä joka sulla on jäljellä.
Mulla on paska olo, mutta silti tuntuu vahvalta. Miten paljon olenkaan kasvanut? Ennen en olisi uskonut edes, että tälläisestäkin olosta selviää, nyt uskon. Mulla on tarpeeksi syitä, että mä selviän... koska loppujen lopuksi rakastan niin montaa asiaa tässä elämässä, enkä mä ole luovuttaja.
Haluan saada itsestäni terveen, hyvinvoivan, onnellisen.. edes tyytyväisen. Haluan hakata päätäni seinään, koska olen vitun tyhmä idiootti. Mut en mä kait ole ja vaikka olisinkin niin mitä sitten? Mun on opeteltava pikku hiljaa tietämään kuka minä olen ja mitä minä haluan. Opeteltava uskomaan, että minäkin olen arvokas, että minullakin on oikeus elää. 
Haluaisin purkaa mun vihani jollain tavalla, mutta miten teen sen siten että en satuta ketään? Miten uskallan olla vihainen? Eihän mulla ole lupaa olla vihainen, kukaan ei saisi olla vihainen. Viha on paha asia.
Ristiriitaista, ristiriitaista...
Tunnen ihan liikaa ja ihan liian voimakkaasti. Ihmisyys on suunnaton ansa, en halua olla ihminen. Pelkään, enkä luota kehenkään. Haluan seurustella, mutta ihminen rakastuisi vain siihen mun kuoreen, siihen miellyttäjään.. koska vaikka olen oma itseni.. niin en kuitenkaan ole.
Haluan olla yksin, vapaana, tehdä just kuin minä tahdon, nukkua yksin. En tajua miten joku voi nukkua aina jonkun vieressä? Haluan nukkua yksin, uni on tärkeää. Enkä jaksa ketään viereeni nukkumaan.
Itse itsensä täällä täytyy parantaa, apua saa ja tukea saa.. Mutta kukaan ei voi yksin pelastaa ja parantaa mua. Se olen minä se jonka täytyy työstää niitä tunteitaan ja ajatuksiaan, haastaa itsensä, opeteltava.Tasapainoon on pitkä matka.

Sellaisia ajatuksia ja tuntemuksia mulla oli koko keskiviikon pää täynnä. Torstai aamuna suuntasin kouluun. Olin aikasta väsynyt keskiviikon ajatus ja tunnemyrskystä, joka ehkä vieläkin velloi päässäni. Laskeskelin siinä kuitenkin tilavuuksia ja piiresä, sun muita. Parin viikon päästä on matikan koe, uskon selviytyväni siitä "leikiten". 

Perjantaina aamusta otin kamat ja koiran mukaan, vein tavarat ja koiran isälle ja menin terapiaan. Terapiassa puhuimme mun varhaislapsuudesta... Yht´äkkiä muistan asioita hyvin selkeästi, asioita joita en ole ikinä ajatellut taikka muistanut edes. Miksen mä ole aikaisemmin muistanut? Olen miettinyt nyt lapsuuttani tosi paljon.. En oikein tiedä miten suhtautua siihen. Muistan liiankin hyvin mitä puhuimme terapeutin kanssa... Mutta oikeastaan mä en koskaan ole ollutkaan lapsi.  Terapian jälkeen kummisetäni säikytti mut :D .Käveli vaan siinä mun vieressä kadulla ja mä luulin hänen olevan kotonaan. Haimme koiran ja tavarat isältäni ja menimme kummeilleni. Siitä menimme vakiokahvilaan viettämään aikaa taasen.

Lauantai aamuna koira ja tavarat mukaan ja matka kohti Helsinkiä. Helsingissä menimme majapaikkaamme, mä lähinnä jumitin ja lenkkeilin koko viikonlopun :D. Kummit teki hommia, tyhjensivät sitä asuntoa, pesivät pyykkiä JNE. Lauantaina matkustelin myös metrolla keskustaan, näin kaveriani :). Kävimme kahvilla tai mä join laten, jonka jälkeen pyörimme erilaisissa kaupoissa. Ihastelin taas vaikka mitä vaatteita ja tavaroita, olisin varmaan ostanut taas kymmenen kauppaa tyhjäksi, jos olisi ollut rahaa. Cybershopissa oli tarjouksessa hame 14 euroa... luojan kiitos siellä ei ollut mun kokoa niin ei tarvinnut ostaa :D. 
Mun kaveri oli ostanut mulle aivan ihanan pöllö avaimenperän :). Käytiin myös kaverin kotona ja niin :). Ostin kampissa olevasta koruliikkeestä 4 paria pöllö korviksia. 3 paria on nappikorviksia ja yhdet ovat roikkuvat korvikset... ihan oikeesti älkää päästäkö mua kauppoihin.. Joka tapauksessa mulla oli hauskaa tämän kaverini kanssa :).

Sunnuntaina sitten lenkkeilin koiran kanssa ja jatkoin mun jumittamista.. Oli fyysisesti jotenkin huono olo, en tiedä miksi. Piirsin vähän :). Kävin mä kaupassakin... Maanantaina sitten matkasimme kummieni kanssa kummeille. Menimme vakiokahvilaan taas... Ja hitto kun olin sekaisin. Pää pyöritti vaan päässään samantyylisiä ajatuksia kuin tuolloin keskiviikkona. Marssin sitten alkoon ja ostin ufoshot juoman, joka on ilmeisen monen mielestä pahaa :D. Mutta mä tykkäsin. Yritin rauhoittaa itseni alkoholilla, mutta ei... ei tullut mitään muuta kuin palelu. Tiedän olevani humalassa siitä, että alan palella. Alkoholin pitäisi lämmittää, mutta mulla se toimii aina päinvastoin. Käytiin citymarketissa, ostin sieltä 2 litraa jäätelöä, appelsiinimaito ja kermatoffee oli makuna. Ihan hyviä molemmat, kun tiistai aamuna niitä söin :). Ostin myös kesän uutuus tuutin, eli pingviinin lakritsisydän. Olihan tuo hyvää, mutta ihan perus lakritsi tuutilta se maistui. 

Tiistai aamusta söin jäätelöä ja käväisin vakiokahvilassani josta lähdinkin terapiaan. Terapeutti kysyi mitä käteeni on sattunut... niinpä niin. Tyhmä minä, tein hampaillani haavan käteeni, eikä se ole mikään nätti... mitäs olin humalassa. Keskusteltiin tästä kaaoksesta mun päässä... Terapeutti sanoi, että olen aika jännä ihminen sen suhteen, että kerron nauttivani ja oikeasti nautinkin pienistä asioista, auringosta, luonnosta, lenkkeilystä, teestä, musiikista... ja vaikka mistä muusta. Että ihmiset tuntuu rakastavan mua, olen avulias, kuuntelen, ymmärrän ja saan ihmiset viihtymään seurassani... mutta silti jostain mun sisältä kumpuaa suuri paha olo, synkkyys, viha. Tottahan toi on. Terapeutin kanssa mietittiin mistä se tulee, se paha olo, synkkyys... Yksi syy on se, että mä olen mukautuja, miellyttäjä. Muutan itseäni aina sen mukaan kenen seurassa olen... en ikinä ole täysin 100% oma itseni, se mitä oikeasti ajattelen, tunnen...
Mun identiteetti on _täysin_ hukassa. Oikeasti. En tiedä kuka olen? Minkälainen minä olen? Hitto, kuka mä olen? Miten ihminen voi olla näin sekaisin?

Terapiasta lähdettyäni lähdin kieretelmään kaupungille. Ostin jugurttipäälysteisiä cashew pähkinöitä, ne on hyviä. Kiertelin kauppoja, mut en sit ostanut oikein mitään. Yritän etsiä itselleni kivoja ja persoonallisia kesäkorkokenkiä... Mulla oli tosi outo olo, kun kävelin tennareissa. Tykkään kävellä korkokengissä :). Haluan kampaajalle, mulla on suunitelma mitä teen hiuksilleni, mut toteutus... onkin jo toinen juttu. Eksyin sitten sellaiseen goottikauppaan... en muista nimeä :D... ja katselin vaatteita... Ostin tollaisen huppari/takin, se oli puoleenhintaan :). Rakastan tota hupparia/takkia. Sitten vihdoin ja viimein suuntasin kotiini.

Keskiviikkona olin aivan tööttööt. Mutta matkustelin busseilla hakemaan vihdoin ja viimein eläimeni kotiin. Täällä onkin ollut ihan tyhjää ilman elukoita. Primacatin kanapate... se haisee ihan oluelle :D. Miten kissanruoka voi haista oluelle?

Tänä aamuna, kun kävin koiran kanssa lenkillä siellä satoi vettä. Eilen oli aivan ihana kesäpäivä ja nyt siellä on taas ihan syksyinen ilma... hei kesä TUUUU JO!! Sateessa kävellessäni tuli mileeni hetki, kun asuin vielä Jyväskylässä.. kävelin Jyväskylän keskustasta kuokkalan siltaa pitkin kotiin. Olin juuri ollut leffassa Joonaksen kanssa... En tiedä mistä tämä hetki tuli mieleeni ja tuo koko tyyppi. Älysin, että en muista tämän Joonaksen sukunimeä, en oikeastaan mitään hänestä.. Miksen mä muista mitään?

Haluisin olla iloinen, haluisin hymyillä, haluisin olla energinen... ja mä yritän. Yritän niin kovin. 
Mut... jokin synkkyys tuntuu olevan nyt mun päässä taas... En tiedä... Teetä, lenkkeilyä, leffoja, lukemista, iloista musiikkia, puhumista, kirjottamista, piirtämistä, maalaamista, jäätelöä... ehkä se siitä. Aika ainakin auttaa jos ei muu :). 

Jospa sitä vaikka opiskelisi englannin sanoja...

Olenkohan ikuisesti kadoksissa??

Valokuvaus on nyt jäänyt vähän vähälle... mutta muutamia kuvia on tullut otettua... että laitanpa ne tähän loppuun kuitenkin :)

Tässäpä muutama ostamani korvis, jos nyt jotain suuntaa antaa vaikka kuva onkin huonolaatuinen.

Latte :)

Käytiin aamupalalla ikeassa ja mä käytän puurooni muka paljon hilloa :D

Pöllö avaimenperä, jonka kaverini<3 minulle oli ostanut :)

Tämän ihanuuden ostin...

Ufoshottia ja jäätelöä :P