Kiirettä pitää, jospa nyt ehtisi tässä vähän päivitellä näitä tekemisiään ja kuulumisiaan tännekkin :D.
Tiistaina 18.6 matkustin sit yhteensä kymmenellä eri bussilla :D. Lähdin aikaisin matkaan kotoani Vääksystä. Otin kissat mukaan. Menin Lahteen, jossa menin paikkarilla isälle. Jätin sinne kissat "säilöön". Paikkarilla takas Lahden keskustaan terapiaan.
Terapia oli nyt vika ennen terapeutin kesälomaa. Puhuttiin jotain mun äidistä, pikkusiskosta ja mun kehityksestä. Jotenkin en vaan nyt muista yhtään tarkemmin, että mitä puhuttiin. Muistan vaan sen, että terapeutti sanoi jotain "Onneks sä oot olemassa" ja "luotan suhun kuin vuoreen". En ymmärrä mihin toi jälkimmäinen liittyi, mut niin se vaan sanoi.
Anyway terapian jälkeen näin mun ystävää. Ollaan tutustuttu jo ala-asteella ja oltiin bestiksiäkin... Mut sit jostain syystä ne välit katkes vuosiks. Nyt kuitenki ollaan tutustuttu uudestaa ja ihan ku noita vuosia ei tossa välissä olisikaan :). Joka on kyllä tosi ihanaa <3
Hassusti sitä vaan yht´äkkiä jotkut ihmiset ilmestyy takas elämään jossain välissä... Joidenkin kanssa siit kaveri/ystävyy suhteesta ei tuu enää paskaakaan, koska ei vaan jotenkin osaa olla. Tän ihmisen kanssa on kuitenkin jotenkin tosi mukava olla ja viihdyn tän ihmisen seurassa :).
Käytii kahvilla ja himmailtiin siinä keskustassa.
Lähdin siitä sitten taas paikallisbussilla isälle. Hain kissat ja hypättiin paikkariin, jolla matkusteltiin linja-auto asemalle. Linja-autoasemalla hypättiin Heinolaan menvään bussiin. Kummit oli vastassa linja-auto asemalla ja ottivat kissat kyytiinsa. Kissat meni heille siis hoitoon. Mä lähdin oikeastaan samantien bussilla Lahtea kohti ja Lahden kautta kotiin Vääksyyn.
Vääksyssä sitten pakkasin kamoja kissa/koirahoitoviikolle, sekä siivosin.
Sain sitten siinä illalla hienon idean... Lähden tänään jo Lahteen viemään koiraa hoitoon isälle. Ei muuta kuin kamat mukaan ja koira mukaan. Lahdessa vielä paikkarilla isän kämpille.
Isä oli virossa ni sain olla isällä rauhassa koiran kanssa. Tein viel illasta vähä paperihommia.
Keskiviikko aamusta sit perus koiranhoitoa. Kävin kaupassa yms. Lähdin sit bussilla taas keskustaan linja-autoasemalle. Odottelin siinä bussia jolla pääsisin koululle sit siihe tuli kaksi jotain ehkä 12-14v jätkää kyselee, että käynkö ostaa niille rööki askin. Olin eka vaan, että en käy. Sit sielt tuli, että saat "hakuja" kakkosen... Olin silleen edelleen, että en mä nyt vaan käy ostamassa. Sit ne kysy miks et? Vastasin vaan, että "eipä mua nyt kiinnosta hakea" Jotain ne selitti, että mä piinaan sua koko loppuelämän, jos et hae ja mä rukoilen, että hakisit tai jotain muuta yhtä oudon naurettavaa :D.
Joo, oon itekki polttanut alaikäisenä yms. Mut ei mua ny kahella eurolla saa jotain tupakkaa hakemaan. Onhan sekin tavallaan iso raha joo, mut ei kiinnostanut. Lopulta ne sai jonkun alkoholistin hakemaan itselleen tupakkaa...
Mä matkustin bussilla sinne koululle ja yllätys kyllä asuntolan haltuun ottaminen sujui tällä kertaa ongelmitta, saatiin kaverin kanssa avaimet ajallaan ja päästiin majoittautumaan.
Kello 14.30 mentiinkin meidän koulun pieneläin ja kissa/koira hoitolaan. Aluksi käytiin läpi niitä yleisiä turvallisuusohjeita ja mitä siellä tehdään aamulla, päivällä ja illalla jne.
Jonka jälkeen siirryttiin itse hommiin.
Muistaakseni olin itse siinä kissa ja fretti puolella ensimmäisenä päivänä.
Koira/kissa hoitolaan mennään aamulla kello 7.00. Ensimmäisenä on koirien aamulenkitykset. Kaikki lenkit merkitään ylös, lähtö- ja paluuaikoineen. Lisäksi merkitään onko koira tehnyt pissat ja kakat, jos on niin monet. Tietty merkitään, jos on löysää tmv.
Vaihdetaan vedet, sekin merkitään ylös milloin vesi on vaihdettu. Siivotaan häkit, joka merkataan myöskin ylös... Kaikki hommat oikeastaan merkitään ylös, jotta tiedetään mitä kukakin on tehnyt milloin. Tottakai sit lenkistä noin tunnin päästä ruokitaan koirat ohjeiden mukaan ja päästetään koiria ulos häkeistä käytäville jaloittelemaan, sekä leikkimään yms.
Kissapuolella sitten ruokkimista, vesien vaihtoa, kissojen wc:n siivousta, häkkien siivousta... Nekin toki merkitään. Kissa puolella on myös koulun fretti, sama homma oikeastaan.
Kissojakin ja frettiäkin tietty päästetään jaloittelemaan jne.
Kun hommat on hoidettu onkin taukoa... Loma-ajalla on vähän eri asia kuin silloin, kun oltaisiin koulussa hoitoviikon aikaan. Voidaan vähän enemmän määrittää omaa aikatauluamme.
Hoitolaan mentiin kavereiden kanssa yleensä vähän ennen yhtätoista... Kello 11.00 aikoihin lähdettiin koirien kanssa taasen lenkille. Kello 12.00 aikoihin viimeistään päästiin taaaas tauolle.
Kello 16.00 mentiin taas hoitolaan ja oikeastaan samat hommat kuin aamusta. Kello 20.00 alkoi vielä koirien iltalenkitys.
Lisäksi huolehdimme puhelimeen vastaamisesta, varausten vastaanotosta yms. Eläinten vastaanotosta, eläinten luovuttamisesta, yleisestä siisteydestä yms.
Tosi paljon oppi tolla viikolla, aluksi koko homma tuntui tosi sekavalta. Mutta loppujen lopuksi se olikin aika selkee homma, kun rupes oppimaan mitä tehdään ja miten tehdään. Kivaa hommaahan toi oli :). Jotenkin tuntu vaan siltä, että toi on sellaista "pientä näperrystä" verrattuna vaikkapa navetta hommiin.
Kyllä noi koiratkin, sekä kissat jokatapauksessa on myöskin mun juttu. Alkaa olemaan vähän ongelma, että mitä työtä haluan tehdä tän koulun jälkeen? Haluun tehdä niin montaa työtä... Enkä mä ny kaikkea voi tehdä yhtä aikaa. :D. Ehtiihän sitä tässä miettiä, kuhan nyt valmistuisi ensin tästä koulusta.
Mutta silti... Haluan niin paljon, unelmoin niin paljon. Unelmointi on kivaa ja ihanaa, mut mitäs jos ne unelmat ei toteudu? Eihän ne kuitenkaan voi olla mahdottomia? Pitää tehdä kovasti työtä niin edes jokin unelma toteutuu... toivottavasti.
Viikko meni yllättävän nopeasti, vapaa-aikaa oli kyllä paljon, mutta kun se vapaa-aika/tauot oli tollaisissa "jännissä" pätkissä niin jotenkin tuntui, että ei siinä melkein mitään ehtinyt tekemään. Lähinnä nukkumaan, juomaan kahvia, syömään... Mulle tuli joku kahviriippuvuus tuolla koululla :D. Keitettiin kavereiden kanssa vähän joka välissä kahvia :).
Vahvistui viikon aikana vaan lisää se, että toi on mun unelma-ala<3 Onhan se toki rankkaakin välillä. Rakastun noihin maalaismaisemiin, maaseudun rauhaan, rantamaisemiin, laitumiin, lehmiin, koiriin, kissoihin, muihin eläimiin, metsiin yhä enemmän ja enemmän.
Mä haluan maalle!
Toisaalta haluan noihin ostoskeskuksiin kiertelemään ja shoppailemaan, vaikka ei mulla rahaa oo :D
Keskiviikkona lähdinkin kotiin, vein tavarat kotiin, käväisin suihkussa ja lähdin bussilla Lahteen. Isä oli linja-auto asemalla vastassa ja mentiin isälle. Stressasin sitä isälle menoa ihan hirveästi... Minkäkö takia?
Mun setä asuu ulkomailla ja hänellä on kiinalainen vaimo. He ovat nyt lomalla suomessa ja asustelevat lomansa pääosin isän luona. Eihän se kiinalainen suomea osaa, enkä mä kiinaa. Joten olisi keskusteltava englanniksi ja oon niin paska englannissa.
Musta olisi silti ollut kiva jutella sen kiinlaisen kanssa, kertoa itsestäni ja elämästäni yms.
Mutta jäi se tekemättä sitten. Koska setäni ja tää vaimo olivat päättäneet lähteä just keskiviikko aamuna heinolaan ja tulla joskus torstaina pois.
Toisaalta ihan hyvä ni ei tarvinnut ruveta vääntää englantia ja nolata itseään ihan täysin :D.
Isällä otin aika rennosti sen illan, mitä ny vähän siivosin ja laitoin salaattia isälle, sekä hoidin koiruuksia. (Isälläni on siis kanssa koira, mun koiran pikkusisko). Lueskelin aku ankkoja taas, oikeesti kuin rentouttavaa ja hauskaa luettavaa :D. Niihin sentään jaksaa keskittyä... Yhen ristikon kanssakin tuli "tapeltua" aika kauan, mut bläh... sain mä sentään yhen kulman siitä ratkottua :). Kävin saunassa pitkästä aikaa ja saunasta tulikin mieleeni nää helteet.
Mä NAUTIN näistä helteistä. Kerrankin mua ei palele. Parempi, että mulla on edes vähän liian kuuma kuin kylmä. En jaksais ainaista palelua... Joo, ymmärrän että monet kärsii helteistä, eikä se oo kivaa :(. Mutta yrittäkää ymmärtää, että myös mä kärsin palelusta! Niin ja jos vuodessa on se muutama päivä jolloin mua ei palele niin... oon vaan tyytyväinen. Isälläkin oli melkein 30 astetta lämmintä. Nukkumaan mennessä oli kuuma, mutta keskellä yötä kun havahduin niin mua paleli. Että silleen.
Keskiviikko iltana (siis 26.6) näin myös ystävää... Käppäiltiin koirien kaa lenkil :). Meni päivä vähän pitkäksi, mut mitäs tuosta. Kyl nukkumaan kerkee :).
Torstaina taas perusjumitusta isällä, kunnes lähdin Vääksyn taasen. Koira tuli toki mukaan :). Siivoilin pahimmat liat pois ja tota öö... jumitin :D.
Tänään perjantaina sitten siirryin koirani kanssa busseilla Heinolaan kummeilleni. Käytiin taas istumassa vakkarikahvilassa se öö pari tuntia :D. Söin sen jälkee taaas litran jäätelöö ruuakseni ;).
Oon kyl tässä viikon aikana kelaillut ja tuntetun vaikka mitä... mutta enpä nyt oikein tiedä miten voisin muistaa kaiken. Nyt se pää on sit oikeastaan tyhjä kaikesta.
Kerrankin.
Eilen tuli myös pitkästä pitkästä aikaa runoiltua :). On ollut suonet tukossa, mut nyt ne onneks aukesi. (Runosuonet siis)... Tässä on linkki mun runoihin, jos jotain sattuu kiinnostamaan...
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=50766&lue=1
Huomenna olisi aikainen herätys ja matka Helsinkiin. Osallistun Helsinki Pride marssiin :).
Keskiviikkona olisi suuntana sitten laiva ja Ruotsi :).
Hukkasin muuten kamerani jonnekkin kotiin, ni vähä vaikee laitella niitä kuvii kamerasta...
Mjoo, noh ehkä sit joskus niitä kuvia :D.
Aika turha kirjoitus, mutta kuhan ilmoittelen olevani elossa :).
28.6.2013
17.6.2013
Ihan ikioma elämä
Näin sitä on taas viikko vierähtänyt yhdessä hurauksessa...
Tiistaina kävin aamusta kaupassa, eipä siinä mitään sen ihmeellisempiä. Mulle soitettiin sieltä kesätyöpaikasta. Vaikka se paikka ei ollut edes varma niin mua pyydettiin samantien torstaiksi ja perjantaiksi iltavuoroon. Olisin mennyt tosi mielelläni, mut eihän mulle käynyt :/. Keskiviikkonahan oli tarkoitus mennä jokatapauksessa kello 14.00 sinne kesätyöpaikalle näyttäytymään jne. mut mua pyydettiinkin jäämään samantien töihin "opettelemaan" hommia siellä :). Keskiviikoksi töihin jääminen sopi hyvin.
Tosi outoa, kun ajattelee että en edes hakenut kyseiseen paikkaan kesätöihin... Kuinka monta kouluttamatonta 21 vuotiasta "pyydetään" kesätöihin? En tiedä, epäilen että aika harvoja. Ehkäpä mä olen tehnyt jotain oikein elämässäni, kun kerta töihin pyydetään. Ehkä mun asenne, sitkeys ja ahkeruus on tuottanutkin jotain tulosta :).
Menin tiistaina terapiaan. Kerroin ihan innoissani kaikesta mahdollisesta... Siitä kaikesta mitä olin oivaltanut. Olin oivaltanut niin paljon :). Kerroin ristiriitaisuudesta joka mun päässäni vallitsee. Kerroin siitä kuinka monet asiat jotka on olleet mun mielestä maailman hirveimpiä onkin muuttuneen sellaisiksi asioiksi, joista oikeasti pidän (kirjoitinkohan tästä viimeksikin??).
Mulla on joskus diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko. Diagnoosit on diagnooseja, mutta se pelko oli ihan aito ja todellinen juttu. Pelkäsin ihan ihme asioita, en uskaltanut puhua juuri kellekkään... Nykyään oon taas sit melkeinpä ylisosiaalinen tyyppi ja mun mielestä se on aikasta hieno homma. Tosi ihanaa, kun voi vaan mennä ja tehdä, eikä oo sen pelkonsa/ahdistuksensa vanki. Terapeutti sanoi, että vaikka me ollaan puhuttu siitä että olen pelännyt (ja joskus vähän pelkään edelleenkin) sosiaalisia tilanteita... Niin hän ei edes muistanut sitä, ennen kuin jotain mainitsin siitä. Minkäkö takia? Se mitä mä kerron terapeutille elämästäni, se miten varma mun olemus on, kertoo ihan toista. Ne mun tunteet on todellisia, mutta ei kuulema silti voisi uskoa minusta että pelkään/ahdistun tai olen pelännyt ja ahdistunut.
Älysin hiljattain sen, että ihan missä vaan mä ikinä oon lenkillä tmv. Juttelen lähes aina jonkun kanssa. Milloin kenenkin, milloin mistäkin. Olen kuulema helposti lähestyttävä, avoin ja valloittava. Terapeutti on sanonut joskus, että oon sellainen ihminen jota kaikki tuntuu rakastavan, jonka seuraa oikein hamutaan :D. En mä sit tiedä... Onhan toi ihana kuulla, onhan sitä kiva ajatella, että kelpaa... on hyvää seuraa. Jotenkin hassua vaan. Minä... öö?öö?hä?. Haluuks ihmiset muka viettää mun kanssa aikaa? Jaksaako ne oikeasti kuunnella mun juttuja? Oonks mä oikeesti mukava ja hauska? Kelpaava?
Mä saan välillä tosi paljon noita oivalluksia elämästä ja itsestäni. Se kertoo siitä, että koko ajan mennään terapiassa, mun "parantumisessa" eteenpäin. Mun täytyy vaan työstää mun ajatuksia, pohtia, oppia, kokeilla, uskaltaa, tuntea, käsitellä... Kaikkea mahdollista.
Tää on mun elämä. MUN ELÄMÄ. Ei yhtään kenenkään muun. Ei mun äidin, ei mun isän, ei mun kiusaajien, ei mun opettajien, ei mun kavereiden, ei...
Mä haluan oppia ton, muistaa ton. Tahdon elää sillä tavoin, että mun ei tarvitsisi vanhana katua sitä, että en tehnyt jotain. Että en uskaltanut tehdä jotain, että vain miellytin ja tein muiden tahdon mukaan. Nyt kun vain oppisin tietämään tarkalleen mitä haluan.
Haluan tosi paljon asioita, osa on täysin selvää mitä haluan. Unelmat vain pitäisi toteuttaa, matkassa on kuitenkin monen monta muuttujaa. Pitää tehdä töitä. Olen valmis tekemään töitä sen eteen mitä haluan.
Haluan niin paljon asioita, että en oikein tiedä miten ihmeessä ehdin toteuttamaan kaiken elämässäni? Vuosii on kyl "loputtomasti" jäljellä, että mikäs kiire tässä? Mut ei täs oo aikaa jäädä junnaamaan ikuisesti paikoilleenkaan.
Kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Pitää myös älytä, että mitä oikeasti haluan ja mitkä asiat on sellaisia, että vain suoritan niitä... Oon kyl suorittaja luonne, mut loppujen lopuks mitä iloa mun on suorittaa jotain jonkun muun takia, että täyttäisin jonkun toiveet, odotukset. Ei mitään järkeä.
Sitä paitsi ei muiden elämä pyöri mun ja mun saavutusten ympärillä... Mitä sit vaikka opiskelisin itseni todella korkealle? Ei sitä välttämättä kovin moni arvostaisi, enkä mä tekisi mitään muiden arvostuksella, jos se asia olisi sellainen mitä mä en oikeasti halua tehdä, mistä mä en nauti ollenkaan. Pöh.
Anyway terapian jälkeen lähdinkin taas kiertelemään kauppoja. Tällä kertaa en ostanut kauppoja ihan tyhjäksi :D, johtuen mun rahatilanteesta. Ostin koiralle ruokaa. Siskolle saippuakuplia ja lahjapaperia. Näin ystävääni myöskin. Juteltiin, syötiin jätskiä ja sen semmoista :).
Keskiviikko aamuna olikin aikainen herätys. Menin kummeilleni, vein koirani sinne. Pyöräilin ekaa kertaa tänä vuonna. En oo mikään pyöräilyn ystävä. Joo-o, on se ihan kivaa kun vain muistan ajaa hi-taaaaaas-ti. Liian kovalla vauhdilla saan aikaan vain rasitusmigreenin. Pyöräilin siis sinne töihin. Ennen töitä pyörähdin vakiokahvilassani vetäsemässä aamukahvit, joskus kello 13.00 aikoihin :D.
Töiden opettelu meni aikasta hyvin :). Ainakin luulen niin, koska mä jäin pari kertaa reiluksi tunniksi yksin hoitamaan kahvilaa... Ei kai mua nyt ois uskallettu yksin jättää, jos oisin ihan tumpelo ollut? Tosin vähän sekoilin kassakoneen kanssa... Toivottavasti kassa ei ny ihan hirveesti heittänyt, kun se pomo laski kassan vasta kotonaan. Ei ainakaan perään oo soitellut, että täältä puuttuu sen ja sen verran rahaa. Sehän se olisikin, jos oisin kaiken lyönyt ihan väärin kassakoneeseen. En nyt tarkalleen tiedä milloin alkaa varsinaiset kesätyöt, koska työvuoroja ei oltu vielä heinäkuulle tehty, mutta mulle soitellaan sit kun on tietoa :).
Töiden jälkeen pyöräilinkin takaisin kummeille, hoidin elukat ja painun maate...
Tänne "maalle" kulkee ihan surkeasti busseja... En olisi ehtinyt illan viimeiseen vuoroon, joten siksi jäin nukkumaan kummeilleni. Viimeinen bussivuoro taitaa lähteä tänne 20.40... Että joo, seuraava menee joskus klo 6.00 aamulla.
Käytän julkista liikennettä tosi paljon, johtuen siitä että en omista ajokorttia (enkä tietty autoakaan). Ihmisiä kannustetaan julkisen liikenteen käyttöön. Ihan hyvä juttu muuten, mutta kun se julkinen liikenne ei monissakaan paikoissa oikein tahdo toimia. Bussivuoroja harvennetaan, harvennetaan ja harvennetaan...
Torstai aamusta sitten kotiin ja siivousta. Kaupassa käyntiä ja leipomista. Leivoin taas sitruuna rahka kakun. Oon nyt ihan ihastunut siihen, se on jotenkin raikasta syötävää :). Tein myös perunamuusin siskoani varten valmiiksi... Oli tarkoitus tehdä myös juustosarvia, mutta iski laiskuus... Joten en tehnyt.
Perjantai aamusta pikkusiskoni saapui tänne perhetyöntekijöidensä kyydillä :). Yleensä mun ajatuksen sossuista on aikasta... negatiivisia. Mut nää oli kyllä ihan mukavia tyyppejä :). Juteltiin lähinnä mun koulusta, sekä pikkusiskosta... Oon kuulema hyvin tärkeä mun siskolle.
Tehtiin viikonloppuna vaikka mitä! Pelattiin monopolya... no ei loppuun asti, koska mun sisko ei jaksanut. Ymmärrän, että se on pitkä peli, eikä 10 vuotias välttämättä jaksa sitä pelata. Jotenkin mua vaan ärsyttää aina se, että jos aloitetaan joku peli niin jos on vaan mahdollista niin pelataan sit loppuun asti. Tai monopolyn suhteen vaikkapa sovitaan, että pelataan esim.30 min ja lasketaan sitten vaikka rahat, että kumpi voittaa... No joo, en mä ärsytystä tietenkään näyttänyt, koska en mä halunnut pilata pikkusiskon viikonloppua millään tavalla.
Pelattiin Unoa, joka on mun mielestä tosi kiva peli :). Mitäköhän kaikkee muuta me tehtiin perjantaina? Vaikka mitä... Samoin lauantaina ja sunnuntaina tehtiin vaikka mitä. Pelailun lisäksi me tehtiin ihan oma lautapeli. Toistakin aloitettiin, mut ei saatu sitä sit valmiiksi, kun koira meni ja pissas sen päälle :D.
Pyydystettiin muroja ilmasta suuhumme, oltiin tyynysotaa, riehuttiin, oltiin kutitussotaa, tehtiin taikataikinaa ja muovailtiin siitä vähän kaikkea, maalattiin taikataikinaa, leivottiin kääretorttu, lennätettiin leijaa ulkona, puhallettiin saippuakuplia, lenkkeiltiin koiran kanssa, ulkoilutettiin kissaa, leikittiin kissojen kanssa, kuunneltiin lastenlauluja, tehtiin hullunkurisia hahmoja, oltiin sanapelejä.... Kaikkea sitä ehtii viikonlopussa tai pidennetyssä sellaisessa tekemäänkin.
Oli tosi ihanaa ja hauskaa leikkiä, olla pikkusiskon kanssa :). Mutta kyl mulla heräsi tosi paljon päässä ajatuksia, tunteita ja muistoja. Jotka ei ehkä olleet niin hyviä...
Ensinnäkin raha, raha ja raha! Mun äidille tuntuu olevan tärkeintä raha. Se tekee ihan mitä vaan, jotta saa rahaa. Millään muulla ei ole merkitystä kuin rahalla. Se on vähän niinku tarttunut mun pikkusiskoonkin. Käytiin kaupassa... Kyselin mitä hän haluaa jne. Pikkusisko katsoi kaikista tuotteista sen halvimman. "Otetaan halvinta". Onhan se toki hieno juttu, että 10 vuotias osaa jo ajatella taloudellisesti jne. Mutta liika nuukailu on liikaa. Yritin vakuuttaa pikkusiskolle, että kun näemme niin harvoin niin ei haittaa vaikka olisikin vähän kalliimpi juttu. Välillä pitää vain ostaa sitä mitä tekee mieli, miettimättä rahaa. On mullakin rahan kanssa tiukkaa ja yritän ostaa sitä halvinta... Silti voi välil vaan relaa...
Sanoi mun pikkusisko tänään kyllä aika fiksusti "Musta on tyhmää, että ihmiset on keksineet rahan."... Niinpä, mustakin se on hyvin typerää. Tälläi tää maailma vaan on. Kaikki pyörii rahan ympärillä.
Muistoja heräsi mieleen. En ollut edes kouluikäinen, kun äitini stressasi rahasta (joka ny tavallaa on ymmärrettävää), se paiskoi keittiön kaappien ovia ja paasasi mulle hyvin vihaisena "Ymmärrätkö, että meillä ei ole rahaa! Ymmärrätkö sä jumalauta, että meiltä loppuu ruoka!!?"
Mua oikeasti pelotti, mä pelkäsin ihan hemmetisti että se ruoka oikeasti loppuu...Eihän se nyt mihinkään loppunut. Niin ja miksi alle kouluikäisen lapsen tarvitsisi ymmärtää tollainen juttu? Miksi alle kouluikäisen lapsen pitäisi huolehtia rahasta ja aikuisten huolista?
Kaikki muukin tyyliin liittyi rahaan... Mun äiti täytti ihan paniikissa, stressaantuneena ja vihaisena niitä helvetin sossun lappuja. Sitä ei saanut häiritä silloin (eikä ikinä muutenkaan). Jos oli jotain asiaa ja sä menit sanomaan sen, niin tuloksena oli raivari... "Älä häiritse. Kyse on rahasta... Täytyy saada rahaa.". Hmph.
Nii-in, sitten kun pikkusisko syntyi. Mun piti olla aina hoitamassa, koska ei ollut rahaa hoitajaan. Tai jos kieltäydyin hoitamasta niin aina se sama virsi... "Maksatkos sä sit hoitajan?", "Mä otan sen sit sun rahoista, se on sulta pois." Olihan se sit hoidettava siskoa... Mut eikös se ollut jokatapauksessa multa pois? Se olis ollut pois mun rahoista, jos olisin kieltäytynt ja jos hoidin... niin se oli pois mun vapaudesta, mun jaksamisesta, mun vapaa-ajasta, mun lapsuudesta.
Eihän äiti siitä välittänyt... Piti opiskella, opiskella ja opiskella... tai juosta miesten perässä. Joo-o, monet illat ja yöt oon hoitanut siskoa, kun äidillä on ollut milloin mikäkin "hoito". Mitä rikkaampi mies sen parempi. Pahin "kusetus" miestä kohtaan jonka äitini teki taisi olla se, että tutustui mieheen. Vietti paljon aikaa tämän kanssa. Mies kustansi autokyytejä, joitan ravintola illallisia jne. Sit ne lähti ulkomaille... Äiti viel kehtasi valittaa, että se mies oli nuuka vaikka se maksoi käsittääkseni suurimman osan siitä matkasta. Matkan jälkeen äitini katseli sitä miestä viikon tai kaksi... Ja hups, se mies olikin feidattu.
Näitä esimerkkejähän löytyisi.
Aika kaameeta ajatella, että pikkusisko joutuu elämään vieläkin äidin kanssa. Siskoon on jo tarttunut osittain ainakin tollainen rahan jatkuva ajattelu... Kaikki pyörii rahassa.
Huomasin myös monia muita juttuja. Siskossani on paljon samoja piirteitä joita minussakin oli jotain reilu kolme vuotta sitten. Ne piirteet on tasan äitini aiheuttamia.
Päättämättömyys, miellyttäminen. Lähes kaikkeen siskoni sanoi "Ihan sama, päätä sä, mitä sä haluat?"... Joopa. Äidin mielialasta, kun ei koskaan tiedä. Ei uskalla sanoa mielipidettään, koska äiti saattaa saada raivarin... Pitää miellyttää. Äitini mielipide vaihtui asioista lähes päivittäin.
Rajat.... Sanotaan, että lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja. Tottahan toi on. Äitini pyrkii asettamaan rajoja. Asettaahan se. Ne rajat vaan on joskus ihan älyttömän tiukkoja. Mut ei ne "säännöt" kestä yleensä kuin päivän tai kaksi... Sit tulee taas uus sääntö. Mitäs jos rajoja rikkoo? Välillä se on huutoa, raivoamista, uhkauksen toteuttamista. Välillä se on vaan... no ihan sama.
Epävarmuus, vanhemman mielialojen jatkuva tulkitseminen rasittaa lasta. Lapsi kokee turvattomuutta. Ei se lapsi välttis sitä silloin älyä... Mäkin älysin sen vasta tässä ihan hiljattain, että oon ollut aika turvaton.
Rakkaus taas. On mun äiti sitä antanut, omalla tavallaan... Mut en kyllä tiiä millä tavalla... öö. Onks se kuitenkaan antanut rakkautta? Ehkä joitain kehuja joskus. Halaus silloin tällöin tai jotain.
Mun äitini on ikuinen opiskelija. Aina se on vaan opiskellut... Onhan se saavuttanutkin ammattitutkintoja, maisterin aseman ja vaikka mitä muuta. Jos se on sen unelma... niin siitä vaan. Tiedän vaan, että ei se ole. Mun äiti odotti musta jotain tutkijaa, opettajaa tmv. Äiti halusi opettajaksi. Se yritti toteuttaa sen toiveen mun kautta... Mitäköhän se olisi siitäkin hyötynyt?
Äitini mielestä olen ehkä haihattelija, kun opiskelen eläintenhoitajaksi, enkä lue jossain yliopistossa jotain historiaa tmv. Haihattelija, koska ajattelen että haluan elää omilla ehdoillani, omaa elämääni. Mun tavoitteet elämässä on ihan erilaiset kuin äidilläni. Meidän arvot on erilaiset. Käsitys maailmasta on ihan erilainen.
Mun äiti onnistui musertamaan mut haukuillaan, pilkallaan, käskyillään. Se ikäänkuin syötti mun päähän sen, että minkälainen minä olen ja mitä minä (muka) haluan. Mä hitto soikoon uskoin... Elin ahdistuksessa, pelossa, maailmaa vihaavana, passiivisena, erakoituneena, olettaen olevani jotain muuta kuin oikeasti olin.
En yhtään ihmettele, että olen vieläkin täysin sekaisin identiteettini kanssa.
Neuroottisuus, hysteria... Mun mummoni ja äitini on molemmat ihan luulosairaita. Joo-o voi niillä joitakin sairauksia ollakkin, ei siinä mitään. Mustakin on tullut neuroottinen... Milloin mittaan verenpainetta, milloin pulssia ja lämpöä. Haluan tasan tietää kaikki mahdolliset luvut ja arvot kehostani. Minkä ihmeen takia? En mä niistä luvuista mitään hyödy... Pitää opetella tästä eroon.
Äitini uskotteli mulle, että mä oon niin sairas, niiii-iiin, niiiiiiiiiin sairas että en voi tehdä sitä, tätä, enkä tota.. koska..... Mulla on joskus pienenä todettu refluksi tauti. Enkä ymmärrä minkä takia, ei mulla ole sen oireita, eikä se mun elämääni ole millään tavoin haitannut. Se on ollut tasan äitini kuvitelmaa, että mulla olis joku refluksi tauti. Yllätys yllätys tämä sama tauti on todettu pikkusiskollani. Allergiat. Mulla on niitä kyllä, mutta äitini uskotteli että ne on paljon pahempia, ei voi tehdä sitä eikä tätä ja pitää tehdä näin, näin ja näin... Pitää ottaa allergialääkettä, huuhdella hiuksiaan kun tulee sisälle, pitää laittaa tuuletusikkunoihin jotku suodattimet, pitää ostaa ilmanpuhdistus laite, pitää käyttää hajuttomia puhdistusaineita, ei saa meikata, pitää rasvata, ei voi käyttää tälläisiä vaatteita koska niistä voi tulla allergiaa. Voi TSIIIISUS.
Allergiat on joo ikäviä juttuja, mut tarvitseeko niistä vouhkata? Tarvitseeko olla ylihysteerinen ja antaa allergioiden rajoittaa elämää silmittömästi? No ei. Mä oon heinäallerginen, siitepölyallerginen... mut enpä ole tänä keväänä syönyt allergialääkkeitä, olen ollut navetassa töissä ja käsitellyt heinää enemmän kuin ikinä tähän mennessä. Ei mitään ongelmaa.
Että se siitä.
Ja astma. Mun äitini mielestä mulla on astma ja se on tutkittu varmaan kymmeneen kertaan, että onko mulla astmaa vai ei? Eihän mulla ole. Mun piti pienenä puhallella siihen PEF-mittariin, äitini käski valehdella niitä tuloksia huonommaksi, jotta mulla todettaisiin astma. Miks pitäis todeta joku sairaus, jota ei edes ole?
Aa niin joo ja pikkusiskollani on todettu astma... Siitäkin kauhee vouhkaus. Kumma kyllä riehuttiin pikkusiskon kanssa vaikka kuinka paljon, eikä mitään ongelmaa. Lisäks täällä on eläinpölyä, joten kai senkin olisi pitänyt siskooni vaikuttaa.
Olin kuulema heikko lapsi. Ehkä mulla olikin kaikenmaailman fyysisiä vaivoja, mutta kaipa ne johtui mun henkisestä pahasta olosta. Siitä, että äitini syötti niitä ajatuksia mun päähän, kuvitteli että mulla on se ja tää sairaus, ravautti lääkärissä. Joka sai mut muuten vihaamaan lääkärissä käyntiä ja laiminlyömään itseäni. Mua turhautti ihan helvetisti se, että milloin olis pitänyt mitäkin pilleriä napsia ja milloin olis mitäkin rasvaa pitänyt laittaa... Ei mua paskaakaan jaksanut kiinnostaa, koska turhautti. Ajatus, että teen mä mitä vaan olen kuitenkin sairas oli vallannut mun kallon.
Onhan mulla nytkin lääkitys ja diagnooseja vaikka muille jakaa... Mut mitä sitten? Mä syön mun lääkkeeni, vähän kyllä naureskelen ja mietin, että teenkö mä näillä oikeasti mitään? Mä rasvaan mun ihoani, hoidan itseäni. Enkä mä oo mikään heikko lapsi. Äitini teki musta vaan sairaamman kuin olinkaan... ja kyllä äitini oikeasti sairastutti mut. Mielisairauteen.
Hysteria taas... hohhoi. Kaikkea pitäisi varoa, kaikkea pitäisi pelätä, kaikki on niiiin kamalaa. Pikkusisko on hirveän säikky. Olen mäkin.. Nyt vasta ymmärsin, että äitini on tehnyt minusta säikyn.
Kuumasta uunista tuli höyryä... Pikkusisko oli ihan paniikissa, että "varo, kohta tulee tulipalo" "Mä en voi tulla nyt keittiöön, kun siellä on savua"... kröhöm... se oli ihan vaan höyryä. Jossain ulkona kuului auton ääni ja pikkusisko heti ihan paniikissa "Mikä toi oli? Oliko toi jonkun palohälytin? Palaako jossain?"
Nii ja mitäköhän muuta... Lautanen tippui ja hajosi kahteen osaan. Eka sisko saa paniikin siitä, että tuliko mulle haavoja? Sitten se saa paniikin siitä, että lasinsiruja voi olla vaikka missä.
Aa niin joo ja jos koira seisoo uunin vieressä niin pitäähän se koira saada siitä pois, koska se "palaa" siinä. Se uuni on joo lämmin, mut ei koira tai ihminen lämmöstä pala. Sitä paitsi jos se koira olisi "palanut" niin ei kai se nyt siinä olisi seissyt?! Koirilla on kyllä kipuaistimus, kuten myös refleksitkin.
Toki on hyvä vähän harkita mitä tekee ja missä tekee yms. Liika on liikaa tässäkin. Jos varoo kaikkea, välttää kaikkea, pelkää kaikkea. Koko elämähän jää elämättä! Virheistä oppii, jos niitä ei koskaan tee niin ei edes opi mitään. Välillä sattuu pahastikkin, mut turhaan sitä etukäteen huolehtii. Kaikki voi olla vaarallista... Sä voit ulkona kävellessäs yht´äkkiä taittaa nilkkas tai tippua sängyltä kun sä nukut. Meinasikohan äitini, että mäkin elän koko elämäni siinä pumpulissa johon se yritti mut kasvattaa (onnistuikin siinä liian pitkään).
Varmaan olis pitänyt kääriytyä johonkin vaahtomuoviin ja istua mahdollismman paljon tekemättä yhtään mitään, käyttää tylsiä muoviastioita, jotta ei vaan tuu lasinsiruja... Käyttää turvakenkiä, jotta ei vaan varpaat liiskaannu, nii ja tottakai suojalasit.. Ne pitää muistaa! Pölyähän voi vaikkapa lentää silmään, kun sä istut siinä tuolillas.
Vatkasin sähkövatkaimella sitä kääretortun pohjaa, sekä vispikermaa siihen... Pikkusisko peitti korvansa.. Ääni oli liian luja. Joo-o, aistitaan toki eritavalla... Tarviiks silti normaaliin elämään kuuluvia ääniä silti pelätä?
Äitini nukkuu korvatulpat ja kuulosuojaimet päässä, sekä istuu koneella kuulosuojaimet päässä, että ei kovin tervettä sekään mun mielestä :D.
Aa niin sitten se, että mun äiti ei todellakaan osaa laittaa ruokaa. Ehkä osaisikin, jos näkisi vähän vaivaa. Mä olen tyylii syönyt koko elämäni eineksiä... Hyi hitto nykyään. Joo-o, kyllä sitä joskus voi syödä eineksiä jne. Mutta ei aina...
Kysyin siskoltani etukäteen, että tykkääkö hän kasvispihveistä? Kuulema tykkäsi... Otin pakkasesta itse tekemiäni kasvispihvejä. Hän ei meinannut edes maistaa. Sain kyllä maistamaan sellaisen palan josta ei varmaan tullut makua yhtään... Se kasvispihvi oli pahaa siskoni mielestä. Niipä, olis pitänyt olla kaupan valmis pihvejä.
Tein sitten lasagnen ja vieläpä lihalasagnen, koska tiedän että kasvislasagnea siskoni ei olisi edes suostunut maistamaan. Sisko oli ihan innoisaan, että nam lasagnea. Tuli ruoka-aika... Siskoni katsoi sitä lasagnea ja oli silleen, että "En mä oo tollaista lasagnea syönyt?" Olin vähän, että minkälaista... Noh kaipa se on syönyt niitä kaupan einesmössöjä. Sit se selitti, että äitin kanssa siitä tuli ihan pahaa. Kyllä sisko maistoi sitä mun tekemää lasagnea... ihme kyllä.
Suurinta osaa asioista siskoni ei voi maistaa, koska se SAATTAA olla pahaa.
Oikeesti, voi vittu sanon mä.
En ole nykyään mikään paras puhumaan tosta ruoka-asiasta, koska en itse nauti ruuasta enää. En pidä lähes mistään ruuasta, kaikki etoo, eikä tee mieli juuri mitään. Mutta silti.
Sai se vähän miettimään, että jos tää mun oma syöminen ei ala tästä mitenkään normalisoitua niin milläköhän ajattelin elää koko loppuelämäni? Noilla joillain proteiinipirtelöilläkö? Öh...
Kuihdunkohan mä olemattomiin?
Olis tosi ihana mennä ravintolaan sillä tavoin, että tekisi mieli jotain... Tilata se mitä tekee mieli, syödä hyvällä ruokahalulla, nauttia siitä ruuastaan... Mut ei niin ei. Viikonloppuna koitin siskoni takia syödä väkisin. Kyllä mä jonkun verran sainkin sitä ruokaa tungettua väkisin kitusiini... Mut voi yök, hyi. *huoh*. Ei "pakolla" opi nauttimaan ruuasta uudestaan, lähinnä päinvastoin.
Niin ja tietokoneet, tv. Ymmärrän, että vanhemmuus on rankkaa, sekä vaikeaa. (Olen jo viikonlopun jälkeen lähes voimat pois.) Ymmärrän, että on tosi helppoa istuttaa se lapsi siihen tv:n/tietokoneen ääreen, jotta se lapsi yksinkertaisesti olisi hetken, että saisi itse tehtyä vaikkapa kotitöitä taikka ihan itsekkin vaan oltua.
Annoin siskoni pelata tietokoneella jonkun aikaa The simssiä. Joo-o, onhan se kiva että tykkää pelistä ja oli ihanaa olla vaan se hetki (vaikka nautinkin siskoni kanssa touhuamisesta). Mutta kun ne lapset tuppaa uppoutumaan täysin siihen tietokone maailmaan. Ei kuule mitään, eikä voi lopettaa millään...
Istun toki itsekkin tässä koneella, mut oon kyllä sitä mieltä, että lapset tarvii elämäänsä vähän muutakin virikettä kuin sen koneen. Jotkut lapset tyyliin istuu sen 5 tuntii päivässä tietokoneella eikä ikinä tee mitään muuta. Voin mä itsekkin istua joinakin päivänä monenmonta tuntia tässä koneen ääressä vaan jumittamassa... Silti elämässä pitäis olla muutakin sisältöä.
Olisinkohan mä nyt avautunut tarpeeksi? :D.
Olen kyllä nyt älynnyt sen todellakin, että minä olen minä, tää elämä on mua varten. Mulla on mahdollisuus hyvään elämään, kuhan vain uskallan tehdä elämästäni sitä mitä haluan.
Ongelmat pitää ratkoa, tunteet kohdata ja käsitellä. Olla oma aito itsensä, eikä turhaan tarvitse miellyttää ketään. Jos en kelpaa tälläisenä niin antaa olla!
Diipadaa. Vois vaikkapa painua pikku hiljaa iltalenkille ja punkan pohjalle keräilemään voimia huomiseen, sekä keskiviikkona alkavaan kissa/koira hoitoviikkoon :).
Tiistaina kävin aamusta kaupassa, eipä siinä mitään sen ihmeellisempiä. Mulle soitettiin sieltä kesätyöpaikasta. Vaikka se paikka ei ollut edes varma niin mua pyydettiin samantien torstaiksi ja perjantaiksi iltavuoroon. Olisin mennyt tosi mielelläni, mut eihän mulle käynyt :/. Keskiviikkonahan oli tarkoitus mennä jokatapauksessa kello 14.00 sinne kesätyöpaikalle näyttäytymään jne. mut mua pyydettiinkin jäämään samantien töihin "opettelemaan" hommia siellä :). Keskiviikoksi töihin jääminen sopi hyvin.
Tosi outoa, kun ajattelee että en edes hakenut kyseiseen paikkaan kesätöihin... Kuinka monta kouluttamatonta 21 vuotiasta "pyydetään" kesätöihin? En tiedä, epäilen että aika harvoja. Ehkäpä mä olen tehnyt jotain oikein elämässäni, kun kerta töihin pyydetään. Ehkä mun asenne, sitkeys ja ahkeruus on tuottanutkin jotain tulosta :).
Menin tiistaina terapiaan. Kerroin ihan innoissani kaikesta mahdollisesta... Siitä kaikesta mitä olin oivaltanut. Olin oivaltanut niin paljon :). Kerroin ristiriitaisuudesta joka mun päässäni vallitsee. Kerroin siitä kuinka monet asiat jotka on olleet mun mielestä maailman hirveimpiä onkin muuttuneen sellaisiksi asioiksi, joista oikeasti pidän (kirjoitinkohan tästä viimeksikin??).
Mulla on joskus diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko. Diagnoosit on diagnooseja, mutta se pelko oli ihan aito ja todellinen juttu. Pelkäsin ihan ihme asioita, en uskaltanut puhua juuri kellekkään... Nykyään oon taas sit melkeinpä ylisosiaalinen tyyppi ja mun mielestä se on aikasta hieno homma. Tosi ihanaa, kun voi vaan mennä ja tehdä, eikä oo sen pelkonsa/ahdistuksensa vanki. Terapeutti sanoi, että vaikka me ollaan puhuttu siitä että olen pelännyt (ja joskus vähän pelkään edelleenkin) sosiaalisia tilanteita... Niin hän ei edes muistanut sitä, ennen kuin jotain mainitsin siitä. Minkäkö takia? Se mitä mä kerron terapeutille elämästäni, se miten varma mun olemus on, kertoo ihan toista. Ne mun tunteet on todellisia, mutta ei kuulema silti voisi uskoa minusta että pelkään/ahdistun tai olen pelännyt ja ahdistunut.
Älysin hiljattain sen, että ihan missä vaan mä ikinä oon lenkillä tmv. Juttelen lähes aina jonkun kanssa. Milloin kenenkin, milloin mistäkin. Olen kuulema helposti lähestyttävä, avoin ja valloittava. Terapeutti on sanonut joskus, että oon sellainen ihminen jota kaikki tuntuu rakastavan, jonka seuraa oikein hamutaan :D. En mä sit tiedä... Onhan toi ihana kuulla, onhan sitä kiva ajatella, että kelpaa... on hyvää seuraa. Jotenkin hassua vaan. Minä... öö?öö?hä?. Haluuks ihmiset muka viettää mun kanssa aikaa? Jaksaako ne oikeasti kuunnella mun juttuja? Oonks mä oikeesti mukava ja hauska? Kelpaava?
Mä saan välillä tosi paljon noita oivalluksia elämästä ja itsestäni. Se kertoo siitä, että koko ajan mennään terapiassa, mun "parantumisessa" eteenpäin. Mun täytyy vaan työstää mun ajatuksia, pohtia, oppia, kokeilla, uskaltaa, tuntea, käsitellä... Kaikkea mahdollista.
Tää on mun elämä. MUN ELÄMÄ. Ei yhtään kenenkään muun. Ei mun äidin, ei mun isän, ei mun kiusaajien, ei mun opettajien, ei mun kavereiden, ei...
Mä haluan oppia ton, muistaa ton. Tahdon elää sillä tavoin, että mun ei tarvitsisi vanhana katua sitä, että en tehnyt jotain. Että en uskaltanut tehdä jotain, että vain miellytin ja tein muiden tahdon mukaan. Nyt kun vain oppisin tietämään tarkalleen mitä haluan.
Haluan tosi paljon asioita, osa on täysin selvää mitä haluan. Unelmat vain pitäisi toteuttaa, matkassa on kuitenkin monen monta muuttujaa. Pitää tehdä töitä. Olen valmis tekemään töitä sen eteen mitä haluan.
Haluan niin paljon asioita, että en oikein tiedä miten ihmeessä ehdin toteuttamaan kaiken elämässäni? Vuosii on kyl "loputtomasti" jäljellä, että mikäs kiire tässä? Mut ei täs oo aikaa jäädä junnaamaan ikuisesti paikoilleenkaan.
Kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Pitää myös älytä, että mitä oikeasti haluan ja mitkä asiat on sellaisia, että vain suoritan niitä... Oon kyl suorittaja luonne, mut loppujen lopuks mitä iloa mun on suorittaa jotain jonkun muun takia, että täyttäisin jonkun toiveet, odotukset. Ei mitään järkeä.
Sitä paitsi ei muiden elämä pyöri mun ja mun saavutusten ympärillä... Mitä sit vaikka opiskelisin itseni todella korkealle? Ei sitä välttämättä kovin moni arvostaisi, enkä mä tekisi mitään muiden arvostuksella, jos se asia olisi sellainen mitä mä en oikeasti halua tehdä, mistä mä en nauti ollenkaan. Pöh.
Anyway terapian jälkeen lähdinkin taas kiertelemään kauppoja. Tällä kertaa en ostanut kauppoja ihan tyhjäksi :D, johtuen mun rahatilanteesta. Ostin koiralle ruokaa. Siskolle saippuakuplia ja lahjapaperia. Näin ystävääni myöskin. Juteltiin, syötiin jätskiä ja sen semmoista :).
Keskiviikko aamuna olikin aikainen herätys. Menin kummeilleni, vein koirani sinne. Pyöräilin ekaa kertaa tänä vuonna. En oo mikään pyöräilyn ystävä. Joo-o, on se ihan kivaa kun vain muistan ajaa hi-taaaaaas-ti. Liian kovalla vauhdilla saan aikaan vain rasitusmigreenin. Pyöräilin siis sinne töihin. Ennen töitä pyörähdin vakiokahvilassani vetäsemässä aamukahvit, joskus kello 13.00 aikoihin :D.
Töiden opettelu meni aikasta hyvin :). Ainakin luulen niin, koska mä jäin pari kertaa reiluksi tunniksi yksin hoitamaan kahvilaa... Ei kai mua nyt ois uskallettu yksin jättää, jos oisin ihan tumpelo ollut? Tosin vähän sekoilin kassakoneen kanssa... Toivottavasti kassa ei ny ihan hirveesti heittänyt, kun se pomo laski kassan vasta kotonaan. Ei ainakaan perään oo soitellut, että täältä puuttuu sen ja sen verran rahaa. Sehän se olisikin, jos oisin kaiken lyönyt ihan väärin kassakoneeseen. En nyt tarkalleen tiedä milloin alkaa varsinaiset kesätyöt, koska työvuoroja ei oltu vielä heinäkuulle tehty, mutta mulle soitellaan sit kun on tietoa :).
Töiden jälkeen pyöräilinkin takaisin kummeille, hoidin elukat ja painun maate...
Tänne "maalle" kulkee ihan surkeasti busseja... En olisi ehtinyt illan viimeiseen vuoroon, joten siksi jäin nukkumaan kummeilleni. Viimeinen bussivuoro taitaa lähteä tänne 20.40... Että joo, seuraava menee joskus klo 6.00 aamulla.
Käytän julkista liikennettä tosi paljon, johtuen siitä että en omista ajokorttia (enkä tietty autoakaan). Ihmisiä kannustetaan julkisen liikenteen käyttöön. Ihan hyvä juttu muuten, mutta kun se julkinen liikenne ei monissakaan paikoissa oikein tahdo toimia. Bussivuoroja harvennetaan, harvennetaan ja harvennetaan...
Torstai aamusta sitten kotiin ja siivousta. Kaupassa käyntiä ja leipomista. Leivoin taas sitruuna rahka kakun. Oon nyt ihan ihastunut siihen, se on jotenkin raikasta syötävää :). Tein myös perunamuusin siskoani varten valmiiksi... Oli tarkoitus tehdä myös juustosarvia, mutta iski laiskuus... Joten en tehnyt.
Perjantai aamusta pikkusiskoni saapui tänne perhetyöntekijöidensä kyydillä :). Yleensä mun ajatuksen sossuista on aikasta... negatiivisia. Mut nää oli kyllä ihan mukavia tyyppejä :). Juteltiin lähinnä mun koulusta, sekä pikkusiskosta... Oon kuulema hyvin tärkeä mun siskolle.
Tehtiin viikonloppuna vaikka mitä! Pelattiin monopolya... no ei loppuun asti, koska mun sisko ei jaksanut. Ymmärrän, että se on pitkä peli, eikä 10 vuotias välttämättä jaksa sitä pelata. Jotenkin mua vaan ärsyttää aina se, että jos aloitetaan joku peli niin jos on vaan mahdollista niin pelataan sit loppuun asti. Tai monopolyn suhteen vaikkapa sovitaan, että pelataan esim.30 min ja lasketaan sitten vaikka rahat, että kumpi voittaa... No joo, en mä ärsytystä tietenkään näyttänyt, koska en mä halunnut pilata pikkusiskon viikonloppua millään tavalla.
Pelattiin Unoa, joka on mun mielestä tosi kiva peli :). Mitäköhän kaikkee muuta me tehtiin perjantaina? Vaikka mitä... Samoin lauantaina ja sunnuntaina tehtiin vaikka mitä. Pelailun lisäksi me tehtiin ihan oma lautapeli. Toistakin aloitettiin, mut ei saatu sitä sit valmiiksi, kun koira meni ja pissas sen päälle :D.
Pyydystettiin muroja ilmasta suuhumme, oltiin tyynysotaa, riehuttiin, oltiin kutitussotaa, tehtiin taikataikinaa ja muovailtiin siitä vähän kaikkea, maalattiin taikataikinaa, leivottiin kääretorttu, lennätettiin leijaa ulkona, puhallettiin saippuakuplia, lenkkeiltiin koiran kanssa, ulkoilutettiin kissaa, leikittiin kissojen kanssa, kuunneltiin lastenlauluja, tehtiin hullunkurisia hahmoja, oltiin sanapelejä.... Kaikkea sitä ehtii viikonlopussa tai pidennetyssä sellaisessa tekemäänkin.
Oli tosi ihanaa ja hauskaa leikkiä, olla pikkusiskon kanssa :). Mutta kyl mulla heräsi tosi paljon päässä ajatuksia, tunteita ja muistoja. Jotka ei ehkä olleet niin hyviä...
Ensinnäkin raha, raha ja raha! Mun äidille tuntuu olevan tärkeintä raha. Se tekee ihan mitä vaan, jotta saa rahaa. Millään muulla ei ole merkitystä kuin rahalla. Se on vähän niinku tarttunut mun pikkusiskoonkin. Käytiin kaupassa... Kyselin mitä hän haluaa jne. Pikkusisko katsoi kaikista tuotteista sen halvimman. "Otetaan halvinta". Onhan se toki hieno juttu, että 10 vuotias osaa jo ajatella taloudellisesti jne. Mutta liika nuukailu on liikaa. Yritin vakuuttaa pikkusiskolle, että kun näemme niin harvoin niin ei haittaa vaikka olisikin vähän kalliimpi juttu. Välillä pitää vain ostaa sitä mitä tekee mieli, miettimättä rahaa. On mullakin rahan kanssa tiukkaa ja yritän ostaa sitä halvinta... Silti voi välil vaan relaa...
Sanoi mun pikkusisko tänään kyllä aika fiksusti "Musta on tyhmää, että ihmiset on keksineet rahan."... Niinpä, mustakin se on hyvin typerää. Tälläi tää maailma vaan on. Kaikki pyörii rahan ympärillä.
Muistoja heräsi mieleen. En ollut edes kouluikäinen, kun äitini stressasi rahasta (joka ny tavallaa on ymmärrettävää), se paiskoi keittiön kaappien ovia ja paasasi mulle hyvin vihaisena "Ymmärrätkö, että meillä ei ole rahaa! Ymmärrätkö sä jumalauta, että meiltä loppuu ruoka!!?"
Mua oikeasti pelotti, mä pelkäsin ihan hemmetisti että se ruoka oikeasti loppuu...Eihän se nyt mihinkään loppunut. Niin ja miksi alle kouluikäisen lapsen tarvitsisi ymmärtää tollainen juttu? Miksi alle kouluikäisen lapsen pitäisi huolehtia rahasta ja aikuisten huolista?
Kaikki muukin tyyliin liittyi rahaan... Mun äiti täytti ihan paniikissa, stressaantuneena ja vihaisena niitä helvetin sossun lappuja. Sitä ei saanut häiritä silloin (eikä ikinä muutenkaan). Jos oli jotain asiaa ja sä menit sanomaan sen, niin tuloksena oli raivari... "Älä häiritse. Kyse on rahasta... Täytyy saada rahaa.". Hmph.
Nii-in, sitten kun pikkusisko syntyi. Mun piti olla aina hoitamassa, koska ei ollut rahaa hoitajaan. Tai jos kieltäydyin hoitamasta niin aina se sama virsi... "Maksatkos sä sit hoitajan?", "Mä otan sen sit sun rahoista, se on sulta pois." Olihan se sit hoidettava siskoa... Mut eikös se ollut jokatapauksessa multa pois? Se olis ollut pois mun rahoista, jos olisin kieltäytynt ja jos hoidin... niin se oli pois mun vapaudesta, mun jaksamisesta, mun vapaa-ajasta, mun lapsuudesta.
Eihän äiti siitä välittänyt... Piti opiskella, opiskella ja opiskella... tai juosta miesten perässä. Joo-o, monet illat ja yöt oon hoitanut siskoa, kun äidillä on ollut milloin mikäkin "hoito". Mitä rikkaampi mies sen parempi. Pahin "kusetus" miestä kohtaan jonka äitini teki taisi olla se, että tutustui mieheen. Vietti paljon aikaa tämän kanssa. Mies kustansi autokyytejä, joitan ravintola illallisia jne. Sit ne lähti ulkomaille... Äiti viel kehtasi valittaa, että se mies oli nuuka vaikka se maksoi käsittääkseni suurimman osan siitä matkasta. Matkan jälkeen äitini katseli sitä miestä viikon tai kaksi... Ja hups, se mies olikin feidattu.
Näitä esimerkkejähän löytyisi.
Aika kaameeta ajatella, että pikkusisko joutuu elämään vieläkin äidin kanssa. Siskoon on jo tarttunut osittain ainakin tollainen rahan jatkuva ajattelu... Kaikki pyörii rahassa.
Huomasin myös monia muita juttuja. Siskossani on paljon samoja piirteitä joita minussakin oli jotain reilu kolme vuotta sitten. Ne piirteet on tasan äitini aiheuttamia.
Päättämättömyys, miellyttäminen. Lähes kaikkeen siskoni sanoi "Ihan sama, päätä sä, mitä sä haluat?"... Joopa. Äidin mielialasta, kun ei koskaan tiedä. Ei uskalla sanoa mielipidettään, koska äiti saattaa saada raivarin... Pitää miellyttää. Äitini mielipide vaihtui asioista lähes päivittäin.
Rajat.... Sanotaan, että lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja. Tottahan toi on. Äitini pyrkii asettamaan rajoja. Asettaahan se. Ne rajat vaan on joskus ihan älyttömän tiukkoja. Mut ei ne "säännöt" kestä yleensä kuin päivän tai kaksi... Sit tulee taas uus sääntö. Mitäs jos rajoja rikkoo? Välillä se on huutoa, raivoamista, uhkauksen toteuttamista. Välillä se on vaan... no ihan sama.
Epävarmuus, vanhemman mielialojen jatkuva tulkitseminen rasittaa lasta. Lapsi kokee turvattomuutta. Ei se lapsi välttis sitä silloin älyä... Mäkin älysin sen vasta tässä ihan hiljattain, että oon ollut aika turvaton.
Rakkaus taas. On mun äiti sitä antanut, omalla tavallaan... Mut en kyllä tiiä millä tavalla... öö. Onks se kuitenkaan antanut rakkautta? Ehkä joitain kehuja joskus. Halaus silloin tällöin tai jotain.
Mun äitini on ikuinen opiskelija. Aina se on vaan opiskellut... Onhan se saavuttanutkin ammattitutkintoja, maisterin aseman ja vaikka mitä muuta. Jos se on sen unelma... niin siitä vaan. Tiedän vaan, että ei se ole. Mun äiti odotti musta jotain tutkijaa, opettajaa tmv. Äiti halusi opettajaksi. Se yritti toteuttaa sen toiveen mun kautta... Mitäköhän se olisi siitäkin hyötynyt?
Äitini mielestä olen ehkä haihattelija, kun opiskelen eläintenhoitajaksi, enkä lue jossain yliopistossa jotain historiaa tmv. Haihattelija, koska ajattelen että haluan elää omilla ehdoillani, omaa elämääni. Mun tavoitteet elämässä on ihan erilaiset kuin äidilläni. Meidän arvot on erilaiset. Käsitys maailmasta on ihan erilainen.
Mun äiti onnistui musertamaan mut haukuillaan, pilkallaan, käskyillään. Se ikäänkuin syötti mun päähän sen, että minkälainen minä olen ja mitä minä (muka) haluan. Mä hitto soikoon uskoin... Elin ahdistuksessa, pelossa, maailmaa vihaavana, passiivisena, erakoituneena, olettaen olevani jotain muuta kuin oikeasti olin.
En yhtään ihmettele, että olen vieläkin täysin sekaisin identiteettini kanssa.
Neuroottisuus, hysteria... Mun mummoni ja äitini on molemmat ihan luulosairaita. Joo-o voi niillä joitakin sairauksia ollakkin, ei siinä mitään. Mustakin on tullut neuroottinen... Milloin mittaan verenpainetta, milloin pulssia ja lämpöä. Haluan tasan tietää kaikki mahdolliset luvut ja arvot kehostani. Minkä ihmeen takia? En mä niistä luvuista mitään hyödy... Pitää opetella tästä eroon.
Äitini uskotteli mulle, että mä oon niin sairas, niiii-iiin, niiiiiiiiiin sairas että en voi tehdä sitä, tätä, enkä tota.. koska..... Mulla on joskus pienenä todettu refluksi tauti. Enkä ymmärrä minkä takia, ei mulla ole sen oireita, eikä se mun elämääni ole millään tavoin haitannut. Se on ollut tasan äitini kuvitelmaa, että mulla olis joku refluksi tauti. Yllätys yllätys tämä sama tauti on todettu pikkusiskollani. Allergiat. Mulla on niitä kyllä, mutta äitini uskotteli että ne on paljon pahempia, ei voi tehdä sitä eikä tätä ja pitää tehdä näin, näin ja näin... Pitää ottaa allergialääkettä, huuhdella hiuksiaan kun tulee sisälle, pitää laittaa tuuletusikkunoihin jotku suodattimet, pitää ostaa ilmanpuhdistus laite, pitää käyttää hajuttomia puhdistusaineita, ei saa meikata, pitää rasvata, ei voi käyttää tälläisiä vaatteita koska niistä voi tulla allergiaa. Voi TSIIIISUS.
Allergiat on joo ikäviä juttuja, mut tarvitseeko niistä vouhkata? Tarvitseeko olla ylihysteerinen ja antaa allergioiden rajoittaa elämää silmittömästi? No ei. Mä oon heinäallerginen, siitepölyallerginen... mut enpä ole tänä keväänä syönyt allergialääkkeitä, olen ollut navetassa töissä ja käsitellyt heinää enemmän kuin ikinä tähän mennessä. Ei mitään ongelmaa.
Että se siitä.
Ja astma. Mun äitini mielestä mulla on astma ja se on tutkittu varmaan kymmeneen kertaan, että onko mulla astmaa vai ei? Eihän mulla ole. Mun piti pienenä puhallella siihen PEF-mittariin, äitini käski valehdella niitä tuloksia huonommaksi, jotta mulla todettaisiin astma. Miks pitäis todeta joku sairaus, jota ei edes ole?
Aa niin joo ja pikkusiskollani on todettu astma... Siitäkin kauhee vouhkaus. Kumma kyllä riehuttiin pikkusiskon kanssa vaikka kuinka paljon, eikä mitään ongelmaa. Lisäks täällä on eläinpölyä, joten kai senkin olisi pitänyt siskooni vaikuttaa.
Olin kuulema heikko lapsi. Ehkä mulla olikin kaikenmaailman fyysisiä vaivoja, mutta kaipa ne johtui mun henkisestä pahasta olosta. Siitä, että äitini syötti niitä ajatuksia mun päähän, kuvitteli että mulla on se ja tää sairaus, ravautti lääkärissä. Joka sai mut muuten vihaamaan lääkärissä käyntiä ja laiminlyömään itseäni. Mua turhautti ihan helvetisti se, että milloin olis pitänyt mitäkin pilleriä napsia ja milloin olis mitäkin rasvaa pitänyt laittaa... Ei mua paskaakaan jaksanut kiinnostaa, koska turhautti. Ajatus, että teen mä mitä vaan olen kuitenkin sairas oli vallannut mun kallon.
Onhan mulla nytkin lääkitys ja diagnooseja vaikka muille jakaa... Mut mitä sitten? Mä syön mun lääkkeeni, vähän kyllä naureskelen ja mietin, että teenkö mä näillä oikeasti mitään? Mä rasvaan mun ihoani, hoidan itseäni. Enkä mä oo mikään heikko lapsi. Äitini teki musta vaan sairaamman kuin olinkaan... ja kyllä äitini oikeasti sairastutti mut. Mielisairauteen.
Hysteria taas... hohhoi. Kaikkea pitäisi varoa, kaikkea pitäisi pelätä, kaikki on niiiin kamalaa. Pikkusisko on hirveän säikky. Olen mäkin.. Nyt vasta ymmärsin, että äitini on tehnyt minusta säikyn.
Kuumasta uunista tuli höyryä... Pikkusisko oli ihan paniikissa, että "varo, kohta tulee tulipalo" "Mä en voi tulla nyt keittiöön, kun siellä on savua"... kröhöm... se oli ihan vaan höyryä. Jossain ulkona kuului auton ääni ja pikkusisko heti ihan paniikissa "Mikä toi oli? Oliko toi jonkun palohälytin? Palaako jossain?"
Nii ja mitäköhän muuta... Lautanen tippui ja hajosi kahteen osaan. Eka sisko saa paniikin siitä, että tuliko mulle haavoja? Sitten se saa paniikin siitä, että lasinsiruja voi olla vaikka missä.
Aa niin joo ja jos koira seisoo uunin vieressä niin pitäähän se koira saada siitä pois, koska se "palaa" siinä. Se uuni on joo lämmin, mut ei koira tai ihminen lämmöstä pala. Sitä paitsi jos se koira olisi "palanut" niin ei kai se nyt siinä olisi seissyt?! Koirilla on kyllä kipuaistimus, kuten myös refleksitkin.
Toki on hyvä vähän harkita mitä tekee ja missä tekee yms. Liika on liikaa tässäkin. Jos varoo kaikkea, välttää kaikkea, pelkää kaikkea. Koko elämähän jää elämättä! Virheistä oppii, jos niitä ei koskaan tee niin ei edes opi mitään. Välillä sattuu pahastikkin, mut turhaan sitä etukäteen huolehtii. Kaikki voi olla vaarallista... Sä voit ulkona kävellessäs yht´äkkiä taittaa nilkkas tai tippua sängyltä kun sä nukut. Meinasikohan äitini, että mäkin elän koko elämäni siinä pumpulissa johon se yritti mut kasvattaa (onnistuikin siinä liian pitkään).
Varmaan olis pitänyt kääriytyä johonkin vaahtomuoviin ja istua mahdollismman paljon tekemättä yhtään mitään, käyttää tylsiä muoviastioita, jotta ei vaan tuu lasinsiruja... Käyttää turvakenkiä, jotta ei vaan varpaat liiskaannu, nii ja tottakai suojalasit.. Ne pitää muistaa! Pölyähän voi vaikkapa lentää silmään, kun sä istut siinä tuolillas.
Vatkasin sähkövatkaimella sitä kääretortun pohjaa, sekä vispikermaa siihen... Pikkusisko peitti korvansa.. Ääni oli liian luja. Joo-o, aistitaan toki eritavalla... Tarviiks silti normaaliin elämään kuuluvia ääniä silti pelätä?
Äitini nukkuu korvatulpat ja kuulosuojaimet päässä, sekä istuu koneella kuulosuojaimet päässä, että ei kovin tervettä sekään mun mielestä :D.
Aa niin sitten se, että mun äiti ei todellakaan osaa laittaa ruokaa. Ehkä osaisikin, jos näkisi vähän vaivaa. Mä olen tyylii syönyt koko elämäni eineksiä... Hyi hitto nykyään. Joo-o, kyllä sitä joskus voi syödä eineksiä jne. Mutta ei aina...
Kysyin siskoltani etukäteen, että tykkääkö hän kasvispihveistä? Kuulema tykkäsi... Otin pakkasesta itse tekemiäni kasvispihvejä. Hän ei meinannut edes maistaa. Sain kyllä maistamaan sellaisen palan josta ei varmaan tullut makua yhtään... Se kasvispihvi oli pahaa siskoni mielestä. Niipä, olis pitänyt olla kaupan valmis pihvejä.
Tein sitten lasagnen ja vieläpä lihalasagnen, koska tiedän että kasvislasagnea siskoni ei olisi edes suostunut maistamaan. Sisko oli ihan innoisaan, että nam lasagnea. Tuli ruoka-aika... Siskoni katsoi sitä lasagnea ja oli silleen, että "En mä oo tollaista lasagnea syönyt?" Olin vähän, että minkälaista... Noh kaipa se on syönyt niitä kaupan einesmössöjä. Sit se selitti, että äitin kanssa siitä tuli ihan pahaa. Kyllä sisko maistoi sitä mun tekemää lasagnea... ihme kyllä.
Suurinta osaa asioista siskoni ei voi maistaa, koska se SAATTAA olla pahaa.
Oikeesti, voi vittu sanon mä.
En ole nykyään mikään paras puhumaan tosta ruoka-asiasta, koska en itse nauti ruuasta enää. En pidä lähes mistään ruuasta, kaikki etoo, eikä tee mieli juuri mitään. Mutta silti.
Sai se vähän miettimään, että jos tää mun oma syöminen ei ala tästä mitenkään normalisoitua niin milläköhän ajattelin elää koko loppuelämäni? Noilla joillain proteiinipirtelöilläkö? Öh...
Kuihdunkohan mä olemattomiin?
Olis tosi ihana mennä ravintolaan sillä tavoin, että tekisi mieli jotain... Tilata se mitä tekee mieli, syödä hyvällä ruokahalulla, nauttia siitä ruuastaan... Mut ei niin ei. Viikonloppuna koitin siskoni takia syödä väkisin. Kyllä mä jonkun verran sainkin sitä ruokaa tungettua väkisin kitusiini... Mut voi yök, hyi. *huoh*. Ei "pakolla" opi nauttimaan ruuasta uudestaan, lähinnä päinvastoin.
Niin ja tietokoneet, tv. Ymmärrän, että vanhemmuus on rankkaa, sekä vaikeaa. (Olen jo viikonlopun jälkeen lähes voimat pois.) Ymmärrän, että on tosi helppoa istuttaa se lapsi siihen tv:n/tietokoneen ääreen, jotta se lapsi yksinkertaisesti olisi hetken, että saisi itse tehtyä vaikkapa kotitöitä taikka ihan itsekkin vaan oltua.
Annoin siskoni pelata tietokoneella jonkun aikaa The simssiä. Joo-o, onhan se kiva että tykkää pelistä ja oli ihanaa olla vaan se hetki (vaikka nautinkin siskoni kanssa touhuamisesta). Mutta kun ne lapset tuppaa uppoutumaan täysin siihen tietokone maailmaan. Ei kuule mitään, eikä voi lopettaa millään...
Istun toki itsekkin tässä koneella, mut oon kyllä sitä mieltä, että lapset tarvii elämäänsä vähän muutakin virikettä kuin sen koneen. Jotkut lapset tyyliin istuu sen 5 tuntii päivässä tietokoneella eikä ikinä tee mitään muuta. Voin mä itsekkin istua joinakin päivänä monenmonta tuntia tässä koneen ääressä vaan jumittamassa... Silti elämässä pitäis olla muutakin sisältöä.
Olisinkohan mä nyt avautunut tarpeeksi? :D.
Olen kyllä nyt älynnyt sen todellakin, että minä olen minä, tää elämä on mua varten. Mulla on mahdollisuus hyvään elämään, kuhan vain uskallan tehdä elämästäni sitä mitä haluan.
Ongelmat pitää ratkoa, tunteet kohdata ja käsitellä. Olla oma aito itsensä, eikä turhaan tarvitse miellyttää ketään. Jos en kelpaa tälläisenä niin antaa olla!
Diipadaa. Vois vaikkapa painua pikku hiljaa iltalenkille ja punkan pohjalle keräilemään voimia huomiseen, sekä keskiviikkona alkavaan kissa/koira hoitoviikkoon :).
10.6.2013
Tapettia, lääkepaketteja ja karkkeja
Moiks.
Oon ollut nyt muutaman päivän suunilleen koko ajan menossa.
Torstaina tosin otin ihan rauhallisesti. Aamu alkoi tavalliseen tapaan lenkillä, mutta sitten innostuin lukemaan kirjaa ja juomaan teetä. Luen vieläkin tuota kirjaa jonka on kirjoittanut nainen, joka selvisi Saksan keskitysleiriltä. Tavallaan aika rankkaa ja ahdistavaa luettavaa. Silti niin mielenkiintoista. Ihminen on utelias, ihminen haluaa jostain syystä lukea niitä "kauhu" juttuja, jotka on totta. Eihän muuten varmaan minkäänlaisia alibi lehtiä tmv. olisikaan, jos niitä ei kukaan ostaisi. Iltalehtien otsikot kirkuu milloin mitäkin, joka "kauhistuttaa" ihmisiä. Silti ihmiset lukee niitä vaikka niiden tekisi pahaa...
Tuo kirja saa kyllä vähän miettimään. Miettimään taas sitä kuinka julma ihminen voi olla? Kuinka ihmeessä ihmiset voidaan alistaa ja manipuloida ajattelemaan että joku toinen rotu olisi huonompi. Omistan itsekkin ennakkoluuloja. Olen maahanmuutto vastainen ihminen osittain. Ymmärrän ne jotka tulee tänne oikeasti pakoon sotaa ja ne jotka tulevat tänne tekemään töitä. Sitä en ymmärrä miksi täytyy tehdä rikoksia, hakata toisia taikka sitä, että eletään täällä vain sossun tuilla, eikä edes yritetä hankkia toimeentuloaan itse... Ymmärrän, että heillä on oma kulttuurinsa ja kyllä he sitä saavatkin toteuttaa, mutta millä oikeudella he vaativat suomalaisia muuttamaan omaa kulttuuriaan? Tiedä sitten. Toisaalta itse haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa muuttaa Viroon taikka Ruotsiin, ehkä Saksaan. Silloin olisin itsekkin maahanmuuttaja.
Vaikka omista ennakkoluuloja niin silti maahanmuuttajatkin ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Ei Suomalaisillakaan ole oikeutta kohdella heitä huonosti. Tai jotain. En ymmärrä jotain järjetöntä toisten hakkaamista.
Ihminen on peto, ihmisen pahin vihollinen on ihminen. Huvittaa, kun jos joku karhu tai susi, ehkä joku muu eläin hyökkää ihmisen päälle niin siitähän nousee kauhea haloo, viha susia taikka karhuja kohtaan. Heti se susi pitäis tappaa monen mielestä. Mutta ei jokaista ihmisen ihmiselle tekemää pahoinpitelyä uutisoida, sehän on lähes normaalia että joku hakkaa toisen...
Joopa joo. Ihmisen viha toista kohtaan voi olla joskus, useassakin tapauksessa vain omaa pahaa oloa. Monesti se saattaa purkautua toiseen vaikka ei olisi syytä. Eläimet eivät hyökkää ihmisen kimppuun "turhaan". Vain hyvin peloissaan, puolustaakseen itseään taikka puolustaakseen pentujaan/poikasiaan.
Mutta miten hemmetissä oikeesti kukaan on voinut kohdella toisia niin... Olla välittämättä. Hyi helvetti. Täytyy vain ihmetellä niitä jotka säilyivät elossa ja vielä suhteellisen järjissään. Mitenköhän tuollaisen kokemuksen jälkeen on voinut edes opetella elämään "normaalisti"? Ja sit mä vingun jotain turhaa siitä, kun on kylmä ja ei oo sitä tai tätä...
Kyllä ton kirjan avulla huomaa kuinka kiitollinen sitä saakaan olla. Jotenkin huomaa kuinka kiitollinen saa olla vapaudestaan... Vaikka en mä koe olevani täysin vapaa... Mutta ei mua kukaan orjuuta, pakota tekemään töitä seitsemäätoista tuntia vuorokaudessa. Joku vesikin... sehän on itsestäänselvyys... Mutta eipä ole monille. Miettii sitä kuinka Suomessa ollaan paniikissa, jos tulee vesikatkos taikka kraanavettä ei voikkaan juoda. Olisin itsekkin ihan paniikissa ja häiritsisi se, että vettä ei tule. Joissakin maissa vaan juodaan sieltä joista, kuralammikoista. Ihan sama mistä kuhan saa janonsa pois. Joisin itsekkin, jos ei olisi muuta vaihtoehtoa. Jännää miten sitä voikin älytä tollaisia asioita. Vaikka toisaalta en kyllä jaksa ajatella joitakin kehitysmaalaisia... Vähän niinkuin voivoi, maailma on sellainen. Epätasa-arvoinen, julma, pelottava, ristiriitainen... Ja jos voisin päättää pelastaisin kaikki eläimet, en ihmisiä. Toisaalta olen myös ihmisrakas, huolehtija tyyppi. Kyllä mä haluaisin myös, että jokainen voisi hyvin, olisi onnellinen... tai saisi edes sen ihmisarvoisen elämän.
Perjantaina myös maalasin öljyväreillä. Ihanaa nähdä kuinka värit sekoittuvat toisiinsa, tehdä jotain luovaa. Perjantaina sain myös rahaa, jolla sain maksettua laskuni pois. Kyllä helpotti. Raha tai sen puute stressaa... Vaikka raha on saanut ja saa maailmassa ihan hirveästi pahaa aikaa, niin silti jokainen tarvitsee rahaa. Ainakin lähes jokainen. Olisi mustakin kiva elää riippumattomana rahasta. Silti olisi ihan sairaan kivaa, jos olisi sitä rahaa PALJON. Ei tarvitsisi ikinä huolehtia toimeentulostaan, taloudellisesta tilanteestaan, voisi ostaa sen unelmien talon unelmiensa paikalta, matkustaa, tehdä mitä huvittaa...
Rahat tuntuu menevän pakollisiin menoihin, kuten ruokaan ja vuokraan, sähköön yms. Olisi mulla kyllä kymmeniä eri käyttötarkoituksia rahalle. Ensinnäkin haluan kampaajalle, haluan leikkauksen, värjäyksen ja ne hiustenpidennykset toiselle puolelle. Inhoan silmälasien käyttöä, vaikka alankin jo pikku hiljaa tottua. Onhan ne helpommat kuin piilolinssit, silti haluaisin ostaa lisää piilolinssejä ja käyttää niitä. Vielä mielummin menisin silmien laser leikkaukseen, eipähän tarvitsisi minkäänmoisia apuvälineitä näön takia. Nii-in ja olisi musta ihanaa saada ne kaikki tatuoinnit joista haaveilen ja olen haaveillut jo kauan... Ostaa sitä ja tätä vaatetta, koruja ja kenkiä. Olisi ihanaa matkustaa jonnekkin... Noh jonnekkin ulkomaille. Olisi myös ihanaa reissata suomessa, muuten vain ja moikkaamassa ihmisiä... Niin ja tahdon myös sisustaa... Ostaa just sellaiset huonekalut joista pidän, verhoja, kasveja. Sekä se oma käärme ja muut elukat, kuinka haluaisinkaan ne.
Ei vaan oo rahaa tehdä tuota kaikkea... ainakaan heti. Eikä se materia loppujen lopuksi tuo pitkään onnea, mutta kyllä mä tiedän mitä materialismionnellisuus on :). Se, kun saa ihanat kengät taikka erikoisen hupparin, niin tai just ihanan astiaston... Taikka upouuden kameran. Siis en ole saanut upouutta kameraa, mutta voin vain kuvitella sen ilon :D. Ja kyllä, tavaroihinkin voi rakastua. Olavi Niira<3 Se on mulle melkein kuin elävä. Taikka monster high nukke, se on mun vaimo :D.
Perjantaina tosiaan hymyilytti :). Kai se melkein koko perjantai siinä menikin :D... Ollessa.
Lauvantaina kummisetäni tuli mun luokse. Meillä oli tarkoitus vihdoin ja viimein tapetoisa mun makkari... Mut eipä mennyt ihan putkeen :D. Alku meni hyvin... Sit ihmeteltiin kuka tumpelo on asentanut mun makkariin lattiamaton? Se oli tyyliin vaan heitetty siihen, eikä ollut edes järkevän kokoinen siihen huoneeseen, lattialistat vaan on peittäneet ne raot ja peittää nytkin...
Tapetit oli suhteellisen siististi laitettu ajateltiin, että tapetoidaan siihen päälle. Ensimmäinen tapetti vuota.. Eihän me saatu sitä millään tasaiseksi. Kupruili sieltä täältä... Se alla oleva tapetti alkoi kupruilla liisterin vaikutuksesta... Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa poistaa sitä vanhaa tapettia. huomattiin että sekin oli vaan pikaisesti hutaistu siihen seinään, jollakin ihmeellisellä aineella... Varmaan pelkällä tapettiliimalla.. Joistakin kohti se ei ollut edes kiinni millään. Joo, ei kukaan voi olla mestari heti, jos se oli vaikkapa jonkun eka kerta, kun tapetoi... Mutta se oli niin hutasemalla kuitenkin tehty, että joo. Olisi se aikaisempi voinut edes yrittää olla huolellinen.
Revittiin sitä tapettia, koitettiin vettä, koitettiin liisteriä.. Tapetin alta löytyi toinen kerros tapettia. Pläh, se oli hemmetin tylsää ja turhauttavaa, kun eihän se tapetti meinannut millään lähteä.
Kummisetä tutki nopeasti tapetinirroitus koneen hintoja netistä... Ja sitten kiireellä Lahteen. Ostin yhden rullan tapettia lisää, liisteriä lisää, hiomapaperia, tasoitetta... Sekä pikkusiskolle 3,4 kiloa karkkia :D. No joo, syön siitä itsekkin varmaan puolisen kiloa, ehkä vähän ylikin ja kyllä oon napsinut vähän väliä sieltä niitä karkkeja... En mä olisi irtokarkkeja saanut mistään halvemmalla kuin sieltä Kärkkäisen tavaratalosta, ne sattui olemaan vielä tarjouksessa :). Olisin jokatapauksessa ostanut siskolleni sen noin 2kg karkkia. Ihan vain sen takia, että haluan hemmotella häntä.. Ja tuskinpa hän on noin paljon saanut koskaan karkkia kerrallaan. Osittain ostin ne karkit ihan vain vittuillakseni äidilleni :D... Siis kun eihän se tykkää yhtään, jos mun pikkusisko saa noin paljon karkkia. Joo-o, tekee pahaa hampaille, karkki ei ole terveellistä ja blablabla. Kyllä mä ainakin muistan pienenä kuinka kivaa oli saada karkkia, kuinka sitä oikein haaveili siitä karkista... Ekat omat rahatkin taisi mennä tyyliin karkkiin, kuten varmaan aika monella muullakin. Haaveilen kyllä vieläkin siitä karkkitaivaasta. Suklaata, tummaa ja valkoista, sekä maitosuklaata, mustikka valkosukltaata, minttusuklaata, mansikka karkkeja, lakritsinauhaa, lakritsimattoja, salmiakkiautoja, hedelmäruutuja, toffeeta... Oi nam :P.
No juuh, kärkkäiseltä mentiin hyvin vauhdikkaasti Biltemaan, josta ostin sen tapetinirroituskoneen. Hintaa sillä oli muistaakseni 26,90e. Eli ei kovin kallis, olisin kuvitellut kalliimaksi... Biltemasta ihan järkyttävällä kiireellä Citymarkettiin. Hassua, kun mun tekee pahaa olla auton kyydissä kovassa vauhdissa, laitan aina silmät kiinni jos mennään liian lujaa taikka joku pyörittää autoa ympyrää tmv... Mutta voin mennä kaikkiin huvipuisto vempeleisiin (paitsi törmäilevät autot, hyihyihyi). Suomessa lempi huvipuisto laite on ehdottomasti tornado. Voisin istua siinä vaikka kuinka pitkään, se on ihanan rentouttavaa :)... Olisi tosi kiva päästä ulkomaille testailemaan näitä vieläkin pidempiä, mutkaisempia vuoristoratoja.
Tyyliin juostiin citymarket läpi. Sain mä suurimman osan tavaroista joita meninkin hakemaan ostettua :).
Kotona sitten testailemaan sitä tapetinirroitus konetta. Sehän toimii tosissaan höyryllä tai siis se irroitustekniikka on kuuma höyry. Se laite oli ja on tosi kätevä :). Se tapettien irroitus sen avulla oli oikeastaan hauskaa hommaa. Huonelämpötila kohosi varmaan yli 40 asteen, ikkunakin oli ihan höyryssä. Joo tuli siinä vähän lämmin, mutta mun mielestä just sopiva. Kerrankin mulla oli lämmin... Mitäköhän naapurit tykkäisi jos alkaisin "saunomaan" tuon laitteen avulla :D. Ehkäpä en kuitenkaan. Taisin johonkin yhteen asti yöllä poistella niitä tapetteja.
Sunnuntaina sitten hioin seinät, laitoin tasoitetta ja hioin vähän lisää. Sitten alkoikin se "pelottavin" osuus, eli itse tapetointi. Vähän oikeasti pelotti, että tuleekohan siitä mitään?
Se olikin yllättävän helppoa :). Joo-o yhdestä kohtaa yläreunaa se tapetti on mun mielestä tosi ärsyttävän huonosti, mutta laitan siihen boordin.. Kuhan nyt eka löydän jostain kivan boordin ja ostan sen.
Älysin siinä tehdessäni taas jotain itsestäni. Mä tykkään tehdä urakalla hommia... Monta tuntia putkeen. En ehkä aina, mutta pääosin. Ja tykkään tehdä "suuria kokonaisuuksia"... Ärsyttää usein sellainen pieni näplääminen. Kun laitoin pistokkeiden suojalevyjä paikoilleen niin voi juma kun meinas mennä hermo niiden ruuvien kanssa! Peekele, kun näprää, näprää, näprää.
Tykkään mä tehdä tyyliin käsitöitä vaikka ne olisi hitaitakin... Mutta mielummin mä kudon kangaspuilla sitä mattoa, joka etenee nopeasti ja näkee nopeasti kättensä jäljen kuin vaikkapa neulon (pidän kyllä siitäkin hommasta)... Neulominen on vain niin hidasta. Ainakin mun kohdalla se on hidasta... Lapasiakin väännän varmaan jonkun puolivuotta ja sukkia vieläkin pidempään. Tiedä kuinka hiton kauan se vauvanpeittokin on ollut kesken mulla tuolla kaapissa.
Maalaaminen on mun mielestä kivaa, niin seinien kuin taulujenkin. Mut ne pienet yksityiskohdat on ärsyttäviä, saat näpeltää tunnin tai kaksikin sen kanssa ja silti ei etene millään. Taulupohjan maalaus, vaikkapa telan tai suuren pensselin avulla on taas tosi hauskaa. Pienoismallit ja nukketalot on tosi hienoja ja kyllä itseänikin huvittaisi tehdä sellaisia... mutta tiedän että loppujen lopuksi ne jäisi kesken, menettäisin hermoni niihin.
Olin aikasta tyytyväinen tapetoinnin lopputulokseen :)... Nyt vaan täytyis saada ne tummanvioletit taikka mustat tai jonkun muun väriset kivat verhot tohon makkariin. Niin ja mulla on ollut seinällä kaksi ikean sinistä tähtilamppua, sellaisia joita yleensä on lasten huoneissa :D. Mä sprayasin ne hopeisiksi... Niistä tuli aikasta hienot vaikka itse sanonkin. Pitäisi ne laittaa tonne huoneen seinään.
Mun pikkusisko on tulossa ensi perjantaina mun luo. Odotan hänen näkemistään ja aikaa jonka saan viettää hänen kanssaan, mutta kyllä stressaankin paljon. Pitää olla sitä ja tätä, kaikkea mahdollista. Pikkusiskon mielestä olen paras isosiko ikinä :). Kyllähän siitä tulee hyvä mieli juu, mutta mietin vaan, että oikeasti taidan olla aika surkea isosisko :/. Asun kaukana pikkusiskosta ja pidän ihan hemmetin huonosti yhteyttä :(. Nii-in ja kun asuin kotonani vielä... Saatoin menettää hermot pikkusiskooni useastikkin. Joo-o on normaalia, että sisarukset tappelee, on normaalia teini-ikäiselle polttaa pinnansa, mutta silti... Olisin voinut olla parempi. Toisaalta se määrä mitä hoidin pikkusiskoani... Hoidin pikkusiskoani enemmän kuin äitini, oikeasti. Hain tarhasta, laitoin (lähinnä lämmitin) ruokaa, leikin, nukutin. Kai sitä jokainen teini stressaantuu, vihastuu ja hermostuu, kun on sidottuna kotiinsa pikkusiskon takia. Siitä, että joutuu kantamaan vastuuta pienestä lapsesta vaikka itsekkin on vielä lapsi... Joutuu olemaan aikuisen roolissa. Harrastuksiinkin vein siskoa ja olipa hän mukanani minunkin harrastuksissani...
Maanantai on tänään. Jotenkin outoa.. Olen ehkä keskiviikossa tai torstaissa. En oikein ole selvillä päivistä. Käväisin kauppa ja apteekki. Mua vaan nauratti, kun lähdin apteekista öö.. seitsemän lääkepaketin kanssa :D ja yhtä lääkettä ei ollut siellä nyt, niin pitää huomenna hakea. Eli yhteensä kahdekasan lääkepakettia... Ei juma. Onko mun mielenterveys ja jonkinasteinen tasapaino kiinni vain noista lääkkeistä. Onko se, että saan nukuttua kiinni noista lääkkeistä? Onko se, että en kärsisi niin pahoista fyysisistä kivuista kiinni noista lääkkeistä?
Outoa... 21v ja järkyttävän suuri lääke arsenaali. Miettii, että noiden lääkkeiden lisäksi mulla pitäisi keväisin ja kesäisin olla allergia lääkitys. Enpä ole tänä keväänä sitä syönyt ja en ole kärsinyt pahemmin allergioista. Pari pientä allergiakohtausta olen saanut, tiedä sitten mistä johtuivat.
Mulla menee aamusta kahta lääkettä, illasta yksi tai no tästä lähtien kaksi, mutta se toinen ei ole jatkuva lääke... Lisäksi kaksi tarvittaessa otettavaa lääkettä. Joopati joo... "Mieltä tasaava" "Unta syventävä" "Kipu- ja mielialalääke"... On se vaan niin hemmetin hienoa olla hullu... No ei oikeasti ole. Mä inhoan sen yhden lääkkeen makua ja joka hiton aamu se pitää niellä kuitenkin. Nii-in ja jokainen mun lääke aiheuttaa ruokahaluttomuutta... joten pitää tapella sen syömisen kanssa.
Miettii kuinka täynnä olen jotain kemikaaleja... Mietityttää missä vaiheessa maksa pettää vain noiden lääkeaineiden takia. Myrkkyjähän lääkkeet on tavallansa. Mietityttää myös, että muokkaako noi lääkkeet mun persoonaa ihan toisenlaiseksi? Minkälainen olisin ilman lääkitystä? Diipadaa... "LÄÄKKEEEET!! JuMaLAuta, lääkkeeeeet..." Pasila on aivan loistava sarja :D. Räkätän jo tyyliin kun näen ne hahmot.
Oon siivonnut taaskin tänään... Siivous on kesken, sillä iski väsymys. Kyllähän tässä aikaa on vielä siivoilla.
Kuvia olisi, mutta laiskotuttaa niin paljon että en jaksa niitä nyt siirrellä koneelle... Joten kuvia ei tällä kertaa postaukseen tule.
Oikein hyvää viikkoa kaikille :)
Oon ollut nyt muutaman päivän suunilleen koko ajan menossa.
Torstaina tosin otin ihan rauhallisesti. Aamu alkoi tavalliseen tapaan lenkillä, mutta sitten innostuin lukemaan kirjaa ja juomaan teetä. Luen vieläkin tuota kirjaa jonka on kirjoittanut nainen, joka selvisi Saksan keskitysleiriltä. Tavallaan aika rankkaa ja ahdistavaa luettavaa. Silti niin mielenkiintoista. Ihminen on utelias, ihminen haluaa jostain syystä lukea niitä "kauhu" juttuja, jotka on totta. Eihän muuten varmaan minkäänlaisia alibi lehtiä tmv. olisikaan, jos niitä ei kukaan ostaisi. Iltalehtien otsikot kirkuu milloin mitäkin, joka "kauhistuttaa" ihmisiä. Silti ihmiset lukee niitä vaikka niiden tekisi pahaa...
Tuo kirja saa kyllä vähän miettimään. Miettimään taas sitä kuinka julma ihminen voi olla? Kuinka ihmeessä ihmiset voidaan alistaa ja manipuloida ajattelemaan että joku toinen rotu olisi huonompi. Omistan itsekkin ennakkoluuloja. Olen maahanmuutto vastainen ihminen osittain. Ymmärrän ne jotka tulee tänne oikeasti pakoon sotaa ja ne jotka tulevat tänne tekemään töitä. Sitä en ymmärrä miksi täytyy tehdä rikoksia, hakata toisia taikka sitä, että eletään täällä vain sossun tuilla, eikä edes yritetä hankkia toimeentuloaan itse... Ymmärrän, että heillä on oma kulttuurinsa ja kyllä he sitä saavatkin toteuttaa, mutta millä oikeudella he vaativat suomalaisia muuttamaan omaa kulttuuriaan? Tiedä sitten. Toisaalta itse haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa muuttaa Viroon taikka Ruotsiin, ehkä Saksaan. Silloin olisin itsekkin maahanmuuttaja.
Vaikka omista ennakkoluuloja niin silti maahanmuuttajatkin ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Ei Suomalaisillakaan ole oikeutta kohdella heitä huonosti. Tai jotain. En ymmärrä jotain järjetöntä toisten hakkaamista.
Ihminen on peto, ihmisen pahin vihollinen on ihminen. Huvittaa, kun jos joku karhu tai susi, ehkä joku muu eläin hyökkää ihmisen päälle niin siitähän nousee kauhea haloo, viha susia taikka karhuja kohtaan. Heti se susi pitäis tappaa monen mielestä. Mutta ei jokaista ihmisen ihmiselle tekemää pahoinpitelyä uutisoida, sehän on lähes normaalia että joku hakkaa toisen...
Joopa joo. Ihmisen viha toista kohtaan voi olla joskus, useassakin tapauksessa vain omaa pahaa oloa. Monesti se saattaa purkautua toiseen vaikka ei olisi syytä. Eläimet eivät hyökkää ihmisen kimppuun "turhaan". Vain hyvin peloissaan, puolustaakseen itseään taikka puolustaakseen pentujaan/poikasiaan.
Mutta miten hemmetissä oikeesti kukaan on voinut kohdella toisia niin... Olla välittämättä. Hyi helvetti. Täytyy vain ihmetellä niitä jotka säilyivät elossa ja vielä suhteellisen järjissään. Mitenköhän tuollaisen kokemuksen jälkeen on voinut edes opetella elämään "normaalisti"? Ja sit mä vingun jotain turhaa siitä, kun on kylmä ja ei oo sitä tai tätä...
Kyllä ton kirjan avulla huomaa kuinka kiitollinen sitä saakaan olla. Jotenkin huomaa kuinka kiitollinen saa olla vapaudestaan... Vaikka en mä koe olevani täysin vapaa... Mutta ei mua kukaan orjuuta, pakota tekemään töitä seitsemäätoista tuntia vuorokaudessa. Joku vesikin... sehän on itsestäänselvyys... Mutta eipä ole monille. Miettii sitä kuinka Suomessa ollaan paniikissa, jos tulee vesikatkos taikka kraanavettä ei voikkaan juoda. Olisin itsekkin ihan paniikissa ja häiritsisi se, että vettä ei tule. Joissakin maissa vaan juodaan sieltä joista, kuralammikoista. Ihan sama mistä kuhan saa janonsa pois. Joisin itsekkin, jos ei olisi muuta vaihtoehtoa. Jännää miten sitä voikin älytä tollaisia asioita. Vaikka toisaalta en kyllä jaksa ajatella joitakin kehitysmaalaisia... Vähän niinkuin voivoi, maailma on sellainen. Epätasa-arvoinen, julma, pelottava, ristiriitainen... Ja jos voisin päättää pelastaisin kaikki eläimet, en ihmisiä. Toisaalta olen myös ihmisrakas, huolehtija tyyppi. Kyllä mä haluaisin myös, että jokainen voisi hyvin, olisi onnellinen... tai saisi edes sen ihmisarvoisen elämän.
Perjantaina myös maalasin öljyväreillä. Ihanaa nähdä kuinka värit sekoittuvat toisiinsa, tehdä jotain luovaa. Perjantaina sain myös rahaa, jolla sain maksettua laskuni pois. Kyllä helpotti. Raha tai sen puute stressaa... Vaikka raha on saanut ja saa maailmassa ihan hirveästi pahaa aikaa, niin silti jokainen tarvitsee rahaa. Ainakin lähes jokainen. Olisi mustakin kiva elää riippumattomana rahasta. Silti olisi ihan sairaan kivaa, jos olisi sitä rahaa PALJON. Ei tarvitsisi ikinä huolehtia toimeentulostaan, taloudellisesta tilanteestaan, voisi ostaa sen unelmien talon unelmiensa paikalta, matkustaa, tehdä mitä huvittaa...
Rahat tuntuu menevän pakollisiin menoihin, kuten ruokaan ja vuokraan, sähköön yms. Olisi mulla kyllä kymmeniä eri käyttötarkoituksia rahalle. Ensinnäkin haluan kampaajalle, haluan leikkauksen, värjäyksen ja ne hiustenpidennykset toiselle puolelle. Inhoan silmälasien käyttöä, vaikka alankin jo pikku hiljaa tottua. Onhan ne helpommat kuin piilolinssit, silti haluaisin ostaa lisää piilolinssejä ja käyttää niitä. Vielä mielummin menisin silmien laser leikkaukseen, eipähän tarvitsisi minkäänmoisia apuvälineitä näön takia. Nii-in ja olisi musta ihanaa saada ne kaikki tatuoinnit joista haaveilen ja olen haaveillut jo kauan... Ostaa sitä ja tätä vaatetta, koruja ja kenkiä. Olisi ihanaa matkustaa jonnekkin... Noh jonnekkin ulkomaille. Olisi myös ihanaa reissata suomessa, muuten vain ja moikkaamassa ihmisiä... Niin ja tahdon myös sisustaa... Ostaa just sellaiset huonekalut joista pidän, verhoja, kasveja. Sekä se oma käärme ja muut elukat, kuinka haluaisinkaan ne.
Ei vaan oo rahaa tehdä tuota kaikkea... ainakaan heti. Eikä se materia loppujen lopuksi tuo pitkään onnea, mutta kyllä mä tiedän mitä materialismionnellisuus on :). Se, kun saa ihanat kengät taikka erikoisen hupparin, niin tai just ihanan astiaston... Taikka upouuden kameran. Siis en ole saanut upouutta kameraa, mutta voin vain kuvitella sen ilon :D. Ja kyllä, tavaroihinkin voi rakastua. Olavi Niira<3 Se on mulle melkein kuin elävä. Taikka monster high nukke, se on mun vaimo :D.
Perjantaina tosiaan hymyilytti :). Kai se melkein koko perjantai siinä menikin :D... Ollessa.
Lauvantaina kummisetäni tuli mun luokse. Meillä oli tarkoitus vihdoin ja viimein tapetoisa mun makkari... Mut eipä mennyt ihan putkeen :D. Alku meni hyvin... Sit ihmeteltiin kuka tumpelo on asentanut mun makkariin lattiamaton? Se oli tyyliin vaan heitetty siihen, eikä ollut edes järkevän kokoinen siihen huoneeseen, lattialistat vaan on peittäneet ne raot ja peittää nytkin...
Tapetit oli suhteellisen siististi laitettu ajateltiin, että tapetoidaan siihen päälle. Ensimmäinen tapetti vuota.. Eihän me saatu sitä millään tasaiseksi. Kupruili sieltä täältä... Se alla oleva tapetti alkoi kupruilla liisterin vaikutuksesta... Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa poistaa sitä vanhaa tapettia. huomattiin että sekin oli vaan pikaisesti hutaistu siihen seinään, jollakin ihmeellisellä aineella... Varmaan pelkällä tapettiliimalla.. Joistakin kohti se ei ollut edes kiinni millään. Joo, ei kukaan voi olla mestari heti, jos se oli vaikkapa jonkun eka kerta, kun tapetoi... Mutta se oli niin hutasemalla kuitenkin tehty, että joo. Olisi se aikaisempi voinut edes yrittää olla huolellinen.
Revittiin sitä tapettia, koitettiin vettä, koitettiin liisteriä.. Tapetin alta löytyi toinen kerros tapettia. Pläh, se oli hemmetin tylsää ja turhauttavaa, kun eihän se tapetti meinannut millään lähteä.
Kummisetä tutki nopeasti tapetinirroitus koneen hintoja netistä... Ja sitten kiireellä Lahteen. Ostin yhden rullan tapettia lisää, liisteriä lisää, hiomapaperia, tasoitetta... Sekä pikkusiskolle 3,4 kiloa karkkia :D. No joo, syön siitä itsekkin varmaan puolisen kiloa, ehkä vähän ylikin ja kyllä oon napsinut vähän väliä sieltä niitä karkkeja... En mä olisi irtokarkkeja saanut mistään halvemmalla kuin sieltä Kärkkäisen tavaratalosta, ne sattui olemaan vielä tarjouksessa :). Olisin jokatapauksessa ostanut siskolleni sen noin 2kg karkkia. Ihan vain sen takia, että haluan hemmotella häntä.. Ja tuskinpa hän on noin paljon saanut koskaan karkkia kerrallaan. Osittain ostin ne karkit ihan vain vittuillakseni äidilleni :D... Siis kun eihän se tykkää yhtään, jos mun pikkusisko saa noin paljon karkkia. Joo-o, tekee pahaa hampaille, karkki ei ole terveellistä ja blablabla. Kyllä mä ainakin muistan pienenä kuinka kivaa oli saada karkkia, kuinka sitä oikein haaveili siitä karkista... Ekat omat rahatkin taisi mennä tyyliin karkkiin, kuten varmaan aika monella muullakin. Haaveilen kyllä vieläkin siitä karkkitaivaasta. Suklaata, tummaa ja valkoista, sekä maitosuklaata, mustikka valkosukltaata, minttusuklaata, mansikka karkkeja, lakritsinauhaa, lakritsimattoja, salmiakkiautoja, hedelmäruutuja, toffeeta... Oi nam :P.
No juuh, kärkkäiseltä mentiin hyvin vauhdikkaasti Biltemaan, josta ostin sen tapetinirroituskoneen. Hintaa sillä oli muistaakseni 26,90e. Eli ei kovin kallis, olisin kuvitellut kalliimaksi... Biltemasta ihan järkyttävällä kiireellä Citymarkettiin. Hassua, kun mun tekee pahaa olla auton kyydissä kovassa vauhdissa, laitan aina silmät kiinni jos mennään liian lujaa taikka joku pyörittää autoa ympyrää tmv... Mutta voin mennä kaikkiin huvipuisto vempeleisiin (paitsi törmäilevät autot, hyihyihyi). Suomessa lempi huvipuisto laite on ehdottomasti tornado. Voisin istua siinä vaikka kuinka pitkään, se on ihanan rentouttavaa :)... Olisi tosi kiva päästä ulkomaille testailemaan näitä vieläkin pidempiä, mutkaisempia vuoristoratoja.
Tyyliin juostiin citymarket läpi. Sain mä suurimman osan tavaroista joita meninkin hakemaan ostettua :).
Kotona sitten testailemaan sitä tapetinirroitus konetta. Sehän toimii tosissaan höyryllä tai siis se irroitustekniikka on kuuma höyry. Se laite oli ja on tosi kätevä :). Se tapettien irroitus sen avulla oli oikeastaan hauskaa hommaa. Huonelämpötila kohosi varmaan yli 40 asteen, ikkunakin oli ihan höyryssä. Joo tuli siinä vähän lämmin, mutta mun mielestä just sopiva. Kerrankin mulla oli lämmin... Mitäköhän naapurit tykkäisi jos alkaisin "saunomaan" tuon laitteen avulla :D. Ehkäpä en kuitenkaan. Taisin johonkin yhteen asti yöllä poistella niitä tapetteja.
Sunnuntaina sitten hioin seinät, laitoin tasoitetta ja hioin vähän lisää. Sitten alkoikin se "pelottavin" osuus, eli itse tapetointi. Vähän oikeasti pelotti, että tuleekohan siitä mitään?
Se olikin yllättävän helppoa :). Joo-o yhdestä kohtaa yläreunaa se tapetti on mun mielestä tosi ärsyttävän huonosti, mutta laitan siihen boordin.. Kuhan nyt eka löydän jostain kivan boordin ja ostan sen.
Älysin siinä tehdessäni taas jotain itsestäni. Mä tykkään tehdä urakalla hommia... Monta tuntia putkeen. En ehkä aina, mutta pääosin. Ja tykkään tehdä "suuria kokonaisuuksia"... Ärsyttää usein sellainen pieni näplääminen. Kun laitoin pistokkeiden suojalevyjä paikoilleen niin voi juma kun meinas mennä hermo niiden ruuvien kanssa! Peekele, kun näprää, näprää, näprää.
Tykkään mä tehdä tyyliin käsitöitä vaikka ne olisi hitaitakin... Mutta mielummin mä kudon kangaspuilla sitä mattoa, joka etenee nopeasti ja näkee nopeasti kättensä jäljen kuin vaikkapa neulon (pidän kyllä siitäkin hommasta)... Neulominen on vain niin hidasta. Ainakin mun kohdalla se on hidasta... Lapasiakin väännän varmaan jonkun puolivuotta ja sukkia vieläkin pidempään. Tiedä kuinka hiton kauan se vauvanpeittokin on ollut kesken mulla tuolla kaapissa.
Maalaaminen on mun mielestä kivaa, niin seinien kuin taulujenkin. Mut ne pienet yksityiskohdat on ärsyttäviä, saat näpeltää tunnin tai kaksikin sen kanssa ja silti ei etene millään. Taulupohjan maalaus, vaikkapa telan tai suuren pensselin avulla on taas tosi hauskaa. Pienoismallit ja nukketalot on tosi hienoja ja kyllä itseänikin huvittaisi tehdä sellaisia... mutta tiedän että loppujen lopuksi ne jäisi kesken, menettäisin hermoni niihin.
Olin aikasta tyytyväinen tapetoinnin lopputulokseen :)... Nyt vaan täytyis saada ne tummanvioletit taikka mustat tai jonkun muun väriset kivat verhot tohon makkariin. Niin ja mulla on ollut seinällä kaksi ikean sinistä tähtilamppua, sellaisia joita yleensä on lasten huoneissa :D. Mä sprayasin ne hopeisiksi... Niistä tuli aikasta hienot vaikka itse sanonkin. Pitäisi ne laittaa tonne huoneen seinään.
Mun pikkusisko on tulossa ensi perjantaina mun luo. Odotan hänen näkemistään ja aikaa jonka saan viettää hänen kanssaan, mutta kyllä stressaankin paljon. Pitää olla sitä ja tätä, kaikkea mahdollista. Pikkusiskon mielestä olen paras isosiko ikinä :). Kyllähän siitä tulee hyvä mieli juu, mutta mietin vaan, että oikeasti taidan olla aika surkea isosisko :/. Asun kaukana pikkusiskosta ja pidän ihan hemmetin huonosti yhteyttä :(. Nii-in ja kun asuin kotonani vielä... Saatoin menettää hermot pikkusiskooni useastikkin. Joo-o on normaalia, että sisarukset tappelee, on normaalia teini-ikäiselle polttaa pinnansa, mutta silti... Olisin voinut olla parempi. Toisaalta se määrä mitä hoidin pikkusiskoani... Hoidin pikkusiskoani enemmän kuin äitini, oikeasti. Hain tarhasta, laitoin (lähinnä lämmitin) ruokaa, leikin, nukutin. Kai sitä jokainen teini stressaantuu, vihastuu ja hermostuu, kun on sidottuna kotiinsa pikkusiskon takia. Siitä, että joutuu kantamaan vastuuta pienestä lapsesta vaikka itsekkin on vielä lapsi... Joutuu olemaan aikuisen roolissa. Harrastuksiinkin vein siskoa ja olipa hän mukanani minunkin harrastuksissani...
Maanantai on tänään. Jotenkin outoa.. Olen ehkä keskiviikossa tai torstaissa. En oikein ole selvillä päivistä. Käväisin kauppa ja apteekki. Mua vaan nauratti, kun lähdin apteekista öö.. seitsemän lääkepaketin kanssa :D ja yhtä lääkettä ei ollut siellä nyt, niin pitää huomenna hakea. Eli yhteensä kahdekasan lääkepakettia... Ei juma. Onko mun mielenterveys ja jonkinasteinen tasapaino kiinni vain noista lääkkeistä. Onko se, että saan nukuttua kiinni noista lääkkeistä? Onko se, että en kärsisi niin pahoista fyysisistä kivuista kiinni noista lääkkeistä?
Outoa... 21v ja järkyttävän suuri lääke arsenaali. Miettii, että noiden lääkkeiden lisäksi mulla pitäisi keväisin ja kesäisin olla allergia lääkitys. Enpä ole tänä keväänä sitä syönyt ja en ole kärsinyt pahemmin allergioista. Pari pientä allergiakohtausta olen saanut, tiedä sitten mistä johtuivat.
Mulla menee aamusta kahta lääkettä, illasta yksi tai no tästä lähtien kaksi, mutta se toinen ei ole jatkuva lääke... Lisäksi kaksi tarvittaessa otettavaa lääkettä. Joopati joo... "Mieltä tasaava" "Unta syventävä" "Kipu- ja mielialalääke"... On se vaan niin hemmetin hienoa olla hullu... No ei oikeasti ole. Mä inhoan sen yhden lääkkeen makua ja joka hiton aamu se pitää niellä kuitenkin. Nii-in ja jokainen mun lääke aiheuttaa ruokahaluttomuutta... joten pitää tapella sen syömisen kanssa.
Miettii kuinka täynnä olen jotain kemikaaleja... Mietityttää missä vaiheessa maksa pettää vain noiden lääkeaineiden takia. Myrkkyjähän lääkkeet on tavallansa. Mietityttää myös, että muokkaako noi lääkkeet mun persoonaa ihan toisenlaiseksi? Minkälainen olisin ilman lääkitystä? Diipadaa... "LÄÄKKEEEET!! JuMaLAuta, lääkkeeeeet..." Pasila on aivan loistava sarja :D. Räkätän jo tyyliin kun näen ne hahmot.
Oon siivonnut taaskin tänään... Siivous on kesken, sillä iski väsymys. Kyllähän tässä aikaa on vielä siivoilla.
Kuvia olisi, mutta laiskotuttaa niin paljon että en jaksa niitä nyt siirrellä koneelle... Joten kuvia ei tällä kertaa postaukseen tule.
Oikein hyvää viikkoa kaikille :)
6.6.2013
"Ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään Ilman että tekee oikein mitään"
Heipä hei ja hyvää iltaa :) :D.
Torstaina menin nukkumaan tuon viimeisimmän blogi tekstin kirjoittamisen jälkeen elikkästä jotain kello 3 aikoihin yöllä. Onneksi se uni tuli vihdoin. Heräsin kuitenkin jo ajoissa, ennen kello kahdeksaa. Kävin lenkillä, jonka jälkeen sain onnekseni jonkun ahkeruus puuskan :). Siivosin mun kämppää... Nyt täällä on ok, ainoastaan kylppäri on ihan kaaos. Haluan sisustaa tän kämpän, vihaan noita vihreitä sohvia tossa ja näitä tylsän värisiä seiniä. Lattiakin olis kiva, jos se olis jotain laminaattia taikka jotain. Muovimattoon on tyytyminen kuitenkin.
Matkustelin koiran ja tavaroiden kanssa busseilla kummeilleni iltapäivästä. Mitä ihmettä mä tein torstaina päivällä sen matkustelun jälkeen? Kävinkö mä vakiokahvilassa?
Nyt muistan, joo kävin mä. Vakiokahvilassa kävin taas, jonka jälkeen mentiin takaisin kummeille. Kummit hinnoitteli kirpputoritavaroita pihalla, hyttyset kiusi ikävästi.
Mä hain kummien koiran Ladyn pihalle, ihan hassu koira... Niin paljon kummisedän perään, mut niinhän se on että koirat kiintyy paljonkin ehkä just siihen tiettyyn ihmiseen. On Mimikin täysin kiintynyt muhun ja mun isään. Kun olin Ladyn kanssa ollut siinä pihalla jonkun aikaa päätin kokeilla mitä mun kissat sanoisi valjaissa ulkoilusta. Tuumasta toimeen. Meeri antoi ihan kiltisti laittaa valjaat päällensä ja eikuin ulos. Aluksi Meeri katseli paikoiltaan hyvin järkyttyneenä, että missä hitossa mä oon?? APUA! Pikku hiljaa Meeri kuitenkin oivalsi, että hetkinen mähän voin liikkua ja alkoikin liikkua aika hyvin... Kyllä Meeristä vielä valjaissa hyvin ulkoileva kissa tulee :).
Tämän jälkeen olikin mun Liitun vuoro. Liitukin antoi kiltisti laittaa valjaat. Ulos päästyämme Liitu oli ehkä vähän paniikissa, mutta ei pahasti. Liitu istui paikoillaan pitkän aikaa, mutta kävelikin sitten jonkun verran. Lopulta Liitua ei varmaan olis saanut edes sisälle, eli kyllä Liitu varmaankin myös oppii ton valjaissa kulkemisen idean.
Olisi aivan ihanaa pitää kissoja ulkona vapaana, kuten maalla ja ennen vanhaan pidettiinkin, mut ei nykyään uskalla :/. Ainahan on toki vaara, että kissa jäisi auton alle yms. Mutta suurempi vaara taitaa olla ihan nää kissojen vihaajat, jotka ampuu kissat tmv.
Toisaalta kyllä mä ymmärrän sen, että varsinkaan leikkaamattomia kissoja ei sais päästää ulos, koska vaikka kissat (ja niiden pennut) on ihania... Niille vaan on aika hankala saada kunnollista kotia mistään. Kodittomia kissoja on ihan liikaa :(.
Kun Liitu oli ulkoilutettu otinkin kummien kissan Ninnin valjaisiin. Ninni on aikasta omalaatuinen kissa neiti. Ollaan ihan varmoja, että oikeasti Ninni on tullut ulkoavaruudesta ja ottaa oikeasti yhteyttä koko ajan avaruuteen... Ninni Ryyni Pitkätassu<3 Ninni on ihan jäykkänä, kun hänet ottaa syliin. Tykkää kuitenkin siitä, että silitetään. Ai niin ja Ninni on vesifetisti :D. Aina, kun hakee raikasta vettä kuppeihin niin Ninni alkaa naukumaan ja on ihan innoissaan sitä vedestä :D. Noh, mutta Ninni antoi laittaa valjaat yllättävän kiltisti. Mutta kun päästiin pihalle... Silmät suureni, sen jälkeen häntä pörhöön ja hyvin kovaääninen maukaisu, paniikki kiipeäminen ylös puista ovenkarmia... Jonka jälkeen vein Ninnin takaisin sisälle. Ninni ei selvästikkään nauttinut ulkoilusta. Tämän jälkeen hain kummien kissan Elman. Elmakin on vähän oman tiensä kulkija, mutta tykkää kyllä silittelystä ja joskus tulee syliikin. Sanotaan Elmaa ja Meeriä välillä copy-kateiksi, koska Elma ja Meeri on aika samannäköisiä. Tiedä vaikka olisivatkin sukua, ovat meinaan samasta paikkaa otettuja kissoja...
Elmakin antoi laittaa valjaat kivasti... Mutta ulkona Elmalle iski sellainen paniikki, että huhhuh joten menimme samantien sisälle Elmankin kanssa.
Sitten otinkin kummien Ronja megatassusen valjaisiin :). Ronja on aina ollut hyvä ulkoilemaan valjaissa ja tykkää ulkoilla. Ronja kävelee kuin koira ulkona ja kiipeili Ronja vähän puussakin :).
Perjantaina heräiltiin aikaisin ja lähdimme ajelemaan auto täynnä tavaraa kohti Lahtea ja kirpputori Lanttilaa. Mimi oli mukana. Kummit jäivät laittamaan tavaroita myyntiin, sekä hinnoittelemaan. Mä lähdin Mimin kanssa lenkille, paljainvarpain kuten kesällä on tapanani :). Mukana oli vain puhelin ja vesipullo. Tulihan sitä käveltyä ABC Renkomäen pihaan :)... Oli aika lämmin päivä, joten tottakai juotin koiraa, sekä kastelin koiran turkkia vähän väliä... Mulla ei ollut yhtään liian kuuma. En ymmärrä mistä helteistä puhutaan :D... Siis joo, on tuolla kivan lämmin, mutta ei mitenkään liian kuuma. Mun lämmönsäätely järjestelmä on ihan epäkunnossa, ollut montamonta vuotta. Mulle ei tee lainkaan pahaa tuo +30 astetta, itse asiassa on vähän liian viileää... Sellai +40 olisi hyvä :), en valittais yhtään kuumuudesta! Mut tyypilliseen tapaani ajattelen toki eläimiä, ei varmaan oo kivaa olla turkki päällä :/.
Hypättiin auton kyytiin lenkin jälkeen ja suuntana oli sellainen pieni paikka kuin Lapinjärvi. Ajeltiin Myrskylään, jossa käväistiin nopeasti Salessa. Siellä ei ollut light sitruslimsaa :/, jota olisin kovasti kaivannut. Sokeriversiota olisi ollut joo, mut siitä tulee hampaat ihan mömmösiksi niin en tahtonut. Tyydyin sitten Rainbowin Ananas Light siideriin. Oli sekin ihan hyvää. Tais nousta vähän päähän... Mietittiin siinä, että mikäköhän oli ruotsiksi järvi? Mä puhuin siinä englantia, ruotsia ja suomea sekaisin :D. Mulla on surkea kielipää, mut olisi tosi ihanaa osata sitä englantia ja ruotsia, vähintään... Eestin kieli olisi kanssa kiva osata, sekä Saksa. Kyllähän ne on mahdollista oppia, mutta se vaatii niiin paljon työtä, vaivaa ja aikaa. Ennen kaikkea se vaatii motivaatiota. Muistikin on ihan ok, kun opettelee kieliä. Meinaan tarkistin lopulta sen mikä järvi on ruotsiksi... Enpä muista. Muistaakseni se oli joku kolme kirjaiminen... Hei ainakin yksi sana joka tarkoitti järveä oli damm, joo ja yks oli joku sjö? nii ja träsk on kanssa. OHO!! Mä muistin jesss :).
Yleensä se menee silleen, että ymmärtää mitä jossain lukee/mitä joku puhuu, mutta ei vaan osaa suomentaa sitä kunnollaan toisille, saatika osaa kommentoida siihen mitään samalla kielellä.
Menimme Lapinjärvelle yhdelle ystäväperheelle käymään. Heillä oli muutto käynnissä, jossa ihan pikkuisen autettiin. Tällä perheellä oli kissa, jota he eivät voi nyt pitää. Tämä kissa tuli siis kummeilleni. Asiasta oli sovittu alustavasti jo aikoja sitten. Sanoin tämän sen takia, että kirjoitin aikaisemmin, että kummieni rakas Mellu koira kuoli :(... Tämä kissa herra ei tullut millään tavoin Mellun paikalle tmv. Tämä kissa olisi tullut myös, jos Mellu olisi ollut elossa sillä asia oli sovittu etukäteen...
Matka jatkui Helsinkiin. Helsingissä on tosiaan se ilmainen majapaikka meillä. Eipä siinä illasta kovin paljoa tullut tehtyä. Kummitäti opetti mun koiralle uutta käskyä :D. Jonka opettamista mä aion jatkaa (ja jatkoin)... Tämä käsky on "Mato" :´D. Hassu Mimitys<3.
Mä söin rahkaa ja ananasta, avasin ananas purkin ja laitoin sen lattialle, en mä ajatellut että Mimi tykkäisi ananaksista, mutta Mimi tuli ihan innoissaan syömään ananasta mun ananaspurkista o_O. Ihan ihme koira, sitten sille ei kelpaa omat nappulansa millään tavalla...
Tulipa mieleeni tästä, että tälle Herra kissalle, joka kummeilleni tuli ei maistu mikään märkä muona, kuulema kaikkea on kokeiltu. Joskus kuulema keittokinkku saattaa kelvata, mutta ei maistunut toiselle...
Katseltiin siinä elokuvaa "Uuno muuttaa maalle". Uuno leffat on kyllä hyviä, mut ne vitsit on oikeesti välillä niin pirun huonoja :D. Tää Uuno leffa piti katsoa sen takia, että kyseisessä leffassa näkyy ystävä :). Ja muutenkin tuttuja maisemia, kun elokuvaa on kuvattu pääosin Heinolassa, vaikkakin kyseinen elokuva sijoittuukin keskisuomeen.
Lauantai aamusta lähdin Mimin kanssa lenkille jo ennen kello seitsemää ja juttelin erään naisen kanssa. Eipä tuo Helsinki niin hirveä paikka ole kuin olen ajatellut. Riippuu tietty alueesta, ei mua huvittais asua sellaisessa paikassa missä ei olisi lainkaan luontoa lähellä. Kyl Helsingistä vois jonkun kakkosasunnon hommata, mut en mä vieläkään siellä aina haluisi asua.
Lenkin jälkeen meninkin takas nukkumaan :D.
Lauantaina aloin miettimään sanoja joita mä käytän, sisäpiirisanoja joita ei kukaan muu ymmärrä kuin minä ja kummit, ehkä jotkin sanat ymmärtää joku muukin... Niin, onhan hyllykin normaali sana joo, mutta hylly mun puheessa voi tarkoittaa ihan toista asiaa kuin mitään kirjahyllyä taikka minkäänlaista hyllyä :´D. Itse asiassa voisin laittaa sen listan niistä sanoista tähän näin... Jos joku tosiaan tietää kaikki sanat mitä niillä tarkoitan... niin tuntee mut erinomaisesti! Ja jos tietää edes suurimman osan niin kyl tuntee mut aikasta hyvin ;)... On tuol osa sit ihan erikoisnimiä vai mitä ne nyt onkaan...
Mut listaa sanoista/lyhenteistä mitä mä käytän:
- KL
-88,69
-Sellaset tollaset
-Pirtelö
-KK
-II
-Piipustus/Piipustaa
-Pätkä
-Piipakka
-Mössis
-Pöppö
-Iso Valkoinen
-Wiuwiu
-Fiu
-Haagnöös
-ÄOAOP
-Mömmö
-Hylly
-Kötsä
-RK
-RH
-PSH
-Sohvan narisija
-Orgasmiympyrä
-Torkut
-Yöaamua/yöpäivää/yöiltaa
-L&M
-Talas
-Sokea setä
- Bemmi
-Vegebbi
-Kohuke
-Sammakko
-Kani
-Tamilia
-RR
-Piirrustusaukko
-Vinkulelu
-Hasnakki
Että joo... Muhun tarvii varmaan sanakirjan, että mua ymmärtää! Tosin en tiedä auttaisikohan se, mua taitaa olla mahdoton ymmärtää :/.
Ai niin käytiinhän me lauantai aamuna kaupassa ja kahvilla sitten Pressossa (on muuten pirun kallis paikka)... Kylään tuli käymään myös kavereita :).
Lauantai tais olla aika rauhallinen päivä... Löytyihän sieltä kämpästä (on siis kuolleen ihmisen asunto) mullekkin kolme mekkoa :). Ne on 70-lukulaisia. Toinen on sellainen keltainen, se sopi mulle yllättävän hyvin.. En oikein tiedä mistä oon karannut, kun se mekko on päällä, mut jotenkin se mekko on musta aivan ihana :). Ja toinen sellainen mustavalkoinen, kuvioitu mekko... Tykkään siitäkin tosi paljon. Ainakin se on erikoinen mun ikäisen päällä :). Oon miettinyt, että mitä enemmän erotun massasta sen parempi :D. En tiiä, mua kyllästyttää se että kaikki näyttää samalta ja pitäis olla sitä tai tätä mieltä vain sen takia, että joku muukin on.
Haluan tietää kuka minä olen, minkälainen minä olen ja sitten olla just sellainen! Haluan kelvata omana itsenäni, en minään roolina.... haluan kelvata ihan minkälaisissa vaatteissa tahansa, minkä näköisenä tahansa. Joo-o ulkonäkö luo aina ensikuvan ja persoonaa ilmaistaan osittain ulkonäöllään, mut voi plähplähpläh... Ihmisiähän me täällä kaikki ollaan. Tosin en haluais olla ihminen :(... Saatika aikuinen.
Se kolmas mekko on enemmänkin jonkinlainen mökkimekko taikka sitten yömekko, mut voipi olla että käytän sitäkin joskus muuallakin :).
Lauantai-iltana nukahdin olohuoneen lattialle... Heräsin siihen, että vasen käsi oli täysin puutunut varsinkin etusormi. Etusormi oli sellai punertavan harmaa :D. Ei siin mitään, söin iltapuuroa ja menin nukkumaan :).
Sunnuntai aamuna olikin aikainen herätys. Kummit lähti autolla etukäteen Itäkeskuksen Citymarketin pihalle. Siellä oli ulkokirppis. Mä matkustin Mimin kanssa metrolla perässä. Mimi vähän arasteli metroa, mutta hyvin meni :). Joku istui varjossa Mimin kanssa koko ajan, sekä juomista oli Mimillä tarjolla koko ajan... Lisäksi mä kävin kastelemassa Mimiä vähän väliä viileällä vedellä, jotta ei tulisi liian kuuma. Mimi oli paljon viileämpi kuin minä itse. Mä seisoskelin aika paljon siinä myyntipaikan luona auringossa myymässä tavaraa... Mä niin tykkäsin kyseisestä hommasta :). Niska ja oikea käsivarsi paloi ihan vähän, mutta ei pahasti onneksi. Aika vähän tuli myytyä tavaraa, mutta voitolle jäätiin kuiteskii :).
Illasta mentiin sitten vielä itikseen, jossa söin ranskalaiset o_O. En mä niitä varmaan muuten olisi syönyt, mutta mulla oli hyvää dippiä niiden kanssa :P... Erilaiset kastikkeet, dipit ja majoneesit on mun mielestä hyviä :P. Harmi vaan, että niillä ei oikein elä, eikä niitäkään silleen mieli kovin usein tee. Join myös ison mansikkapirtelön, oli tosi hyvää "löysää jäätelöä" :DD, mutta toki sain siitä huonon olon :/.
Maanantaina aamusta pakattiinkin autot (tultiin kahdella autolla pois Helsingistä). Ja lähdettiin takas päin. Käytiin matkalla tarkistamassa kirpputori pöytä ja jatkettiin matkaa. Käväistiin vakiokahvilassa. Koska oli kuuma päivä ei elukoita autoon tietenkään voinut jättää! Eikä niitä kahvilaankaan oikein saa tuoda, mä jäin ulos varjoon eläinten kanssa ja join siinä kahvia. :D. Mahdoin olla outo näky... Kissa kopissa, koira vieressä, paljasvarpain, 70-luvun mekko päällä... Join kahvia keskustassa :D... Mut ei kai siinä mitään.
Oon saanut viime aikoina ihan hirveästi kehuja vierailta, sekä tutuilta ihmisiltä siitä että hoidan mun koiran tosi hyvin ja mun koira on ihanan rauhallinen, sekä samalla pentumainen :). Hyvältähän noi kehut tuntuu varsinkin sen takia, että eläimet on mulle kaikista tärkeintä ja pyrin hoitamaan eläimet mahdollisimman hyvin.
Joskus on näitä eläinsuojelu tapauksia joissa eläin on jäänyt heitteille omistajan masennuksen takia. Ymmärrän kyllä masennuksen, sen miten se oikeasti vie kaikki voimat, elämänhalun, ilon yms... Masennus on ihan helvetin perseestä ja kärsin itsekkin tosi paljon masennuksesta (joo, on diagnosoitu, on jatkuva lääkitys päällä, enkä halua huomiota sillä, että sanon kärsiväni masennuksesta. kiitos) mutta aina olen hoitanut koirani ja muut eläimeni, aina. Oon siitä ylpeä ja myös kiitollinen mun eläimille. Kiitollinen siitä, että ne on saaneet mut nousemaan sieltä sängyn pohjalta, menemään tonne ulos vähintään kolme kertaa päivässä, käymään kaupassa ja olemaan yksinkertaisesti hereillä.
Jos on oikeasti niin pahasti masentunut, että ei jaksa hoitaa eläintään/eläimiään... ja oikeasti rakastaa niitä eläimiään, niin silloin on osattava joko luopua niistä kokonaan, annettava ne johonkin kotiin missä niitä jaksetaan hoitaa. Tai annettava ne eläimet hoitoon hyvään paikkaan siksi aikaa, kun ei niitä itse pysty hoitamaan.
Kammottavia ne tapaukset joissa koira ei pääse ulos taikka koiralla ei ole vettä, eikä ruokaa... ja hyi hitto. En tahdo edes ajatella. Mutta eläimen heitteille jättöön ei mun mielestä voi olla oikeasti HYVÄÄ syytä.
Maanantaina sain sitten inspiraation leipoa. Leivoin elämäni ensimmäisen rahkakakun :). Sitruunarahka kakun leivoin ja tulipas siitä hyvää :P. Leivoin myös kasvispiirakan, mutta siitä tuli pahaa :D... Olisi ehkä pitänyt älytä paistaa ne kanttarellit sulattamisen jälkeen, eikä laittaa niitä raakana piirakkaan :DD. Enhän mä älynnyt.
Noh leivoin myös teeleipiä :). Rahkakakusta jäi ylimääräiseksi munanvalkuaisia, laitoin valkuaisiin sokeria, sitruunamehua ja kaardemummaa, vatkasin marenkivaahdoksi ja söin vähän sitä äkkimakeeta vaahtoa, mut ei oikein jaksanut syödä sitä.
Tiistaina vietin taas aikaa siellä vakiokahvilassani, josta meninkin terapiaan. Joopa, valitin sitä että mä en oikeasti halua olla aikuinen. En halua, en tahdo, en halua!! Valitettavasti kuitenkin olen aikuinen :(... Eiks tästä oo mitään pakotietä? Joo voin laskee liukumäkeä, kuten muuten Helsingissä tein :). Voin hyppii, laulaa, nauraa, olla yllätyksellinen ja leikkisä, mutta se ei poista mun aikuisuutta... Ei helvetti :(. "Elämä on puoliks typerii unelmii, puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii.". Mun halu olla lapsi, se kertoo kuulema jostain tarpeesta. Jostain tarpeesta joka ei ole täyttynyt... Todennäköisesti siitä, että haluan että minusta huolehditaan, minua rakastetaan ja tulen kuulluksi.
Mä olen sosiaalinen ihminen ja oikeasti pidän ihmisistä, mutta... jostain syystä en oikein jaksais kauheesti kuunnella ketään. Harmittaa, kun olen niin hitsin vaativa ja hankala tapaus, että en taida ikinä kelvata kenellekkään... tai jos kelpaan niin sit en tunnekkaan sitä toista osapuolta kohtaan juuri mitään, eikä sellaisessakaan suhteessa ole järkeä. Ei ole järkeä seurustella vain seurustelun takia... Sellaiset suhteet ei pitkälle kanna.
Pitäis varmaa hommaa jostain metsän keskeltä joku pieni mökki... erakoitua sinne. Njäh... En mä tiedä, ehkä tää tästä taas... kun vaan vähän aikaa saan levättyä ja selvitettyä itseäni itselleni... ehkä :).
Illasta käväistiin vielä kaupassa, mut eipä siinä eläintenhoidon lisäks paljoo oikee tehty. Tuntuu, että aika vaan jotenkin lipuu ohi...
Keskiviikkona pyörittiinkin Lahdessa. Käväistiin syömässä Buffassa. Mähän en nyt vieläkään syö pizzaa, salaattia, tmv. Niin otin jäätelöbuffan, kun sen kerta tuolla saa :). Raxsissa ei pelkkää jäätelöbuffaa saa :/. Niin söin sitten 10 pehmistä putkeen :D. Sen jälkeen ei olinkin ihan sokerihumalassa... Hypi prisman käytävillä, juoksentelin, kävelin ihmetyyleillä :D. Lauloin pomppufiilistä ja varmaan vähän kaikkea muutakin... Khih. Toki sain pitkiä katseita :D.. Mut heeeei mitä väliä? Oon hullu joten mitä sen on väliä? Tää on mun elämä, mitä hiton väliä sillä on mitä muut ajattelee musta tai mun tekemisistä? Ei yhtään mitään :).
Sain keskiviikkona myös hyvin piristävän puhelun :). Sain meinaan heinäkuuksi 99% varmuudella töitä... JESSS! :). Keskiviikkona olis sitten "työhaastattelu"...
Käväistiin myös kylässä siinä keskiviikko iltana :).
Tänään oon tullut omille kämpilleni, päätä särkenyt koko päivän :/... Mut eipä tuo minuu hidasta :D. Olin saanut koululta kirjeen :). Olin saanut kaksi leffalippua siitä hyvästä, että mut oli nimetty vuoden ahkerimmaksi tutor oppilaaksi :) o_O. En olisi osannut odottaa, mutta kiva juttu :).
En oo nyt varmaan kahteen (vaiko kolmeen?) vuoteen rullaluistellut ja oon muutenkin ihan surkea rullaluistelija ollut aina... Mutta rullaluistelu on kivaa ja mulla nököttää noi lähes käyttämättömät rullaluistimet eteisessä, joten ajattelinpa tänään käydä vielä rullaluistelemassa :).. Katotaa sit miten pahasti oon mustelmilla ja haavoilla sen jälkeen, en meinaan omista kypärää :/.. ja muutkin suojat hukassa, enkä suostu käyttämään polvisuojia, koska se rajoittaa liikkumista aivan liikaa.
Tuntuu, että menee aika hyvin :). En mä tiiä miks, mut tuntuu vaan :). Hymyilyttää :).
Loppuun muutama kuva taasen :)...
Torstaina menin nukkumaan tuon viimeisimmän blogi tekstin kirjoittamisen jälkeen elikkästä jotain kello 3 aikoihin yöllä. Onneksi se uni tuli vihdoin. Heräsin kuitenkin jo ajoissa, ennen kello kahdeksaa. Kävin lenkillä, jonka jälkeen sain onnekseni jonkun ahkeruus puuskan :). Siivosin mun kämppää... Nyt täällä on ok, ainoastaan kylppäri on ihan kaaos. Haluan sisustaa tän kämpän, vihaan noita vihreitä sohvia tossa ja näitä tylsän värisiä seiniä. Lattiakin olis kiva, jos se olis jotain laminaattia taikka jotain. Muovimattoon on tyytyminen kuitenkin.
Matkustelin koiran ja tavaroiden kanssa busseilla kummeilleni iltapäivästä. Mitä ihmettä mä tein torstaina päivällä sen matkustelun jälkeen? Kävinkö mä vakiokahvilassa?
Nyt muistan, joo kävin mä. Vakiokahvilassa kävin taas, jonka jälkeen mentiin takaisin kummeille. Kummit hinnoitteli kirpputoritavaroita pihalla, hyttyset kiusi ikävästi.
Mä hain kummien koiran Ladyn pihalle, ihan hassu koira... Niin paljon kummisedän perään, mut niinhän se on että koirat kiintyy paljonkin ehkä just siihen tiettyyn ihmiseen. On Mimikin täysin kiintynyt muhun ja mun isään. Kun olin Ladyn kanssa ollut siinä pihalla jonkun aikaa päätin kokeilla mitä mun kissat sanoisi valjaissa ulkoilusta. Tuumasta toimeen. Meeri antoi ihan kiltisti laittaa valjaat päällensä ja eikuin ulos. Aluksi Meeri katseli paikoiltaan hyvin järkyttyneenä, että missä hitossa mä oon?? APUA! Pikku hiljaa Meeri kuitenkin oivalsi, että hetkinen mähän voin liikkua ja alkoikin liikkua aika hyvin... Kyllä Meeristä vielä valjaissa hyvin ulkoileva kissa tulee :).
Tämän jälkeen olikin mun Liitun vuoro. Liitukin antoi kiltisti laittaa valjaat. Ulos päästyämme Liitu oli ehkä vähän paniikissa, mutta ei pahasti. Liitu istui paikoillaan pitkän aikaa, mutta kävelikin sitten jonkun verran. Lopulta Liitua ei varmaan olis saanut edes sisälle, eli kyllä Liitu varmaankin myös oppii ton valjaissa kulkemisen idean.
Olisi aivan ihanaa pitää kissoja ulkona vapaana, kuten maalla ja ennen vanhaan pidettiinkin, mut ei nykyään uskalla :/. Ainahan on toki vaara, että kissa jäisi auton alle yms. Mutta suurempi vaara taitaa olla ihan nää kissojen vihaajat, jotka ampuu kissat tmv.
Toisaalta kyllä mä ymmärrän sen, että varsinkaan leikkaamattomia kissoja ei sais päästää ulos, koska vaikka kissat (ja niiden pennut) on ihania... Niille vaan on aika hankala saada kunnollista kotia mistään. Kodittomia kissoja on ihan liikaa :(.
Kun Liitu oli ulkoilutettu otinkin kummien kissan Ninnin valjaisiin. Ninni on aikasta omalaatuinen kissa neiti. Ollaan ihan varmoja, että oikeasti Ninni on tullut ulkoavaruudesta ja ottaa oikeasti yhteyttä koko ajan avaruuteen... Ninni Ryyni Pitkätassu<3 Ninni on ihan jäykkänä, kun hänet ottaa syliin. Tykkää kuitenkin siitä, että silitetään. Ai niin ja Ninni on vesifetisti :D. Aina, kun hakee raikasta vettä kuppeihin niin Ninni alkaa naukumaan ja on ihan innoissaan sitä vedestä :D. Noh, mutta Ninni antoi laittaa valjaat yllättävän kiltisti. Mutta kun päästiin pihalle... Silmät suureni, sen jälkeen häntä pörhöön ja hyvin kovaääninen maukaisu, paniikki kiipeäminen ylös puista ovenkarmia... Jonka jälkeen vein Ninnin takaisin sisälle. Ninni ei selvästikkään nauttinut ulkoilusta. Tämän jälkeen hain kummien kissan Elman. Elmakin on vähän oman tiensä kulkija, mutta tykkää kyllä silittelystä ja joskus tulee syliikin. Sanotaan Elmaa ja Meeriä välillä copy-kateiksi, koska Elma ja Meeri on aika samannäköisiä. Tiedä vaikka olisivatkin sukua, ovat meinaan samasta paikkaa otettuja kissoja...
Elmakin antoi laittaa valjaat kivasti... Mutta ulkona Elmalle iski sellainen paniikki, että huhhuh joten menimme samantien sisälle Elmankin kanssa.
Sitten otinkin kummien Ronja megatassusen valjaisiin :). Ronja on aina ollut hyvä ulkoilemaan valjaissa ja tykkää ulkoilla. Ronja kävelee kuin koira ulkona ja kiipeili Ronja vähän puussakin :).
Perjantaina heräiltiin aikaisin ja lähdimme ajelemaan auto täynnä tavaraa kohti Lahtea ja kirpputori Lanttilaa. Mimi oli mukana. Kummit jäivät laittamaan tavaroita myyntiin, sekä hinnoittelemaan. Mä lähdin Mimin kanssa lenkille, paljainvarpain kuten kesällä on tapanani :). Mukana oli vain puhelin ja vesipullo. Tulihan sitä käveltyä ABC Renkomäen pihaan :)... Oli aika lämmin päivä, joten tottakai juotin koiraa, sekä kastelin koiran turkkia vähän väliä... Mulla ei ollut yhtään liian kuuma. En ymmärrä mistä helteistä puhutaan :D... Siis joo, on tuolla kivan lämmin, mutta ei mitenkään liian kuuma. Mun lämmönsäätely järjestelmä on ihan epäkunnossa, ollut montamonta vuotta. Mulle ei tee lainkaan pahaa tuo +30 astetta, itse asiassa on vähän liian viileää... Sellai +40 olisi hyvä :), en valittais yhtään kuumuudesta! Mut tyypilliseen tapaani ajattelen toki eläimiä, ei varmaan oo kivaa olla turkki päällä :/.
Hypättiin auton kyytiin lenkin jälkeen ja suuntana oli sellainen pieni paikka kuin Lapinjärvi. Ajeltiin Myrskylään, jossa käväistiin nopeasti Salessa. Siellä ei ollut light sitruslimsaa :/, jota olisin kovasti kaivannut. Sokeriversiota olisi ollut joo, mut siitä tulee hampaat ihan mömmösiksi niin en tahtonut. Tyydyin sitten Rainbowin Ananas Light siideriin. Oli sekin ihan hyvää. Tais nousta vähän päähän... Mietittiin siinä, että mikäköhän oli ruotsiksi järvi? Mä puhuin siinä englantia, ruotsia ja suomea sekaisin :D. Mulla on surkea kielipää, mut olisi tosi ihanaa osata sitä englantia ja ruotsia, vähintään... Eestin kieli olisi kanssa kiva osata, sekä Saksa. Kyllähän ne on mahdollista oppia, mutta se vaatii niiin paljon työtä, vaivaa ja aikaa. Ennen kaikkea se vaatii motivaatiota. Muistikin on ihan ok, kun opettelee kieliä. Meinaan tarkistin lopulta sen mikä järvi on ruotsiksi... Enpä muista. Muistaakseni se oli joku kolme kirjaiminen... Hei ainakin yksi sana joka tarkoitti järveä oli damm, joo ja yks oli joku sjö? nii ja träsk on kanssa. OHO!! Mä muistin jesss :).
Yleensä se menee silleen, että ymmärtää mitä jossain lukee/mitä joku puhuu, mutta ei vaan osaa suomentaa sitä kunnollaan toisille, saatika osaa kommentoida siihen mitään samalla kielellä.
Menimme Lapinjärvelle yhdelle ystäväperheelle käymään. Heillä oli muutto käynnissä, jossa ihan pikkuisen autettiin. Tällä perheellä oli kissa, jota he eivät voi nyt pitää. Tämä kissa tuli siis kummeilleni. Asiasta oli sovittu alustavasti jo aikoja sitten. Sanoin tämän sen takia, että kirjoitin aikaisemmin, että kummieni rakas Mellu koira kuoli :(... Tämä kissa herra ei tullut millään tavoin Mellun paikalle tmv. Tämä kissa olisi tullut myös, jos Mellu olisi ollut elossa sillä asia oli sovittu etukäteen...
Matka jatkui Helsinkiin. Helsingissä on tosiaan se ilmainen majapaikka meillä. Eipä siinä illasta kovin paljoa tullut tehtyä. Kummitäti opetti mun koiralle uutta käskyä :D. Jonka opettamista mä aion jatkaa (ja jatkoin)... Tämä käsky on "Mato" :´D. Hassu Mimitys<3.
Mä söin rahkaa ja ananasta, avasin ananas purkin ja laitoin sen lattialle, en mä ajatellut että Mimi tykkäisi ananaksista, mutta Mimi tuli ihan innoissaan syömään ananasta mun ananaspurkista o_O. Ihan ihme koira, sitten sille ei kelpaa omat nappulansa millään tavalla...
Tulipa mieleeni tästä, että tälle Herra kissalle, joka kummeilleni tuli ei maistu mikään märkä muona, kuulema kaikkea on kokeiltu. Joskus kuulema keittokinkku saattaa kelvata, mutta ei maistunut toiselle...
Katseltiin siinä elokuvaa "Uuno muuttaa maalle". Uuno leffat on kyllä hyviä, mut ne vitsit on oikeesti välillä niin pirun huonoja :D. Tää Uuno leffa piti katsoa sen takia, että kyseisessä leffassa näkyy ystävä :). Ja muutenkin tuttuja maisemia, kun elokuvaa on kuvattu pääosin Heinolassa, vaikkakin kyseinen elokuva sijoittuukin keskisuomeen.
Lauantai aamusta lähdin Mimin kanssa lenkille jo ennen kello seitsemää ja juttelin erään naisen kanssa. Eipä tuo Helsinki niin hirveä paikka ole kuin olen ajatellut. Riippuu tietty alueesta, ei mua huvittais asua sellaisessa paikassa missä ei olisi lainkaan luontoa lähellä. Kyl Helsingistä vois jonkun kakkosasunnon hommata, mut en mä vieläkään siellä aina haluisi asua.
Lenkin jälkeen meninkin takas nukkumaan :D.
Lauantaina aloin miettimään sanoja joita mä käytän, sisäpiirisanoja joita ei kukaan muu ymmärrä kuin minä ja kummit, ehkä jotkin sanat ymmärtää joku muukin... Niin, onhan hyllykin normaali sana joo, mutta hylly mun puheessa voi tarkoittaa ihan toista asiaa kuin mitään kirjahyllyä taikka minkäänlaista hyllyä :´D. Itse asiassa voisin laittaa sen listan niistä sanoista tähän näin... Jos joku tosiaan tietää kaikki sanat mitä niillä tarkoitan... niin tuntee mut erinomaisesti! Ja jos tietää edes suurimman osan niin kyl tuntee mut aikasta hyvin ;)... On tuol osa sit ihan erikoisnimiä vai mitä ne nyt onkaan...
Mut listaa sanoista/lyhenteistä mitä mä käytän:
- KL
-88,69
-Sellaset tollaset
-Pirtelö
-KK
-II
-Piipustus/Piipustaa
-Pätkä
-Piipakka
-Mössis
-Pöppö
-Iso Valkoinen
-Wiuwiu
-Fiu
-Haagnöös
-ÄOAOP
-Mömmö
-Hylly
-Kötsä
-RK
-RH
-PSH
-Sohvan narisija
-Orgasmiympyrä
-Torkut
-Yöaamua/yöpäivää/yöiltaa
-L&M
-Talas
-Sokea setä
- Bemmi
-Vegebbi
-Kohuke
-Sammakko
-Kani
-Tamilia
-RR
-Piirrustusaukko
-Vinkulelu
-Hasnakki
Että joo... Muhun tarvii varmaan sanakirjan, että mua ymmärtää! Tosin en tiedä auttaisikohan se, mua taitaa olla mahdoton ymmärtää :/.
Ai niin käytiinhän me lauantai aamuna kaupassa ja kahvilla sitten Pressossa (on muuten pirun kallis paikka)... Kylään tuli käymään myös kavereita :).
Lauantai tais olla aika rauhallinen päivä... Löytyihän sieltä kämpästä (on siis kuolleen ihmisen asunto) mullekkin kolme mekkoa :). Ne on 70-lukulaisia. Toinen on sellainen keltainen, se sopi mulle yllättävän hyvin.. En oikein tiedä mistä oon karannut, kun se mekko on päällä, mut jotenkin se mekko on musta aivan ihana :). Ja toinen sellainen mustavalkoinen, kuvioitu mekko... Tykkään siitäkin tosi paljon. Ainakin se on erikoinen mun ikäisen päällä :). Oon miettinyt, että mitä enemmän erotun massasta sen parempi :D. En tiiä, mua kyllästyttää se että kaikki näyttää samalta ja pitäis olla sitä tai tätä mieltä vain sen takia, että joku muukin on.
Haluan tietää kuka minä olen, minkälainen minä olen ja sitten olla just sellainen! Haluan kelvata omana itsenäni, en minään roolina.... haluan kelvata ihan minkälaisissa vaatteissa tahansa, minkä näköisenä tahansa. Joo-o ulkonäkö luo aina ensikuvan ja persoonaa ilmaistaan osittain ulkonäöllään, mut voi plähplähpläh... Ihmisiähän me täällä kaikki ollaan. Tosin en haluais olla ihminen :(... Saatika aikuinen.
Se kolmas mekko on enemmänkin jonkinlainen mökkimekko taikka sitten yömekko, mut voipi olla että käytän sitäkin joskus muuallakin :).
Lauantai-iltana nukahdin olohuoneen lattialle... Heräsin siihen, että vasen käsi oli täysin puutunut varsinkin etusormi. Etusormi oli sellai punertavan harmaa :D. Ei siin mitään, söin iltapuuroa ja menin nukkumaan :).
Sunnuntai aamuna olikin aikainen herätys. Kummit lähti autolla etukäteen Itäkeskuksen Citymarketin pihalle. Siellä oli ulkokirppis. Mä matkustin Mimin kanssa metrolla perässä. Mimi vähän arasteli metroa, mutta hyvin meni :). Joku istui varjossa Mimin kanssa koko ajan, sekä juomista oli Mimillä tarjolla koko ajan... Lisäksi mä kävin kastelemassa Mimiä vähän väliä viileällä vedellä, jotta ei tulisi liian kuuma. Mimi oli paljon viileämpi kuin minä itse. Mä seisoskelin aika paljon siinä myyntipaikan luona auringossa myymässä tavaraa... Mä niin tykkäsin kyseisestä hommasta :). Niska ja oikea käsivarsi paloi ihan vähän, mutta ei pahasti onneksi. Aika vähän tuli myytyä tavaraa, mutta voitolle jäätiin kuiteskii :).
Illasta mentiin sitten vielä itikseen, jossa söin ranskalaiset o_O. En mä niitä varmaan muuten olisi syönyt, mutta mulla oli hyvää dippiä niiden kanssa :P... Erilaiset kastikkeet, dipit ja majoneesit on mun mielestä hyviä :P. Harmi vaan, että niillä ei oikein elä, eikä niitäkään silleen mieli kovin usein tee. Join myös ison mansikkapirtelön, oli tosi hyvää "löysää jäätelöä" :DD, mutta toki sain siitä huonon olon :/.
Maanantaina aamusta pakattiinkin autot (tultiin kahdella autolla pois Helsingistä). Ja lähdettiin takas päin. Käytiin matkalla tarkistamassa kirpputori pöytä ja jatkettiin matkaa. Käväistiin vakiokahvilassa. Koska oli kuuma päivä ei elukoita autoon tietenkään voinut jättää! Eikä niitä kahvilaankaan oikein saa tuoda, mä jäin ulos varjoon eläinten kanssa ja join siinä kahvia. :D. Mahdoin olla outo näky... Kissa kopissa, koira vieressä, paljasvarpain, 70-luvun mekko päällä... Join kahvia keskustassa :D... Mut ei kai siinä mitään.
Oon saanut viime aikoina ihan hirveästi kehuja vierailta, sekä tutuilta ihmisiltä siitä että hoidan mun koiran tosi hyvin ja mun koira on ihanan rauhallinen, sekä samalla pentumainen :). Hyvältähän noi kehut tuntuu varsinkin sen takia, että eläimet on mulle kaikista tärkeintä ja pyrin hoitamaan eläimet mahdollisimman hyvin.
Joskus on näitä eläinsuojelu tapauksia joissa eläin on jäänyt heitteille omistajan masennuksen takia. Ymmärrän kyllä masennuksen, sen miten se oikeasti vie kaikki voimat, elämänhalun, ilon yms... Masennus on ihan helvetin perseestä ja kärsin itsekkin tosi paljon masennuksesta (joo, on diagnosoitu, on jatkuva lääkitys päällä, enkä halua huomiota sillä, että sanon kärsiväni masennuksesta. kiitos) mutta aina olen hoitanut koirani ja muut eläimeni, aina. Oon siitä ylpeä ja myös kiitollinen mun eläimille. Kiitollinen siitä, että ne on saaneet mut nousemaan sieltä sängyn pohjalta, menemään tonne ulos vähintään kolme kertaa päivässä, käymään kaupassa ja olemaan yksinkertaisesti hereillä.
Jos on oikeasti niin pahasti masentunut, että ei jaksa hoitaa eläintään/eläimiään... ja oikeasti rakastaa niitä eläimiään, niin silloin on osattava joko luopua niistä kokonaan, annettava ne johonkin kotiin missä niitä jaksetaan hoitaa. Tai annettava ne eläimet hoitoon hyvään paikkaan siksi aikaa, kun ei niitä itse pysty hoitamaan.
Kammottavia ne tapaukset joissa koira ei pääse ulos taikka koiralla ei ole vettä, eikä ruokaa... ja hyi hitto. En tahdo edes ajatella. Mutta eläimen heitteille jättöön ei mun mielestä voi olla oikeasti HYVÄÄ syytä.
Maanantaina sain sitten inspiraation leipoa. Leivoin elämäni ensimmäisen rahkakakun :). Sitruunarahka kakun leivoin ja tulipas siitä hyvää :P. Leivoin myös kasvispiirakan, mutta siitä tuli pahaa :D... Olisi ehkä pitänyt älytä paistaa ne kanttarellit sulattamisen jälkeen, eikä laittaa niitä raakana piirakkaan :DD. Enhän mä älynnyt.
Noh leivoin myös teeleipiä :). Rahkakakusta jäi ylimääräiseksi munanvalkuaisia, laitoin valkuaisiin sokeria, sitruunamehua ja kaardemummaa, vatkasin marenkivaahdoksi ja söin vähän sitä äkkimakeeta vaahtoa, mut ei oikein jaksanut syödä sitä.
Tiistaina vietin taas aikaa siellä vakiokahvilassani, josta meninkin terapiaan. Joopa, valitin sitä että mä en oikeasti halua olla aikuinen. En halua, en tahdo, en halua!! Valitettavasti kuitenkin olen aikuinen :(... Eiks tästä oo mitään pakotietä? Joo voin laskee liukumäkeä, kuten muuten Helsingissä tein :). Voin hyppii, laulaa, nauraa, olla yllätyksellinen ja leikkisä, mutta se ei poista mun aikuisuutta... Ei helvetti :(. "Elämä on puoliks typerii unelmii, puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii.". Mun halu olla lapsi, se kertoo kuulema jostain tarpeesta. Jostain tarpeesta joka ei ole täyttynyt... Todennäköisesti siitä, että haluan että minusta huolehditaan, minua rakastetaan ja tulen kuulluksi.
Mä olen sosiaalinen ihminen ja oikeasti pidän ihmisistä, mutta... jostain syystä en oikein jaksais kauheesti kuunnella ketään. Harmittaa, kun olen niin hitsin vaativa ja hankala tapaus, että en taida ikinä kelvata kenellekkään... tai jos kelpaan niin sit en tunnekkaan sitä toista osapuolta kohtaan juuri mitään, eikä sellaisessakaan suhteessa ole järkeä. Ei ole järkeä seurustella vain seurustelun takia... Sellaiset suhteet ei pitkälle kanna.
Pitäis varmaa hommaa jostain metsän keskeltä joku pieni mökki... erakoitua sinne. Njäh... En mä tiedä, ehkä tää tästä taas... kun vaan vähän aikaa saan levättyä ja selvitettyä itseäni itselleni... ehkä :).
Illasta käväistiin vielä kaupassa, mut eipä siinä eläintenhoidon lisäks paljoo oikee tehty. Tuntuu, että aika vaan jotenkin lipuu ohi...
Keskiviikkona pyörittiinkin Lahdessa. Käväistiin syömässä Buffassa. Mähän en nyt vieläkään syö pizzaa, salaattia, tmv. Niin otin jäätelöbuffan, kun sen kerta tuolla saa :). Raxsissa ei pelkkää jäätelöbuffaa saa :/. Niin söin sitten 10 pehmistä putkeen :D. Sen jälkeen ei olinkin ihan sokerihumalassa... Hypi prisman käytävillä, juoksentelin, kävelin ihmetyyleillä :D. Lauloin pomppufiilistä ja varmaan vähän kaikkea muutakin... Khih. Toki sain pitkiä katseita :D.. Mut heeeei mitä väliä? Oon hullu joten mitä sen on väliä? Tää on mun elämä, mitä hiton väliä sillä on mitä muut ajattelee musta tai mun tekemisistä? Ei yhtään mitään :).
Sain keskiviikkona myös hyvin piristävän puhelun :). Sain meinaan heinäkuuksi 99% varmuudella töitä... JESSS! :). Keskiviikkona olis sitten "työhaastattelu"...
Käväistiin myös kylässä siinä keskiviikko iltana :).
Tänään oon tullut omille kämpilleni, päätä särkenyt koko päivän :/... Mut eipä tuo minuu hidasta :D. Olin saanut koululta kirjeen :). Olin saanut kaksi leffalippua siitä hyvästä, että mut oli nimetty vuoden ahkerimmaksi tutor oppilaaksi :) o_O. En olisi osannut odottaa, mutta kiva juttu :).
En oo nyt varmaan kahteen (vaiko kolmeen?) vuoteen rullaluistellut ja oon muutenkin ihan surkea rullaluistelija ollut aina... Mutta rullaluistelu on kivaa ja mulla nököttää noi lähes käyttämättömät rullaluistimet eteisessä, joten ajattelinpa tänään käydä vielä rullaluistelemassa :).. Katotaa sit miten pahasti oon mustelmilla ja haavoilla sen jälkeen, en meinaan omista kypärää :/.. ja muutkin suojat hukassa, enkä suostu käyttämään polvisuojia, koska se rajoittaa liikkumista aivan liikaa.
Tuntuu, että menee aika hyvin :). En mä tiiä miks, mut tuntuu vaan :). Hymyilyttää :).
Loppuun muutama kuva taasen :)...
 |
| Lady<3 |
 |
| Kiva seinä :), Buffassa. |
 |
| Näit tuli sit syötyy 10kpl putkee :D |
 |
| Teeleipää :) |
 |
| Kasvispiirakka, hyi, pahaa :X :D |
 |
| Tuo on yks niist mekoist jotka sain :) |
 |
| Äkkimakeeeta vaahtoa. |
 |
| Sitruunarahka kakku :P |
 |
| Meeri ulkoilee |
 |
| Liitu |
 |
| Kummieni saama kissa herra |
 |
| Ronja Megatassunen <3 |
 |
| Kukkanen :). |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)