Sisällä monta pientä ääntä piipittää...

Tänään mulla on jokin tarve kirjoittaa joistakin asioista...

Mitä on kiitollisuus? 
Miksi me unohdetaan se mitä meillä on? Osaako kukaan sanoa enää kiitos? Kiitos niistä itsestään selvistä asioista. 
En osaa olla kiittollinen aina, ei kukaan osaa olla aina kiitollinen. Asioista tulee arkea, itsestäänselvyyksiä. 
Viime aikoina, viimeisen kolmen vuoden aikana olen tuntenut kiitollisuutta niin monesta asiasta. Asioita joita yleensä osaa arvostaa vasta sen jälkeen, kun ne menettää. 
Katsokaa ympärillenne, miettikää... 
Suomalaiset valittaa aina. Meidän geeneissä asuu jokin pimeä. Mut entä jos joku päivä olisikin vaan kiitollinen siitä mitä on saanut? Oli sen asian saanut helposti tai vaikean tien kautta. 
 
Mä mietin ja mietin, menneisyyttä. Siellä se on, jossain kaukana ja tässä ihan lähellä. 
En mä tiennyt mitä tarkoittaa kiitollisuus, enkä sitä mitä tarkoittaa elämänhalu. 
16v ja niin kyyninen, väsynyt, kyllästynyt, masentunut ja katkera. 
Ihmetyttää miten ihmisen ajatusmaailma voi muuttua ihan päinvastaiseksi. Mutta niin vaan kävi. 

Ihmisen elämä on kriisistä kriisiin menemistä, jonkun teorian mukaan. Ehkä se on sitäkin, mutta kuukausia ilman isoja kriisejä.
Tuntuu niin hyvältä. Hyvältä ja tasaiselta. 
Mulla on päämäärä, tieto mitä tahdon... 
Vaihtoehtoja on satoja ja mun päämäärät muuttuu, elämä on valintoja. 
Tiedän sen, että haluan valmistua. Tiedän, että eläimet on mun elämä. Mulla on syy elää, monta syytä elää. Monta syytä jatkaa.

Välillä sisällä on epävarmuus ja pelko. Mitä mie silloin mietin? 
Sitä, että olenkohan mä tarpeeksi hyvä? Kelpaanko? Saanko töitä? Jaksanko? Mitä jos en jaksa? Miten pärjään taloudellisesti? 
Muitakin asioita. Pelko ja epävarmuus on normaalia, ei kuitenkaan se vallitseva olotila. 

Oon oppinut avaamaan suuni ja puhumaan. Tietyissä tilanteissa se on paras ratkaisu: puhua. Toisaalta olen oppinut myös pitämään suuni kiinni. Aina ei tarvitse sanoa mielipidettään. Jos sanoisin niin mun elämä olisi jatkuvaa vänkäämistä, väittelyä... turhaa energian tuhlausta. Elän ja annan muiden elää.
On olemassa asioita joihin pitäisi puuttua, mutta se voi olla hankalaa jos kyseessä on tuttu ihminen. Ei halua suututtaa. 

Tunteet. Ei mun tunteet oo hävinneet, suhtaudun niihin vain eritavalla. Ne on vaan oloja, ne menee ohi. 
Viime aikoina olen tuntenut juurikin sitä kiitollisuutta, onnellisuutta ja rakkautta. Kun meen sänkyyn illalla, yksi kissa on päänvieressä kehräämässä ja toinen jalkojen päällä. En voi tuntea muuta kuin ääretöntä rakkautta, kissan rauhoittava kehräys ja lämpö. 
Entä ne lenkit koiran kanssa metsässä, pimeissä syysilloissa? <3 
Tai kun on ystävien kanssa. Tai se kirkas kuu? Huurteiset lehdet? 

Eilen olin vihainen, vittuntunut, mua melkein itketti. Meinasin hakea pullon viiniä. Syytin itseäni, oma vika kun olen liian kiltti. Ihan oma vittu vika. 
Mutta muutama tunti, en edes enää muistanut sitä vitutusta.

Väsymys. Olen edelleen väsynyt, lähes joka päivä... mutta en elä sumussa kuten viime vuonna, toissavuonna...oikeastaan lähes koko elämä on mennyt sumussa. Joistakin vuosista muistan enemmän, joistakin vähemmän, joistakin en mitään, osasta ajasta muistan kaiken. En ole uskonut vitamiineihin, öljyihin yms. ravintolisiin. Mutta olen vaihtanut mielipiteeni, oon varma että ne on antanut mulle tän virran mikä mulla on nyt. Väsynyt, mutta silti olen pirteämpi kuin ennen. Saanut aikaiseksi paljon tänä syksynä, kironnut kun en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi näin paljon.
Jos olisin saanut ennenkin näin paljon aikaiseksi... olisin jo niiiiin paljon pidemmällä. 
Mutta se on elämää, se on mennyttä, turha sitä on harmitella. 
Mitä lisäravinteita mie sit syön?
- 100 mikrogrammaa D-vitamiinia
-Monivitamiini tabletti
-Magnesium tabletti
-Floradix "rautamehu" (joka tosin loppui tällä viikolla, ostan lisää ensi viikolla kun saan rahaa)
-Hamppuöljy 
sekä oluthiivahiutaleet, jotka nyt ovat lopussa...
Mutta joo, tarviin mun vitamiinit. Plus voxran, sekin varmana vaikuttaa. En halua kokeilla edes elämää ilman sitä. 

Unettomuus, en mie nuku ilman lääkkeitä mutta mitä sitten? 

Miksikö mie mietin tätä kaikkea?  Koulussa puhuttiin tänään työhyvinvoinnista. Stressistä, loppuunpalamisesta, sairastumisesta, muuttuvista elämäntilanteista...Kun kaikkea voi tulla eteen. Olin hiljaa, koska en mie ny viittiny höpöttää koko ajan. 

Mielessäni mua huvitti, vittu 23-vuotias ja melkein jokaisesta asiasta mitkä mainittiin on joko henkilökohtainen kokemus tai liittyy johonkin läheiseen...
Stressi ja loppuunpalaminen. Jepjep, oon palanut loppuut. Useammankin kerran. Terapeutti on joskus aikoinaan käskenyt hidastaa, koska sen mukaan mun vauhdilla olisin voinu herätä sairaalasta stressistä johtuvan sydänkohtauksen vuoksi. 
Niin ja työttömyys, en oo ite ollu työtön, mutta lähipiirissä on kyllä. Sairastuminen, kyllä lähipiirissä. Mitäköhän kaikkea muuta? 
Myös muiden kokemuksista voi oppia, kaikkea ei tarvitse edes kokea itse.

Joskus on ihmisiä jotka on sellaisia, että ne on oikeasti syntyneet joku kultalusikka perseessä. Onko se katkeraa toivoa niille pahaa? En minä tiedä. 
Ehkä mä vaan haluaisin avata niiden silmät, että ne voisi ymmärtää joitakin asioita. 
Ihminen joka pitää kaikkia työttömiä laiskoina, samoin masentuneita ihmisiä. Mitäpä sanot jos itse masennut vakavasti?
 Oot sit laiska itse? Miksi mua edes liikuttaa pinnalliset ja tyhmät ihmiset? 
Pakko myöntää, oon lukenut yhden täysin turhan julkkiksen blogia ja on mussakin herännyt hyvin suuri inho ja vihan tunne sitä ihmistä kohtaan.

Pitäis keskittyä vaan omaan elämäänsä ja itseensä. En ole kävellyt päivääkään kenenkään muun kengissä kuin omissani, mikä mä olen arvostelemaan?
Eikä kukaan oo kävellyt samaa tietä ku minä, joten miksi välitän muiden mielipiteistä?
Mutta jokainen peilaa itseään muihin, itsetunto rakentuu aika pitkälle muiden sanomisiin, valitettavasti. 
 
Sterssi. Ihan järkyttävä stressi mulla nyt. Stressi ja kiire. Ei mulla olisi aikaa kirjoittaa tätä, mutta nyt mä haluan kirjoittaa joten kirjoitan. Koulua melkein joka päivä klo 8.30-15.30. 2 todella pitkää ja laajaa tehtävää... toinen kesken ja toinen aloittamatta. Englannin tehtäväpaketti, en oo edes katsonut sitä. Tiedän, että yksi tehtävä siellä on joku essee, 80 sanaa. Ei siitä mitään tuu tulemaan. Millä oon päässyt yläasteen enkun läpi? Niin millä?
Onneksi pääsin, ei siinä mitään mutta jos mie olisin opettaja niin tällä englanninkielen taidolla en päästäisi itseäni läpi peruskoulun englannista.
 Koirien ja kissojen ravitsemustehtävä, jonka tein eilen puoliksi valmiiksi. Tykkään siitä tehtävästä, koska mua kiinnostaa niin paljon eläinten ja ihmisten ravitsemus. En mä tiedä miksi se on niin kiinnostavaa.
Yritän hillitä itseni, haluaisin kertoa niin paljon enemmän kuin siinä tehtävässä kysytään.
Niiii-in, stresss,stress,stressssiiii-iii-iiih... Ja aika meinaa loppuu kesken. Unet jääny lyhyeksi.

Mulla on paljon asioita mitä haluan tehdä. Haluan opiskella asioita mitkä mua kiinnostaa. Tottakai koulussa on asioita mitkä mua kiinnostaa, mutta kun haluaisin käyttää tunteja siihen että vaan luen ja kirjoitan eläimistä, eläinten hoidosta, eläinten ruokinnasta, eläinten käyttäytymisestä. Niin ja historiasta, yhteiskunnasta, anatomiasta, fysiologiasta, filosofiasta, psykologiasta, tähtitieteestä jne.
Haluan kuunnella musiikkia, vain kuunnella musiikkia.
Haluan nukkua, nukkua tunteja putkeen, nukkua, nukkua, nukkua, nukkua. 
Tahdon hypätä junaan, mennä vaan, matkustaa. 
Haluan ajaa kauas. 
Tahdon lenkkeillä, vaeltaa metsissä koiran kanssa, katsella luontoa. 
Haluan pelata tietokoneella the simssiä. 
Haluun nähdä mun ystäviä, tahdon viettää aikaa heidän kanssaan. 
Tahdon tuijottaa typeränä tv:tä. Tahdon tuijottaa mun torakoita ja akaattikotiloita. 
Haluun pelata mun ystävien kanssa pelejä. 
Haluun piirtää, haluan värittää värityskuvia. Tahdon kirjoittaa. Tahdon lukea. Haluun neuloa.
Tahdon elää. Tahdon juoda pullon viiniä. Tahdon maata kylvyssä. Haluan hengittää. 
Haluan leipoa. 

Milloin mulla on aikaa tohon? Ehkä sitten eläkkeellä... Yritän tehdä samaan aikaan kaikkee, kun yhteen keskittyminen on vaa liian vaikeeta. 

Koitan vähän hengittää ja antaa itselleni omaa aikaa, vapaa-aikaa edes muutamana päivänä viikossa. Tarvitsen sen, jotta jaksan. 
Eilen kun tein sitä tehtävää... Keitin kahvit ja söin samalla suklaata, kun tein tehtävää. Oli oikeastaan ihan mukava tehdä tehtävää. Sen jälkeen kuuntelin musiikkia ja väritin värityskirjaa :). Se oli vaan niin rentouttavaa...

 
 Tapahtui myös jotain mitä ei oo varmaan vuosiin tapahtunut, mun päähän tuli "runo": En osaa sanoa onko se runo  vai vaan joku teksti, mut tälläi. 

"3D-lasit päässä tuijotan tv:tä.
Tiedän, sulla on hätä.
Niin niin, tää maailma on mätä.
Mahdollisuuksien määrä lähellä kymmentä".

Tänäänkin koulun jälkeen rentouduin. Ajoin Pulkkilanharjulle koiruuden kanssa, käytiin noin 2km lenkki. Ei ehkä kovin pitkä, mutta silti se kävely ja ajaminen oli jollakin tavalla hyvin rentouttavaa. 

 
Kirjoitan tätä, kyllä tääkin rentouttaa. Ainakin saan purettua mun ajatuksia, en tajuu miksi mun pää on taas täynnä kaikkea outoa ja turhaa. 

Ehkä voisin kertoa näiden muutaman päivän ohjelman, ehkä se käytännön elämä ja arki on vaan helpompaa käsittää. Vähän rennompaa, jotain konkreettista. Ajatukset on vaan sellainen sekava soppa.

Maanantaina alkoi koulussa pieneläinten sairaus ja ensiapu kurssi. Mielenkiintoista asiaa, mutta maanantaina en oppinut oikeastaan mitään uutta. Saatiin tehtäväksi tehdä lyhyt esitelmä loisista. Mun loiseksi tuli ekinokokit, samana iltana tein sen valmiiksi. Oon ehkä ala-asteella viimeks tehnyt tehtävät samantien kun oon ne saanut. Mutta siitä ekinokokkiloisesta, se on oikeasti mun mielestä hienon näköinen. Jollakin tavalla taiteellinen. Ekinokokin kuva
Yritin myös lukea kokeeseen, mutta enpä paljoa jaksanut lukea. 

Tiistaina tapasin yhden open ja tein tehtävää koululla eteenpäin. Iltapäivällä sit navettaan. Pääsin ajelee varmolla :). Se on siis säilörehun jakamista varten sellainen laite.
Koulusta kun pääsi niin suoraan kauppaan ja kotiin. Kävin lenkillä ja leivoin suklaakakun :P. Sellai tosi helppo ja oikee ällönmakee. Omnonmonom :P.
Ilta meni kokeeseen lukiessa.

Keskiviikko aamusta mulla oli jotain koulutunteja, jotka vaan luin siihen jyrsijä kokeeseen. Hyvä etten saanu jotain ahdistuskohtausta sen kokeen takia. 
Kirjallinen koe meni tosi hyvin :). Kaikkeen osasin vastata kunnolla. Käsittely koe meni myös hyvin :). Piti tunnistaa kahden marsun sukupuoli ja näyttää missä marsulla on rasvarauhanen. Sen jälkeen piti tunnistaa kanin sukupuoli, näyttää missä kanilla on hajurauhaset, tarkistaa purenta ja sanoa arvio siitä purennasta. Lisäksi piti leikata yhdestä tassusta kynnet. 
Sen jälkeen piti vielä tunnistaa kahden hiiren sukupuoli ja näyttää miten otetaan pakko-ote.

Keskiviikkona käytiin kummien kanssa katsomassa yhtä omakotitaloa mulle. Hmm. Se vuokranantaja sanoi puhelimessa, että hänellä olisi "omakotitalon puolikas". Siitä saa heti käsityksen, että se on paritalo. Mut käytännössä se olis ollu mun kämppis. Mulla olis ollu kyllä oma "huoneisto" mut kylppäri ja keittiö olis yhteisiä, samoin eteinen. Joutuisin kulkemaan keittiöön sen olohuoneen läpi jossa se vuokranantaja nukkuu... Ehei. Mie en pysty asumaan sellaisessa. Kun elän kuitenkun oman rytmini mukaan ja sit olisin ottanut kauheet paineet kaikesta. 

Kummit<3 jäi kylään :). Sain tuliaisia Puolasta. Paljon teetä <3 purkkaa, sukkia, magneetin, värityskirjan ja 2 levyä suklaata omnomnomnom. Oli kiva ilta kummien kaa :).

Eilen torstaina meillä oli koulussa kanien ja jyrsijöiden sairauksista. Oli tosi mielenkiintoista kyllä. Ja selitinkin ylempänä mitä mie hommailin torstaina... ja tänään.

Tänään tulee vain elämää <3 vika jakso :/. 

Sain töitä viikonlopuksi :) JEEE!!! Jotenki vähän ehkä stressaa, mut toisaalta näf. On se erilaista ku koulun käynti kuitenkin. 2 päivää menee ihan helposti. :)

Kiirettä on, stressiä on, tehtäviä on... mutta on myös paljon asioita joiden avulla jaksan :).
Paljon asioita mitkä on hyvin. Asioita mitä rakastan, mistä saan voimaa.
Ei tää elämä oo niin kauheeta ku ihmiset antaa ymmärtää. Ei pidä tehä asioista liian vaikeita.
Kyllä mullakin on joskus aikaa... (eläkkeellä tai haudassa :D). 

Kauheasti tekstiä, kauheasti ajatuksia ja mietteitä. Ehkä joku on jaksanut lukea tänne asti tai ehkä ei, mutta ainakin sain purettua ajatuksiani sanoiksi.
Loppuu viel biisi... ja sen sanat.
Pyhimys - pidä paussi mun puolesta


"Mä oon niin ankara itelleni,
en kato taakse ikinä ja kelaa miten meni.
Se joku ns. kipinä hiljalleen pois meni,
ku psyykkausmantraa toistelin.
Mul on nyt ihan toiset syyt toimiini.
Mä oon kuullu et se ois masennuksenoireita,
ettei osaa levätä, mut onks nää muka oikeita oireita?
Kaikki on okei, ei miehen kuulu olla toimetta,
voimal toteutetaan toiveita.
Äläkä nyt väännä kreikasta norjaa,
mä oon oman onnen orja joo, mut vähän pitää korjaa.
Must on hieno saada aikaan kaikki, mitä ennätän,
mut siinä missä rajan piti mennä,
nään vaan kaukasuudes uuden rajan.
Lennä poika, antiikin paradoksi,
Akilleus ei jänistä saa kii, jää muuttuu avannoksi,
ja sinne sekaan sitä kai hukutti huolensa.
Mul on kiire jonnekin, pidä paussi mun puolesta.

refrain:
Älä itke, meil on veliheimo,
Pitää töitä tehdä, se on se elinkeino.
Pidä mieli auki, vapaa sana.
Ota poika paussi. Liian moni, moni, moni, moni, niin vakavana.
Älä itke.

Mul on ikkuna maailmaa, se on mustaa muovii.
Siel siskonsa itsemurhaa kirjailija ruotii.
Pehmee luoti, unilääkepurkki, aina vaa painavampi on ahertajan turkki.
Onks se litran mitta desin enää vajaa? Ei voi tietää, ei nää ylärajaa.
Kun kuuntelee sisintä, monta pientä ääntä piipittää,
jalat ei jaksa hiihtää, muttei ego siedä valittajaa.
Ei täs oo aikaa kelaa itsetuhosesti,
mut toisaalt aikaa on vuosii lopullisesti päästä eroo elämän janosta, nostan panosta.
Tunnistan kuvani sen kirjailijan sanoista, mut ei omaa heikkoutta voi vaan myöntää.
Mä elän harhaluulossa, et levylle voin murheet työntää.
Miten voin ottaa omaa aikaa, aika ei oo omaa,
mä en osaa, jos sä osaat ota pliis mun puolest lomaa.

refrain

Hetken välähdys on elämäni seisaus, mut suunta ei muutu,
ja siit tää virren veisaus.
Jostain vivusta ois vaihde vaihdettava, mä en kaihtais mitään keinoja,
mutku ei oo kaihdettavaa.
Hyvää ylihuomenta, huomaan bussin kyydissä, et taas on pakko tehä jotain,
etten itse syyllistä.
Syyllistän itseä, en oo tarpeeks sitkeä, ja matka-aika tuhlautuu - jotain ton tyylistä.
Läksyjä lennolla, verset junassa, kalenteri kädes, luuri korvalla päin punasta.
Onnistuisko, jos mun puolesta lataat akkusi, kun ihminen on ihminen, siis itellensä susi.
Ja ihminen on toiselle vaan suoritusten summa. Elämä vai sisältö? Kampi valitsi kumman.
Voi kuinka pieninä palasina on taas mun leipäni mannuilla, juokse sinä humma.

refrain

(Älä itke) (13x)

Älä itke. (Ei me tultu tänne itkemään.)
Meil on veliheimo. (Turha tääl on vahtia itseään.)
Pitää töitä tehdä. (Mä kannan murikoita)
Se on se elinkeino. (Pitkin saloja ja soita.)
Pidä mieli auki. (Nyt mä pidän mielen auki.)
Vapaa sana. (Ja mun sanat vapaita.)
Pidä poika paussi. (Mä pidän sen paussin.)
Liian moni, moni, moni, moni, moni, niin vakavana.
Älä itke. (Niin vakavana. Älä itke.)

 

Maisemat vaihtuu, nautin niistä mitkä näkyy

Heips!

Kuukausi on taas vierähtänyt hyvinkin kiireisissä merkeissä. 

1.Lokakuuta oli torstai ja mie menin kouluun vaikka ei ollut tunteja. Kävin tekemässä sen työnjohtoviikko vihon loppuun. Sain sen loppuun :). Eli nyt on tuotantoeläinopinnot yhdelle opettajalle tehtynä. Jes, jes, jes!!!! :). 

Muistan kuinka se vihko stressasi mua ja täytin sen niin täydellisesti kuin pystyin eli kyllä siitä se K3 numeroksi tuli varmaankin.

Numerohan se vain on, mutta kun mun sisällä elää edelleen se pieni perfektionisti. Haluan olla hyvä. 

Jos käsitin oikein niin nykyään päättötodistukseen ei tule ollenkaan numeroita vaan vain suoritusmerkinnät. Eli ei tarvitsisi välittää yhtään numeroista, kuhan vaan läpi pääsee. 

Olen vähän kahta mieltä tuosta, että enää ei ole numeroita. 

Toisaalta se on todella hyvä juttu. Ihmiset saa tasavertaisen mahdollisuuden hakea töitä, kun ei ole niitä numeroita. 

Eikä numeroiden pitäisikään ratkaista sitä, että saatko jonkun työn vaiko et. Me eletään hyvin julmassa ja arvostelukeskeisessä maailmassa. Arvostelu alkaa jo, kun me synnytään. Vauvat pisteytetään, huh. 

Numerot eivät myöskään kerro koko totuutta ihmisestä, sen tiedoista ja taidoista. Ei edes puolia siitä. 

Toisaalta se on mun mielestä taas huono juttu. Jos otetaan oppilas  A. ja oppilas B. Oppilas B. opiskelee sen takia, että hän pitää alasta ja haluaa pärjätä. Oppilas B. on tunnollinen, lukee, kirjoittaa ja opiskelee. Pärjää hyvin koulussa, saa hyviä numeroita.

Oppilas A. ei ole niin kiinnostunut alasta taikka koulusta. Oppilas A käy kurssit ja kokeet läpi rimaa hipoen...

Mun mielestä olisi kuitenkin oikein, että oppilas B. saisi jotain arvostusta siitä, että on tehnyt paljon töitä koulun eteen. 

Tottakai mie ymmärrän, että ei aina voi jaksaa koulua sekä opiskelua. Joskus koulussa menee huonommin ja joskus paremmin. Numerotkaan, kun eivät riipu pelkästään siitä halusta oppia ja opiskelun määrästä. Moni asia vaikuttaa niihin numeroihinkin. Opettaja vaikuttaa, oppilaan elämäntilanne vaikuttaa jne.jne.

Ihanintahan olisi jos tää maailma ei olisi pelkkää suorittamista, pelkkiä numeroita ja koulutuksia. Mutta kun ei se yhteiskunta niin pyöri, että kaikki olisi vaan ihanaa... ( :D, inhoon Ymmi Hinaajaa, mutta oli pakko).

Kun pääsin kotiin torstaina olin muistaakseni ihan tajuttoman  väsynyt ja taisin nukkuakkin tunnin taikka pari. 

Oon huomannut, että mulla on tosi usein vähän levoton/ahdistunut olo sen takia, kun on paljon kaikkea tekemistä ja muistamista. Mutta se, että nukun tunnin taikka parin tunnin päikkärit auttaa siihen edes jonkun verran. Joka päivä ei tietenkään ole aikaa nukkua. 

Illalla ajelin vielä aurinkovuorelle Mimityksen kanssa, käveltiin siellä lenkkiä :). On sieltä joistakin kohti ihan hienot maisemat... Jos Vääksy on hetkisen kaunis. (Vääksy on kyllä aika usein kaunis luonnon takia.)

Aurinkovuori

Musta on hassua, että Vääksyssä on jäähalli ja urheiluhalli... Pieni paikka ja ne löytyy kuitenkin. Hyvä hommahan se toki on :). Aurinkovuoren juurella on myös Aurinkovuoren ala-aste, joka on erittäin edistyksellinen paikka o_O. 

Juttelin lenkillä yhden koiran omistajan kanssa, joka kertoi että hänen poikansa on suunnitellut Aurinkovuoren ala-asteen (ja meidän koulun pieneläinhoitolan), hää sano että siellä on Euroopan ensimmäiset japanilaiset älytaulut jne. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/10/30/asikkalan-aurinkovuoren-koulussa-asuu-aly-mutta-ei-stressi

Aika hienoa ja outoa, että just Vääksyssä tälläisessä ihmeellisen sulkeutuneessa ja pienessä kylässä on jotain noin edistyksellistä. 

Mullahan oli menossa se mun hiusprojekti :). Vaalensin loppujen lopuksi 4krt hiukset ja luojan kiitos ne on vielä päässä :D. Olin noin vuorokauden kunnolla blondi... mun älykkyysosamäärää kuvaava väri ;). Perjantaina 3.10 värjäsin hiukseni sitten violetiksi :). Alla kuvat miun hiuksista (ja miusta.).

Semmoset niistä sit tuli :). Tykkään kyllä itse. Saapi nähdä kauan mie viihdyn tässä värissä.

Se perjantai oli paras perjantai piiiitkästä aikaa!! :). Mie menin mun ystävän luokse kylään koiruuden kanssa. Sellaiset "yksityistuparit" ystävän luona. Oli todella ihanaa viettää aikaa muwun kanssa, kun en mie ees oo ollut yötä tän ystävän luona vuosiin. Itse asiassa viimeisestä yökylä reissusta on yli 10 vuotta. 

Mut hauskaa oli. Juteltiin paljon, paljon, paljon. Molemmat kun on liian kovia puhumaan. Lenkitettiin koiraa, juotiin vähän ja katsottiin vain elämää. Silloin oli Maija Vilkkumaan päivä ja Antti Tuisku <3 Kuunneltiin koko ilta sen lottovoitto kappaletta. 

Muwu <3 ja Mimitys <3

Ystävä meikkas mut myös... hmm, krhhmmm. Ihan mielenkiintoisen näköiseksi :D. En oikee ees muista millo olis ollu meikkii naamassa. Mut joo, tollai rokkari miusta tuli :´D

Jepajee... Lauantaina herättiin suht ajoissa, koska lähdettiin Lahden torille mielenosoitukseen tai ehkä mielenilmaus on parempi sana. Lahden torilla oli kaksi mielenilmausta samaan aikaan. Oli Rajat kiinni! mielenilmaus ja sen vastamielenilmaus. 

Arvatkaa kummassa oltiin? :D.

Rajat kiinni! tottakai. Porukkaa oli ihan mukavasti. Ei todellakaan käyty siellä  vastamielenilmauksessa. Setan sateenkaarilippuhan siellä näkyi liehuvan :(. Ei mee mun jakeluun sitten millään lailla...

Ymmärrän, että Seta ajaa tasa-arvoa ns.joka asiassa, mutta on hyvin epäloogista että seta kannattaa sellaista kulttuuria, jossa naisella ei ole mitään arvoa. Naiset elää jatkuvan väkivallan, väkivallan uhan ja pelon alla. Naisella ei ole mitään muuta tehtävää kuin hoitaa koti ja olla reikänä, sekä lasten teko koneena. Miten vitussa seta hyväksyy sen? Miten seta antaa tukensa tollaiseen toimintaan?

Irakista yms. tulevat ihmiset eivät ymmärrä homoseksuaalisuutta, transseksuaaleja, eivätkä muutakaan heteronormista poikkeavaa. Niiden kulttuurissa ne ihmiset murhataan. Miten seta hyväksyy sen? Miten? Miksi? 

Olen yleisesti ottaen politiikassa vasemmalla ja aika suvakkikin, mutta jokin raja mullakin. 

Mitään negatiivista ei saa sanoa maahanmuuttajista, ei tietenkään... *huoh*. 

Miksi poliiseista on yht´äkkiä pula, kun hiljattain poliiseista oli ylitarjontaa? Miksi poliisit vähentävän resursseja joistakin paikoista?

Eikö yhtään sytytä? Ei millään liittyisi näihin "pakolaisiin"? 

Toivotaan nyt, että pakolaisvirta vaan pysähtyisi ja otettaisiin tiukka linja niiden suhteen. Yksikin rikos ja pois maasta samantien. Niillä ei ole minkäänlaista oikeutta tulla tänne ahdistelemaan naisia seksuaalisesti ja tekemään muitakin rikoksia. 

Siellä on niitäkin ihmisiä kellä on oikeasti hätä, siellä on oikeasti "kunnollisia" ihmisiä. Ne on ihan ok, ne saa tulla. Mutta kun ne "kunnolliset" ja oikeasti hätää kärsivät ihmiset on niitä yksittäistapauksia! 

Raiskaajat, ryöstäjät, elintasopakolaiset on suurinosa näistä mamuista, ne ei ole niitä yksittäistapauksia kuten mediassa sanotaan tai kuten ihmiset sanovat.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRGHHMGHBOSIFNK!!!!!

Se siitä. 

Kummisetä oli mukana siellä mielenosoituksessa, kun mielenosoitus oli ohi niin lähdettiin kävelemään Mustiin & Mirriin. Törmättiin mun isään siinä keskustassa myös.

Mustista ja Mirristä ostin Knipille rukan valjaat :). On kivaa, kun on edes yksi kisu joka osaa ulkoilla valjaissa. 

Menin siitä toisen ystävän luokse ja kuhan oltiin, katseltiin pasilaa jne. Illalla kävin vielä isällä kylässä, sillä oli mulle 2 pöllö koriste esinettä :). Illasta kotiin.

 4.10 oli eläinten päivä <3 siitä alkoi eläinten viikko. 

Kokeilin Knipille valjaita ja hyvinhän ne sopi, käytiin ulkoilemassa Knipin kanssa. On se vaan niin rohkea kissa.

Pihalta ;)

5.10 Mulla oli poikkeuksellisesti koulua aamusta lähtien. Myös tiistaina oli koulua...

Eipä sinne kai mitään ihmeellistä.

Oon ollut tänä vuonna erittäin tunnollinen oppilas. En kai ikinä oo ollut näin tunnollinen koulun suhteen :). Työt on eri asia, töiden suhteen oon aina ollut supertunnollinen ja ahkera. 

Keskiviikkona oli taas terapia. Eipä sinne taasen mitään ihmeellistä. Vähiin käy terapia kerrat. Kävin koulussa ke ja illalla ajoin uudestaan Lahteen. Menin isälle yöksi.

Torstaina aamusta oli Mimillä eläinlääkäri, koska sen niskassa on ollut jo muutaman viikon iso patti. Eläinlääkäri tutki ja totesi, että patti on talirauhasperäinen, ei mitään vakavaa siis :).

Muutaman päivän ajan laittelin siihen kortisonivoidetta. Ohjeeksi tuli odotella muutama viikko, jos patti vaikka häviäisi. Nyt se patti on ainakin pienentynyt :). 

Jos se patti kasvaa, ei häviä tai alkaa vaivata niin se pitää leikata pois. On mahdollisuus, että se patti muuttuu pahanlaatuiseksi, jos on siellä liian pitkään.

Nyt näyttää siltä, että pattia ei tarvitse leikata. Hammaskiven poistoon pitäisi mennä tässä lähiaikoina, samalla pitäisi siruttaa tuo Knipi. 

Isä oli mukana eläinlääkärillä. Käytiin kirpparilla, josta otin ilmaishyllystä vuoden 1993 mitä, missä milloin kirjan. Kahvilla käytiin myös, sekä tokmannilla ja lidlissä. 

Iltapäivä/ilta oli hauska :D. Isällä on pleikka2 ja se on innostunut hamstraamaan siihen kaiken maailman pelejä ja "lisäosia". Se oli ostanut siihen rummut ja guitar hero kitaran. Varmaan pari-kolme tuntia sit pelattiin niillä rummuilla ja kitaralla :D. 

Lueskelin isällä pitkästä aikaa tieteen kuvalehden universumin salat kirjaa... Kaikkea sitä. 

Maailmankaikkeus, mustat aukot, aurinko, avaruusmatkailu, neutrontähdet, kvanttifysiikka. Kaikki on mielenkiintoisia, vaikeita ja käsittämättömiä asioita. Kaikkea sitä miettikin. 

Katsottiin myös dokumentti skientologiasta. Olen toki tiennyt, että se on "uskonto" ja lahkomainen, mutta en mie ny tienny että se ihan niin sairas on. Huhhhhuh. 

Jokainen saa uskoa mihin haluaa niin kauan kun ei satuta sillä muita tai tyrkytä uskontoaan muille. Mutta noita uskonlahkoja maailmassa on satoja, tuhansia... Menee kylmiä väreitä, kun ajattelee missä loukossa moni ihminen elää tällä hetkellä uskonnon takia. Miten ihmisiä onkin niin helppo aivopestä ja manipuloida?

Uskovaiset on yleensä niitä pahimpia tuomitsijoita. Mulla vähän harhailee tää mun ajatus ja teksti.

Kävin myös Jalkarannan uudessa monitoimitalossa. Joo, kai se on ihan ok. Piha vaan on pelkkää betonia, sellainen musta ja pelottava rakennus.

Perjantaina oli koulua, eikä siinä taaskaan mitään ihmeellistä. Tarkoitus oli koulun jälkeen jäädä tekemään tehtäviä koulun koneelle, mutta mun entinen luokkalainen kutsui mut sen luokse :). SIellä oli muutama muukin meidän luokkalainen. Oli hauska nähdä heitäkin pitkästä aikaa! Tuli ihan yllätyksenä koko kutsu.

 Viikonloppu, en tehnyt oikeasti mitään. Tottakai eläimet hoidin ja lenkkeilin koiran kanssa, mutta muuten vaan nukuin. Nukuin koko lauantain ja sunnuntain. Olihan sitä aika laiska olo, kun yleensä teen kaikkea, mut pitäähän se miunkin joskus vaan olla.

Sinä sunnuntaina sain illalla taas loistavan idean :D. Rupesin siinä klo 17.00 aikoihin miettimään, että vois lähteä syyslomalla pohjoiseen. Tuumasta toimeen... Soitin ystävälle ja kysyin lähteekö se mukaan ja voidaanko olla sen sukulaisten luona pari yötä. Se varmistui jo samana iltana. Seuraavana päivänä varmistui se, että voidaan mennä yöksi sinne missä olin työssäoppimassa (posiolle). :)

Kävin sinä sunnuntaina muuten kävelemässä aurinkovuorella taasen. 

Mutta joo. Maanantaina 12.10 kävin terapiassa jälleen. Juteltiin, tein paperille listan kaikista asiosita mitä miun pitää tehdä. Mulla on hyvin paljon tekemistä, joten se listan tekeminen auttaa vähän jäsentämään kaikkea sitä tekemisen määrää. 

Terapian jälkeen menin koululle, meillä oli "käytännön koe". Eli ryhmissä siivottiin tallikanien karsina, ei siinä mitään ihmeellistä ollut.

Tiistaina koulussa oli mielenkiintoinen luento. Koiran jalostuksesta. Aihe oli mieleenkintoinen vaikka väsyttikin. Genetiikkakin on mielenkiintoista... Kauhee, kun mua kiinnostaa moni asia. Toisaalta se on hyvä, että on mielenkiintoa moneen asiaan. Toisaalta huono, kun ei oikein tiiä mitä sitä elämässää haluais sit opiskella, kun haluais opiskella "kaikkea". 

Vaikka mun mielenkiinnon kohteita on paljon niin ei mulla mitään taitoja oo missään :/. 

Pitkästä aikaa mulla oli psykiatrikin, psykiatri on kyllä niin huippu tyyppi!! :). Rupateltiin tunti. Ei muutoksia lääkitykseen tmv.

Perjantaina oli terraarioeläin koe johon luin viikon ajan joka päivä... Monta tuntia päivässä, en ikinä ole lukenut kokeeseen niin paljon. Koe meni hyvin, luulen että siitä tulee ainakin 2 numeroksi :). 

Koulujutut on taas kerran suhteellisen järjestyksessä :). Hyvin menee tanddtassatadataa, diuuuuhh :D. 

Mutta joo, koska olin lähdössä pohjoiseen niin piti viiä elukat hoitoon. Meeri ja Liitu meni kummien luokse. Knipi meni mun ystävän luokse Heinolaan. Samalla kun vein kisut hoitoon mie vaihdoin talvirenkaat Nissaniin :). Oon mie ennenkin renkaat vaihtanut itse, mut aina siinä on ollu kummisetä apuna. Oli kummisetä siinä pihalla, mut vaihdoin kuitenkin ekaa kertaa ihan itsenäisesti renkaat.

Perjantaina siivosin kämppää ja kotiloiden terraa. Kotiloiden terrasta löytyi sitten poikasia. 92kpl (myöhemmin löytyi vielä 15 lisää, saattaa niitä löytyä vielä myöhemminkin.)

Ristiriitaisia tunnelmia. Ne poikaset on älyttömän pieniä! e-pillerin kokoisia. Aivan ihania öttiäisiä <3 

Kertoo mulle myös sen, että mun kotiloilla on hyvät olot kun pystyvät lisääntymään :). Mutta, kun niin ei olis saanut tapahtua :/. Munat pitäis tuhota ajoissa. *huoh*.

Ne kaikki on vielä elossa, yritän saada kaupattua niitä kavereille ja tutuille. 6 kappaletta menikin jo ystävälle. Kaksi ystävää ottaa ehkä molemmat 2 kotiloa. Koulussa yks likka saattaa haluta 2 kotiloa. Ja parikymmentä kotiloa on menossa kaverin hämikselle ruuaksi. 

Itse pidän kaksi... Toivottavasti saan mahdollisimman monelle kodin tai toivottavasti joku tarvitsee niitä ruokaeläimeksi. On tyhmää nukuttaa kauhee kasa kotiloita ikiuneen...

Onneksi niiden tappaminen on kuitenkin humaania. Laitetaan kotilot jääkaappiin, ne ei tunne kylmää. Ne menee hiljalleen horrokseen, sen jälkeen pakkaseen pitkäksi aikaa ja ne nukahtaa ikiuneen. Niihin ei satu, niitä ei palella jne. 

Pitää laittaa vaikka tori.fi ilmoitus, että multa noita löytyy... En osaa sanoa kuinka kauan mulla riittää tilaa pitää noita kaikkia. 

Vauvvoja

Lauantaina vein Mimin hoitoon isälle, kun en nyt pystynyt ottamaan häntä reissuun mukaan. Isä oli taas ostanut mulle pöllö kamaa :). 

Hain samalla mun ystävän mun luokse. Eipä siinä illalla paljon mitään tehty, aikaisin mentiin nukkumaan koska sunnuntaina oli herätys klo 6.00. Pakko oli lähteä ajoissa ajamaan, että ei tarvii pimeällä ajaa.

Ajomatka meni hyvin :). Kolme kertaa pysähdyttiin huoltoasemalle ja muutaman kerran tienviereen jaloittelemaan. Kyllä kaasujalkaa vähän alko särkemään siiniä loppumetreillä :D. Ajoin siis Asikkalasta Kuusamoon. Kuusamossa oltiin yötä tän mun ystävän serkulla. Oikein mukava ihminen oli mun ystävän serkku :). Tutustuttiin, syötiin, käytiin hänen koiran kanssa lenkillä, pelattiin yatzya ja saunassakin kävin. 

Seuraavana päivänä hyppäsin taas rattiin, 50km piti ajaa Juumaan, josta lähti pieni karhunkierros. Sehän on 12km pitkä, mutta meidän tapauksessa se oli 20km :D. Yhdessä kohtaa lähtee reitti kolmeen eri suuntaan, joten mentiin väärästä kohtaa. Kyllä siinä muutama kirosana pääsi, kun tajusi. Mutta kun pääsi vihdoin ja viimein auton luokse niin jo siinä välissä nauratti :D. Kunnon maasto lenkki... 

Hienot oli maisemat pienellä karhunkierroksella :) ja paljon oli porukkaa, kun lähdettiin kiertämään. Portaita sillä kierroksella riitti. Kuvia otin puhelimella aika paljon, vaikka eipä kuvat kerro puoliakaan siitä kuinka hieno kokemus on kävellä tuo kierros. Alla kuitenkin kuvia.

Illalla maistui sauna :). Oli sitä illalla todellakin väsynyt. Tein silti wrappeja, muutkin tykkäsi niistä :). Se on valion sivuilla se resepti, mut osaan sen ulkoa jo. Koukuttavia ne wrapit :D :P.

Tiistaina meijän piti jo jatkaa matkaa, tää oli vähän tälläinen "pika"reissu... Olisihan sitä viihtynyt pidempäänkin Kuusamossa. SIelläkin olisi paljon nähtävää. Ehkä joku toinen kerta lisää :). 

Käytiin tän ystävän mummolla ja sen jälkeen mentiin Posiolle. Sinne husky safarille jossa olin työssäoppimassa.

Huvitti tavallaan, kuinka moni menee työssäoppimispaikkaansa kylään? :D. Mutta se on niin ihana paikka ja sen paikan pitäjä on niin ihana, sekä vieraanvarainen <3

Keskiviikkona myö mentiin Riisitunturille käppäilemään. Käveltiin se lyhyempi lenkki, riisin rääpäsy. Se lenkki meni todella nopeasti. Oli kivaa. Oli tosi sumuinen ilma niin ei sieltä oikein niitä maisemia nähnyt. Itse näin ne silloin keväällä ja paljon on kuvia keväältäkin... Mutta otin nytkin toki kuvia. Tää mun kaveri vaan ei ollut aikaisemmin käynyt Riisitunturilla niin olis ollut kiva jos se olin kanssa nähnyt ne maisemat, mutta minkäs säälle mahtaa. 

Kun oltiin kävelty lenkki lähdetiin Posion keskustaan. Käytiin Pentik-mäellä. Kierrettiin ne näyttelyt läpi. Eivät olleet muuttuneen keväästä, mutta tulipahan käytyä :). 

Sen jälkeen käytiin ravintola Peikonpesässä syömässä. Omnomnomnom... Se niiden kasvispizza on vaan niin hyvää. Palvelu erinomaista edelleen :). 

Mentiin takas majapaikkaan niin siellä oli porukkaa ku pipoa :D. Mistä toikin sanonta tulee? 

Meidän lisäksi siellä oli kylässä 8 ihmistä. Yksi perhe nukkui asuntoautossa pihalla. Mutta kaikki oli mukavia ihmisiä ja oli kotoinen tunnelma kun oli porukkaa niin paljon :). Opeteltiin yhden naisen ja mun ystävän kanssa uusi korttipeli mikä mulla oli mukana. Phase10 niminen. Aluksi se vaikutti ihan älyttömän vaikealta, mutta kun sen älysi niin ihan helppo se on... vaikka ei sen sääntöjä osaa muille selittää ihan helposti. Todella pitkä korttipeli se tosin on. 

Syötiin välillä ja olkkarissa istuttiin, juteltiin ja juotiin viiniä. Saunassakin tuli varmaan käytyä. En oo tosin ihan varma :D. 

Torstai oli vähän niinkun "lepopäivä", koska koko loma oli ollut liikkumista, ajamista ja ihmisten tapaamista. Kuhan oltiin, pelattiin sitä korttipeliä ja käytiin pienellä kävely lenkillä. Illalla päästiin auton kyytiin, kun huskyja treenattiin :). 10 huskya auton eteen ja he saivat vetää autoa 12km. Oli mukava kokemus... hienoja maisemia. Voin vaan kuvitella kuinka hienoa se on, kun pääsee oikeasti valjakon kyytiin. Ehkäpä sekin tulee joskus koettua :). Koiria kävin tottakai useampaan otteeseen moikkaamassa, hirveästi en ottanut nyt koirista kuvia, mutta tuossa yksi kuva kun koiruudet on auton edessä odottamassa lähtöä.

Illalla vielä pelattiin yatzya. Lueskelin myös avaruus ja tähdet lehteä... 

Perjantaina oli jälleen aikainen herätys, kun lähdettiin takas kohti etelää. Ensimmäinen pysähdys matkan varrella oli Pudasjärvellä, kun nähtiin ystävän setää. Sitten pysähdyttiin kiimigissä, annoin kaverille ne kotilot :) ja käytiin kylässä ystävän serkun luona.

Ajomatka meni aika hyvin. Jyväskylän kohdilla oli järkyttävä ruuhka, piti ajaa ykkösellä pitkään. Ja viimeiset tunnit piti ajaa pimeällä, hyi kun pelotti. Oli pimeää ja satoi, en nähnyt mitään. Ajoin ihan yli hitaasti, perässä ajavilla meni varmaan hermo. 

Mun kotona oltiin vähän yli klo 20.00 ja ehdin hyvin näkemään vain elämää :). Sannin päivä oli. Olipa muut tehneet hyviä kappaleita Sannin kappaleista. Antin ja Maijan kappaleet oli ihan älyttömän loistavia!!! Anssin ja Virvenkin kappaleet oli hyviä. Paven kappaletta en ees muista... ja JVG:n kappaleen toivon unohtavani, yök. Koko tyyppi on niin kauhee.

Eilen mie heitin ystävän kotiinsa, hain koiruuden isältä. Sen jälkeen ajoin Heinolaan. Hain Knipin hoidosta, sen jälkeen kävin kummien luona hakemassa Meerin ja Liitun. Liituhan on erittäin arka kissa. En ymmärrä miten se voi olla noin arka? Melkein koko ajan jossain piilossa, eikä anna koskea itseensä juuri koskaan... Mie sitten pyydystin hänet kiinni, pakkohan miut oli hänetkin ottaa kiinni... ja alla lopputulos.

:( Saatana kun sattui!! Antibioottikuurihan miun olis taas pitänyt hakea, mutta minä mihinkään päivystykseen jaksanu lähtee... Vasemman käden keskari ja keskimmäinen rystynen turvoksissa ja tulehtunuthan tuo käsi on, minkäs teet. Toivon, että menee ohi nopeasti. 

Vähän kyllä hävettäis hakea saman vuoden sisään kolmas antibioottikuuri sen takia, kun eläin on raadellut.

Nii-in, kun pääsin kotiin niin ensimmäinen homma jonka tein oli Knipin pesu. Se kissa oli ihan pissassa. Onneksi Knipi ei raadellut, vähän rimpuili toki mutta ei purrut tai raapinut.

Kävin Hesessä syömässä soijatortilla aterian... 

Illalla alkoi putous :). Oli se ihan hyvä, mut ei mua kauheesti naurattanut. Kaipa tuo tosta kehittyy vielä. Kuhan se Essi Hellen nyt vaan lopettais näyttelemisen :D. Ai miten niin inhoan monia julkisuuden henkiöitä?

Tänään nukuin pitkäääään. Siivoilin kämppää ja tehnyt listaa mitä kaikkea pitääkään tehdä. 

Kiireisiä aikoja taas tiedossa... 

Koulua on käsittääkseni joka päivä klo 8.30-16.30. Keskiviikkona käytännön koe, sekä kirjallinen koe. Sitten on kolme laajaa tehtävää tekemättä... 

Keskiviikkona meen kattoo omakotitalon puolikasta :). Kaiken maailman paperihommaa muutenkin olisi.

Helmikuun alussa alkaa pieneläinten syventävä työssäoppiminen, laitoin mailia tänään yhteen paikkaan :) ja jos pääsen sinne niin hommasin jo majapaikankin työssäoppimisen ajaksi!

Jeppistä, tälläisiä tänne. Hyvää kuuluu edelleen :). Vaikka stressiä ja kiirettä onkin vaikka muille jakaa. Onneks mä pärjään aina :). 

Alle vielä kuva torkusta ja Mimityksestä. Mukavaa loppusyksyä kaikille!