ihmettelen miten kaikki lipuu ohi
tulee juhannus ja joulu
uudestaan ja uudestaan"
Kohta on syksy <3 Mun lempi vuodenaika. Iltaisin on jo pimeää, lehdet alkaa kellastua.
Mie en ole vieläkään käsittänyt, että on kesä.
Aika vaan kuluu, kuluu ja kuluu. Mä elän, katselen maisemia, huomaan yksityiskohdat, nautin ja silti kaikki vaan menee ohi. Jotenkin huomaamatta.
Mulla on kiire, melkein koko ajan. Paljon on tapahtunu.
Mie en vaan osaa olla. Toukokuun loppupuolesta olen viimeksi kirjoitellut.
Toukokuun loppu, mie olin edelleen lomalla. Lomalla jota olin odottanut kauan. Ansaitulla lomalla. Mutta kun en vaan osaa olla.
Kuinka monta kertaa olen kirjoittanut "Huomenna mä niiiiiin vaaan oon!! :)". Haha, se on jo vitsi :D. Seuraavana päivänä klo 14.00 laitan tekstaria "Noniiih, nyt istun vihdoin. Tiskit tiskattu, tasot pyyhitty, imuroitu ja lattiat mopattu kolme kertaa. Lenkillä käyty, pesukone pesee..."
"Silmät selällään, en osaa levähtää..."
"Mä oon niin ankara itelleni,
en kato taakse ikinä ja kelaa miten meni."
Pyhimystä taas, se osaa kirjoittaa asioita hienosti. Mun mielestä hienosti... Ne sanat sopii mun ajatuksiin, sekä elämään hyvinkin usein.
Mie oon ankara itselleni, olen ollut sitä jo pitkään. Perfektionisti, pitäis olla parempi ja parempi. Enkä oo melkein koskaan tyytyväinen itseeni... Mulla oli lomaa ja kukaan muu ei vaatinut multa mitään paitsi minä. Minä, mä oon niin minä. Tunnen syyllisyyttä jos en saa mitään aikaiseksi päivän aikana... Joo-o, ehkä outo ongelma mutta se on ongelma vaikkakin oon yrittänyt opetella olemaan. Vaikeeta olla vaan.
Taakseni mä katson joskus, kelailen asioita. Sitä miten oon päässyt näinkin pitkälle, sitä miten olen muuttunut... Mutta elämä on tässä ja nyt, sekä tulevaisuudessa. Enemmänkin mä tähtään tulevaisuuteen kuin mietin mennyttä.
" Äläkä nyt väännä kreikasta norjaa,
mä oon oman onnen orja joo, mut vähän pitää korjaa.
Must on hieno saada aikaan kaikki, mitä ennätän,
mut siinä missä rajan piti mennä,
nään vaan kaukasuudes uuden rajan."
" Syyllistän itseä, en oo tarpeeks sitkeä, ja matka-aika tuhlautuu - jotain ton tyylistä.
Läksyjä lennolla, verset junassa, kalenteri kädes, luuri korvalla päin punasta.
Onnistuisko, jos mun puolesta lataat akkusi, kun ihminen on ihminen, siis itellensä susi.
Ja ihminen on toiselle vaan suoritusten summa. Elämä vai sisältö? Kampi valitsi kumman."
Mä todella tunnen syylisyyttä tekemättömyydestä... Miksi?
Mun pitäisi käsittää, että en mä oo pelkästään mun suoritukset ja tekemiset... Mä oon minä ja ihan jees tällaisena. Kelpaan niille joiden mun täytyykin kelvata, jos en kelpaa jollekkin niin mun ei täydy kelvata sille. Niin yksinkertaista se on :).
Anyway viimeks kirjottelin meidän laivareissusta. Ihastuin sillä reissulla mojitoihin :P. Ostin tarvikkeet kotiin mojitoihin ja tein niitä kotona :). Ihan hyvin ne onnistui, ainoo että jäämurskan tilalla oli ihan vaa jääpaloja koska en mää jaksanu ruveta jäätä murskaa...
Etsin silloin myös alkoholittoman mojiton ohjeita (okei, kummitäti etsi mulle). Koska mojitot on vaan niiii-in hyviä... Mutta en koskaan oo vielä kokeillut niitä.
Pitäisi joku päivä taas ostaa mojitoon ainekset ja tehdä, omnomnom.
 |
| Mojito, omnomnom :P |
 |
| Olavi Niira <3 |
Toukokuun lopussa kävelin todella pitkiä lenkkejä Mimin kaa, keskellä yötä... Heitin vuorokausirytmin aikalailla sekaisin. Valvoin yöt ja nukuin päivät, mutta se sopii mulle. Oon yöihmisiä enemmän ku päiväihmisiä. Niin se vaan menee...
Olisin halunnut hukkua hetkeksi ihan omiin maailmoihini. Nukkua, lukea, värittää, kuunnella musiikkia... Olla vaan, käsittämättä mitään muuta kuin sen hetkisen tekemisen. Murehtimatta. Mutta kun en osaa vaan olla.
" Miten voin ottaa omaa aikaa, aika ei oo omaa,
mä en osaa, jos sä osaat ota pliis mun puolest lomaa."
Sain jo toukokuun lopussa valmistujaislahjan mun ystäviltä :). Kiitos <3 En osannut odottaa mitään...
Näin toukokuussa miun terapeuttia. Käytii kahvil ja juteltii... Siitäki on kohta jo 3 kuukautta. Pitäisi soitella hällekki ja kysyy, että voisko joku päivä tulla käväsee ja vähä kertomaan kuulumisia. Iha ku ehtisinki.
Kesäkuu, kesäkuu... Mihin kesä hävis? Tai eihän se vielä mihinkään oo kadonnut, mutta silti koko kesä on vaan jotenkin mennyt ohi.
1.6 mun ystävä tuli miun luokse kylään :). Juotii kahvit ja syötii herkkuja mun huvimajassa, sekä pelattiin monopolya. Ihan paras peli edelleen! <3 Oli lämmin päivä, helteinen suorastaan...
Että miksi? Ei kai kukaan heti unohda oppimaansa?
Nii-in :D. Ja oikeesti, kuka saatana tekee 5 päivää jotain CV:tä sekä työhakemusta? Voi idiootti sanon mä. Älytöntä.
Sain 2.6 kauheen vaatekriisin...
Olin ostanut valmistujaisiin kirpparilta mekon, mutta yht´äkkiä en halunnukkaa laittaa sitä mekkoa. Kävin vaimolta lainaamassa muutaman mekon ja löytyihän sieltä se minkä laitoin valmistujaisiin :). Illalla aloin etsimään siihen mekkoon sopivia kenkiä. Tiesin kyllä, että mulla on sellaiset balleriinat jotka haluan laittaa mutta en löytänyt kuin toisen kengän niistä... Ei siinä, prismaan ja sieltä ostin pinkit balleriinat.
En jaksa tajuta mihin puolet mun kengistä on kadonnut tässä muuton keskellä? o_O. Harmittaa jos niitä ei löydy mistään :/. Vaikuttaa siltä, että niitä ei löydy mistään...
3.6 oli vihdoinkin mun valmistujaispäivä!! :). Vihdoinkin. 4 vuotta siihen meni, mutta samapa se... Valmista tuli kuitenkin! :) Ihanaa.
Sovittiin isän kaa, että se hakee miut ja mennään yhdessä koululle. Juhlat alkoi muistaakseni kello 9.00. Jännitti, että tuleehan isä varmasti ajoissa kun se on lähes aina myöhässä. Mutta oli iskä ajoissa :).
Mentii koululle, jossa näin yhden ystävän/koulukaverin... Hällä oli mulle ruusu :). Kiitos <3 En osannut ollenkaan odottaa. Juotiin kahvit isän kaa koulun ruokalassa, kiitin koulun keittäjiä. Meillä todella oli hyvät ruuat tuolla koululla. Keittäjät oli kanssa ihania, juttelin paljon niiden(kin) kanssa kouluaikana.
Sen jälkeen alkoi itse juhlat, vaikka ne olikin tavallaan viralliset niin oli ne silti hyvin rennot :). Pari lauluesitystä oli, yksi tanssiesitys, muutama puhe yms. Lopuksi tietysti todistusten jako.
Siirryttiin siitä sitten ruokalaan jossa oli kakkua sekä appelsiinimehu maljat :D. Opettajat toki onnitteli :). Yksi opettaja oli ihan itku kurkussa kun kävin kiittää sitä...
Lähdettiin siitä iskän kaa ja käytiin jätskillä Vääksyn kanavalla. Jonka jälkeen siirryttiin miun kämpille tai siis iskä heitti miut kotiin.
Koulu aikanani tutustuin moneen ihanaan ihmiseen, sain paljon kokemuksia, opin todella paljon, voitin pelkoni monta kertaa...
Matkalla oli myös monia mutkia ja esteitä, välillä iski epätoivo.
Mutta nyt voin tyytyväisenä suunnata kohti tulevaa! :) Äärettömät kiitokset kaikille mukana eläneille ❤ Ilman kaikkea sitä tsemppausta, ymmärtämistä ja apua en välttämättä olisi selvinnyt. Kiitos <3 ja kiitos <3
Mä olin kyllä ylpeä itsestäni ja helpottunut, mutta illan mä itkin... Itkin ja itkin, koska iskä.
Tuosta päivästä on jo aikaa lähes 3 kuukautta mutta muistan silti. Asia on jo selvitetty, mutta en silti voi unohtaa. Huoh.
Se, että mä valmistuin ammattiin on hieno juttu vaikka itse sanonkin. Mä todella tein töitä sen eteen! Valmistuminen on yksi iso saavutus mulle. Luulisi, että oma isä olisi ylpeä tai edes tyytyväinen jollain tasolla.
En odottanut mitään isoja lahjoja keneltäkään, ei ne oo tärkeitä... Mutta ajatus on tärkeä. Odotin isältä korttia ja/tai ruusua. Ei, en mä mitään siltä saanut.
Ja mitä isä sano mulle kun oltiin koululla syömässä kakkua?
"Et saanu stipendiä?!"
En saanu en, en vittu saanut! Olisiko pitänyt?
Ensinnäkin stipendiä ei suurin osa saa. Eikä se tee mun suorituksesta yhtään sen vähempi arvoisempaa. Ja sitä paitsi mulla meni yksi vuosi ylimääräistä käydä toi koulu, miksi ne olis antanu mulle stipendin?
Mä vaadin itseltäni paljon, todellakin. Ajan itseni suhteellisen helposti loppuun, miksiköhän? Miksiköhän? Jos kerran kelpaan vasta ku saan stipendin nii-in eiköhän oo aika selvää miksi musta on tullu näin vaativa itseäni kohtaan.
Jokainen kaipaa hyväksyntää, sekä rakkautta. Klisee, mutta fakta. Lapsen ja vanhemman suhde on aina erityinen vaikka sitä ei myöntäisikään. Sun vanhemmat jokatapauksessa vaikuttaa suhun hyvin paljon...
Mulla oli todistuksessa tasan yksi T1. Eli mun todistus oli hyvä. Mun todistuksen keskiarvo oli 2.3 ja paras minkä voi saada on tasan 3. Mutta mun isä valitti mulle siitä yhdestä ykkösestä. Oikeesti... Yksi ykkönen, YKSI tyydyttävä ja saan siitä valitusta. Mitäköhän vittua? :(.
Eno soitteli mulle valmistujaispäivänä. Kerroin sille tosta iskästä. Se soitti isälle, se haukkui isän. Ihan oikein, koska mä olen liian kiltti. En mä voinu isälle sanoo mitään että mulle tuli niin helvetin paska fiilis sen sanoista/arvostelusta.
Mä itkin illan, mun teki mieli repiä koko saatanan todistus rikki koska jos sillä ei kerran oo mitään merkitystä että oon käyny 4 vuotta koulussa, suorittanu kurssit ja saanu ammatin ni mitä väliä silläkään on?
Isä soitti mulle illalla ja jotain selitti, että se on ylpee musta eikä tarkoittanu silleen sen sanoja miten ne ymmärsin. Miten mun olisi pitänyt ne ymmärtää?
Sanoin että "Mä oon paska niin oon, en mä voi sille mitään." Voi vittu, minuu itkettää nytki vaikka asia on jo sovittu. En voi ymmärtää.
Jepsjeps.......
6.6 Alkoi matka. Kummit antoi matkan mulle valmistujaislahjaks :). Kiitos <3
Matkalle lähti minä, kummit, meidän ystävä ja hänen kaksi lastaan. Kerron tarkemmin matkasta myöhemmin :). Sitte taas ku ehtii ja jaksaa ;).
Mutta matka alkoi sillä että oltiin yksi yö Turussa ja sieltä lennettiin Puolaan... Paljon tapahtui reissussa ja oli just paras reissu <3
Heinäkuun oon ollut töissä. Lomittajana ja on ollut oikeesti kivaa :). Siis tottakai väsyttävää ja ajoittain raskasta, mutta yllättävän hyvin olen jaksanut. Tässä kuussakin olen tehnyt keikkatöitä joita luvattiin mulle jatkossakin... Olen tyytyväinen, että miul on töitä.
Kirjoiteltavaa olis tosiaankin taas aivan järkky paljon mutta mutta... Kirjoittelen ku ehin taas. Kohta nukkuu.
Hyvää yötä <3
