Wow! Tän vuoden eka postaus! Jee!
Eihän nyt oo kun helmikuun puoliväli :D.
Mulla on ollut tää viikko lomaa ja arvatkaahan oonko mä ehtinyt vaan olemaan?
Noh, en...
Maanantaina mää siivosin mun kämpän ja lähin sit kummisedän kaa kaupoille. Illalla menin kaverille kylään ja siellä menikin puoleenyöhön asti.
Tiistaina oli ystävänpäivä <3. Menin tapaamaan entistä terapeuttiani, pitkästä aikaa.
Oli kiva nähdä häntä ja jutella...
Välilllä on hyvä palautella mieleen sitä kaikkea mistä on tullut läpi ja missä ollaan nyt :).
Ai mitä mulle kuuluu?
Lyhyesti vastattuna kaikenlaista, sekä kiireistä.
Kun olin nähnyt terapeuttiani lähdin (yllätys, yllätys) kaupoille... Ostin vähän vaatetta.
Kotona kannoin puita, lämmitin talon ja lisäsin linnuille ruokaa.
Illalla kävin vielä joogassa...
Oon alkanu käymään vapaa-aikana sellaisessa ryhmäliikunta paikassa. Siellä on syvävenyttelyy, joogaa, kahvakuulaa, keppijumppaa, pilatesta jne.
Tähän mennessä oon käynyt vain syvävenyttelyssä, sekä joogassa. Huomenna kokeilemaan bodycombaktii. Mitä lienee siitäkin tulee?
Syvävenyttely on oikeesti ihanaa! <3 Rentoutuu ja paikat vähän avautuu, tosin sen takia on usein huono olo venyttelyn jälkeen. Sama joogassa, joogassa tulee kyllä myös lämmin.
Keskiviikkona mulla oli kampaaja aamusta. Eipä mitään erikoista tehty, sivusiilin leikkasin taas :). Tai siis leikkautin.
Torstaina hain ystävän töistä ja käytiin syömässä bus burgerissa, omnomnom.
Että näin tää vapaaviikko on kulunut...
Mää saatan vaikuttaa täysin tyhjäpäältä, mutta mun päässä pyörii ajatuksia yleensä aivan liikaa! Se, että onko ne jotenkin oleellisia tai järkeviä ne ajatukset onkin jo toinen juttu...
Välillä sitä miettii, että täytyy olla täysin hullu kun tekee tätä työtä...
Herätys keskellä yötä, jonka jälkeen ajaa monta kilometriä töihin (n.15-60km yleensä), vaihtaa kylmässä työvaatteet... Jonka jälkeen itse töihin, fyysistä työtä, haiset paskalle, oot hikinen, joka paikassa mustelmia, vaikeita työasentoja, pölyä, meteliä, vettä...
Jonka jälkeen ajan kotiin sen saman matkan minkä ajoin töihin.
Ulkoilutan koiran, syön, nukun, lenkitän koiran, ajan töihin taas, teen työt ja ajan kotiin...
Kun on töitä niin mä elän työlle.
Kaikesta tästä huolimatta mä tykkään mun työstä :). Ajaminen on ihan ok, saa olla omissa ajatuksissaan ja mietiskellä asioita taikka kuunnella radiota.
Työn fyysisyyskin on ihan ok, en mä jaksais tehdä mitään toimistotyötä. Lisäksi ei tarvii kyllä kuntosalilla käydä :D.
Lehmät (tai muut eläimet) on ihania vaikka välillä häsläävät jotain omiaan :D. Eipä oo kahta samanlaista työpäivää vaikka samat hommat tekeekin sen kaks kertaa päivässä.
Ihmiset joihin olen tutustunut ovat olleet mukavia ja pääsee juttelee, mutta monessa paikassa saat kuitenkin tehdä itseksesi töitä josta tykkään myös...
Se, että luotetaan tuntuu hyvältä ja aion olla sen luottamuksen arvoinen.
Koen myös, että tästä työstä on hyötyä. (Tottakai muistakin töistä on hyötyä, ei pidä aliarvioida mitään työtä ;) )
Aina oppii uutta, mutta oon alkanu jopa uskomaan siihen että oon ihan hyvä mun työssä.
Jotkut sanoo mua työnarkomaaniksi :D. Kai mä vähän oon sitäkin...
Ihan kiva ja hyvä, että on töitä mutta kyllä sitä välillä miettii että kun ei ehdi, eikä aina jaksakkaan nähdä ihmisiä niin kohta varmaan oo yhtään kaveria mulla.
Älkää nyt käsittäkö väärin kukaan, mutta aina kun mä saan viestin jossa kysytään "Ehditkö nähdä milloin?" "Tuutko kylään tänään?" "Pääsetkö kahville tällä viikolla?" tmv. Niin mua hmm, "kirpaisee" sisältä.
Samaan aikaan on joo ihanaa, että ihmiset välittää musta ja haluaa nähdä mua... Mutta samaan aikaan mua ärsyttää kun mä tiiän että joudun lähes aina kieltäytymään.
Vaikeaa selittää mitä tarkoitan.
Tavallaan mä haluaisin vaan lähteä yksin/koiran kanssa jonnekkin missä ei oo yhtäkään tuttua ihmistä, laittaa puhelin kiinni ja olla yksin. Unohtaa kaikki!
Ihmiset tuskin ymmärtää mua...
Oon varmaa hirvee ihminen, kun haluisin välillä erakoitua.
Nii-in ja sit oon aika monen "terapeutti", saa mulle valittaa ei siinä... Mutta
"Sä oot ystävies tukipilari ja tukipilari ei tunteile.
Mun ongelmat on mun ja mä oon yksin niiden sidonnas."
Eipä siinä, maailma on. Minkäs teet. Sellainen avautuminen. Kiitos ja anteeksi.
Mä oon viimeksi kertonut kesäkuusta :D. Arvatakaahan muistanko mie paljon mitään heinäkuusta taikka syksystä?
Heinäkuun mä tein töitä aikalailla ja kyllä minuu kesällä huoletti, että miten mää jaksan mutta yllättävän hyvin jaksoin silloin! :)
Elokuun alussa mulla alkoi mun LOMA.
Ensin ajoin Jyväskylään, jossa olin äitini kämpillä 5 päivää. Äiti ei ollut siis paikalla.
Oli rentouttavaa olla siellä itekseen :). Kävin keskustassa ja pelasin pokemon gota...
Lenkkeilin koiruuden kanssa ja mietiskelin elämää.
Oli jollakin tavalla outoa mennä niillä kaduilla millä on kävellyt PALJON ja elänyt todella sekopäisiä aikoja silloin. Sinnekkin on rakennettu paljon lisää rakennuksia.
Jyväskylästä ajelinkin Posiolle :). Lappi <3
Kunpa pääsisin joskus muuttamaan sinne, mieluiten heti :D. Siinä on vaan se ongelma, että tykkään tästä mun kämpästä ja vuokranantajasta, enkä raaski lähteä tästä ihan heti.
Lisäksi onhan muutto aina iso, sekä stressaava juttu. Eikä mitään tietoa, että minkälainen työtilanne on lomittajilla Lapissa.
Mutta menin sinne husky-tarhalle missä olin työssäoppimassa silloin 2v sitten. Koirat <3
Vaikka mä olin siellä lomalla ja tarkoitus oli tosiaan olla niin kyllä mä vähän niitä hoidin...
Aikalaillahan mie retkeilin tuolloin.
Kävin 6.8 riisitunturilla kävelemässä Riisin Riettaan n.11km. Oli lämmin päivä, mutta ei liian kuuma kuitenkaan. Tunturilta näkyi hyvin maisemia... Rentouttavaa.
Kuvia otin toki paljon Lapista, mutta en pysty lisäämään niitä tähän koska mulla ei oo niitä tallessa kovin montaa... Mutta joo-o, instagrammista voi katella jos haluu :). Nimimerkki on valmistusvirhe.
Kävin myös Korouomassa kävelemässä sen päiväreitin. Mä rakastan sitä paikkaa. Siellä tuoksuu luonnolta, siellä on rauhallista, hiljaista ja kaunista... Kiipesin kivien päällä...
Yksi kuva mulla on Mimistä Korouomassa minkä voin laittaa tähän :).
Mun rakas höppänä Mimi <3
Käytiin myös Kuusamossa kävelemässä pikku karhunkierros. Tällä kertaa siitä ei tullut liian pitkä, enkä eksynyt :D. Ne kosket on todella upeita <3 Ainoa ongelma pikkukarhun kierroksella on se, että siellä on liikaa ihmisiä...
Paras ja hienoin kokemus oli kuitenkin yöretki Lapissa :). Elikkä Korouomaan lähettiin Mössön kaa. Ajoin jollekkin lähtöpaikalle (en millään muista mille lähtöpaikalle ajoin). Sieltä lähdin Mimin kanssa kävelemään Parupujon autiotuvalle. Siellä ei oikeasti ollut yhtäkään ihmistä!
Puhelimessa ei ollut läheskään aina verkkoa, joten pystyi olemaan todella helposti puhelimestaankin erossa. Ihan syrjässä, yksin (koiran kanssa), luonnossa... <3
Autiotuvalle ei ollut matkaa kuin 8km, mutta sinne kävellessä matka tuntui tosi pitkältä.
Kun pääsin sinne niin mie tein tulet ja istuin tunteja vaan tuijottaen tulta, lämmitin ruokaa kyllä ja oli mulla viiniikin. Ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista!
Olisi ihanaa lähteä vaeltamaan kunnolla... Se vaatii kyllä kunnon varusteet ja kuntoa, sekä aikaa.
Toki Posiolla ollessa piti käydä syömässä myös ravintola peikonpesässä, edelleen tosi hyvä pizza ja erinomainen palvelu!
Kaikkia varmaan hirveesti kiinnostaa nää mun tekemiset... :D.
Ajelin sitten Posiolta Lahteen saman päivän aikana, kyllähän sen matkan ajoi mutta toki se oli välillä puuduttavaa.
Elokuussa sain lisää töitä ja toki otin ne vastaan! Asustelin viikon myös vaimon kämpillä kissavahtina :).
MUSTA TULI KUMMITÄTI!!!!
Mun kummipoika Harmi <3
Syyskuussa öö... Kela yllätti positiivisesti, ne myönsi mulle asumistuen ja ei ollut ongelmia saada työmarkkinatukea. Nii-in, kun mun työt on keikkatöitä. Toisaalta se on ihan ok, että on keikkatöitä.. Toisaalta välillä vähän ärsyttää, kun ei ole minkäänlaista varmuutta siitä että kuinka paljon on töitä missäkin kuussa ja milloin ne on. Useastikkin tulee esimerkiksi torstaina pyyntöä, että teetkö töitä tällä viikolla pe-su.
Ei oikein uskalla sopia mitään menoja, kun odottaa töitä tai sitten jos on sopinut niin voi olla, että pitää perua menojaan. Esimerkiksi syyskuussa jäi tämän takia Ruotsin risteily välistä.
Lisäksi välillä ihmetyttää, että miksen mä ole saanut määräaikaista työsopparia? Meinaan mä tiiän, että mä oon hyvä tai ainakin ihan hyvä työntekijä, lisäksi oon käsittänyt että monet tilalliset ovat tykänneet musta/mun tyylistä tehdä töitä...
Viime viikollakin, kun menin yhdelle tilalle töihin niin ensimmäiset sanat mitkä mulle sanottiin töissä "Oi, että kun minä olen iloinen, että se olet sinä" ja kun olin vikaa päivää niin sanottiin "Hitsi, kun olet vikaa päivää... Olisit saanut olla pidempäänkin" :).
Pitäisi varmaan jaksaa kysyä sitä lomitustoimistolta. Tiedän kuitenkin, että yhdellä joka valmistui samaan aikaan kuin minä on määräaikainen sopimus. Ehkä mä en vaan ole osannut vaatia ja hän on?
Mulla on tauti nimeltään kiltteys. Kuulostaa hölmöltä...
On hyvä, että mä teen työni kunnolla ja loppuun asti. On hyvä, että en tappele ihmisten kanssa jne. Mutta mä olen oikeasti aivan liian kiltti.
"Mä en oo paha kellekkään, onks se tervettä?"
Mun omaa hyvinvointiani syö se, että en sano omaa mielipidettäni välttämättä, siedän paljon, nielen mielipiteeni, käytän aivan liikaa aikaa töihin jne.
Välillä tekis mieli huutaa vaan kaikille.
Mutta takaisin syyskuuhun, mä yllättäen kävin shoppailemassa :D. Ostin Kärkkäiseltä vaikka mitä... ja muualtakin. Oon oikeesti shoppailuholisti :D. Aina ostan jotain! Siksi pitäis käydä vain ja ainoastaan joissakin s-marketeissa ja k-marketeissa. Ei pitäisi käydä edes Prismassa tai Citymarketissa, kun sielläkin on muutakin kuin ruokaa...
Kävin syyskuussa baarissakin... hih! Oli hauska ilta :).
Mulla olis niin paljon kerrottavaa, mutta niin vähän aikaa kertomaan...
Sanni - koti-ikävä
"En oo viimeaikoina
sun viestei avannu
kohta susta alkaa tuntuu
ku ei oltais tavattu
ei en tee sitä tahallaan
mul ois niin paljon asiaa
mut liian vähän aikaa kertomaan...
en oo muuttunu kusipääks
vaikka ei nähty tänäänkään
mua iltaisin vaan väsyttää"
Mutta just nyt mä en jaksa kirjoittaa enempää vaikka asiaa olis vaikka kuin paljon.
Joulu, uusivuosi, tän vuoden alku jne.
Kunpa jaksaisin edes pitää itselleni päiväkirjaa, mutta enpä oikein jaksa...
Ei se mitään... Se vaan on hieman kiireistä tää mun elämä :D.
Mutta joo, ihan suht tyytyväinen mä oon kuitenkin elämääni :). Asiat on ihan hyvin ja onneksi ei oo ainakaan vielä iskenyt kevätmasennusta. Ehkä se ei tuu tänä vuonna?
Viime vuonna se ei meinaan tullut :).
Kaikkee hyvää ja kivaa kevättä <3
Palaan taas joskus...
