Hei moi terve.
Mulla on olo, että mistään ei tuu yhtään mitään... Oon vaan aivan pihalla kaikesta, väsynyt, särkyinen ja kaikkea. *huoh*. Angst, angst ja valivali. Eikä mun angstaus tähän jää, mut mun elämässä on taas tapahtunut paljon asioita. Myös hyviä, mut anyway vois alkaa kirjottelee...
Mun akaattikotilot <3 kasvaa kovaa vauhtia :). On ne vaan niin ihania vaikka eivät paljon touhuile. Akaattikotilota olis nii-in ihana kannella olkapäällällä samalla ku touhuaa kaikkea. Kyllähän ne olkapäällä yms. kulkeekin hyvin mutta, mutta... Ei niille tee hyvää matkustella olkapäällä. Niillä menee energiaa siihen, että pitävät itsensä kosteana ja ihosta voi tarttua kaiken maailman kemiallisia aineita, sekä suoloja joka ei tee hyvää heidän iholleen.
Mut jep, helppohoitoisia kavereitahan nuo. Yleensä mun aksut viettää aikaansa saviruukussa ja toinen aika usein boksin katossa.
Torakat voi hyvin, se yksi edelleen molttaa. Kisut ja koiruus myös ihan hyvissä voimissa.
Eläimet, ne on rakkaita. Niiden takia täällä jaksaa... On tottakai muitakin syitä jatkaa ja jaksaa, mutta he/ne ovat pääosassa.
9. Tammikuuta mie menin taas iskälle. Eipä siellä sen kummempia. Lauantaina näin piiitkästä piiitkästä aikaa ystävääni <3 Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Käytiin kahvilla ja alettiin miettiä mitä tehtäisiin, päädyttiin sitten shoppailemaan ympäri Lahden trioa. Melkee kaikki kaupat varmaa kierrettii. Ostin itselleni bodyshopin mansikka "hajuveden", korviksia ja ponnareita. Miu hiukset alkaa olee jo niin pitkät että pystyn välillä pitää niitä kiinni :). Siskolle ostin hiuspidennyksen hiuksii niin saapi raidan hiuksiinsa.
Triossa tuli myös muita ystäviä vastaan, mie kävin säikyttää niitä :D. Oon ilkiö.
Hetken aikaa vaan vaellettii Lahden keskustassa ystävän kanssa ja päädyttiin uudestaan kahville. Kaikenmaailman asioista tuli höpöteltyä :). Kun vaan ehtis useammin nähdä.
Olikohan se sinä viikonloppuna, kun käytiin isän kanssa Karismassa pyörähtämässä. Jokatapauksessa tuli tilattua uudet silmälasit Nisseniltä. Rahaahan niihinkin menee, mut mun edelliset silmälasit on jotain 3 vuotta vanhat niin alkaa olemaan jo aika kuluneet. Vaikka näkö ei oo huonontunut juur yhtään.
Niin raha, tuntuu että ei oo raha-asiat millään lailla hallinnassa. Kyl mä pärjään ei siinä mitiä, mut argh. Stressaa ja ahdistaa, kun pitää miettimällä miettiä. Mun pitää miettiä, että paljon mulla on rahaa tilillä kun pitää jättää vuokranmaksua varten tietty summa rahaa. Mun pitää miettiä mitä mä tarvitsen oikeasti... Okei, ostelen paljon turhaa, mutta en mitään älyttömiä kuitenkaan. Lisäks mä en polta ja alkoholia juon erittäin vähän. En edes muista milloin oon viimeks ostanut alkoholia muualta ku laivalta ja siitäkin on about 1v aikaa. Baarissakaan en käy lähes koskaan. Mut nii-in. Joutuu miettimään, että onko rahaa ladata bussikortti. Jos ei olekkaan nii-in milläs hemmetillä mie kouluun sitte meen? Onneksi sossun lappu on helppo täyttää, mutta mua väsytää ja ärsyttää kun se pitää joka ikinen kuukausi muistaa ja jaksaa täyttää. Viedä se sinne sossuun, tulostaa paperit siihen... *huoh*.
Kun saisin 1000-1500e kuussa käteen olisin ihan täysin tyytyväinen. Ei tuokaan mikään iso summa ole, mutta sillä eläisi.
Olisi ihanaa päästä lomalle, kunnon lomalle... Sais nukkua pitkään, juoda aamuteen rauhassa, käydä pitkällä lenkillä koiran kanssa... Lueskella uutisia, piirtää, lukea. Äf, milloin oikeesti ehdin vaan ELÄMÄÄN! Turhauttaa ja vituttaa tää arki.
Anyway 13.päivä mulla oli autokoulun teoriakoe... ja se meni läpi!!! Ihanaaa!! :) Olin (ja olen) niin helpottunut, huh. Stressasin sitä niin paljon, luin ja harjoittelin siihen niiin paljon, että oli syytäkin mennä läpi.
Sinä tiistaina mulla alkoi järkyttävä päänsärky. Ajattelin sen johtuvan vain siitä, että jännitys laukesi mut eiii-ii.. Se päänsärky vaan jatkui ja jatkui.
Keskiviikkona olin koulussa. Illalla tuli kuitenkin huono-olo ja vatsaa alkoi särkeä. Oksensin sitten, eikä musta ollu kouluun menijäksi sillä viikolla enää.
Lauantaina mulle tuli kylään ystävä koiransa kanssa :). Häntäkään en ollut pitkiin aikoihin nähnyt ja höpöteltiin vaikka mitä. Käytiin pienellä lenkilläkin koirien kanssa ja koirapuistossa, mut Mimi ei taaskaa oikein innostunut puistosta.
Särki miuu vatsaan lauantaina, sekä sunnuntaina... Tulipa vietettyä tunteja vessan lattialla ja pönttöä halailemallakin. Päätäkin särki.
Maanantai aamuna mää menin terkka keskukseen. Otettiin pika CRP joka oli alle 5, eli normaali. Virtsakoe oli muuten normaali, mutta mulla oli kuulema punasoluja virtsassa... Eipä kuitenkaan vaivautunut asiaa sen enempää miettimään/tutkimaan. Kokeili vatsan yms. Ei löytänyt mitään ja käski syödä kuitua!! Mitä helvettiä oikeasti?? Mulla oli myös lämpöä/kuumetta... maanantaina se oli lääkärissä 37.5. Ei mitään huimaa, mutta kuitenkin. Kuituhan se varmaan auttaa siihe, että oon melkein viikon vaa kärsiny vatsakivuista, oksettavasta ja huonosta olosta. Niskatkin kokeili ja jännityspäänsäryksi epäili... Siihen voin kyllä samaistua. Mutta miun särkyyn ei auttanut mitkään buranat tmv. Olisin jotain helpotusta halunnut, mutta eipä hää uskaltanut määrätä mulle vahvempia kipulääkkeitä mun muun lääkityksen takia.
Argh.. Mua niin VITUTTI, kun lähdin lääkäriltä pois....
Menin terapiaan jossa keskusteltiin tosta mun ärsytyksestä ja huonosta fyysisestä olosta. Sekä mun itsetunnosta. Mun itsetunto on sinällään hyvä, ehkä jopa parempi kuin hyvä. Kehtaan, osaan ja uskallan tehdä asioita. Asioita joita muut ei jostain syystä kehtaa taikka uskalla. Uskallan olla oma omituinen itseni. Mutta silti mun itsetunto on tavallaan huono... Välillä mulla on vaan olo että en vaan kelpaa, oo millään lailla sopiva. Vaikka tiedän, että se ei ole totta. Todennäköisesti se arvottomuuden tunne kumpuaa lapsuudesta... Kun negatiivisia tunteita ei saanut esittää tai ne vaan mitätöitiin. Mä oon oppinut hiljentämään itseni. Multa vaadittiin paljon, yritin vaan täyttää odotukset ja silti mikään ei riittänyt. Eikä tietenkään perus koulukiusaaminen mitenkään auta parantamaan lapsen itsetuntoa.
Onneksi järjellä ajateltuna oon hyvä, kelpaava ja onneksi harvemmin tulee sellaista ihme huonoa itsetuntoa... :).
Mutta silti, mun pitäisi oppia arvostamaan itseäni enemmän. Kumartamaan itselleni enemmän. Mä miellytän edelleen liikaa ihmisiä, huomaamattanikin. Ja itseni kustannuksella. Mun pitäis oppia sanomaan EI!! Vaikka toinen siitä loukkaantuisikin... rajata omaa aikaa ja tilaa. Mulla on paljon kavereita ja ystäviä, mutta mä tarvitsen sitä omaa aikaa, yksinäisyyttä. Mun on pakko vaan joskus olla omissa oloissani ja sanoa ei näkemiselle vaikka toinen siitä loukkaantuisikin. Mitä iloa musta on kenellekään, jos oon vaan väsynyt, kyllästynyt ja kiukkuinen?
Hmm. Sellaista pohdintaa tällä kertaa.
Tiistaina mä sit otin koiran messiin ja lähin bussilla Lahteen. Mulla oli ihan järkyttävän huono-olo fyysisesti enkä aikonut tyytyä siihen Vääksyn lääkärin diagnoosiin. Vein koiran isälle ja lähdin itse päksiin akuutti24 päivystykseen. Tosi nopeasti pääsin labroihin yms. Mutta sitten jouduin kolmen-neljä tuntia vaan odottelemaan lääkärille pääsyä.
Hyvä, että en tyytynyt siihen ekaan diagnoosiin. Multa löytyi virtsatieinfektio joka ei oireillut muuten kuin kipuna. Siihen sain antibiootit. Ylävatsakivulle ei löytynyt syytä... Mutta mun kalium arvo oli alhaalla. Miut laitettii sitten tiputukseen, tiputtivat kaliumia ja litalginea, sekä elektrolyytti liuosta...
Keskellä yötä menin taksilla isälle ja keskiviikko päivänä kotiin.
Antibioottikuuri on nyt syöty ja oon koittanut juoda paljon. Mutta silti minuu särkee alavatsaa :/. Myös ylävatsaa särkee ihan tajuttomasti, eikä siihen litalgin auta yhtään... Onneksi sain pahoinvointilääke reseptin, se auttaa etovaan/oksettavaan oloon ja sen avulla saan syötyä jotain.
Ensi viikolla pitäis olla sit kontrolli labroissa... Katson mitkä on tulokset, mutta vaadin kyllä selvitystä jos ne on samanlaiset tai lähellä samaa kuin viimeksi. Tutkin niitä tuloksia meinaan. Joku munuaisarvo oli mulla 81 ja jos se on 80 taikka alle niin se viittaa jo lievään munuiasten vajaatoimintaan. Ja muutama punasoluarvokin oli täysin perseestä yms.
Inhottaa vaan, ku koko ajan särkee tai on huono olo ni ei oikee mitään jaksa tehdä...
Lisäks mua ahdistaa koulu. Oon ihan täysin pihalla kaikesta. Sellainen olo mulla on. Mulla on paljon poissaoloja... Terapian, autokoulun ja nyt tän sairastelun takia. Aaaargh. Kyllä mä tiedän, että asioilla on tapana selvitä ja ne selviääkin aivan varmana mutta silti ahdistaa aivain liiiikaaaaa.
Ajokoulukin ahdistaa. Se opettaja on mukava ja hyvä, mutta kun ajellaan tuolla Lahden keskustassa ni mie meen ihan lukkoon ja alan jännittää. Sit alkaa tulee ihan typeriä mokia. Äh... saankohan mä koskaan sitä ajokorttia? Perkeleenperkeleenperkele ku voi pientä ihmistä vituttaa ja ahdistaa.
No joo, ai niin... mun elossa olevat torakat voi hyvin mutta yksi mun torakoista kuoli :(. Vanhuuteen. Se oli boksissa selällään ku menin laittaa ruokaa. Jalat reagoi, mut pää taikka sarvet ei enää liikkuneet mihinkään suuntaan vaikka törkkäsin tuoreruokaa tyyliin suoraan naaman eteen. Noh pakkaseenhan hää pääsi. Kaikkia torakoita en aio säilöä viinaan, mutta osan kyllä.
Tein jotain sellaista mitä ei ehkä kukaan muu oo aikaisemmin tehnyt :D. Arkun torakalle, kyllä. Kun maa sulaa niin käyn hautaamassa mun torakan ja laitan haudalle kynttilän. Mun terapeutti ei pidä mua hulluna vaikka pidän hautajaiset mun torakalle... Mie kyllä piän itteeni vähän hulluna. Se kertoo vaan kuulema mun arvostuksesta eläimiä ja ylipäätään eläviä asioita kohtaan.
On mulla ehkä ollut muutamia hyviäkin päiviä, jos ei päiviä niin ainakin hetkiä! :) Maailmas on kuitenki paljon nättiä.. Luonto, eläimet. Ja edelleen musiikki. Ne tärkeät ihmiset <3 Ja se oma pieni todellisuus johon silloin tällöin onnistun pakenemaan tätä kaikkea.
23.päivä meillä oli koululla kissanpäivät eli avoimien ovien päivät. Mulla oli saikkua ja olin oikeastikkin fyysisesti huono vointinen. Mutta olen tutor ja tykkään tutoroida. Lisäks kissanpäivät on tosi mukava tapahtuma. Joten suuntasin perjantaina kouluun... Parin kanssa opastetiin kierros jollekkin ammattistartti porukalle. Sinällään kivaa, mutta kun ketään ei kiinnostanut! Olisin voinut selittää paljon enemmänkin asioita meidän koulusta, meidän elukoista ja omasta alastani mut ei väkisin. Noh oli silti ihan jees päivä :).
Perjantai iltana oli sit vähä jännää... meinaan sisko, äiti ja isä tuli mun luokse. Kyllä, mun äiti oli mun luona. Iha oikein luitte. Pääosin meni hyvin, ei mitään sen kummallisempaa.. Kyllä minuu muutama juttu hermostutti. Ensinnäkin ku käytiin nukkumaan niin kauhee sähläys äidillä sen nukkumapaikan kanssa. Mut ei siinä mitään kummallisempaa... Iltateet juotiin ja telkkarista tuli joku leffa ni noi katsoi sitä. Mä en sitä seurannut ku puolisilmällä.
Ai nii, isä toi mulle aaaaika monta purkkia hajuvettä :D. Ja jotain Tannisen tulista chiliketsuppia ja vahvaa chilikastiketta. Kuulostaa hyvältä, mut mun vatsa tuskin kestää sitä.
Sain äidiltä ja siskolta myös jo synttärilahjan etukäteen osittain, sain sen body shopin masikka suihkugeelin 750ml pullon. Se on vaan niin ihanan tuoksuinen <3 Ja sit äiti maksaa mun silmälaseista osan ja pääsen hierontaan.
Lauantaina heräiltiin ja lähdettiin koko porukka kissanpäiville. Eka syötiin aamupuurot ja vähän pyörittiin juhlasalissa. Käytiin koulun pieneläinhoitolassa. Harmi vaan, kun monet eksoottisista eläimistä oli horrostamassa... Sisko pääs ratsastamaan josta se oli ihan innoissaan ja näki ratsastusnäytöksen. Sisko kun niistä hepoista tykkää. Miekin yritin olla yhen hepan kaveri ja se perkele puras mua sormesta :D. Navetassakin toki käytiin :).
Isä toi mut, äidin ja siskon mun luokse kotiin. Isä lähti omaan kotiinsa.
Kuten sanoin niin yleisesti ottaen meni äidin kanssa hyvin, mutta kyllä mua ärsyttikin. Siis sille ei mene jakeluun se, että haluan valmistua koulusta! Sen mielestä mun pitäis vaa olla koulussa niin pitkään kuin vaan pystyy... Jumalauta, MÄ haluan tehdä töitä. Päästä eroon tästä laitoksesta. Sit se selitti, että hyvä jos joku haluaa tehdä töitä ku hän tai isä ei halua. Öö, noh siis haluan kyllä tehdä töitäkin vaikka välillä tuntuu ettei elämässä oo yhtään vapaata.. Mut vaikka en haluaisikaan tehdä töitä niin mun on pakko jos en haluu koko ikääni roikkua sossun luukulla. Jos pääsen töihin, toivottavasti niin tottakai haluan tehdä työtä josta oikeesti tykkään.
Lisäksi mun kannattaisi äidin mielestä siirtää mun navetta työssäoppiminen kesälle tai keväälle.. Koska talvella on niin hankalaa ja inhottavaa tehdä töitä navetassa. Hmph. Mistä se tietää miten paljon mä tykkään työskennellä navetassa? Ja jos alan tekee lomittajan töitä tulevaisuudessa niin siellä töissä on käytävä oli sitte talvi, kesä tai ´vaikka taivaalta satais paskaa... Ne lehmut on hoidettava.
HUoh. Niin joo ja sit mun pitäis alkaa joksikin hyvinvointineuvojaksi taikka hyvinvoinninvertaistuki ohjaajaksi... hohhoi. Toki tiedän asioita mitkä lisää hyvinvointia, mutta esim. mun syömisillä ja nukkumisilla en kauheesti menis puhumaan hyvinvoinnista. Lisäksi jos alkaisin joksikin tollaiseksi ni alkaisin käyttää aikaani toiseen ihmiseen ja unohtaisin jälleen kerran itseni, kärsisin itse siitä.
Hmm... aa ja sit se ihmetteli miten mulla ei oo aikaa katsoa televisiota? Ja olisin saanu kuntosalikortin, mut eihän mulla siihen ole aikaa. Öööm... Millä mä ehdin, ku kuitenkin eläintenhoitoon lenkityksineen menee se about 3-4h/päivä ja koulussa kuitenkin käyn vaikka nyt ollutkin hajanaista. Lisäksi on mullakin kotitöitä ja hmm kaikkee muuta.
Sisko ja äiti meni lauantai iltana Tallukkaan yöksi. Ai nii ja mun pitäis hakee sieltä kesätöitä, koska se on lähellä. Hohhhoijaa... Ihan ku se olis kiinni siitä että miten lähellä se työpaikka on. Olisihan se toki ihanaa, että työpaikka olisi lähellä mutta jos se ei oo sun ala ni mitä iloa siitä sitten on??? Mrrrmggghhh.
No joo.. Sunnuntaina käytiin yhdessä aamiaisella Tallukassa ja aamiainen oli kyllä hyvä :). Tuli vaan huono-olo syömisestä :(... Äiti teki mulle hieronnan, ehkä se vähän auttoi.
Sunnuntaina kun sisko ja äiti lähti niin kävin lenkillä ja nukuin päikkärit.
Maanantaina olin koulussa ja mulla vaan on niin epätoivoinen olo tän koko koulun suhteen, ihan lannistunut olo. Tuntuu, että tästä mitään tuu... Kauheesti asioita joita en vaan ymmärrä, enkä jaksa keskittyä.
Tiistaina oli ajotunti ja terapia...
Terapeutin mielestä oon sitkeä. Sitkeä, että kivuista ja jatkuvasta väsymyksestä huolimatta hoidan eläimet, lenkkeilen ja saan hoidettua muutkin rutiinit ja pakolliset hommat. No joo, kai mä oon sitkee.... mut tekis mieli vaan, vittu en minä tiedä.... Huoh. Angstangstangst ja valivalivali...
Plus kevät, jokainen kevät on mulle vaikea henkisesti. Kevätmasennus.
Blaah, mut kyl mä pärjään. Aina. "Jos vaan vahvat pysyy hengis ni mä päätin et mä selviin."
Muutamia kuvia olis, mut en kyllä jaksa niitä tähän kaivella nyt.
Viime yö meni iha vituiks, en saanu juuri yhtään nukuttua... Sit piirsin keskellä yötä. Jonku sotkun, jonkun pupun omaisen ja puun. Siitä puusta tuli iha hieno, kait. Mulla on vaan ongelma, että en jaksa kauheasti laittaa aikaa piirrustukseen vaikka tykkäänki piirrustaa ni ne sit tuntuu jäävän jotenkin kesken aina.
Olin älyttömän väsy koulussa tunneilla. Tuntu, että nukahtaa pystyyn. Tauolla kävin pesee naaman kylmällä vedellä ja join kahvin, sit pidin tauon ajan vaan silmiäni kiinni. Päästiin koulusta jo kello 11. aikoihin. Kävin syömässä, jonka jälkeen aloin kirjoittaa tätä tekstiä.
Sit kävin jossain jatkokoulutus infossa... Ei kauheesti innosttanu, ku en ajatellut tän koulun jälkeen heti lähteä mitään opiskelemaan, ku koulu hommat muutenki iha levällään. Pitäis mennä juttelee jonku ryhmänohjaajan kanssa. Mut sekin vaihtui meillä ja no joo, en jaksais selittää taas kaikkea. Enkä tiiä mitä mun pitäis selittää.
Klo 14.40 lähti vihdoin ja viimein bussi pois koululta... Vaihdoin bussia ja pääsin kotiin.
Väsypäsy, joten ehkä tänään aikaisin nukkumaan.
Huomenna ja perjantaina on ajotunnit, ahdistaa. On autolla ajaminen ihan kivaa, mut ku kerta meen lukkoon ni meen lukkoon...
Äfff... Aika angstista ja pelkkää valitusta koko teksti, tältä musta nyt vaa tuntuu tällä kertaa. Mut mä pärjään aina ja jaksan, jatkan vaikka väkisin! :).
Toivottavasti muilla on menny tän vuoden eka kuukausi paremmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti