Mitä on kiitollisuus?
Miksi me unohdetaan se mitä meillä on? Osaako kukaan sanoa enää kiitos? Kiitos niistä itsestään selvistä asioista.
En osaa olla kiittollinen aina, ei kukaan osaa olla aina kiitollinen. Asioista tulee arkea, itsestäänselvyyksiä.
Viime aikoina, viimeisen kolmen vuoden aikana olen tuntenut kiitollisuutta niin monesta asiasta. Asioita joita yleensä osaa arvostaa vasta sen jälkeen, kun ne menettää.
Katsokaa ympärillenne, miettikää...
Suomalaiset valittaa aina. Meidän geeneissä asuu jokin pimeä. Mut entä jos joku päivä olisikin vaan kiitollinen siitä mitä on saanut? Oli sen asian saanut helposti tai vaikean tien kautta.
Mä mietin ja mietin, menneisyyttä. Siellä se on, jossain kaukana ja tässä ihan lähellä.
En mä tiennyt mitä tarkoittaa kiitollisuus, enkä sitä mitä tarkoittaa elämänhalu.
16v ja niin kyyninen, väsynyt, kyllästynyt, masentunut ja katkera.
Ihmetyttää miten ihmisen ajatusmaailma voi muuttua ihan päinvastaiseksi. Mutta niin vaan kävi.
Ihmisen elämä on kriisistä kriisiin menemistä, jonkun teorian mukaan. Ehkä se on sitäkin, mutta kuukausia ilman isoja kriisejä.
Tuntuu niin hyvältä. Hyvältä ja tasaiselta.
Mulla on päämäärä, tieto mitä tahdon...
Vaihtoehtoja on satoja ja mun päämäärät muuttuu, elämä on valintoja.
Tiedän sen, että haluan valmistua. Tiedän, että eläimet on mun elämä. Mulla on syy elää, monta syytä elää. Monta syytä jatkaa.
Välillä sisällä on epävarmuus ja pelko. Mitä mie silloin mietin?
Sitä, että olenkohan mä tarpeeksi hyvä? Kelpaanko? Saanko töitä? Jaksanko? Mitä jos en jaksa? Miten pärjään taloudellisesti?
Muitakin asioita. Pelko ja epävarmuus on normaalia, ei kuitenkaan se vallitseva olotila.
Oon oppinut avaamaan suuni ja puhumaan. Tietyissä tilanteissa se on paras ratkaisu: puhua. Toisaalta olen oppinut myös pitämään suuni kiinni. Aina ei tarvitse sanoa mielipidettään. Jos sanoisin niin mun elämä olisi jatkuvaa vänkäämistä, väittelyä... turhaa energian tuhlausta. Elän ja annan muiden elää.
On olemassa asioita joihin pitäisi puuttua, mutta se voi olla hankalaa jos kyseessä on tuttu ihminen. Ei halua suututtaa.
Tunteet. Ei mun tunteet oo hävinneet, suhtaudun niihin vain eritavalla. Ne on vaan oloja, ne menee ohi.
Viime aikoina olen tuntenut juurikin sitä kiitollisuutta, onnellisuutta ja rakkautta. Kun meen sänkyyn illalla, yksi kissa on päänvieressä kehräämässä ja toinen jalkojen päällä. En voi tuntea muuta kuin ääretöntä rakkautta, kissan rauhoittava kehräys ja lämpö.
Entä ne lenkit koiran kanssa metsässä, pimeissä syysilloissa? <3
Tai kun on ystävien kanssa. Tai se kirkas kuu? Huurteiset lehdet?
Eilen olin vihainen, vittuntunut, mua melkein itketti. Meinasin hakea pullon viiniä. Syytin itseäni, oma vika kun olen liian kiltti. Ihan oma vittu vika.
Mutta muutama tunti, en edes enää muistanut sitä vitutusta.
Väsymys. Olen edelleen väsynyt, lähes joka päivä... mutta en elä sumussa kuten viime vuonna, toissavuonna...oikeastaan lähes koko elämä on mennyt sumussa. Joistakin vuosista muistan enemmän, joistakin vähemmän, joistakin en mitään, osasta ajasta muistan kaiken. En ole uskonut vitamiineihin, öljyihin yms. ravintolisiin. Mutta olen vaihtanut mielipiteeni, oon varma että ne on antanut mulle tän virran mikä mulla on nyt. Väsynyt, mutta silti olen pirteämpi kuin ennen. Saanut aikaiseksi paljon tänä syksynä, kironnut kun en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi näin paljon.
Jos olisin saanut ennenkin näin paljon aikaiseksi... olisin jo niiiiin paljon pidemmällä.
Mutta se on elämää, se on mennyttä, turha sitä on harmitella.
Mitä lisäravinteita mie sit syön?
- 100 mikrogrammaa D-vitamiinia
-Monivitamiini tabletti
-Magnesium tabletti
-Floradix "rautamehu" (joka tosin loppui tällä viikolla, ostan lisää ensi viikolla kun saan rahaa)
-Hamppuöljy
sekä oluthiivahiutaleet, jotka nyt ovat lopussa...
Mutta joo, tarviin mun vitamiinit. Plus voxran, sekin varmana vaikuttaa. En halua kokeilla edes elämää ilman sitä.
Unettomuus, en mie nuku ilman lääkkeitä mutta mitä sitten?
Miksikö mie mietin tätä kaikkea? Koulussa puhuttiin tänään työhyvinvoinnista. Stressistä, loppuunpalamisesta, sairastumisesta, muuttuvista elämäntilanteista...Kun kaikkea voi tulla eteen. Olin hiljaa, koska en mie ny viittiny höpöttää koko ajan.
Mielessäni mua huvitti, vittu 23-vuotias ja melkein jokaisesta asiasta mitkä mainittiin on joko henkilökohtainen kokemus tai liittyy johonkin läheiseen...
Stressi ja loppuunpalaminen. Jepjep, oon palanut loppuut. Useammankin kerran. Terapeutti on joskus aikoinaan käskenyt hidastaa, koska sen mukaan mun vauhdilla olisin voinu herätä sairaalasta stressistä johtuvan sydänkohtauksen vuoksi.
Niin ja työttömyys, en oo ite ollu työtön, mutta lähipiirissä on kyllä. Sairastuminen, kyllä lähipiirissä. Mitäköhän kaikkea muuta?
Myös muiden kokemuksista voi oppia, kaikkea ei tarvitse edes kokea itse.
Joskus on ihmisiä jotka on sellaisia, että ne on oikeasti syntyneet joku kultalusikka perseessä. Onko se katkeraa toivoa niille pahaa? En minä tiedä.
Ehkä mä vaan haluaisin avata niiden silmät, että ne voisi ymmärtää joitakin asioita.
Ihminen joka pitää kaikkia työttömiä laiskoina, samoin masentuneita ihmisiä. Mitäpä sanot jos itse masennut vakavasti?
Oot sit laiska itse? Miksi mua edes liikuttaa pinnalliset ja tyhmät ihmiset?
Pakko myöntää, oon lukenut yhden täysin turhan julkkiksen blogia ja on mussakin herännyt hyvin suuri inho ja vihan tunne sitä ihmistä kohtaan.
Pitäis keskittyä vaan omaan elämäänsä ja itseensä. En ole kävellyt päivääkään kenenkään muun kengissä kuin omissani, mikä mä olen arvostelemaan?
Eikä kukaan oo kävellyt samaa tietä ku minä, joten miksi välitän muiden mielipiteistä?
Mutta jokainen peilaa itseään muihin, itsetunto rakentuu aika pitkälle muiden sanomisiin, valitettavasti.
Sterssi. Ihan järkyttävä stressi mulla nyt. Stressi ja kiire. Ei mulla olisi aikaa kirjoittaa tätä, mutta nyt mä haluan kirjoittaa joten kirjoitan. Koulua melkein joka päivä klo 8.30-15.30. 2 todella pitkää ja laajaa tehtävää... toinen kesken ja toinen aloittamatta. Englannin tehtäväpaketti, en oo edes katsonut sitä. Tiedän, että yksi tehtävä siellä on joku essee, 80 sanaa. Ei siitä mitään tuu tulemaan. Millä oon päässyt yläasteen enkun läpi? Niin millä?
Onneksi pääsin, ei siinä mitään mutta jos mie olisin opettaja niin tällä englanninkielen taidolla en päästäisi itseäni läpi peruskoulun englannista.
Koirien ja kissojen ravitsemustehtävä, jonka tein eilen puoliksi valmiiksi. Tykkään siitä tehtävästä, koska mua kiinnostaa niin paljon eläinten ja ihmisten ravitsemus. En mä tiedä miksi se on niin kiinnostavaa.
Yritän hillitä itseni, haluaisin kertoa niin paljon enemmän kuin siinä tehtävässä kysytään.
Niiii-in, stresss,stress,stressssiiii-iii-iiih... Ja aika meinaa loppuu kesken. Unet jääny lyhyeksi.
Mulla on paljon asioita mitä haluan tehdä. Haluan opiskella asioita mitkä mua kiinnostaa. Tottakai koulussa on asioita mitkä mua kiinnostaa, mutta kun haluaisin käyttää tunteja siihen että vaan luen ja kirjoitan eläimistä, eläinten hoidosta, eläinten ruokinnasta, eläinten käyttäytymisestä. Niin ja historiasta, yhteiskunnasta, anatomiasta, fysiologiasta, filosofiasta, psykologiasta, tähtitieteestä jne.
Haluan kuunnella musiikkia, vain kuunnella musiikkia.
Haluan nukkua, nukkua tunteja putkeen, nukkua, nukkua, nukkua, nukkua.
Tahdon hypätä junaan, mennä vaan, matkustaa.
Haluan ajaa kauas.
Tahdon lenkkeillä, vaeltaa metsissä koiran kanssa, katsella luontoa.
Haluan pelata tietokoneella the simssiä.
Haluun nähdä mun ystäviä, tahdon viettää aikaa heidän kanssaan.
Tahdon tuijottaa typeränä tv:tä. Tahdon tuijottaa mun torakoita ja akaattikotiloita.
Haluun pelata mun ystävien kanssa pelejä.
Haluun piirtää, haluan värittää värityskuvia. Tahdon kirjoittaa. Tahdon lukea. Haluun neuloa.
Tahdon elää. Tahdon juoda pullon viiniä. Tahdon maata kylvyssä. Haluan hengittää.
Haluan leipoa.
Milloin mulla on aikaa tohon? Ehkä sitten eläkkeellä... Yritän tehdä samaan aikaan kaikkee, kun yhteen keskittyminen on vaa liian vaikeeta.
Koitan vähän hengittää ja antaa itselleni omaa aikaa, vapaa-aikaa edes muutamana päivänä viikossa. Tarvitsen sen, jotta jaksan.
Eilen kun tein sitä tehtävää... Keitin kahvit ja söin samalla suklaata, kun tein tehtävää. Oli oikeastaan ihan mukava tehdä tehtävää. Sen jälkeen kuuntelin musiikkia ja väritin värityskirjaa :). Se oli vaan niin rentouttavaa...
Tapahtui myös jotain mitä ei oo varmaan vuosiin tapahtunut, mun päähän tuli "runo": En osaa sanoa onko se runo vai vaan joku teksti, mut tälläi.
"3D-lasit päässä tuijotan tv:tä.
Tiedän, sulla on hätä.
Niin niin, tää maailma on mätä.
Mahdollisuuksien määrä lähellä kymmentä".
Tänäänkin koulun jälkeen rentouduin. Ajoin Pulkkilanharjulle koiruuden kanssa, käytiin noin 2km lenkki. Ei ehkä kovin pitkä, mutta silti se kävely ja ajaminen oli jollakin tavalla hyvin rentouttavaa.
Kirjoitan tätä, kyllä tääkin rentouttaa. Ainakin saan purettua mun ajatuksia, en tajuu miksi mun pää on taas täynnä kaikkea outoa ja turhaa.
Ehkä voisin kertoa näiden muutaman päivän ohjelman, ehkä se käytännön elämä ja arki on vaan helpompaa käsittää. Vähän rennompaa, jotain konkreettista. Ajatukset on vaan sellainen sekava soppa.
Maanantaina alkoi koulussa pieneläinten sairaus ja ensiapu kurssi. Mielenkiintoista asiaa, mutta maanantaina en oppinut oikeastaan mitään uutta. Saatiin tehtäväksi tehdä lyhyt esitelmä loisista. Mun loiseksi tuli ekinokokit, samana iltana tein sen valmiiksi. Oon ehkä ala-asteella viimeks tehnyt tehtävät samantien kun oon ne saanut. Mutta siitä ekinokokkiloisesta, se on oikeasti mun mielestä hienon näköinen. Jollakin tavalla taiteellinen. Ekinokokin kuva
Yritin myös lukea kokeeseen, mutta enpä paljoa jaksanut lukea.
Tiistaina tapasin yhden open ja tein tehtävää koululla eteenpäin. Iltapäivällä sit navettaan. Pääsin ajelee varmolla :). Se on siis säilörehun jakamista varten sellainen laite.
Koulusta kun pääsi niin suoraan kauppaan ja kotiin. Kävin lenkillä ja leivoin suklaakakun :P. Sellai tosi helppo ja oikee ällönmakee. Omnonmonom :P.
Ilta meni kokeeseen lukiessa.
Keskiviikko aamusta mulla oli jotain koulutunteja, jotka vaan luin siihen jyrsijä kokeeseen. Hyvä etten saanu jotain ahdistuskohtausta sen kokeen takia.
Kirjallinen koe meni tosi hyvin :). Kaikkeen osasin vastata kunnolla. Käsittely koe meni myös hyvin :). Piti tunnistaa kahden marsun sukupuoli ja näyttää missä marsulla on rasvarauhanen. Sen jälkeen piti tunnistaa kanin sukupuoli, näyttää missä kanilla on hajurauhaset, tarkistaa purenta ja sanoa arvio siitä purennasta. Lisäksi piti leikata yhdestä tassusta kynnet.
Sen jälkeen piti vielä tunnistaa kahden hiiren sukupuoli ja näyttää miten otetaan pakko-ote.
Keskiviikkona käytiin kummien kanssa katsomassa yhtä omakotitaloa mulle. Hmm. Se vuokranantaja sanoi puhelimessa, että hänellä olisi "omakotitalon puolikas". Siitä saa heti käsityksen, että se on paritalo. Mut käytännössä se olis ollu mun kämppis. Mulla olis ollu kyllä oma "huoneisto" mut kylppäri ja keittiö olis yhteisiä, samoin eteinen. Joutuisin kulkemaan keittiöön sen olohuoneen läpi jossa se vuokranantaja nukkuu... Ehei. Mie en pysty asumaan sellaisessa. Kun elän kuitenkun oman rytmini mukaan ja sit olisin ottanut kauheet paineet kaikesta.
Kummit<3 jäi kylään :). Sain tuliaisia Puolasta. Paljon teetä <3 purkkaa, sukkia, magneetin, värityskirjan ja 2 levyä suklaata omnomnomnom. Oli kiva ilta kummien kaa :).
Eilen torstaina meillä oli koulussa kanien ja jyrsijöiden sairauksista. Oli tosi mielenkiintoista kyllä. Ja selitinkin ylempänä mitä mie hommailin torstaina... ja tänään.
Tänään tulee vain elämää <3 vika jakso :/.
Sain töitä viikonlopuksi :) JEEE!!! Jotenki vähän ehkä stressaa, mut toisaalta näf. On se erilaista ku koulun käynti kuitenkin. 2 päivää menee ihan helposti. :)
Kiirettä on, stressiä on, tehtäviä on... mutta on myös paljon asioita joiden avulla jaksan :).
Paljon asioita mitkä on hyvin. Asioita mitä rakastan, mistä saan voimaa.
Ei tää elämä oo niin kauheeta ku ihmiset antaa ymmärtää. Ei pidä tehä asioista liian vaikeita.
Kyllä mullakin on joskus aikaa... (eläkkeellä tai haudassa :D).
Kauheasti tekstiä, kauheasti ajatuksia ja mietteitä. Ehkä joku on jaksanut lukea tänne asti tai ehkä ei, mutta ainakin sain purettua ajatuksiani sanoiksi.
Loppuu viel biisi... ja sen sanat.
Pyhimys - pidä paussi mun puolesta
"Mä oon niin ankara itelleni,
en kato taakse ikinä ja kelaa miten meni.
Se joku ns. kipinä hiljalleen pois meni,
ku psyykkausmantraa toistelin.
Mul on nyt ihan toiset syyt toimiini.
Mä oon kuullu et se ois masennuksenoireita,
ettei osaa levätä, mut onks nää muka oikeita oireita?
Kaikki on okei, ei miehen kuulu olla toimetta,
voimal toteutetaan toiveita.
Äläkä nyt väännä kreikasta norjaa,
mä oon oman onnen orja joo, mut vähän pitää korjaa.
Must on hieno saada aikaan kaikki, mitä ennätän,
mut siinä missä rajan piti mennä,
nään vaan kaukasuudes uuden rajan.
Lennä poika, antiikin paradoksi,
Akilleus ei jänistä saa kii, jää muuttuu avannoksi,
ja sinne sekaan sitä kai hukutti huolensa.
Mul on kiire jonnekin, pidä paussi mun puolesta.
refrain:
Älä itke, meil on veliheimo,
Pitää töitä tehdä, se on se elinkeino.
Pidä mieli auki, vapaa sana.
Ota poika paussi. Liian moni, moni, moni, moni, niin vakavana.
Älä itke.
Mul on ikkuna maailmaa, se on mustaa muovii.
Siel siskonsa itsemurhaa kirjailija ruotii.
Pehmee luoti, unilääkepurkki, aina vaa painavampi on ahertajan turkki.
Onks se litran mitta desin enää vajaa? Ei voi tietää, ei nää ylärajaa.
Kun kuuntelee sisintä, monta pientä ääntä piipittää,
jalat ei jaksa hiihtää, muttei ego siedä valittajaa.
Ei täs oo aikaa kelaa itsetuhosesti,
mut toisaalt aikaa on vuosii lopullisesti päästä eroo elämän janosta, nostan panosta.
Tunnistan kuvani sen kirjailijan sanoista, mut ei omaa heikkoutta voi vaan myöntää.
Mä elän harhaluulossa, et levylle voin murheet työntää.
Miten voin ottaa omaa aikaa, aika ei oo omaa,
mä en osaa, jos sä osaat ota pliis mun puolest lomaa.
refrain
Hetken välähdys on elämäni seisaus, mut suunta ei muutu,
ja siit tää virren veisaus.
Jostain vivusta ois vaihde vaihdettava, mä en kaihtais mitään keinoja,
mutku ei oo kaihdettavaa.
Hyvää ylihuomenta, huomaan bussin kyydissä, et taas on pakko tehä jotain,
etten itse syyllistä.
Syyllistän itseä, en oo tarpeeks sitkeä, ja matka-aika tuhlautuu - jotain ton tyylistä.
Läksyjä lennolla, verset junassa, kalenteri kädes, luuri korvalla päin punasta.
Onnistuisko, jos mun puolesta lataat akkusi, kun ihminen on ihminen, siis itellensä susi.
Ja ihminen on toiselle vaan suoritusten summa. Elämä vai sisältö? Kampi valitsi kumman.
Voi kuinka pieninä palasina on taas mun leipäni mannuilla, juokse sinä humma.
refrain
(Älä itke) (13x)
Älä itke. (Ei me tultu tänne itkemään.)
Meil on veliheimo. (Turha tääl on vahtia itseään.)
Pitää töitä tehdä. (Mä kannan murikoita)
Se on se elinkeino. (Pitkin saloja ja soita.)
Pidä mieli auki. (Nyt mä pidän mielen auki.)
Vapaa sana. (Ja mun sanat vapaita.)
Pidä poika paussi. (Mä pidän sen paussin.)
Liian moni, moni, moni, moni, moni, niin vakavana.
Älä itke. (Niin vakavana. Älä itke.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti