Kaikkee mäkin mietin

Heippis!

Aletaa kohta olemaan jo lokakuussa. Syyskuu on vierähtänyt jälleen vauhdilla. Kuten olen monesti varmaan sanonut syksy on mun lempivuodenaika. Tämä syksy on ollut kuitenkin erilainen. Raikas kyllä, mutta sellaiset mukavat kunnon syyssateet, tietynlainen hämäryys ja utuisuus on puuttunut... Syksyn tunnelma ollut ihan kateissa. Toisaalta voi olla, että en vain ole huomannut syksyn tunnelmaa, ei ole tullut ulkoiltua niin paljoa kuin normaalisti. Lähinnä työmatkat ja itse käynyt vain 1-2 kertaa päivässä lenkillä koirien kanssa, kun isä on käyttänyt koiria lenkillä sen 2-3 kertaa päivässä.

Olen ollut siellä työssäoppimassa ja huomenna on vika päivä. Aluksi työssäoppiminen oli jotenkin, nihkeetä? Ei kovin miellyttävää, mutta kyllä olen pikku hiljaa alkanut viihtymäänkin tuolla :). Jollain tavoin saanut sitä rohkeutta + varmuutta siihen mitä tekee ja millä tavoin. Itse asiassa en ole kysynyt viimeisen blogitekstin jälkeen varmaan kertaakaan töissä "Mitä mä sit teen?" tai ollut vailla tekemistä. Ollaan tän toisen harjoittelijan kanssa keksitty ihan itsellemme tekemistä. Eikä tekemistä edes tarvitse keksiä, sitähän on yllinkyllin. Ei tuolta paikasta ikinä tekeminen lopu. 
Työ on siis ihan mukavaa ja eläimet ihania (nehän ne on pääasia), mutta ei musta olisi eläinkauppaan pitkiksi ajoiksi töihin. En näe mahdottomuutena muutaman kuuakuden työskentelyä eläikaupassa silloin tällöin. Ensinnäkin mua kiinnostaa eläimet ja niiden hoito, sekä asiakaspalvelu. Myymälänhoitotyöt ei juurikaan kiinnosta. Kuormien vastaanottaminen, purkaminen, hinnoitteleminen, hyllyttäminen yms. Se on tärkeää hommaa, mutta mun mielestä se on tylsää.
Huomaan kuitenkin jo nyt, että myös eläinten häkkien/terrojen siivoamisesta on tullut "mekaanista". Ihan ok hommaa, mutta ei sitä vuosia jaksaisi tehdä. 
Lisäksi eläinkauppa... 
Noh ne eläimet siellä, tottakai niillä on sillä tavoin "hyvät oltavat". On ruokaa, piilopaikkoja, vettä... Mutta eläinkaupassa ei millään riitä aika jokaisen eläimen yksilöllisiin tarpeisiin, eikä useinkaan seurusteluun eläinten kanssa taikka käsittelyyn.
Eläinkaupassa kyllä yritetään huolehtia, että eläimet ovat terveitä... Mutta ei sitäkään voida yksilöllisesti valvoa. Jos joku on päättänyt hankkia lemmikin suosittelen hankkimaan sen kasvattajalta! 
Kasvattajat tuntevat lemmikkinsä, tietävät että ne ovat terveitä joten saat terveen eläimen. Lisäksi kasvattajat pitävät lemmikkejään varmana isommissa ja lajilleen sopivimmissa häkeissä/terroissa. Yleensä kasvattajalta tulleet eläimet ovat myös tottuneet paljon paremmin käsittelyyn.
Tai näin ainakin pitäisi olla... En voi sanoa tietenkään, että kaikki kasvattajat olisivat "ammattilaisia" mutta toivon että olisivat.
Mua vähän säälittää ne eläimet siellä eläinkaupassa. Tietysti toivoisin, että ne saisivat hyvän kodin. Mutta ei pitäisi ostaa eläinkaupasta eläintä vaikka kuinka säälittäisi yms. Kyllä varmana tarjoaa sille yhdelle (tai niin monelle kuin ostaa) sen hyvän elämän, joka on hyvä juttu. Mutta tässä on sama juttu kuin pentutehtailussa (en siis vertaa eläinkauppojen toimintaa pentutehtailuun, pentutehtailu on PALJON pahemin juttu :( ), kun ostat sen yhden pennun, koska se on jotenkin niin ressukka... pelastat sen. 
Loppujen lopuksi pahentaa vain ongelmaa... Omistaja (oli se eläinkauppa tai pentutehtailija) saa rahansa, jolla voi tilata uusia eläimiä myyntiin ja kauppa kannattaa, jos ei muuten niin sen takia että ihmiset haluaa pelastaa sen yhden yksilön.... Mites ne seuraavat 300??

Kyllä mäkin rakastuin tuolla siihen Löllerö rottaan <3. Olen aika varma, että hän ja hänen veljensä eivät tule saamaan kotia, koska ikää on jo sen verta :/. Ja vaikka mulla olisikin resurssit hankkia rottia nyt niin en ostaisi eläinkaupasta. Hankkisin rotat kasvattajalta (rotta on laumaeläin, niitä pitää olla vähintään 2). Niin ja rakastuin ihme kyllä hamsteriinkin, värikkääseen syrkkiin. Se oli ihana, mutta se myytiin. (Toisaalta hyvä, toisaalta huono)

Kaikki on maailmassa niin ristiriitaista. Toisaalta omistan aika paljon eo-mielipiteitä. Navetassa työskentely esimerkiksi. Arvostan todella paljon vegaaneita ja ymmärrän heidän + muidenkin eo-ihmisten kannan maidontuotantoon, koska olen aika pitkälle samaa mieltä.
Mun mielipide on kuitenkin lieventynyt hyvin paljon. Kuitenkin monet lehmätilalliset pyrkivät pitämään eläimensä hyvissä ja puhtaissa olosuhteissa, tarjoamaan lehmilleen hyvää ja kunnollista ruokaa yms. 
Tiedän, että lehmän maidontuotantoa pidetään käynnissä, mutta sen verta mitä olen lehmiä nähnyt... ei ne näytä kärsivän. 
Eo-ihmiset varmaan inhoaa/vihaa mua ja muita jotka on mukana jossain navettahommissa :D. Siinähän vihaatte, eikö ole paremin että navetoissa työskentelee ihmisiä, jotka oikeasti rakastavat eläimiä, myös lehmiä ja pyrkivät hoitamaan niitä mahdolisimman hyvin, tarjoamaan niille hyvän elämän?

Lehmän (tai muiden eläinten) syöntiä en edelleenkään pidä oikena, mut maito tuotteet on ihan ok. Tosin huomaan mielelläni, että jokin tuote on vegaaninen ja musta on tosi mukava maistella vegaanisia tuotteita ja kivaa olis jättää ainakin se kananmuna pois, miksi ei maitokin?

Juustoista, enkä jäätelöstä voisi ikinä luopua. Enkä suklaasta. Saa niitä vegaanisena joo. Tofujäätelö on tylsän makuista (ja kallista). Juustoa saa, mut vaan "perus"juusto ja se on kallista. Miten homejuusto? Leipäjuusto??
Ulkonasyöminen? Harvasta paikasta saa täysin vegaanisia tuotteita/ruokia :(.
Tosin... Enpä mä käy ulkona syömässä, että näin.

Joo-o, jospa nyt jättäisin hetkeksi tämän saarnaamisen :D. Ja kertoisin mitä oon puuhaillut työssäoppimassa ja muuallakin yms.

Elikkä 9.9 mulla oli aamusta kello 8.00 jälleen terapia. Ennen terapiaa mun aamu oli taas vaihteeks "loistava". Pudotin jälleen mun puhelimen... Nyt mun puhelimesta on se näppäinlukon nappi sitten lopullisesti hävinnyt :/. Eli en saa puhelinta näppäinlukkoon muuta kuin odottamalla, että se itse lukitsee näppäimet.
Olin myös väsynyt maanantai aamuna, jalat ei oikee meinanneet kantaa... Mut pakotin jalat töihin.

Puhuimme ahdistuksesta jälleen, nyt tiedostan syyt mitkä mua ahdistaa. Tiedostaminen on hyvä juttu. Puhuttiin mun ihmissuhteissa... Mä usein miten nielaisen mun oman mielipiteeni. Vain sen takia, että välttelen konflikteja, riitoja. Lisäksi en halua loukata toisia ihmisiä omilla mielipiteilläni. Teen kuten ihmiset haluaa tai oletan niiden haluavan, käyttäydyn eri tavalla ihmisten seurassa, mielipiteet saattaa vähän lieventyä tai muuttua vähän... Usein jätän vaan sanomatta  vaikka kuinka haluaisin.

Oikeastaan tän blogin kirjoittaminen on aika iso osa mua tai mun terapia prosessia. Se, että kerron avoimesti mun mielipiteitä ja tuntemuksia on aika paljon multa. Mä tiedän, että joskus voi tulla "paskaa niskaan" tän blogin takia (vielä ei oo tullut). Mut sit tulee, mä haluun oppii ilmaisemaan omat mielipiteeni yms.
Blogia kirjoittaessani olen kerrankin assertiivinen, rehellinen, suora, ilmaisen mielipiteen.

Mä olen epäassertiivinen ihminen, joka on haitaksi mulle loppupeleissä. Mun pitää kehittää itseäni assertiivisemmaksi. Kaikenmaailman hienoja sanoja sitä keksitäänkin. Mitä se assertiivituus sitten tarkoittaa? 
Assertiivisuus = Jämäkkyys, lujuus. Omien oikeuksien puolustamista, siten ettei toisen ihmisen oikeuksia loukata. Omien tarpeiden, halujen, mielipiteiden ja käsitysten ilmaiseminen suoraan, vilpittömästi ja tarkoituksen mukaisesti. "Terve itsekkyys"

Epäassertiivista käyttäytymistä on mm. omien oikeuksien puolustamatta jättäminen. Joskus saatan jättää puolustamatta omia oikeuksiani tai itse asiassa aika usein. Jos joku tyyliin ohittelee jonossa ni riippuu paljon mielialasta sanonko siitä ollenkaan. 

Omien mielipiteiden, tarpeiden tunteiden, tunteiden ja käsitysten ilmaisematta jättäminen tai niiden ilmaiseminen arkaillen, anteeksipyydellen tai turhan vaatimattomasti. Ja kyvyttömyys ilmaista em. asiota rehellisesti.

Kyllä.... Harvoin ilmaisen mitään tarpeitani. Voisin tarvita omaa rauhaa, en mä sitä sano vaan kestän. Saatan tuntea kovaa väsymystä ja ärtymystä, saatan ehkä sanoa mut en "kunnolla". Käsityksiä ja mielipiteitä ilmaisen lähinnä jos tiedän saavani niille tukea. Ja harvoin tulee sanoa täysin rehellisesti, vaan myötäillen.

Mä tiedän, että pelkään menettämistä. Mä tiedän että mä pelkään sitä että jään taas yksin ryhmässä. Mä pelkään sitä, että mua aletaan taas "kiusata". 

Mitä hyötyä mulle sit on siitä, että mä olen epäassertiivinen?
 Lyhyellä aikavälillä ahdistus vähenee, en joudu kokemaan syyllisyyttä, itsesääli ja marttyyrin ylpeys.
Nää jutut on siis terapeutin mulle antamasta monisteesta. Kaksi ekaa on totta, mutta itsesääli? Myönnän joskus tuntevani itsesääliä, mutta todella harvoin. Luulen, että se itsesäälin määrä mitä koen on suhteellisen "normaalia", koska eiköhän jokainen joskus vähän sääli itseään?
Ja martyyrin ylpeys, mitä ihmettä se edes tarkoittaa? o_O

Kaikista epäassertiivisin suhde mulla on mun isään ja assertiivinen pystyn olemaan 3-5 ihmisen kanssa. 

Josta tulikin mieleen mun ystävät. Olen huomannut, että mun ympärillä on todella paljon ihmisiä :). Ystäviä, kavereita... Oikeestaan se on tosi hyvä ja tavallaan jännä tunne älytä, että öö... onks mulla oikeasti näin paljon kavereita ja ystäviä? Sitä kun on melkein koko pienen elämänsä ollut jotenkin "erakko". Kauheesti haluisin  ystäviäni ja kavereita tavata, mutta ei nyt vaan aika ja jaksaminen riitä :/.

Takas maanantaihin, hain r-kioskilta kahvin, jota join bussipysäkillä :). Siirryin töihin. Meni jollain tavalla tosi pitkään niissä perushommissa... Eipä siinä perushommien lisäksi tullut käytyä kuin kaupassa ja pääsi syöttämään kynsisammakoita jauhomadoilla. 
Tuolla on albiino- ja kääpiökynsisammakoita. Niitä kääpiöitä ei juuri edes näe. Noi albiinot on hassuja otuksia tollaisia "ihmisen ihon" värisiä, vähän oranssahtavia tyyppejä. Silmät näyttää joltain helmiltä :D. Itse asiassa ne on ku jostain ulkoavaruudesta. Niitä albiinoja siis syötettiin jauhomadoilla, niitä pitää parin viikon välein syöttää jauhomadoilla. Jauhomatoja annetaan niin paljon kuin ne jaksaa syödä... Niistä tuli ihan hassuja pulleroita :D. Paljon ne söikin, varmaan 5 jauhista/naama.

Ollaan yritetty "hemmotella" elukoita tuolla kaupassa. Annettu mahd.paljon oksia, kehitelty rotille tekemistä ja yritetty muutenkin antaa enemmän huomiota eläimille. Tuntuu, että kyllä jotkut eläimet on jopa vähän tottuneet muhun ja tähän toiseen harjoittelijaan :). 

10.9. Olin töissä taaaas :D. Nii illasta vähän ennen työajan päättymistä tuli tonne kauppaan mies. Se oli pyörätuolissa ja humalassa. Puheli kaikkee omituista, oli omissa maailmoissaan :D. Tulipahan tona päivänä siivottua akaattikotiloiden häkki.
Yöiden jälkeen näinkin kamua, jota en ole vuosiin nähnyt. Tutustuttiin ylä-asteella Jyväskylässä... Join makulaten :P. Höpöteltiin ja oli tosi mukava nähdä tätä ihmistä :).

11.9 Tuli käväistyä aamusta kaupassa. Mulla oli (on ehkä vieläkin) jokin suklaa/suklaapatukka kausi :D. Ostin suklaapatukoita siis. Joka päivä tullut syötyä täs suklaapatukoita se 2 vähintään. Snickerssit tai "halpamerkit" siitä taitaa olla parhaimpia. Ostinpahan myös rahkaa evääksi ja karkkipussin ja pähkinöitä. Tosi terveellinen ruokavalio -_-, mut mun on vaan pakko saada kehooni jostain energiaa... Oon ollut varmaan jostain helmi-maaliskuusta lähtien ketoosissa, niin keho kai yrittää jotenkin täydentää varastojaan, kun vihdoin saa jotain mistä sitä täydentää. Sen takia mun varmaan tekee mieli makeeta niiiiiin paljon. Enkä oikeastaan muuta syökkään kuin makeeta/herkkuja. Ai niin oon jättänyt myös lisäaineen e120 pois ja liivatteen, sekä juoksutteen pois mun ruokavaliosta :). Lämpimään ruokaan (paitsi puuroon) en oo vieläkään totutellut... saa varmaan odottaa vielä pitkään. Enkä oikeastaan mihinkään kiinteeseenkään (paitsi herkkuihin), mut pääasia että jtn syön. Ja kyl tot painoo on kai tullut takaisinkin päin :)... En tiiä, en ole käynyt vaa-alla piiiiitkiin aikoihin, mut epäilisin näin.

Mutta siis tolloin 11.9 olis varmaan pitänyt jättää nousematta sängystä :(. Siis ensin energiajuomat suihkusi mun päälle. Sen jälkeen näin bussissa yhden ihmisen... jota nyt satun inhoamaan todella paljon. Mulla on kyllä syyni siihen. 
Jotenkin töissä törmäsin siivouskärryyn silleen, että sain pienen haavan polveeni ja se kohta polvesta turposi. Miten tollai törmäys on mahdollinen?? :D Noh, mä oon niin minä, niin sählä ku voi olla.
Lisäksi tietty pääni kolautin varmaan kymmeneen otteeseen milloin mihinkin. 
Nii ja aloin oleen helvetin väsynyt, kiukkuinen, vihainen ja vittuuntunut. Päätä särki ja mitään ei olis jaksanu puhuu.

Loppupäivä töissä meni kuitenkin vähän paremmin, eläimiä käsitellessä :). 

Menin illasta vielä ystävälle käväisemään :). Kahvit juotii ja leikattii ystävän kissoilta kynnet.

12.9 Taisin olla aamusta vähän ajatuksissani. Seisoskelin bussipysäkillä. Bussi meni ohi ja sit mietin hetkisen.. ai nii, ois varmaa pitäny pysäyttyyä bussi ja hypätä siihen. Alun paniikin jälkeen kuitenkin selvisin töihin ajoissa :).
Töissä jälleen perushommat, kuten joka päivä. Tuolla on töissä vähän ongelmaa yhden lavuaarin kanssa ollut, ei tahdo vetää. Minäpä reippaana tyttönä, ihan oma-aloitteisesti avasin ja putsasin hajulukon :)... Mutta eipä tuo ongelmaa poistanut :/. Ei siellä ollut missään kohti putkea edes tukosta, kun katsoin... 
Kotona katselin TV:tä monen kuukauden? tauon jälkeen sieltä tuli Suomen Vartijat, yllättävän mielenkiintoinen sarja.
Se on jännä miten vartijoiden ja poliisien, sekä lääkäreiden työt jaksaa ihmisiä kiinnostaa...
Mikä lie? Itse luen tällä hetkellä kirjaa, jonka on kirjoittanut oikeuslääketieteellinen patologi, se kertoo 40 vuotisen uran varrellaan sattuneista tapauksista.
Aika usein kyl elän jotenkin omissa maailmoissani vähän kaiken suhteen. En katso uutisia, en lue lehtiä, en lue netistä uutissivuja. En edes pitkiin aikoihin ole kuunnellut radiosta uutisia. 
Itse asiassa en tiiä just nyt oikeestaan mitään maailman tai suomen tapahtumista.
Pitäis varmaan kiinnostaa, mut eipä kiinnosta....
Mua huvita lukee samoja juttuja vuodesta toiseen + ei mua kiinnosta kaikki negatiiviset asiat yms. Vaikka eipä mua kosketa mitkään kuolemantapaukset tai ampumiset, jos niissä eläintä ei oo kuollut/sattunut. Tietysti jos joku läheinen ihminen kuolee tmv. niin kyl mua sit surettais. 
Blah, miks muka tuntisin jotai jonku tuntemattoman ihmisen takia?
Oikeastaan ainoa joka mua on liikuttanut noista tuntemattomista kuolleista on toi Vilja-Eerikan juttu, siin oli jotain sellaista... En tiiä miksi. 

13.9 Tulin sit vähän flunssaiseksi. Pitikin siitä pari päivää aikaisemmin sanoa, että on ollut pitkään terveenä :D. Tuntuu, että flunssaa/tautia on nyt liikkellä enemmän ja vähemmän.
Töissä olin kuitenkin. Muuten on tosi mukavaa, kun tuol töissä on nyt päässyt enemmänkin palvelemaan asiakkaita :).

Hassua miten olen muuttunut... Ennen jyrsijät ja kanit oli "se mun juttu". Mut bläh. Tykkään mä niistä vieläkin, mut jyrsijä puolelta en haluaisi kuin rottia ja ehkä jonkun mahdollisimman ison persoonallisen syrkin. Oikeastaan jos pitäisi tehdä eläimistä sillä tavoin, että missä järjestyksessä hankkisin mitäkin niin jyrsijöistä varmaan viimeisenä olisi venäjänkääpiöhamsteri, toka vikana kani ja kolmanneksi viimeisenä marsu... Joo-o kivoja ja älykkäitäkin eläimiä, sekä seurallisia... Mut jostain syystä ei iske muhun enää samalla tavalla kuin ennen.

14.9 Lähdinpä kaupungille aamusta vähän aikaisemmin ja hain kahvilasta kahvin mukaani. Oli jotenkin pirteämpi ja mukava oli. Hymyilytti :). Oli lauantai ja olin menossa töihin. 
Mun kissani Meeri Kaali steriloitiin tuona päivänä Hartolan leikkaustapahtumassa. Leikkaus meni hyvin. Mun kummisetäni vei Meeri Kaalin leikkaukseen, koska itse olin tosiaan töissä ja kissat ovat kummeilla hoidossa jo ties monetta kuukautta putkeen... Tuskin ne mua enää ees tunnistaa :/.
Ainoastaan Meeriltä löytyi korvapunkkeja :/. Mutta sai lääkityksen niihin, kun muukin kummien eläinkatras ja nyt alkaa kohta puoleen korvat olla kunnossa taasen.
Meeri taitavana kattina repi itseltään yhden tikin pois/auki ja haava pääsi tulehtumaan :/. Kummisetäni vei Meerin eläinlääkäriin, jossa Meeri rauhoitettiin, haava avattiin ja putsattiin. Suljettiin uudelleen niin, että siihen jäi pieni reikä josta pääsee nesteitä yms. ulos. Lisäksi Meeri sai vahvempia kipulääkkeitä ja antibioottikuurin... Päälleen Meeri sai sukan ja kaulurin. Jotka Meeri on useampaan otteeseen jo repinyt pois :/. Meeri on ihmeen jääräpää :D... ja turhan taitava :D.
Töissä oli ihan mukava päivä, mutta noh... maailma on pieni ja kaikkia ihmisiä ei välttis haluis tavata.. -_-, mut ei se mitään :D. Pääsin tekee vaikka mitä tolloin lauantaina. Hoidin akvaarioita, palvelin asiakkaita, tein perushommia. Kylvettelin kääpiö parta-agamia :).

Kotona sitten datailin jonkun aikaa, kävin saunassa ja isän kaverikin tuli tähän käymään, kahvit juotiin...

15.9 Sunnuntai...Mittasinpahan pitkästä aikaa verenpaineen, kun isän mielestä olis hyvä mittailla välillä verenpainetta. Oli ihan ok. Ärsyttää vaan, kun yritän parhaani mukaan päästä tosta tavasta eroon ja olin jo päässytkin ni nyt oon pari kertaa tonkin jälkeen mitannut. Blah, turha sitä on jatkuvaan mittailla kun ei ole sen kanssa sinälleen ongelmia. Mulla on alipainetta ja sillä selvä, eipä sille kauheesti voi tehdä. Muuta ku syyä salmiakkia ja lakritsia, juoda kahvia... Nii ja syyä muutenkin hyvin. 
Tulipahan koirien kynsiä leikkailtua ja lenkkeiltyä pitkiä lenkkejä koirien kanssa tuona sunnuntaina. Harmittaa, kun ei oo kunnollaan ehtinyt olee oman (ja tietty isänkin) koiran kanssa... On koirillaan onneksi toisensa seurana ja isä käy ruokatunnilla kotona ja on kotona muutamaa tuntia ennen mua niin eivät kauheesti joudu olemaan keskenään kotona ja pääsevät järkevin väliajoin uloskin, kun mä käytän kasin aikaan aamusta, isä puolenpäivän ja neljän aikoihin... Sit yleensä isä käyttää vielä klo 20-21 aikoihin...
En tajua miten ihmiset jaksaa valvoa aamukuudesta iltakymmeneen?? Mähän kuolen väsymykseen jolla alle 10 tunnin unilla... 

16.9 Maanantaina aamusta oli jälleen terapia. 
Puhuimme siitä, kun musta tuntuu nykyään siltä että olen jonkinlainen kone/robotti, joka ei tunne mitään. Menee vaan, suorittaa työt ja muut tehtävät mitkä on pakko. Mä en vaan jaksa tuntea yhtään mitään. Tunteet sattuu liikaa.Harmi vaan, että en voi ikuisesti turruttaa mun tunteita... Kunpa tunteita ei vain olisi olemassa!!
Okei puhuttiin terapeutin kanssa siitä, että tunteet on tärkeitä ja hyödyllisiä ihan meille itsellemme, mutta myös se että osaa jonkin verran sulkea tunteitaan pois on ihan hyödyllinen taito. Ihan vain sen takia, että mä selviän päivästä. 
Osaan vähän rajata, että ei ihan niin mieliksi tarvitse aina olla ja sama se vaikka mokaisi.
Mitä väliä?? Mun pitäis piirtää terapeutille robotti, että miltä näytän robottina... Oon yrittänyt, mut    aloitan sen aina alusta, enkä koskaan oo tyytyväinen. Taitaa jäädä viemättä terapeutille piirrustus, mutta onneksi se ei terapeuttia haittaa... Se tietää, että en välttis jaksa, enkä ehdi.
Kerroin myös siitä, että mun isä ei arvosta mua pätkääkään ja kuinka pahalta se musta tuntuu :(. Ainakin musta tuntuu, että se ei arvosta mua yhtään. 
Mun ahdistus ja väsymys on merkkejä siitä, että mieli yrittää kertoa että mulla alkaa olla KAIKKI voimavarat lopussa. 
Mietittiin, että kuhan pärjään TOP:in loppuun vaikka tunteeni "poistamalla" niin hyvä.
Kun pääsen takaisin omaan kämppään niin mulla on vihdoinkin omaa tilaa ja aikaa vähän. Koulussa voi osittain olla helpompaa kuin tuolla TOP:issa + koulusta voin ihan hyvin olla poissa. Ja 10.10 psykiatri... vihdoin lomaa, saikkua.
Puhuttii terapeutin kanssa myös siitä tuleeko eka ajatus vai tunne? 

Työpaikalla kävi meidän koulusta ryhmä ostamassa kaloja akvaariokurssia varten. Meilläkin on sama kurssi tänä vuonna :). Odotan sitä. Mun ohjaava opettaja kävi siinä juttelemassa mun kanssa... Ei siinä sen ihmeempiä. Töiden jälkeen shoppasin kissoille pari rasiaa kissanruohoa ja koiralle solmuköyden, kun Mimitys tykkää vetoleikestä. Kävinpähän myös cittarissa josta ostin lähinnä Suklaata... nii ja koirille Kongi leluun laitettavaksi maksamakkaraa.

Kotona käväisin kaupassa, istuskelin koneella... Tolloin taisin olla flunssassa edelleen.

Mua ahdisti tolloin ja edelleenkin ahdistaa koulu. Joo on kivat opet, mukava luokka. Mut mua ei yhtään kiinnosta mennä kouluun. Meillä on atto-aineita. Eli jotain tekstinkäsittelyä, matikkaa, yrittäjyyttä tmv.... Huoh, mitä hittoo mä noilla aineilla edes teen? Mua ei kiinnosta kuin eläimet ja niiden hoito!!
Mä en jaksa mennä istuu moneks tunniks johonki pölyisee luokaa esittää nii normaalii ja muka kuuntelemaan. Mua ahdistaa olla jossai laatikossa tarkkailevien silmien alla... Tehdä juttuja joita mua ei edes huvita tehdä... ei jumalauta kiinnosta mennä kouluun, kun ei oo mitään järkevää siel... 
Toisaalt kyl kiva moikata luokkalaisii :). Mut aineet, säännöt, aikatalutu HUOH. Noh ei tarvii ku vajaa pari viikkoo olla koulus ja sit sitä saikkuu... Toisaalt kyl mietin, että en ees oo välttis sinne psykiatrin aikaan asti koulus... Jos ny maanantaina menisin kouluun ja olisin sit ainakin ekan viikon, kattoo ny jaksaako ja kiinnostaako.

Tää alkaa olemaan vähän huolestuttavaa. Ensinnäkin mä alan oikeasti olla aika tunteeton. Paitsi viha, mä olen vihainen melkein koko ajan, melkein kaikesta. Mä haluisin huutaa ja käyttää väkivaltaa moneenkin ihmiseen.
Oon kyllästynyt, rasittunut, turhautunut ja väsynyt.
Kaikista huolestuttavinta on ehkä se, että mua ei juurikaan kiinnosta... Ihan sama!! Ihan sama!! Odotan nyt vapaata, jotta saisin olla RAUHASSA, LEVÄTÄ; NUKKUA, OLLA!... Ei mua enää innosta leipoa, lukea, valokuvata taikka piirtää... haluun vaan nukkua.
Haluun pois tästä olotilastani, en tiiä milloin oon ollut näin huonossa kunnossa henkisesti.

En oo menettänyt toivoani, unelmiani.. En uskoa selviytymiseeni... Mut toisaalt en jaksa enää välittää... Tää on tätä, juoksuu aikaa vastaan koko elämän,
Mä haluaisin elää... "Jos opiskelu on elämää varten, en pelkää kuolemaa".

Haluan kävellä pois mun elämästä.
Näistä samoista piireistä ja kuvioista.

17.9 Olin töissä. Kävin apteekissa töiden jälkeen ja myös tuossa lähikaupassa. Kassajonossa oli takana mies, joka oli mun kanssa samalla ala-asteella. Ei me juteltu, enkä tiiä tunnistiko mua. Ilmeisesti tunnisti.. Jotenkin vaan outoa, ala-asteestakin on jo ikuisuus. Välillä tuntuu siltä ettei edes käsitä että on jo kaksykkönen ja aikuinen o_O. Hä? Kakarahan mä nyt vielä olen... 

18.9 Ei kai mitään sen kummallisempaa. Töitä, yskää, väsymystä, voimattomuutta....

19.9 Oli se mun kissani Meeri sen avonaisen tikin takia siellä eläinlääkärissä. Itse olin töissä... Olin jotenkin niin flunssainen, että kaikki vaan vitutti suunnattomasti.. Töitä vaan oli tehtävä. Rupesin miettii noita undulaatteja... Onhan ne ihan kivoja ja nättejä, mut outoo miten niitäkin joku jaksaa lemmikkinä. Jos ottaisin lemmikkilinnun niin ottaisin varmaan jonkun harmaapapukaijan, ne on sentään persoonallisia ja niille voi opettaa vaikka mitä...
Mut epäilen, että en tuu koskaan sitä papukaijaa ottamaan :/. Sekin on niin paljon aikaa ja huomiota vaativa lemmikki, että en usko että mun aika riittää siihen... Ja papukaijatkin elää kymmeniävuosia... 
Töiden jälkeen näin pikaisesti ystävää kaupungilla. Kävin alkossa hakemassa rommia itselleni.
 Rommitoti tunnetusti auttaa flunssaan joten illalla tuli rommitoti tehtyä... Mut ei se auttanut.

20.9 Kävin aamusta kaupassa. Kaupassa oli ihanan pirteä kassaneiti :). Se hymyili ja muutenkin oli tosi iloisen ja pirtsakan oloinen. Tietysti asiakaspalvelijat on ihmisiä ja on huonoja päiviä, mutta mua ihmetyttää silti ihmiset jotka on asiakaspalvelualalla ja ovat kuin perseeseen ammuttuja karhuja JOKA PÄIVÄ... eiävt osaa hymyillä. Miksi hakeutua sit selaiselle alalle..?

21.9 Olin jälleen töissä. Pääsin aika monta eläintä pakkaamaan ihmisille mukaan... Kuormankin otin vastaan. Rikoinpa sitten eläinten lasisen juomapullon vahingossa tietty :/. Sählä mikä sählä :D.. hain imurin ja imuroin sitten vähä laajemmalti. 
Mulla oli kaamea makean ja suklaan himo, kun pääsin töistä. Päädyin citymarkettiin ostamaan energiajuomaa, 3kpl daim suklaapatukoita ja pirkansuklaapatukoita. Että hmm... kaupassa oli maistatettavana elovenan hetki puuroa. Makuna oli mansikka-valkosuklaa... Sama kuin kaurapuuroon olisi laitettu puolikiloa sokeria, että taitaa multa tuo tuote jäädä hyllyyn.
Kotiin pääsin ja ilta menikin kirjaa lueskellessa.

22.9 Mentiin isän ja koirien kanssa satamaan kahville :). Ja siellä oli kalamarkkinat :(((. HYI! Mulle tuli heti paha mieli, ku ihmiset käveli niitten ruumisannostensa kanssa... Ja sitä paitsi kala haisee pahalle... mut joo, oli silleen ihan hyvä lähtee pois tästä pihapiiristä muuallakin käymään. 

23.9 Töitä, töitä, töitä... Mut päivä meni yllättävän nopeasti töissä :). 
Mä älysin maanantaina millainen vtun hullumagneetti mä olen!!... Alkoholi, huumeet, lääkkeet... 
Musta tuntuu, että joka toinen mun tuttu vetää jotain noista ihan liikaa taikka kaikkea noista. VITTU! Joo, alkoholin käytön silloin tällöin ymmärrän.. Ja tietty lääkkeiden käytön tarkoituksenmukaisesti.
Mutta mä en enää jaksa ymmärtää narkkareita, alkoholisteja, enkä sekakäyttäjiä. Mä tiedän, että ongelmille noiden kanssa on syynsä, niille riippuvuuksille on syynsä. Pahaa oloa voi olla järjettömän vaikea kestää, tekee mitä vaan että saa unohtaa edes hetkeksi... Mut silti...
Alkaa vaan vituttaa. Monet heistä ei edes tunnu yrittävän. Monet on usein yrittäneetkin auttaa, mutta ei siitä oo mitään hyötyä jos se riippuvainen ei itse halua apua, eikä edes yritä.
Mun puolesta kaikki alkoholistit voisi juoda ittensä hengiltä, jos eivät ees halua parantua!! Narkkarit niitä en ainakaan ala auttamaan!! Ne kuviot on aikasta raakoja ja pelottavia, ei kiitos. Sekakäyttäjät... ÄÄÄ!! Vittu..
Mun mielestä päihdeongelmaiset on onnettomia, ressukoita, säälittäviä, pelottavia, itsekkäitä. Jotenkin surullista, että mukavista ja järkevistä ihmisistä tulee sellaisia... 
En mä haluaisi ketään mun kavereista tai ystävistä hyljätä vain sen takia, että alkoholin käyttö tai joku aineiden käyttö menee yli, mut jossain välis mun on vaan lopetettava se jatkuva ymmärtäminen... vittu en jaksa katella sekopäitä. Tai oonhan mä itekki sekopää, mut mä oon sitä ilman aineitakin :D. Ja mun sekoileminen ei oo mitään laitonta taikka vaarallista! Enkä mä aseta jotai ainetta/aineita ystävieni taikka tärkeiden ihmisten edelle, niiku narkkarit tekee..

24.9 Oli yllättävän mukava päivä töissä ja illasta etsinkin kaikenmaailman tietoa siitä mitä kaikkea kanille voikaan antaa syötäväksi. Joo-o vaikkei ne puput ny mun "intohimoni" olekkaan niin kyl mä silti haluun tietää niistä ja hoitaa niitä parhaalla mahdollisella tavalla. 

25.9 Yö meni valvoessa, en saanut unta ilman lääkettä :(. Pitää aina välillä kokeilla, jos onnistuisi, mut eipä onnistunut. En tajua mitä tän nukkumisen kaa pitäis tehdä, ku en edelleenkään nuku ilman lääkkeitä. Lääkkeillä saatu uni ei taas ole piristävää...samoin kuin "normaali" uni. Melatoniini ei tosiaan auta mitään, eikä perus tenox. Ketipinor on ainoa joka auttaa ja sitäkin pitää ottaa sellai "elefantin" annos. Mikä mun aivoja vaivaa??

Aamusta yritin kovasti lähteä töihin. Siinä välissä ku oksensin aamupalat ja mietin keittiössä miten pääsen vessaan asti kävelemään niin päätin, että en ole työkuntoinen ja jään kotiin.
Olo oli aivan hirveä. Jokaikistä paikkaa särki, pukeminenkin sattui... Fibromyalgia kipuja ilmesesti... Ja ne on ihan hirveitä!! Uskokaa tai älkää fibromyalgia on olemassa oleva sairaus ja aiheuttaa kipuja.. Ja tässäpä linkki, jossa on tietoa fibrosta:  http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia/

Säryn lisäksi palelin kuin horkassa, mutta samalla hikoilin ja oksetti... Väsynyt ja voimaton olo, oli... Päivä meni sängyllä makoillessa ja ihan vähän kävelin ulkonakin, että sain raitista ilmaa. Joka askel kyl sattui, mut kyl sen kivun kestää ku pikku hiljaa kävelee. Eikä tee hyvää olla koko ajan samas asennossa makuullaan...

Tänään 26.9. Ihan sama homma kuin eilen. Paitsi että aamulla ei oksettanut. Otin teetä ja heti tuli oksettava olo. Älysin eilen muuten, että en oikeastaan koskaan juo vettä sellaisenaan ja että vesi oli aika pahan makuista. Nyt mua sit etoo ajatus kaikista juomistakin... Pakko se on jotain juoda, muuten on kohta nestehukka. Teen oksensin tarkoituksella... helpotti huonoa oloa.

Että näin. Aika synkeet olotilat fyysisesti ja henkisesti, väsynyt ja kaikkea...
Mutta jottei nyt ihan synkistelyksi menisi ni jotain positiivista loppuun :).
Eli Rakastan mun koiraa Mimiä ylikaiken, se vaan on niin ihana. Pääsen lauantaina kotiin, oma rauha<33 Ja isä viel heittää mut, ei tarvii raahata tavaroita! :)
TOP on ollut loppujen lopuksi ihan ok kokemus ja olen oppinut asioita... ja mul on ihanii ystäviä<3

Toivottavasti seuraavaa tekstiä kirjoittaessani olisin jo enemmän voimissani ja ajatuksetkin olis positiivisempia :)