Vajoan toiseen ulottuvuuteen

Nyt oltaisiin sitten palattu takaisin opiskelijan "arkeen". Tosin mun arki on vähän erilaista kuin voisi kuvitella. Meinaan mulla ei ole juurikaan koulua ja menoa mulla tuntuu riittävän ihan ilman kouluakin. Viimeksi kirjoittelin isällä ollessani, nyt olen omassa kämpässäni. Mut en tosiaan ole jumittanut kotona neljän seinän sisällä vaikka näin vois kuvitella :D. 
Tähän postaukseen tulee vihdoin ja viimein niitä kuvia :). Okei, ehkä ne on tavallaan turhia... Lähinnä kuvia siitä mitä olen ostanut, mutta blogin nimikin on maniaa, materiaa ja masennusta niin kyllä mä nyt laitan kuvat mun ostoksistanikin. Kauhee miten matearilistinen tyyppi musta on tullut...
Ei vaan. Tavarat on aika pitkälle turhia ja jossain vaiheessa huomaa, että tavaraa on liikaa ja tavara vaan ärsyttää, mutta silti on se ihanaa ostaa jotain kivaa itselleen taikka saada :). 
Anyway kirjoittelen jälleen päivä kerrallaan mun tekemisiä ja menemisiä, ujuttelen väliin taasen mun omia ajatuksia yms.

27.9 Oli vielä työssäoppimista... viimeinen päivä. Mä raahauduin töihin palelusta ja särystä huolimatta ja tein työpäivän loppuun, kun kerta oli vika päivä ni aattelin että asiat on niin kauan hyvin, kun multa ei vaan lähde taju. Selvisinpäs päivästä ja vieläpä hyvin. Mulla oli arvostelu työssäoppimisesta. Parhaalla mahdollisella eli 3K:llahan se läpi meni :).
Olen perfektionisti, joskus sekin on vaikea uskoa mutta niin ne ihmiset vaan väittää. Tällä kertaa olin kuitenkin asenteella, että kuhan läpi menee niin riittää.  Mutta enpä tosiaan valita tuosta arvostelusta :). Arvostelussa oli paikalla vain minä ja mun ohjaaja, opettaja ei ehtinyt paikalle.
Töitä ennen oli terapia taasen. Tehtiin lista kaikista ihmisistä ja eläimistä jotka olen menettänyt taikka tunnen menettäneeni. Voi luoja, kun siitä tuli pitkä lista :(.
Keskusteltiin siitä mikä kertoo mulle sen, että olen tärkeä jollekkin. Olen aika vaativa ihmisiä kohtaan terapeutin mielestä.
Töissä tein kyllä ihan ihme mokia päivän aikana, ku olin sen verta kipee. Rikoin lasisen eläinten juomapullon, löin käteni vahingossa lasiseinään ja repesin nauruun :D. Muutenkin törmäilin vaihteeks joka käänteessä.
Isukki haki mut töistä ja suunnistettiin tavaratalo kärkkäiselle. Ostin sieltä nilkkurit ne maksoi tarjouksessa 19.90e :). Tietty piti ostaa itselleen tulevaisuutta vasrten suklaata vaikka nyt ei maistu. Taisin unohtaa ne kuiteskin isälle.

Kengät kärkkäiseltä

Fyysinen oli mitä oli, mutta silti mua hymyilytti. Olin jälleen selvinnyt yhdestä haastavasta ja "ei niin kivasta" jutusta. Tiedossa oli pari päivää vapaata ja olin just saanut (ostanut) kengät<3 Materialismionnellisuus jälleen :D.
Kotona lueskelin roope-setää ja telkkari oli taustalla auki. Repesin ihan tyhmälle jutulle! Lotus emilian mainoksessa mainostettiin tehokkaita imutaskuja. Mun kaksimielinen pääni käänsi sen jotenkin huvittavaksi... Tehokkaat imutaskut= posket?? Joo-o, oon tyhmä :D.
Koirat sai kärkkäiseltä sian sääriluut nakerreltaviksi. Mimitys ei ollut kauhean innoissaan siitä jostain syystä o_O, mut isän koira Lumi tykkäs Miminkin puolesta :).
Iltalenkillä mun sydän "muljahti" pariin otteeseen, yök. Inhottava tunne :/.

28.9 Oli päivä jolloin vihdoin pääsin omaan kämppään, omaan rauhaan<3.
Aamusta olo oli edelleen pirun kipeä. Iskä onneks käytti koirat aamulenkillä ni sain heräillä rauhassa. Mä näen usein ihan täysin sekopäisiä ja todentuntuisia unia. Näin unta, että mun mummo kuoli :/. En nähnyt kuukautta, enkä vuotta mutta päivämäärä oli 21. Ahdistavaa.
Mun mummolla on syöpä, ollut jo monta vuotta. Lääkäritkin sanoo, että mummo on lääketieteellinen ihme, kun on vielä elossa. Ei sellainen sisupussi niin vaan kuolekkaan!! :). Mutta tottakai elämä joskus päättyy. Mummon on mulle kyllä tärkeä vaikka hermot on usein häneen menneetkin. Mä tiedän, että mun pitäisi mennä käymään mummon luona, mutta mä en voi! Mummo on jo aika huonossa kunnossa, mä en halua nähdä mun mummoani huonossa kunnossa... Haluan muistaa mummoni sellaisena ihanan elävänä ja hauskana ihmisenä. En mä halua nähdä ihmistä joka kärsii. Jos mummo joutuu sairaalaan vuodepotilaaksi ja selviää, että hän ei todennäköisesti siitä enää nouse niin kyllä mä sitten aion mennä katsomaan.
Ei pitäisi etukäteen murehtia, mutta kyllä mä nyt tässä oon alkanut miettimään että mitä tapahtuu, kun mummo kuolee. 
Mun on varmaan pakko nähdä äitini silloin. Minkälaiset kauheet tappelut tulee jossain hautajaisissa? Tunnenkon mä ylipäätään mitään kun mummo kuolee? Surua? Pelkoa? Ikävää? Helpotusta? Siinä tulee sitten taas yksi ihminen, jonka menetän. 
No joo, jos hypätään takas tohon lauantai päivään. Se on kumma, kun en ikinä pysy aiheessa :D.
 Pakkasin mun kamat. Oli taas ihan hirveesti tavaraa mukana. Miks mä aina raahaan kaameet määrät vaatetta yms. mukanani? Ei noi mun vaatteet ees mahu mun kaappeihin... Vaatekaapit on ihan kaaos, futummm. Silti sitä vaatetta on tietty ostettava lisää aina :D.
Ennen lähtöä mä tein isällä vähän perusteellisemman siivouksen. Matot ravisteltiin, imuroin ja luuttusin, pyyhin tasoja ja petivaatteetkin lens pesuun.
Sen jälkeen kamat autoon ja kaupan kautta tänne kotiin. Isä heitti :).
Oli vähän viilee tulla kotiin, kotona oli sisällä 16,5 astetta lämmintä. Hyr.
Datailin koneella ja piru ku hermo menee tähä koneeseen!! Onhan tää vanha ja siihen nähden toimii hyvin :). Mutta kun tän avaa saa odottaa sen about puolivuotta, että tää avautuu. Tahtoo uuden tietokoneen.
Katselin Housea dvd:ltä muutaman jakson ja lenkkeilin koiran kanssa paljon illalla.
Mä kun olen ihminen joka palelee aina ja ihan tajuttomasti niin viritin mun sänkyyn alle sähköisen lämpöhuovan ja toinen sähköinen lämpöhuopa päälle. Nukuin niiden välissä ja oli lämmin :). Ihmiset kyl väittää, että saan aikaiseksi tulipalon tolla :D. Tiiä sitä sitten. Mä kun en yleensä saa edes tulitikkuja syttymään. Pyromaania musta ei ainakaan saa.

Sunnuntaina 29.9 oikeasti vain OLIN. Tiedän, että tekemistä olisi ollut vaikka millä mitalla, mut ei. Mä vaan tuijottelin housea dvd:ltä, lenkkeilin Mimin kanssa ja datailin. Niin ja ahdistuin... Maanantain takia. Maanantaina meinaa alkoi koulu. Mä en vaan... pysty!
Mä en kestä just nyt mitään aikatauluja, sääntöjä, rajoja. Ihmiset on ihania, mut kun mä en just nyt jaksa. Mä en jaksa puhua, en kuunnella, en hymyillä. Mutta en halua olla angst, ni pakko kai vaa taas jaksaa. 
Menin nukkumaan jo puoli viideltä iltapäivällä. Reilun parin tunnin päästä heräsin, enkä saanut unta. Kävin lenkillä ja katselin tv:tä ja nukahdin sohvalle. 

Maanantaina oli sit terapia. Päätettiin terapeutin kanssa, että ruvetaan näkemään kaksi kertaa viikossa. Terapeutti oli sitä mieltä, että mun kannattais sanoo opettajille etukäteen mun olosta. Siitä, että saatan saada paniikkioireita taikka kohtauksen luokassa... Että opettajat ei ihmettelisi miksi häivyn keskin tunnin mitään sanomatta, jos tulee sellainen tilanne. 
Puhuttiin myös asioiden merkityksestä mulle. Mulla saa olla radikaaleja mielipiteitä ja on hyvä, että mä tiedän mitkä asiat on mulle tärkeitä. Nimenomaan mulle. Se sama asia voi merkitä jollekkin toiselle ihan toista. Jokaisella ihmisellä on omat mielipiteet ja merkitykset asioihin. 
Toista ihmistä ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi.
Mua ärsyttää aika moni ihminen ja niiden mielipiteet yms. Mutta mitä ne loppupeleissä mua liikuttaa, jos ne ei ole muhun kohdistettuja loukkauksia tmv.
Yleensä tulen toimeen kaikkien kanssa :).
Mutta on muutamia ihmisiä, jotka on olleet mulle vain taakka, rasite... En oo saanut niiltä mitään muuta ku vittuuntuneen ja vihaisen olon. Ne ihmiset oon julmasti vaan heivannut pois elämästäni. Ei kaikista voi tykätä vaikka haluisi.
Nii joo... ja puhuttiin myöskin siitä että kun mä olen oikeasti väsynyt. Mä olen sanonut sen ja silti ihmiset ei voi uskoa sitä! Hei haloo... Mäkin olen ihminen ja mulla on tunteet, mäkin väsyn! Vaikka olen ahkera ja tunnollinen, vaikka mä hymyilen ja autan... Niin mä olen silti väsynyt.
Turhauttaa, kun ei voida uskoa. 
Mä haluan tulla kuulluksi, tottakai. Jokainen varmaan haluaa tulla kuulluksi. Jos sanominen ei auta niin sit pitäis huutaa, jos huuto ei auta ni sit pitäis varmaan tehdä jotain konkreettista, että ihmiset voisi uskoa. 
Olen todella huono ilmaisemaan mun tunteitani selkeästi. Miten voisin ilmaista tunteeni selkeästi, kun en edes tiedä mitä tunnen taikka ajattelen. Saatika, että miksi?
Miksi mä yht´äkkiä inhoan, pelkään koulua? Miksen mä yht´äkkiä enää jaksakkaan? Miks mua taas väsyttää? Mitä mun pitäis tehä? Mikä helpottaisi?
Huolestuttavinta on ehkä se, että mua ei oikeastaan kiinnosta enää mikään. Toimin kuin jokin robotti, mekaanisesti.

"Isän kanssa kahden hiljaa aamukahvilla
 Äiti ei oo täällä itken välitunnilla 
Todistukset kouraan, elämä on edessä
 Mihin sitten mennään, mitä on nyt tehtävä?
 Ehkä jossain huomisessa onkin kirkasta 
Kameroilla muisti, tuijotan mun jalkoja
 Kun on vielä nuori, kaikkee pitää kokeilla
 Elä, opi, koe, et myöhemmin ei kaduta 
 Mä olen aina paikalla mutta läsnä en
 Se hymytön ja kai vaan niin kiittämätön 
Ja joku toinen varmaan tahtois olla tässä mun tilalla
 Mikään mitä teen ei ravista mua hereille
 Asiat on hyvin, vaikken sitä ansaitse
 Sinä olet siinä, kaikkihan on kunnossa 
Enkä kerro mistään, kun en tahdo loukata
 Missä kohtaa muutuin hyvästä niin huonoksi
 Kenen mukaan jäikään minun oma tahtoni? "

Terapian jälkeen käväisinkin kaupassa, sekä join kahvit. Suuntasin bussilla kouluun.
Oli mukava nähdä ihmisiä koululla :). 
Meillä oli tekstinkäsittelyn tunti, voisko tylsempää olla? Ope antoi meille kuitenkin vaihtoehdon. Jos tekee kokeen oikein niin ei tarvitse tulla tunneille. Mä tein joo, mutta tein sen kummitädin koneella ja lähetin vahingossa väärän liitetiedoston :D. Voi juma -_-. Tiiän, että osaan mun pitäisi vaan laittaa sille opettajalle nyt maili jossa on tehtynä se "koe" ja selittää tilanne. Vähän mua hävettää :D.

Älysin maanantaina myös sen, että mulla on koulua vain tiistaisin ja torstaisin :). Tiistaina menin kouluun kello 11 autolla. Kemiaa oli. Kuinka naurettavaa?? Jotkut matematiikot on saaneet päähänsä vaan laskeskella että mitä jonkun atomin sisällä on, vaikka ei voida edes millään muulla kuin niillä laskuilla todistaa kaikenmaailman elektronien ja protonien olemassa olo. Kemia muutenkin... Joo kuuluu ehkä yleissivistykseen, mutta mitä mä teen jollain kemialla? Lähes samoja asioita käytiin ylä-asteella ja lukiossakin. Ei ne sieltä jääneet päähän sen kummemmin, tuskin nytkään jäävät kunnollaan päähän. En oo kuullut kenenkään tarvitsevan arkipäivän elämässä kemian opintoja. 
Leipominen on kemiaa kyllä, mutta mulle riittää se että ohjeessa lukee mitä laitetaan minkäkin verran ja missä järjestyksessä, en mä ala miettii jotain kemiallisia kaavoja kun leivon. 

Keskiviikko meni lähinnä siivotessa. Ja keskiviikkona lähdin kummeilleni :). Pitkästä aikaa. 
Torstaina aamusta mulla oli jälleen terapia, sen kun nyt muistaisin että mitä ihmettä me puhuttiin? Ai niin olisi hyvä, jos mä keksisin negatiivisille tunteilleni lisää ilmauksia kuin pelkän vihan. Öh... Jos mä tunnen vihaa ja raivoa niin mä tunnen, ei siihen enempää sanoja tarvita.
Plus mä suojelen itseäni vihalla. Ei tarvitse olla kovin fiksu älytäkseen sen.

Torstaina tuli vietettyä aikaa vakiokahvilassa jälleen, hyppäsin tiskin taaksekkin asiakkaita palvelemaan :). On toi kahvilassa työskentely vaan kivaa :). 
Kierrettiin kummien kanssa kirppareita, löysin hamsteri kirjan. Ostan nyt oikeestaan eläimiin liittyvää kirjallisuutta. Eniten noihin lemmikkieläimiin liittyen, haluan oppia eläimistä kaiken mahdollisen, ne on mun intohimo ja rakkaus :D. Siis älkää nyt väärin käsittäkö tuota intohimo sanaa, Ostin myös tollaisen pöllö paidan. 
Illasta mentiin ystävälle kylään. Siellä on kaks pupsia, kaks marsua ja kaks undulaattia :). Kahvit juotiin ja höpöteltiin.

Akvaariotieto kirja on toinen Joensuusta ostamistani akvaariokirjoista ja viime viikolla Heinolasta ostettu hamsu kirja.

Pöllö paita kirpparilta

Perjantai, diu... Mitäköhän sitä tuli tehtyä? Hmmm, en mä vaan muista. 
Oikeastaan mä en muista kesäkuustakaan mitään muuta kuin, että juhannuksen olin kissa/koira hoitoviikolla koulussa. En tajua, miksi mun päässä pätkii näin?

Lauantaina suunnattiinkin kummien kanssa kouvolaan. Kirpparilta löysin itselleni nokian laturin, olkalaukun, pipon ja hameen. 

Olkalaukku kirppikseltä

Hame kirppikseltä, se on oikeasti musta  :D

Hello kitty pipo Kouvolasta kirppikseltä ja toi takki on ostettu Lahdesta kirpputorilta.

Käväistiin eläinkaupassa, ku mä jostain kumman syystä halusin. Siellä oli yks akvaario ihan törkeä! Siis kaloilla pitäisi lain mukaan olla jonkinlainen näkösuoja, johon ne pääsisivät piiloon. Eipä ollut. Sen lisäksi se akvaario oli "näyteikkunassa". Akvaarioita ei missään nimessä saa pitää ikkunan lähellä! 
Pyörähdettiin Kouvolan keskustassa, eipä siellä mikään ollut vuoden sisään muuttunut. Tosin eipä siellä ikinä tunnu mikään muuttuvan. Kouvola ja Mikkeli on mun mielestä Suomen tylsimmät kaupungit.
Mentiin kauppakeskus Veturiin. Mustista ja Mirristä tarttui Mimille mukaan lelu, 3,90e. Punnitse ja säästä liikkeestä tuli ostettua pähkinöitä melkeenpä 30 euron edestä. Joo-o, mua ei sais päästää punnitse ja säästä liikkeeseen! Tai ylipäätään mihinkään kauppaan, jossa voi olla jotain mielenkiintoista ostettavaa mun mielestä :D. 

Ihme nalleöttiäis lelu Mimille<3

Pyörittiin muutenkin Veturissa, kunnes suuntasimme prismaan. Sieltä löytyikin sitten kengät mulle. Hintaa oli vähän reilu 11e. Olivat tarjouksessa -70%.

Kenkulit Prismasta

Ostin myös alpro soyan maustamattoman "jugurtin". Sekin oli -30%. Yllättävän hyvää se on :). Nyt on lihaton lokakuu, koska olen muutenkin lakto-ovo vegetaristi niin mun pitäis viettää se vegaanisena, mielelläni sen tekisinkin... Mutta mä kuolisin sinä aikana, vähintään olisin jossain tiputuksessa sairaalassa. Ku ei toi syöminen oo mulle mikään helppo juttu muutenkaan. Poikkeuksia toki löytyy, kuten pähkinät :P. 

Ai niin rakkaat kumminininini ovat tässä ajalla kun ei olla nähty niin käyneet taasen matkustelemassa :). Olivat menneet tuhlaamaan minuun taas! Virosta olivat tuoneet mulle kohukkeita, joita pyysinkin. Lisäksi virosta olivat ostaneet mulle pöllö säästölippaan<3 Oikeestaan voisin sanoa keräileväni pöllö tavaroita noiden tuttipullojen lisäksi. Noh melkein kaikkia eläintavaroita voisin keräillä, mutta pakko vähän rajoittaa... Pöllöt ja lehmät on sellaisia, että niitä pääosin. 
Ruotsista kummit oli tuoneet mulle kaksi paria korviksia, pöllö sellaisia :). Sekä teetä<3

Tuliaisia rakkailta kummeilta<3

Tuli tässä mieleen, että mä en todellakaan vaadi, enkä odota minkäänlaisia joululahjoja tmv. Mutta tiedän että on henkilöitä jotka ostavat mulle sen melkein joka tapauksessa... Niin jos ei mitään keksi niin tosiaan oikeastaan kaikki pöllötavarat on tervetulleita :). Pöllö- petivaatteet, korut, penaalit, kukkarot, mukit, lasit, koriste-esineet, heijastimet, pyyhkeet, kuvat, vihkot, kynät... Sama oikeastaan lehmä tavaroissa. 
Lisäksi teet ja miksei kahvikin on mulle ihan hyvä lahja :). Ja lapaset, sekä villasukat! Niitä tarvitaan aina. Ja en pistä pahakseni mitään lahjakorttejakaan esim. punnitse&säästä liikeeseen tai vaikkapa hierontaan. 
Toistan nyt kuitenkin, että mä en odota mitään lahjoja jouluna taikka muutenkaan, että ette ajattele että jotenkin kinuisin lahjoja tmv. Ihan vaan sanoin, koska itse tiedän että on tuskaa ostaa lahjoja toiselle, jos ei oikein tiedä mistä se ihminen tykkäisi tai mitä se haluaisi/tarvitsisi.
Ai niin ja kyllä mulle kelpaa tosiaan ne erilaiset eläinkirjatkin... Plus tuttipullot on kanssa kivoja :). Niin ja jos nyt jostain syystä sen lahjan haluatte mulle ostaa niin sanon, että mulle kelpaa ihan kirppiskamat. En oo mikään nipo :). 

Eksyinpähän jälleen kerran aiheesta...Eli lähdettiin sieltä prismasta ajelemaan takaisin kotia kohti. Käytiin kahvilla vanhassa kelossa. Yllättävän viihtyisä paikka. 
Olin laittanut torstaina puhelimeni kiinni, koska halusin vaan olla rauhassa kummien kanssa. En halunnut yhtään puhelua joka muistuttaisi koulusta tai muusta ikävästä. Puhelimen kiinni pitäminen on yllättävän vapauttavaa.
Yleensä näprään puhelinta koko ajan, oon netissä taikka tekstaan tmv. Nyt pystyi keskittymään olennaiseen, eli elämiseen. Niihin maisemiin, olemiseen ja ihmisiin. 
Nykyään on jotenkin kauheeta se, että lapset ei leiki enää keskenään. Ne pelaa keskenään jotain pleikkarii tmv. Onhan se kivaa. Jos mulla olisi lapsi (ei tuu olemaan, en aio uhrata itseäni, enkä elämääni toiselle ihmiselle) niin antaisin kyllä pelata jonkun verran, mut en jatkuvaan.
Mä en ihmettele yhtään, että lapset on kärttysiä yms. Kun tuijottavat jotain näyttöä koko ajan. Itsekkin vietän koneella aikaa, mutta huomattavan paljon vähemmän kuin ennen. Nykyään ei aina edes keksi tekemistä netissä.

Sunnuntaina oli laiskimus päivä. Nukuin puoleenpäivään, käytiin kummien kanssa citymarketissa kahvilla ja muutenkin pyörimässä. Ostin koiralle ruuaksi karjalanpaisti lihaa :D. Ihme kermaperse toi mun koira :D. Mutta se liha oli halvempaa kuin jauheliha, niin ajattelin että saapahan kerrankin kunnon lihaa Mimitys, ku lihansyöjä on. 
Hävetti vaa mennä kassalle sen lihan kanssa, sen takia ostan useinmiten juuri eläimille suunnattuja lihatuotteita. 
Kyylään aina ihmisten ostoksia :D. 

Mietin ihan ihmeellisiä asioita tai älysin, että mun "normaali" poikkeaa valtaväestön "normaalista". Mun mielestä on outoa, että ihmiset syö lihaa. Siis jotenkin vaan hämmästytti, kun rupesin miettimään mitä teen pikkusiskolleni ruuaksi, kun hän tulee mun luo 18.10. Sit olin silleen, että joo... jauheliha kastike olis varmaan ok. Mutta ihmetytti vaan jotenkin, että öö... hä?
Aloin miettiä myös, että musta on ihan täysin normaalia että en pidä äitiini yhteyttä. Aloin miettimään, että mitä ihmettä, ihmiset pitää vanhempiinsa yhteyttä. Öö, joo kyllä mä isään jonkun verran. Mutta äitiin?

Elän aika pitkälle omassa pikku maailmassani ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen siihen :). Olen tyytyväinen siihen, että en stressaa/ahdistu jostain uutisista. Maailman asioiden varmaan pitäis kiinnostaa, mutta kun ei kiinnosta. Miksen mä sais elää sillä tavoin kun mä elän? Ketä se satuttaa, jos nyt hillun omassa pikku kuplassani tässä maailmassa?
Normit on tylsiä asioita. Ja normaalius on tylsää, harmaata massaa on ihan liikaa täällä. 
Mitä ihmettä sit jos satun olemaan vapaiden/avoimien suhteen kannalla? Mitä ihmettä sitten, jos en ees haluu sitoutua? Ihmisistä se on jotenkin niin outoa. 
Jos mä joskus seurustelen niin en mä pistäis pahakseni jos se tyyppi kävis välillä paneskelemassa jonkun toisen kanssa. Kaikki pitää tota jotenkin ihan hirveenä, että miten mä voisin tollaisen hyväksyä, mutta miksi en? 
Ainoa ehto siinä olisi se, että mulle EI valehdella. Jos alkaa valehtelemaan siitä missä on ollu, kenen kanssa ja mitä on tehnyt niin silloin en hyväksy. Mutta jos sanoo rehellisesti "Olin töissä ja kävin tos ruokkiksella ton Olli Inkan luona pikapanoil ja kävin kaupas töitte jälkee..." Niin mitä pahaa siinä on? 
Tai mitä ihmeen epänormaalia siinä on, että tykkään väreistä, hello kitystä ja muusta "lapsellisesta"? Mitä outoa on siinä, että musta on oikeasti kivaa istuskella hiekkalaatikolla rakentelemassa hiekkalinnoja taikka tekemässä jotain autorataa/kaupunkia? 

Oon niiiii-iiiin korviani myöten täynnä ihmisiä, jotka vaatii mua olemaan just tietynlainen. Sopeudun hyvin ja osaan tahtomattanikin miellyttää. Mut harva tuntee sitä oikeeta minää... Elän ihan jossain eri maailmassa kuin kaikki muut. Ainakin musta tuntuu siltä. Vaikka mulla on paljon ystäviä ja kavereita niin silti oon jotenkin niin omissa maailmoissani.

"En koskaan oppinut ihmisten kieltä Omistanut normaalin ihmisen mieltä Pysyin poissa niiden ihmisten tieltä Ja tiedän mitä ei toiset ihmiset tiedä"

"Joskus en jaksa, suljen silmät ja leikin ettei mua ees oo."

Tää on mun elämä! Synnyin tahtomattani, kuolen tahtomattani, antakaa minun edes elää niinkun tahdon!

Noh anyway sunnuntaina katseltiin boksilta vähän salkkareita eteenpäin... Katsellaan niitä jälkikäteen boksilta, putkeen. Ollaan ihan järkyttävän paljon jäljessä, mutta eipä tuo mitään haittane.

Maanantai aamusta oli taas terapia. Mä olin ihan tööt, en jaksanut edes puhua. Terapiasta vakiokahvilaan, siellä aloitti uusi työntekijä ja oli sen takia vähän kiirettä siellä. Hyppäsin taas tiskin taakse :). Kummisetä tuli myös vakiokahvilaan ja käväistiin siinä robin hoodissa. Ostin sieltä kaikenmaailman siivoustarviketta. Tulipahan ostettua uusi levymoppikin. En oikein noista lankamopeista välitä. 
Robbarin jälkeen suuntana oli jälleen vakiokahvila. Olisin sisustanut näyteikkunat syksyisiksi, mutta ei ehtinyt kun lähdettiin ajelemaan tänne mun kämppään.
Kissat tuli vihdoin ja viimein kotiin <3. Ikävä noita tuholaisia on ollut. 
Meeri kehrää ja kiehnää koko ajan kyljessä :). Liitu on aika hämillään... Aluksi se vaan oli mun ton tv hyllykön takana. En mä tiedä mikä ton systeemin nimi. Kun siinä on kaksi tollaista "hyllykköä", yksi lasikaappi ja tv-taso. 
Kyllä Liitu onneksi nyt jo liikkuu ja leikkii :). Mut syliin Liitu ei halua tulla. 
Noilla kateilla oli korvapunkkeja ja saivat siihen lääkkeet... Nyt pitää putsata kissojen korvia vielä joka toinen päivä ja Liitu tietysti inhoaa korvien putsaamista ylikaiken. Pelkää kai että putsaan korvat aina kun otan syliin. 
Oon yrittänyt nyt mahdollisimman paljon ottaa katteja syliin muuten vaan, että oppisivat ettei mua tarvitse pelätä. Eikä Meeri pelkääkkään :). 

Vietiin koululle aika paljon pahvia, jyrsijöille. Oon nyt "nakittanu" kavereita säästämään pahveja jyrskille :D. 

Tiistaina oli jälleen koulua, kemiaa. Älysin vielä vähemmän kuin edellisellä kerralla, mutta ihan sama. Kävin juttelemassa opon kanssa. Mä kun olen nyt torstaina jäämässä saikulle niin ei otettu lisää tunteja mulle. Perjantaina menen kuitenkin käymään koululla, käyn juttelemassa uuden koulukuraattorin kanssa. Lähinnä selvitetään, että säilyyhän mulla kelan etuudet vaikka mulla ei ole sitä 25 viikkotuntia... vai saanko jotain sairaspäivärahaa tmv.

Eilen illalla tekstailin mun puhelimellani normaalisti ja se pimahti! :(. Peekele, kun kirosin. Nyt se on latauksessa ilman SIM-korttia ja vaikuttaa toimivan ihan normaalisti... Ehkä se toimis. Käyttöön otin Nokia c5 puhelimen, onhan tuokin ihan hyvä puhelin. Mutta tykkään mun nokiasta ku siinä on kosketusnäyttö ja näppäimet samassa. Nokia c5 puhelimessa ei oo kosketusnäyttöä. Mutta toivon, että tuo minun nykyinen neiti nokiani tuosta tokenisi.

Nyt olisi keskiviikko, koira lenkitetty ja aamukahvit juotu. Kolmen tunnin päästä istun bussissa matkalla terapiaan. 

Kun noita kuvia ei oo tullut laiteltua niin laitan tähän nyt noita mun muita ostoksiani joita oon tehnyt.. Kaikkia kiinnostaa :D. 

Vero Modan villakangastakki Joensuusta kirppikseltä 0,25e

Paita Joensuun kirppikseltä 0,10e

Verhot Jyskistä 20,00e

Paita, Joensuusta kirpparilta... 

Pöllökorut Ninjasta 4e/kpl

Ja Mimiltä terkkuja :)

Ei kai mulla mitään muuta...