En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Siihen on muutama syy.
Ensimmäinen syy on mun aivot, niiden toimimattomuus. Mun pää/aivot tuntuu tehneen lakon. Päässä on pelkkää tyhjää. Tuntuu ettei ajatuksia liiku mihinkään suuntaan. Tunteetkin tuntuu olevan jotenkin kauhean laimeita, melkein olemattomia. Ajatukset on sellaista sotkua, yksittäisiä lauseita, krääsää. Mulla on sellainen olo, että olen tyhmä. Heliumpää.
Mietin mitä mun ajatuksille on tapahtunut?
Oon ollut sellainen syvällisten asioiden pohtija, mietiskelijä. Olen voinut hukuttautua ajatuksiini tunneiksi. Nyt voin unohtua istumaan tunneiksi paikoilleni, mut päässä ei tunnut liikkuvan mitään. Muistikaan ei tunnu pelaavan. Jos joku kysyy mitä sä teit eilen? En välttämättä muista lainkaan. Sanatkin katoilee ja muuttuu matkalla ihan muuksi. Yksi päivä kompastuin kotonani rikkalapioon ja harjaan, en muistanut niiden nimiä. Selitin vaan, että kompastuin lakaisuvehkeeseen, en muistanut mitä ne oli.
Luovuus, se taas on ollut jo kuukausia jossain kaukana, aivan liian kaukana. Mun runosuonet on aivan tukossa. Nykyään ei liiku sitäkään vähää mitä vähän aikaa sitten liikkui päässä.
On mun aivojen jonkun verran kuitenkin toimittava sillä pystyn muodostamaan tekstiä tähän ja tekstareihin, sähköposteihin yms. Pystyn toimimaan normaalisti, ainakin melkein. Plus ymmärrän, että aivot ei meinaa toimia.
Toinen syy miksi en ole kirjoittanut on yksinkertaisesti laiskuus+väsymys. Monesti oon meinannut, että kirjoitan mutta en vaan oo jaksanut. Oon ollut jostain syystä tosi väsynyt, voimaton ja saamaton. Väsyn ihan pikku jutuista, eikä kauheesti kiinnosta mitkään asiat. Yrittänyt olen kuitenkin kovasti tehdä asioita, ainakin niitä pakollisia. Koen syylisyyttä siitä, että olen näin laiska. Turhaan.
Kolmas syy on siinä, että oon mä ollut jonkin verta ainakin menossakin.
Mitä mä sit oon muuta tehnyt, kun tuijotellut seiniä ja miettinyt mitä mä mietin?
Marraskuun alku... Noh en kauhean tarkasti muista, mutta varmaan jumitin kotona. Joulukortteja saatoin tehdä. Terapiassa oon toki käynyt. Mitäköhän sielläkin on puhuttu?
Ainakin ollaan puhuttu mun turvattomuuden tunteesta kotona. Unettomuuteni saattaa johtua osittain siitä. Ratkaisuna unettomuuteen on ollut lääkkeiden lisäksi se, että oon raahautunut nukkumaan sohvalle, laittanut tv:n päälle pitämään jonkinlaista ääntä. Helpompi nukkua kun on jotain ääntä siinä. Tietysti on olemassa erilaisia rentoutusharjoituksia, sekä ns. tietoisuusharjoituksia, jotka on mun mielestä ihan typeriä juttuja.
Ehkä ne saattaa joskus auttaa tai ehkä ne auttaa joitakin, mutta... Musta vaan on yksinkertaisesti tyhmää istua sohvalle ja ajatella/sanoa ääneen "Mä istun nyt tässä. Omassa olohuoneessani. Tossa on sohvapöytä, jonka päällä on mehupullo ja kaukosäädin. Tossa on toinen sohva...jne." Tulee vaan entistäkin typerämpi olo.
Oon terapiassa piirtänyt kämppäni pohjapiirrustuksen ja mietitty onko mulla lapsuudessa ollut joitakin sellaisia tapahtumia mitkä on saanut mut pelkäämään nukkumista yksin tmv. Tjaa-ah, ehkä joitakin yksittäisiä tapahtumia on, mutta ei ne nyt mua millään lailla pelota eikä se voi olla unettomuuteni syy.
Ollaan puhuttu myös tästä mun muististani ja ajatusten hiljaisuudesta. Siihen voi olla monia syitä. Yksi on se, että mulla on yksinkertaisesti liikaa tavaraa työmuistissa eikä aivot sitä jaksa käsitellä, joten ajatukset vaan tippuu pois. Osa voi olla vain sitä, että jotkut jutut on vaan niin arkipäivää, että teen ne automaattisesti. Hmm. Oon käynyt terapiassa yleensä ma ja ke.
Koulussa olen käynyt lähinnä maanantaisin. Olen tehnyt siellä koneella tehtäviä, sain tehtyä kurssin tehtävinä :). En vaan halunnut, pystynyt menemään kouluun istumaan kaikkien keskelle, luokkahuoneet ahdistaa. Ja vaikka ihmiset on mukavia niin, noh oon jotenkin niin väsynyt, että en kauheasti jaksaisi edes puhua... Eikä oikein ole kauheasti puhuttavaa, kun pää hakkaa tyhjää. Hermot niihin tehtäviin meni varmaan kymmeneen otteeseen. Turhauduin, kun kysymykset oli sellaisia mihin on jo jossain ylä-asteella vastattu tai sit ne oli sellaista tietoa, että etsin tiedon netistä ja kopioin sen tehtävään. Sellaista turhaa nippeli tietoa jolla ei tee loppujenlopuks yhtään mitään. Mut nyt se on tehty huh!
Terkalla olen käynyt kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla terkka halusi nähdä mut, kun mietittiin mun sairasloman jatkoa. Päädyttiin siihen, että sitä ei jatketa kun pystyin tekemään kurssit nyt "omalla tavallani". Toisella kerralla terkka halusi mitata mun hemoglobiinin ja verenpaineet. Verenpaineet oli hyvät, samoin hemoglobiini. Hemoglobiini oli 140. Otin itse sen verikokeen sormenpäästä. Mulla on jokin kummallinen juttu. Pelkään verikokeita ja alan voimaan huonosti niiden jälkeen. Mutta jos saan itse sen kokeen ottaa niin ei mitään ongelmaa. Ehkä siinä on jokin, että mun pitää tietää mitä tapahtuu? Ja lävistykset ei tee ollenkaan pahaa vaikka joku toinen ne tekisikin o_O.
Mä olen myös täysin pihalla päivistä, ajankulusta. Soittelin isälle joskus 4 tai 5 päivä marraskuuta, että tuun hänen luokseen ku viikonloppuna on isänpäivä... Joopa joo, eihän se tietty sillä viikolla ollut. Tulipahan kuitenkin mentyä viikonlopuksi isälle silloin.
Mä lueskelin isällä sellaista tiedon maailma, elämän kehitys kirjaa. Joka oli tosi mielenkiintoinen :). Kaikkee jännää. Maailmassa on ihan järkyttävästi asioita. Hassua miten just maapallolle on tullut elämää ja jostain bakteereistahan tää kaikki on lähtenyt kehittymään. Mistä ne bakteerit tänne on sitten tullut? Ja mistä ne on kehittynyt?
Eipä tuota saada varmaan ikinä ratkotuksi.
Outoa miten tiede ja teknologia ja kaikki menee jatkuvasti eteenpäin. Löydetään uusia juttuja, tutkitaan niitä, kehitellään niitä.
Käytiin me isän kanssa sinä viikonloppuna myös kauppakeskus karismassa ja kärkkäisellä. Ei sen kummempia tullut tehtyä.
Seuraavalla viikolla oli sitten se isänpäivä. Ennen isänpäivää kummit tuli mun luo yöksi :). He olivat olleet reissussa. Höpöteltiin taasen :). Illasta sitten joskus yhdeksän jälkeen lähdettiin kiireellä siwaan, koska halusin leipoa isänpäivä kakun isälle. Leivoin sitruunaisen rahkakakun :P. Se on mun herkkua, eikä sinällään vaikeaa edes tehdä vaikka onkin monivaiheinen. Teen sen hesarin sivuilta löytyvillä ohjeilla. Tässä linkki ohjeisiin, jos jotain huvittaa tehdä samaista kakkua: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/Sitruunainen+rahkakakku/a1364418882351
 |
| NAM :P |
Isä haki mut sitten kaupungilta ja käväistiin kierrätyskeskus/kirppis patinassa, josta ostettiin poliisi kertoo 1977 kirja. Jonkin verta tuli sitä luettua, mutta jollakin lailla tylsähkö kirja.
Lauantaina tuli lähdettyä isän kanssa kaupoille. Mentiin cittarin kahvilaan, siellä oli tarjous että jos lapsi tarjoo isälle kahvit saa isä ilmaiseksi leivoksen. Mähän tarjosin kahvit :). Ite otin itselleni korvapuustin. Oon rakastunut kaikkeen pullamössöhöttöön. Korvapuustit <3
Cittarista suunnattiin robbariin ja sieltä lidliin. Kotona mä siivosin isän kämpän. Lauantaina tuli saunottuakin.
Sunnuntaina oli isänpäivä. Isä lähti aikaisin aamusta töihin, nostamaan lippuja. Mut tulipa juotua isänpäiväkahvit kera kakun. Isä tykkäs kakusta ja lahjasta :). Oon aina ollut jotenkin huono antamaan lahjoja, se tilanne kun sen lahjan antaa on jotenkin ahdistava. En tiiä miten päin pitäs olla ja missä välissä antaa se lahja ja silleen... Mut meni tällä kertaa yllättävän kivuttomasti.
Kävin isänpäivänä ystävällä kylässä. Juotiin kahvit ja juteltiin :). Sitten mun ystävällä oli ylimääräistä vaatetta, kokeilin niitä ja otin sieltä iiison kassin itselleni sopivaa vaatetta. Ja kengät <3 Ne on sellaiset vähän maihari tyyliset korkkarit, vaikea selittää... Enkä jaksa niistä kuvaa ottaa nyt. Mut oli ihana nähdä ystävää :).
Maanantai aamusta oli terapia, jonka jälkeen hyörin kaupungilla vaihteeks... Kävin pressossa kahvilla ja sellaista. Menin kouluun ja tein tehtäviä. Koulusta lähdin pois kolmen aikoihin ja menin Lahteen. Lahdessa näin ystävää :). Piti mennä kahville ja joo.. mentiin jälleen teerenpeliin :D. Join hopeatoffee kahvin. Oli oikein hyvä, sellainen lakritsimainen maku. Tuli juotua myös mustikkamule ja minttukaakao. Liityinpähän teerenpelin kanta-asiakkaaksikin. Mun teki vaihteeks mieli korvapuusteja ja lähdettiin käymään Lidlissä, mutta siinä lidlissä ei ollut edes paistopistettä o_O. Noh lopulta sain sinuhen kahvilasta mukaan 3 korvapuustia. Menin ystävälle vielä teelle :). Illasta sitten takaisin isälle ja nukkumaan.
Tiistaina lähdin isältä puolenpäivän jälkeen ja tulin kotiini. Mulla oli tarkoitus mennä sillä viikolla kummeilleni, mutta mun pää ei ollut toiminut... En muistanut, että oli menoja niin paljon. Tiistaina kävin taas apteekissa hakemassa lääkkeitä. Ää, taas tuli kauhee olo kun miettii että pää ei pysy kasassa ilman lääkkeitä, eikä meinaa pysyä niiden avullakaan. Ei vaan oo kivaa tunkee sellaisia myrkkyjä elimistöönsä tollaisia määriä.
Keskiviikkona kävin koulussa ja terkalla...
Torstai aamusta mulla oli psykiatri. Juteltiin ja luettelin sille kaikki mun vaivat. Eli väsymys, voimattomuus, muistamisongelmat. Psykiatri sanoi, että noi kaikki voidaan laittaa termin alle masennus. Joo-o, ehkä mulla on jonkinlaista masennusta ilmassa.
Nostettiin mun masennuslääkkeen annostusta, mutta aloitan sen isomman annoksen syömisen vasta reissun jälkeen. Koska tiedän, että toi lääke pakottaa mut tonne vessan lattialle + halailee vessanpönttöä muutamaksi päiväksi.
Vähän pelottaa toi nosto... Pelottaa, että jos mun syöminen menee taas "olemattomaksi".
Tosiaan olen lähdössä reissuun kummieni kanssa ensi to tai pe. Myö lähetään jonnekkin lentämällä... En vaan lain tiiä mihin :D. Enkä saakkaan tietää kuin vasta lentokentällä/lentokoneessa/kohdemaassa :D. Jännää ja hauskaa lähteä tällä tavoin reissuun :). Reissussa ollaan seuraavaan keskiviikkoon asti.
Olikohan se torstaita, kun mun rupes kotona tekee mieli lettuja? Ei muuta kuin kaupasta maitoa ja jäätelöä.
 |
| Lettuja tuli tehtyä |
Kävin viikonloppuna itsekseni vähän "reissussa" :). Kaverillani oli tuparit Helsingissä, joten sinne menin lauantaina junalla. Vaikka oon reissanut paljon niin en ole junalla kauheasti matkustanut, saatika yksin! Mut hyvinhän se meni :). Porukkaa oli paljon ja tuli juteltua "uusien" ihmisten kanssa... ja yöllä lähettiin vielä baariinkin. Käytiin roska nimisessä baarissa, sekä tavastialla. En ole yleensä baari-ihmisiä, mut nyt oli jostain syystä tosi mukavaa olla siellä baarissa :). Sunnuntaina suuntasin sitten kotiin... Oli aivan ihana tulla kotiinkin, menin suoraan kuumaan vaahtokylpyyn, join iltateet ja aloin nukkumaan.
En muista milloin viimeksi olisin ollut niin onnellinen vain siitä, että saan nukkua.
Tänään aamusta olin väsynyt jälleen. Kävin aamulenkillä koiran kanssa ja laitoin koiralle kongiin märkämuonaa, että leikkii sillä. Ja sitten tein wc-paperi hylsystä nami"piilon", jonka Mimi sai ratkoa. Mä katselin kun Mimi leikki ja päässä oli vain yksi ajatus, se oli "Mä olen pakosti tehnyt jotain oikein, kun olen saanut tuollaisen koiran."
Rakastan mun koiraa ylikaiken<3 ja ylipäätään eläimiä. Rakkaus Mimiin pysyy ikuisesti<3. Ja muihinkin eläimiin.
Lähdin kävelemään piiiitkän lenkin ja onneksi lähdin :). Mulla on ollut tässä parina iltana jokin itsetunnon romahdus, mut aloin miettimään... että olen mä kuitenkin oikeasti aika vahva, selviytyjä. Mulle on tapahtunut elämässä niin paljon ja oon silti tässä. Voisin olla tosi huonossakin jamassa, pahimmassa tapauksessa en elossa enää ollenkaan.
Mulla on asiat hyvin. Mulla on maailman ihanin koira, maailman ihanimmat riiviökissat, torakoita, ihan mukava kaksio, unelma-ala opiskeltavana, maailman parhaimmat kummit, maailman ihaninpia ystäviä ja kavereita...
Monesti sitä miettii, että kunpa kaikki ois toisin. Mutta mitä turhaan? Asiat vois olla tietysti aina paremmin ja paremmin, mut ihmisluonto on kumma kun ei osaa arvostaa asioita mitä on jo nyt.
Okei, vaikka mulla on nyt vähän huonompi kausi menossa, vaikka väsyttää, masentaa ja vituttaa... Niin silti tässä elämässä on paljon nähtävää, paljon hyvää.
Miettii sitä välillä myöskin sitä, että kunpa en olisi tälläinen. Niin minkälainen sitä sitten haluaisi olla? Hmm... en mä tiedä. Ehkä on parasta, että on vain oma itsensä. Kaikkine vikoineen, vahvuuksineen, heikkouksineen... On mahdotonta olla joku toinen ikuisesti.
Turhaa olla kateellinen.
Olen monesti sanonut, että haluan olla lapsi. Lapsi jolla ei ole murheita, huolia. Haluan olla vieläkin omalla tavallani lapsi, mutta aikuisuudessakin on hyviä juttuja. Ei ole mitään kotiintuloaikoja, saa syödä just sitä mitä huvittaa, saa valvoa ja nukkua, saa tehdä paljon enemmän asioita joita huvittaa tehdä.
Kyllä tästä vielä noustaan :).
Kunpa vain saisin päähäni sen, että en ole huono taikka heikko vaikka en jaksakkaan kaikkea.
Tälläista tällä kertaa...
 |
| Rakas<3 |
Ja sit tälläi kappale... Jotenki sanat kuvaa tän hetkisiä oloja ja niitä harvoja mietteitä joita päässä liikkuu. Näkökulma- haavoja
Tässäpä ton laulun sanat:
"Me ollaan irrallaan ilmaa vaan, läpinäkyvii hahmoja tänä iltana
Virrassa mukana sitä ei ees huomaa, näytetään eläviltä sisältä me kuollaan
Ja me ei tunneta itseemme, toisiimme, itse asiassa me ei tunneta mitään
Niin turhautuneet itseemme et puretaan se toisiimme, voitsä olla kiltti ja pitää musta tiukasti
Mun jalat maassa elävien kirjoissa, antaa mulle jotain mistä puhua mun vihkoissa
Mut ollaanks me elävii vai kirjoissa, muistot on niis illoissa, joita ei ees muista
Vitut muista tämän päivän mantrana, antaa vaan vuotaa sitominen ei kannata
Kai me kuollaan tän maailman mukana missä mä oon ku sä ja jokainen ku kuka vaan
refrain:
Sido mun haavani niinku ne ois omias, hetken verran me ei olla tunnottomia
Auta mua, mä paljastan mun haavat (Sido ne tiukasti)
Ja kun sä meet, elä, koe, muista että maailmas on muitakin kun sinä
(Ja jos näet haavoja, sido ne tiukasti)
Kun maailma ulkona haalistuu, meidän lapsille harmaampi tammikuu
Aika ei kalliiks tuu telkkarin edes, mä näin naapurin ukol verkkarit veres
Se oli niinku en ois huomannukkaan, meidän talos ei saa metelöinnist huomautusta, niit ei kiinnosta
Ne välittää vaan laatikosta mitä ne kattelee ja nostaa sen voluumia kun naapurit tappelee
Ollaan kun ei mitään, katto tärisee, kehykset tippuu seiniltä, ei kuulu mulle, ei kuulu sulle
Antaa herran piestä kultaansa, jos mä oisin sun paikal sitoisitsä mun haavat
Täysympyrä kaikki päättyy itseensä, takaisin alkuun, mikä on inhimillist enää
Ja lopulta kukaan ei siedä itseään, kun tää korttitalo sortuu mitä me sit tehään
refrain
refrain2:
Sido mun haavani niinku ne ois omias, muista että maailmassa on muitaki ku sinä
Sido mun haavani niinku ne ois omias
Nojatuoliin mä liimasin perseeni, unohduin ihmettä odottaa
Löysin kevätkummust henkilökohtasen helvetin, sydän ei oo siellä, mä en oo koskaan kotona
Koti on siellä minne koditon vaan katsoo ja taivas on kodittoman katto
Mut kato ite, kato tarkkaan, meneeks kaikki hyvin kun me hypitään verilammikois tyyliin, kaikki hyvin
Ajatuksis mä koitan pyrkii parempaan, mut vaikka kuinka ajattelee pahaa tekee katsella
Miten nää ajat menee ja mä voin vaan taltioida vihkoon huomioita, lauluhin jota ei Suomi soita
Pitäis tanssii ku huomist ei ois, huoli pois, tanssin aamuyön läpi, jolloin toivo kuoli pois
Mä jäin katsomaan maailmaa palavaa, jos sul on joku jota halata, halaa tiukasti
refrain
refrain2"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti