Kunpa sais nukkuu

Kunpa mä saisin vain jäädä nukkumaan, mut ei. Se ei mene niin.

Tiedän, että elämässä tulee erilaisia jaksoja ja jokaisesta selvitään jollain keinolla.

Kaikella on jokin tarkoitus.

Mutta välillä tän kaiken keskellä on liian vaikeaa uskoa mihinkään hyvään.

Yritän silti pysyä vahvana ja positiivisena.

Koitan hymyillä ja nauraa, eikä se onneksi ole vaikeaa.

Mikä mua vaivaa?

Miksen mä jaksa?

Masennus vaanii aina kulman takana, tiedän.

Masennus iskee joka kerta uudestaan, uudestaan ja uudestaan.

Uudestaan, uudestaan ja uudestaan mä kierrätän samoja ajatuksia, tunteita.

Uudestaan, uudestaan ja uudestaan mä taistelen itteni irti masennuksesta.

Taas hetkeksi.

Inhoan liikaa negatiivisuutta, siksi mä yritänkin ajatella mikä kaikki on hyvin?

Meinaan mulla on asiat aika hyvin, mut mun tunnetila ei vastaa sitä.

Kyllä se siitä, joo... Joskus.

Yritän olla angstaamatta ja yritän olla ruokkimatta mun huonoa oloani.

Mulla on ollut edelleen tosi huono tuuri, välillä itkettäis mut en mä itke.

Mua naurattaa jo se kuinka paska tuuri ihmisellä voi olla.

Haluun olla yksin vaan.

24.11 Palasin töihin. Olin 3 päivää töissä. Meni hyvin, jaksoinkin ihan hyvin.

Työpaikalla oli tällainen ihana piristäjä <3 

 

Kolmen työpäivän jälkeen mulla oli vapaata. Meni ihan okei... Väritin, näin ystävää, olin isällä yötä.

Sen jälkeen olinkin tilalla jossa on 54 lehmää lypsyssä (eli paljon) 5 päivää töissä.

Selvisin!

Tykkään siitä(kin) tilasta, mutta kolmannen päivän jälkeen olin täysin kuollut.

En tiedä millä selvisin ne kaksi vikaa päivää, pakottamalla itseäni.

Toissapäivänä oli vapaata, olin sen Heinolassa. Kävin kahvilassa kahvilla ja kaupoilla.

Perjantaina eli eilen kävin jälleen kahvilla ja tulin kotiini Lahteen.

Varasin tälle kuulle loman itselleni! Nappaan taas koiruuden mukaan ja mennää iha kahestaa lepäämään ja oleskelemaan.

Odotan sitä, vaikka hirvee kiire ennen sitä.

Tää loppuvuosi on oikeesti ollu ihan hirveä... Mie en kestä.

Todellakin toivon, että ensi vuosi olisi parempi.

Mulla on ollut tapana tehdä tiivistelmä vuodesta blogiini vuoden lopussa ain.

Yritän tehdä sen tänään, mutta en vanno että ehdin tänään tekemään sen.

Kai tästä vuodesta hyviäkin juttui löytyy.

Tänään mulla on hieroja :).

Mainitsin, että ne katastrofit ei loppuneet. Ei loppuneet ei.

Äiti ja eno tappelee edelleen, koska se pappa meni kuolemaan.

Yritän tässä jotenki luovia niiden välillä.

Ajoin töihin 6.12 ja ihmettelin, kun rengas rupes täristämään. Luulin, että rengas on puhki.

Ei se puhki ollut, mutta se vuotaa ilmaa. Pakko lisätä sitä vähän väliä.

Myöhästyin töistä, kun katsoin sitä rengasta vähän väliä. Onneksi vain 10 minuuttia, eikä haitannut.

Suomen keli on yks katastrofi, lunta tulee, se sulaa, taas tulee lunta, sitten vettä ja räntää ja kaikkea mahdollista.

Ulkovalo on jälleen palanut.

Rahojen kanssa on vähän tiukkaa, oma vika. Kun olin saikulla ja pidin silloin sen Lapin loman.

Piti soittaa isän kaverilla ambulanssi, kun oltiin käyttämässä sitä apteekis.

Ei noi kovin isoja asioita oo, mutta kun ne tulee tähän päälle niin...

Musta tuntuu, että nää pari viime kuukautta on olleet oikein kuoleman kuukausia.

Se mun pappa, sain tietää että Heinolan rautatiesillalta hypännyt tyttö/nainen oli mun lapsuuden aikainen naapuri...

Vaikka en ollut häneen moneen vuoteen enää yhteydessä nii silti se jäi häiritsemään ja mietityttämään.

Lehdes oli yhden toisenkin tutun kuolinilmoitus tai noh puolituttu, mut silti.

Mun lapsuuden kaverin isän kuolinilmoitus oli myös lehdessä.

Pienet piirit, eikä lähelle oo osunut onneks ku yks. Mutta silti.

Nään älyttömiä unia. Nähny unta 2 kertaa jossa mun äiti kuolee. Kerran unta, että mun ystävä elvytettiin. Yhdessä unessa viiltelin käteni rikki ja muutuin mykäksi, sain verenmyrkytyksen mut olin vaan tyytyväinen koska halusin kuolla.

Haluun mä oikeastikkin kuolla. Ei tarvii huolestua, en mä mitään tee kun mulla on liian paljon menetettävää täs elämäs kuitenkin.

Mul on mun omat eläimet, ystäviä/kavereita/tuttuja/sukulaisia PALJON <3.

Toisaalta kohta ei oo yhtäkään, kun en jaksa pitää yhteyttä. Saatika nähdä.

Mun työ ja tieto, että joku päivä mul on taas hyvä olla :).

”Mä nauran aina,

meil päin ei itketä lauantaina...” vai miten se menikään?

Näf. Angst.

Kai mulla olis enemmänkin asiaa, mutta en saa päähäni mitään. Tyhjät aivot.

Koitan tosiaa tänää tehdä sen tiivistelmän tästä vuodesta.

Ja näin...

Toivottavasti edes jollain menee hyvin! Koittakaa pärjätä tän pimeyden keskellä, niin mäki yritän.