Semmottisia 2 (Toukokuusta)

Jatkan tuota edellistä tekstiä. Mie en tiiä mikä tuli tolle edelliselle tekstille. Alkoi hyppiä ihan kummallisesti eikä toennut vaikka kokeilin mitä. Samapahan se on kirjoittaa uusi teksti ihan kokonaan :D. 

Työssäoppimispaikallani työskentelin monen eri lomittajan kanssa. Kaikkien kanssa tuli toimeen vaikka oli muutama ihminen/hetki kun vaan laskin päässäni hitaasti kymmeneen :D. Arvostelussa minuu kehuttii yhteistyötaidoista :). Yksi lomittaja toi miulle lahjan kiitokseksi avusta :). Ihana, vaikka tottakai mie ny omat hommani harjoittelussa teen...
Tollainen lahja ja kyllä se kieltämättä tuntui hyvältä saada jotain kiitosta, vaikka en mitään osannut todellakaan odottaa :).

 Toukokuussa kävin myös autokoulun kakkosvaiheen läpi. Ensin oli yksilöajotunti. Ajeltiin Lahteen ja juteltiin. Maantieajossa mun kulutus oli keskimääräistä vähäisempää, mutta kaupunkiajossa taasen keskimääräistä korkeampaa. Autokoulun opettaja sanoi, että huomas heti muutoksen mun olemuksessa, kun ajettiin kaupungilla.

Mie vihaan itseäni, ku olen tällainen. En uskalla ajaa keskustassa, vältän sitä viimeiseen asti. Enkä todellakaan parkkeeraa melkein mihinkään keskustassa. Vittu, kun osaan olla tyhmä ihminen. Ärsyttää.

Muuten meni kyllä ihan hyvin :). Ainoo, että enemmän ennakointia ja pidemmät turvavälit, jotta ehtii ennakoida. Pitäisi yrittää sellaista, että ei pysähtyisi matkalla kertaakaan. Osaisi ennakoida sen verran, että hiljentelisi tarpeeksi ennen liikennevaloja että vaikka ne vaihtuis punaiseksi niin ei tarvis pysähtyä... En osaa selittää mitä se autokoulun opettaja tarkoitti :D.

Seuraavana päivänä oli ryhmäajotunti. Meitä oli 3 oppilasta. Saatiin kolme paikkaa joissa piti käydä. Saatiin tulostaa google-mapsista reittiohjeita ja karttoja ihan kuinka paljon me vaan haluttiin. Piti suunitella reitit ja kuka ajaa minkäkin pätkän... Sen jälkeen lähdettiin reissuun. Ei eksytty :). Ihan mukavasti meni.

Vielä olis autokoulun syventävä vaihe eli kolmosvaihe käytävä. Ihan ku mulla olis rahoja semmosee. :(

13.5 Kävin aamunavetan ja iltanavetan välissä kaupungilla hoitamassa asioita. Taisin hommaa tuolloin vasta sähkösopimuksen :D. En yhtään myöhässä en. Kävin arnoldsilla syömässä tuplasuklaa muffinssin :P. Arnolds oli muuttunut vähän. Oli oikeasti todellatodella outo olo olla kaupungilla, kun ihmisiä oli paljon. Siinä ne vaa meni :D. Kauhee ku vajaassa kahdessa kuukaudessa oli tullut ihan maalaiseksi :P. 

15.5 oli aivan ihana yllätys, kun tulin kotiin <3. Mun rakkaat kummit oli tulleet miun luokse, kuten oli sovittukkin. Ne oli lisänneet mun autoon öljyä, keittäneet kahvit, tuoneet mulle ruokaa + herkkuja kaupasta :). Tän lisäks oli koiruus lenkitetty ja kissojen laatikot putsattu. On miulla universumin parhaat kummit <3

16.5 Menin aamunavetan jälkeen koululle. Mulla oli traktorinäyttö. Oikeastihan se olisi pitänyt antaa jo aivan ekana syksynä koulussa, mutta koska pelkäsin traktoreita ja niiden ajoa niin en antanut sitä silloin. Oikeastihan me sovittiin silloin, että mun ei edes tarvitse antaa sitä. Jostain syystä ne vaan keksi yht´äkkiä että mun pitääkin se antaa. Mie jaksanut ruveta tappelee.

Nostin "paaleja" paalipihdeillä, se meni ihan täysin putkeen. Koska olin tehnyt sitä jo monta kertaa, kun oli koululla työnjohtoviikko. Sen jälkeen piti peruuttaa kärryn kanssa :D. Joo-o, onnistuin mää sen sit peruttaa pariikiin otteeseen, mutta oon aivan onneton siinä :P. 
Arviointi keskustelussa juteltiin. Opettaja sanoi mulle "Logiikka sulla on kohdallaan, mutta teet korjausliikkeen liian aikaisin... Jos harjoittelisit muutaman kerran lisää niin kyllä sä oppisit." Aikaa vaan ei oikee ollu. Joten se meni läpi numerolla T1. Samapa se, kuhan läpi meni. 

 17.5 Kävin aamunavetan jälkee ostaa kukkia talon emännälle, koska hällä oli synttärit. Olivat oikein mieluisia :). Kunnon kuvaa en älynny/ehtiny ottaa mutta tollai suuntaa antava kuva...

Vaikka mulla on nyt joku tällai angsti, väsymys, ahdistus kausi niin silti uskon että hyvä kantaa aina hyvää. Kyllä, kuulostaa todella lapselliselta ja naiviilta. Silti mie uskon siihen. Yksi ihminen sanoi mulle kerran tolla tavoin. :)

17.5 oli kyllä Että mitähän vittua?!!!? olo :D. Katkes välit yhteen ihmiseen. En usko edes, että kyseinen ihminen tätä lukee mutta jos jostain kumman syystä lukee ni mulla ei oo kyseiselle ihmiselle ku kaks sanaa "tapa ittes". 
Se siitä hyvästä :D. Selitän...

Tutustuin tähän ihmiseen jotai 1-2v sitten. Oltii ystäviä, se oli se jonka kanssa käytiin Lapissaki :). Miespuolinen ystävä. Hää pyysi miulta lainaan rahaa, lainasin. Seuraavana päivänä tuli facebookissa viesti "Joudun poistaa sut mun facebook kavereista. Kaikkea hyvää. Maksan sulle takas ens kuus." Olin iha WTF?!

Oikeasti voi vittu mikä _nössö_ mies. Meinaa hän seurustelee naisen kanssa joka on _sairaalloisen_ mustasukkainen. Se nainen käskeny katkoo välit. Sanonpahan vaan, että sellainen suhde joka rajoittaa toista ihmistä noin paljon ei voi kestää ikuisesti. Ei saa olla yhteydessä yhteenkään naispuoliseen ystävään ja silti se nainen vetää raivareita, koska kuvittelee tän miehen kuitenki tyylii pettävän :D. 
Tän jutun linkkasin välikäden kautta tälle miehelle
http://www.kauneusjaterveys.fi/seksi-suhteet/suhteet/milloin-mustasukkaisuus-muuttuu-liialliseksi

Hihi, sain kyl rahat takas. Eipä siinä. Tiedän, että todennäköisesti tää mies on se jota eniten sattuu. Mitäs kun se eroaa muijasta? Mitä  sillä on jäljellä? Tottakai miespuoliset ystävät, mutta kun niihinkin on moneen pitänyt katkoa välit koska ne on jotain narkkareita. 
Narkkareihin välien katkominen on tottakai hyvä juttu, mutta kuitenkin.

Blaah. Onnee vaa! :D.

 18.5 oli viimeinen työssäoppimispäivä, joka meni hyvässä seurassa :). Mun kaveri on lomittaja ja hää oli silloin lomittaa tuolla. Leivoin työpaikalle kiitokseksi taas sitruunaisen rahkakakun :). Sain heiltä myös kiitoslahjan. En oo mistään työpaikalta saanut sellaista lahjaa :). Paras kiitos oli kuitenkin oikeasti halaus ja suulliset kiitokset. 

Silloin oli kaikki kurssit tehty koulussa... tai näin luulin. Tuli puskien takaa muutama päivä tän jälkeen tieto, että yksi ryhmätehtävä on palauttamatta. Olin ihan raivona, ihan epätoivonen. Olin kysynyt opettajalta, että onko tehtävät tehty ja oli vastannut että on tehty. Mulla oli yksi ilta ja yö aikaa tehdä se tehtävä. Kauhee paniikki iski. Sain tehtyä sen tehtävän.

Tuli tehtyy muutama ylimääräinen kurssi :D. Mutta oli syytäkin, ku neljä vuotta tuhrasin ton koulun kaa. 

Mimillä oli aivan kaamee karvanlähtö toukokuussa, ikinä ollut sellaista. Ajattelin, että se on stressin takia noin voimakas. Lisäksi Mimillä oli hetken aikaa vähän heikompilaatusia nappuloita :/. Nyt hällä on barkingheadsin kalanappuloita... Pesin Mimin ja harjasin ahkeraan. Kyllä sitä karvaa lähti pienestä koirasta :D.

Selvisi myöhemmin miksi sitä karvaa lähti helvetin paljon. Mimillä oli täitä :/. Eipä siinä, soitto elukkalääkärille ja strongholdit niskaan. Pitää itseasiassa tänään laittaa toinen annos ihan varmuuden vuoksi.

Jokatapauksessa oli outoa, kun ei ollut koulua. Yht´äkkiä olinkin lomalla. Odotin, että olisin tullut flunssaan tmv. kun stressi laukesi mutta enpä tullut :). Neljän vuoden paineet laukes...  Huhhuh.

20.5 pyörittii kirppareil kummisedän kaa. Käytii syömäs myös Kärkkäisen uudessa fresh!burgerissa. Ihan ok paikka. 20.5 oli jo aikasta varmaa, että pääsen kesäreissuun mukaan :)

Koko kevät ja kesä tuli ihan yht´äkkiä. Yks päivä vaan älysin, että hetkinen... mun pihalla kukkii kukkia ja omenapuut.

22.5 oli tuon mun tärkimyksen 5v synttärit. Knipin <3 On se vaan sellainen kissa. Erittäin persoonallinen ja huominonkipeä... Ahne ku mikä. Välillä, okei aika usein tosi rasittava :D. Mutta silti rakkainta <3 Synttärisankari tuli herättää aamusta.

Siinäpä sankari itse ja Meeritiuksestakin kuvaa <3.

23.5 Lähettii laivalle :D. Kummit, minä ja meijän ystävä. Mentii autol Helsinkii, ratikalla keskustaan. Käytiin syömässä missäs muussa ku Sky expressissä? :D. "Kahvit" juotii arnoldsissa.

Oon aina ollu terve lapsi :D. Menin ikkunalaudalle. Oon laivalla lapsena oikeesti nukkunu ikkunalaudalla laivalla, toisenlaisella tosin. Ku halusin :P. 

Mentii Baltic Queenilla Tallinaan. Oli hieno sää...

 Laival kierreltii, naurettii, höpöteltii... Juotii kummisedän kaa kirsikkaolut puoliks, oli nannaa :) :P. Join elämäni ekan mojitonkin, omnomnom. Plus mun vakion. Oli hyvää. Ei siin illas kummempii. Hauskaa jokatapauksessa oli :D. 

 Aamulla ulos laivasta ja tavarat säilöön, meinaan tultiin pikalaivalla takas jotta saatiin olla pidempään maissa. Pyörähdettii siin satamanlähel kaupois ja sit bussilla rocca al mareen. En muista, että mää olisin ostanu sielt mitää... Eiku sorry. Ostin prismasta muutaman kynsilakan ja karkkia. Lelukaupas päästii ajaa autoa xD.

Syömäs käytiin little indiassa. En muista mikä mul oli ruokana, mutta hyvää oli :P. Ennen laivaan menoa käytiin viel ostaa viinit yms. Hesel kahvil/pirtelöil...Sen jälkee takas Suomeen. Kiva reissu oli :). <3

Ja sellasia :). Olishaa tosta toukokuusta vieläki kerrottavaa, mut ei jaksa kirjoitella ny enempää. 

Huomenna alkaa työt kunnolla... Toivon, että jaksan. Ahdistaa :/. 

Kivaa loppukesää <3

Semmottisia

Tinttidittidii... Moi vaa! :)

Mulla kehrää kissa sylissä, mulla on musiikkia ja coca-colaa. Omnomnom. 

Kaikki on hyvin, pitäisi olla. 
Mulla on kiva vuokratalo, mukavalla pihalla. Ihana vuokranantaja, ihania ystäviä ja kavereita. Rakkaat elukat, mulla on ruokaa, mulla on ammatti, mulla on töitä, mulla on ollut lomaa, olen päässyt reissuun, olen saanut nukkua ja olla, mulla on vaatteita ja tavaroita, mulla on auto. Olen viettänyt aikaa kivojen ja ihanien ihmisten kanssa. Rahaa ei oo ikinä tarpeeks, mutta sen verran että pärjään.

Ei pitäisi olla valittamista, mutta mulla on  varmaa vikaa päässä kun ei tunnu hyvältä. 
En jaksa ymmärtää tätä. 
Jatkuvasti väsyttää, ahdistaa, särkee, mietityttää jne. 
En oikee jaksais mitää, mielelläni mie kuolisin just nyt.

Vinkuvinkuvinkuvinkuininininininininivalivalivalivalivaliininininangstangstangstangstangst.
blaablaa...

Mutta jotta tää postaus ei menis pelkäks valittamiseks niii-in selittelen mun toukokuusta.

Vappu oli. Mulla ei ollu oikeastaan tarkoitus juhlia vappua ollenkaan. En ainakaan muista, että olis ollu tarkoitus. Menin isälle kylään ,kun isä haki mut. Ei kai siinä mitään ihmeellistä tehty. Lähettii illalla käymään Messilässä, sain jopa ajaa Hondaa. Kahvit vetästiin siinä. Ei siellä pahemmin porukkaa ollu. Ilma oli aika synkkä, mut mun mielestä tavallaa hieno...

Lumi <3 Isukin koiruus.

Messilä

 Messilästä ajelin kotio ja taisin avata viini pullon... Yllätys :D

 Mulla oli omat henkilökohtaiset vappubileet ja Knipiä vitutti taas kerran. Mun oma grumpycat <3 
Ihan kiva vappu, eipä siinä. Tänä vuonna en leiponut munkkeja niinkuin olen melkein joka vuosi aikaisemmin leiponut. Jäänyt tässä parin-kolmen vuoden sisään leipominen, sekä ruuanlaitto aikasta vähäiseksi. Ei vaa tuu itellee nykyää tehtyä ruokaa pahemmin. Ainahan mä olen hieman huono ollu syömään. 

Syömisestä puheenollen... Olen tänään lueskellut hiilihydraateista/hiilihydraattitankkauksesta. Vaikka liikunkin paljon niin en ikinä ole ollut mikään himourheilija, enkä näin ollen ole pahemmin tutkinut urheilijan ruokavaliota, hiilihydraattitankkauksia yms. 

Mulla oli eilen ensimmäinen työpäivä, perehdytyspäivä. Lomittajan työ on erittäin fyysistä ja vastaa kyllä ihan urheilusuoritusta. Kummisetä löysi alennuksesta jotakin energiageeliä jonka takia innostuin tutkimaan tietoa. 

Huomenna laitan mun sykemittarin töihin niin näkee millaisella teholla tulee tehtyä töitä, aion kokeilla tota hiilihydraattien nauttimista työn aikana. Näkee vaikuttaako se mihinkään. 
Hiilihydraattien pitäisi auttaa jaksaamaan, sekä palautumaan. Vähentämään ketoaineiden syntyä, kun keho ei polta lihaksia silloin.

Miusta on mielenkiintoista välillä tutkia eri ravintoaineiden vaikutusta kehoon. Itsehän syön oikeastaan mitä sattuu, vaikka ei pitäisi. Fakta on se, että ruoka vaikuttaa meihin erittäin paljon. Hyvinvointiin, jaksamiseen yms.
Pahaa se geeli on, mutta ei niin pahaa ettenkö kokeilisi. Mie haluaisin jaksaa :). 

 Toukokuussa olin vielä työssäoppimassa siel navetas. 4.5 miulla oli näyttö. IIk! 
Stressasin sitä aivan järkyttävän paljon. Luin älyttömästi kaikkea tietoa, yritin ahmia kaiken tiedon. Kertasin ihan ekan kouluvuoden asioitakin. 
Luin oikeesti kaikkea mahdollista... Vasikoiden alkuhoitoa, vasikoiden vieroitusta, lehmän kiimakiertoa, lehmän kiiman merkkejä, märehtijän ruuansulatusta, lehmän yleisimpiä sairauksia ja ensiapua niihin, lypsykoneen tekniikkaa, maidon jäätymispistettä, maidon urealukuja, lehmän kuntoluokitusta, navetan valaistusta, lehmien aisteja jne.jne.

Iltapäivällä oli se näyttö. Se meni hyvin. Opettaja lähinnä jutteli mun työpaikkaohjaajan kanssa ja kierteli navetassa/sen ympärillä :D. Kyllä se vähän aikaa katseli kun lypsin ja jotain pientä kyseli, mutta hyvin meni. Navettahommien jälkeen mentiin tupaan juomaan kahvit ja höpöttelee. Numeroksi sain vahvan kakkosen. Eli paras numerohan on se K3. 
Ope sanoi, että käytännössä kukaan ei saa tosta näytöstä K3a. Sanoi opettaja myös, että kun katto mun työskentelyä + kun keskusteltiin että noilla taidoilla ja tiedoilla pystyn ihan hyvin tekemään lomittajan hommia :).

 Toukokuussa oli noiden autojen kaa sekoiluja hieman. Ajelin muutaman päivän isän fordilla, hyi ku pelotti ajella sillä vaikka se onkin ihan kunnossa oleva auto yms. Monet ei ymmärrä miks tykkään mun ikivanhasta Nissanista <3 Ei tarvii ymmärtää, mutta mä rakastan mun vanhaa japsivanhusta.

 Mihin vaan sun kaa oon valmiina. Sul ja mul menee lujaa. :D Nissan<3

Aikuisten oikeastihan miun pitäis vaihtaa Nisukka johonki diesel autoon, koska ajan todellakin paljon. Nyt kun olen töissä niin tulee ainaki alkuun se n.200km/päivä. Hmm... Tää teksti alko hyppii jotenkin ääliömäisesti, enkä saa tätä normaaliks nii-in julkaisen tän nyt. Kirjoitan lisää toiseen postauksee :). Toivottavasti ei häiritse paljon.

Vammapostaus

Heippi :).

Mukavata juhannusta kaikille vaan!!!! :)

Kuten ehkä arvaatte ni mie en oo missään juhlimassa juhannusta, koska kirjoitan tätä. Ihan oma valintani oli, että en nyt menny mihinkään :). Kyllä minuu pyydettiin vaikka minne. Kiitos kutsuista :) <3.
Koko kesä on kulunut todella nopeasti taas, enkä oikein edes älynnyt että joku juhannuskin tulee. Ihan kiva juhla, mutta en mää kyllä oikee jaksa ymmärtää juhannuksen tarkoitusta. 
Väsyttää, eikä varsinaisesti huvita juhlia. 

Yleensä inhoan yleisesti näitä juhlia, koska miun pitäis olla kymmenessä paikassa yhtäaikaa. En mie kykene siihen, aina mun pitää jättää joku paikka/ihminen välistä. Sitten minuu ahdistaa, kun oon jonkun luona ja muut jää näkemättä.
Parempi olla vaa yksin, ei aiheuta pettymyksii kellekkään.

On mulla musiikkia ja viiniä :D. Huomenna on aikainen herätys, koska lähden ystävän kanssa Hämeenlinnaan. Mennään ihan itse linnaan, sekä siellä olevaan haarniskanäyttelyyn :). 

Vois hyppiä ajassa taaksepäin, maaliskuun loppuun. Palasin sieltä Tampereelta, olin isällä pari yötä. Haettiin samana iltana mun sisko, sekä äiti Lahden vammakeskukselta isälle. Matkakeskuksesta siis. Mä vaan en edelleenkään ymmärrä MIKSI?! Lahteen piti rakentaa se? 
 Ensinnäkin vanha matkahuolto oli paljon paremmalla paikalla, siellä oli tilaa oikeasti. Nykyinen matkakeskus on jossaa huitsin kaukana, eikä siellä ole oikein mitään tilaa busseille. Matkakeskus on sekava ja ruma. Lisäksi se sekoitti _pitkäksi_ ajaksi liikenteen. Sotki oikein huolella paikallisliikenteenkin, kun kaikkien vuorojen pitää kulkea tän vammakeskuksen kautta. Kauhea määrä rahaa siihen meni myöskin. MRRGH. 

Vamma on muuten mun uusi lempisana :D. Se käy kaikkee... vammakone, vamma-aamu, vammakoira, vammakäsi, vammaviini, vammapuhelin... :D. Kukkiksien ei tarvii vetää hernettä nenään tosta sanasta. Se on vaan sana, ei se tarkoita sitä että oikeasti vammautuneet tai syntymästä asti vammaiset olisi jotenkin mun mielestä "huonoja","typeriä" tai "hirveitä"... Se vaan on sana mulle.

Anyway päästii isälle, siskon päätä särki ja se meni nukkuu. Hää oksensi illalla, kuumettakin oli aika reilusti kun näki jotain harhoja. Selitti jostain koulusta ja koirista. Voi toista <3

Seuraavana päivänä (27.3) näin mun ystävääni. Oli pääsiäinen, sekin tuli todella yllättäen.
Käytiin Lahden satamassa kahvilla, josta ajeltiin ABC Kivimaalle syömään jätskiä.

28.3 Menin sitten kummeille...

Kiva, kun mulla piti alkaa työssäoppiminen maatilalla 29.3. Olin laittanut hyvissä ajoin tekstaria yhdelle maatilalle ja tekstiviesteillä oltiin sovittu että tulen heille työssäoppimaan.
Olin noin viikon ajan koittanut soittaa heille sen 1-3krt/päivä, jotta saataisiin sovittua tarkemmin harjoitteluun yms. liittyviä asioita. 
Ei kuulunu vastausta... Tottakai ajattelin sitten "Enhää mä voi sinne noin vaan mennä, ehkä niille ei vaan käy jostain syystä kuitenkaan että tulen harjoitteluun."

Olin suunnitellut jo, että menen seuraavana päivänä koululle selvittää asioita ja hommaan toisen työssäoppimispaikan... Illalla 28.3 tilanpitäjä soittaa mulle ja seuraavana aamuna aloitinkin työssäoppimisen. 

Tottakai se oli hyvä, että pääsin työssäoppimaan mutta kyllä minuu suoraan sanottuna hieman vitutti, kun ei aikaisemmin voinut soittaa. Eipä siinä, kaverin autotalliin penkoo omia tavaroita kiireellä ja etsimään työhaalareita yms. 

Aamulla olikin herätys n.klo 4.00 ja menin sinne työssäoppimispaikkaan. Tapani mukaan minuu jännitti, sekä stressasi taaas ihan liikaa. Hyvin kuitenkin meni :). 
Olin navetassa työssäoppimassa. Tilanväki oli todella ihania ihmisiä <3 tottakai lehmät myös olivat aivan ihania suloisuuksia. Viihdyin työssäoppimassa tuolla...

Paljon opin, paljon kiroilin, paljon nauroin, paljon näin, paljon tein ja paljon koin. Haluisin kirjoittaa tarkemmin mitä kaikkea siellä oli, mutta salassapitovelvollisuus. 

Jokatapauksessa kävin työssäopppimassa 2 kertaa päivässä, kuten navetassa yleensä käydäänkin. Aikaisin aamulla ja iltapäivästä. Kyllä, se on rankkaa myöskin. Aluksi en nukkunut päivällä ollenkaan, koska oli asioita hoidettavana. Olin yllättynyt siitä miten hyvin jaksoin :). 

Sovittiin tilanväen kanssa, että saan suunnitella itse mitkä päivät olen töissä ja mitkä vapaalla. Pääasia, että mulle tulee harjoittelupäivät täyteen ja että elukat tulee hoidettua. Näin myös tein.

31.03.2016 miusta tuli taas Lahtelainen :D. 
Ei tässä näin pitänyt käydä, mutta kävipä silti. Inhoan Lahtea, vaikka on täällä hyviäkin puolia. Jokatapauksessa pidän miun pienestä talostani, sekä pihastani. Erityisen paljon pidän miun vuokranantajasta <3

Miul on takka <3 ja pönttöuuni, lämmitystä vartenhan ne on. Keväällä pari kertaa laitoin tulet ennen ku tuli nää lämpimät ilmat...

Ensimmäisen työssäoppimisviikon viikonlopun pidin vapaana, koska olin näin ajatellut. Lisäksi mulle tuli ystävä kylään Helsingistä. Hällä oli joku kurssi Lahdessa. Hää oli miun eka yövieras täällä, täällä oli kaikki iihan sekaisin mutta ei se haitannnut :). Mimi tykkäs, ku pääs patjalle lattialle makoilee.

Lauantai aamuna heitin ystävän kurssille, itse lähdin kohti Heinolaa ja kävin kaverin luona, joka samalla leikkasi mun hiukset :). Oon silloin viimeksi käynyt leikkauttaa hiukset ja nää on nyt ihan ylikasvaneet, mut ei vaa oo saanu aikaiseksi/ei ole ollut rahaa käydä kampaajalla :/. Mutta jep, Lahdessa näin sit tän ystävän joka oli mulla yötä ja käväistiin syömässä pizzat Lahden Kompassissa :P.  
Sunnuntaina vein kaverin illalla junalle.

Kisutkin tuli uuteen kotiin <3. Knipi oli heti oma itsensä, kuten aina. Meerillä meni se pari päivää tottua, Liitu on niin arka että hällä meni useampi päivä :/. Mutta kyllä hyö tottuivat toki :). Ei ollut silleensä mitään ongelmaa.

 
 Harjoitteluaika meni pääosin niin, että aamulla koira ulos, töihin, kotiin, koira ulos, ruokaa, unta, koira ulos, töihin, kotiin, koira ulos, ruokaa eläimille, ruokaa itselle, unta... jne.jne. 

7.4 oli kuitenkin kiva päivä, mentiin kouluryhmän kanssa Helsinkiin. Sea lifeen ja tropicarioon. Olen kyllä käynyt niissä kerran aikaisemminkin koulun kanssa mutta ei tosiaan haitannut uus kierros :). Sea lifessa en juurikaan ottanut kuvia, mutta tropicariossa sitäkin enemmän :D. Ajattelin, että Sea lifessa meillä oli niiin lyhyt aika olla, siellä oli paljon porukkaa niin en ruvennut ottaa kuvia paljon... Kun onha noita kalakuvia jostain syystä :D. Kalat <3 ja muut ötökät <3 Mutta tropicarioista kuvia:

15.4 mulla alko vapaa... 8 päivää olin tehny töitä. Illalla otin hieman viiniä (taaas :D)

Periks en antanut, mut anteeksi annan ja olemalla itseni oon tarpeeksi varma

16.4 otin vaimokkeen mukaan ja ajeltiin Heinolaan. Vaihdoin kesärenkulit autoon :). Iha ite :).
Viikonlopun jälkeen taas töitä, töitä, töitä...

Olin pienessä flunssassa, oli pakko olla pari päivää saikulla :/. Mutta ei se mitään. Mun äitikin kävi tässä kylässä isän kanssa. Molemmat pitää hyvänä paikkana tätä mun kämppää... :) En oo vielä kuullut kenenkään sanoneen, että oon ihan tyhmä kun muutin tähän. MIksi oisin? 
Onhaa tää pienempi kuin mun kämppä Vääksyssä oli, mutta tää on omakotitalo. Tässä on oma piha, ihan tarpeeksi tilaa mulle ja mun elukoille, tää on siisti, kunnossa... 

Äiti oli tehnyt pienen heräteostoksen, juu.. sellai 13 000e heräteostos...

 Ei mitään järkeä. Olen aivan helvetin vihainen mun äidille ja jonkun verran mun isälle tästä hommasta. Antakaas kun selitän, vaikka monet olette kuulleetkin tän homman. 

Aloitetaan siitä, että mä olen (siis olin) opiskelija ja mun tulot oli sen mukaiset. Kävin työssäoppimassa, joka vaati multa sen että ajoin 200km/päivä. _kaikki_ mun rahat meni bensaan. Ainahan mä persaukinen ja köyhä oon ollut, mutta nyt tilanne oli ihan älytön. Olin epätoivoinen, en todella tiennyt mitä mun olisi pitänyt tehdä. Itkin matkat jotka ajoin kotiin, koska ahdisti. Lainasin rahaa siltä, tältä ja tolta. Soittelin sossuun yms.yms...

Mun vanhemmat ei ikinä ole olleet mitään rikkaita, pikemminkin köyhiä. Mun äiti on opiskellut koko elämänsä ja saanut kymmeniä tutkintoja yms. Joten hän on elänyt opintotuella- tai siis lainalla lähes koko elämänsä. Sekä sossun tuilla. Eli mun vanhempien pitäisi todella tietää että mitä se on kun ei ole sitä rahaa...

En sano, että mun vanhempien kuuluisi mua elättää. Ei niillä ole enää minkäänlaista velvollisuutta tukea mua taloudellisesti, tiedän.

Mun äitihän asuu Jyväskylässä ja isäni asuu Lahdessa, ovat siis eronneet aika päiviä sitten eivätkä tosiaan seurustele tmv.

Äidilläni on ajokortti, mutta hän on ajanut autoa elämässään vain muutaman kerran. Ajotunnit ja niiden lisäksi alle 20 kertaa autoa. Joten eipä hää voi osata ajaa autoa, lisäksi hän pelkää autolla ajoa. Hän on 54-vuotias ja on elänyt koko elämänsä ilman autoa. Pärjännyt ihan hyvin.

Isäni taas toki osaa ajaa autoa ja hänellä oli ja on auto jo valmiina. Hän ei tällä hetkellä ole töissä, joten hän tarvitsee autoa vain harvoin. Ja hänen autonsa oli/on täysin käyttökunnossa, toimiva, hyvin huollettu jne. Isä pärjäsi sen auton kanssa ihan hyvin, se auto todella riitti hänen tarpeisiinsa.

Niii-iiin ja sitten mun äiti päättää yht´äkkiä ostaa osamaksulla vitun kalliin autolla, vaikka ei kuulema ole rahaa. Ja se auto jäi Lahteen mun isälle käytettäväksi. Isä maksaa sen käyttömaksut. 

Toisinsanoen mun äidillä on auto, jota hän ei tarvitse taikka jota hän ei käytä. 

Tuntui aivan helvetin pahalta, mä halusin kuolla koska mä en tiennyt miten selviän rahojen takia ja mun äiti menee ostaa 13 000e auton. Meneekö oikein?

Olen ollut tästä niin vihainen, itkuinen ja kaikkea muuta :(. Missä ne rahat oli silloin kun minä tarvitsin vuosi sitten auton? Miksei mun äiti silloin ostanut omiin nimiinsä autoa mulle? 
Äiti vielä sanoi, että "säkin saat kyllä ajaa sitten tota autoa". Hmm, joo. Enpä saanut... Tai siis kyllä mä oon sillä ajanut, mutta en mitään tarpeellista ajoa. 

Mie tarvitsin autoa lainaan, niin mitä mun isä tekee. Lainaa sitä sen vanhaa autoa, miksen mä edes saanu lainaan uutta autoa? Kaiken huippu selvisi mulle kolmisen viikkoa sitten... Mun äiti otti tohon autoon vakuutuksen jonka ehdoissa on se, että alle 26-vuotiaat ei saa ajaa tota autoa.. Oikeasti? TÄyttä vittuilua mulle. En ymmärrä, en ymmärrä, en vittu ymmärrä!!! Sitä paitsi kuka ostaa tosta noin vaan ex-miehelleen auton?

En oikeasti pysty sulattaa tätä hommaa, eikä pysty mun enokaan, eikä mun ystävät tai kummit. JUMALAUTA!!! AAARGHHF! :( :( :( :(

Niin hyppään hetkeks tohon ku oli taloudellisesti todella vaikeaa, onneksi sossu auttoi. Olen aikaisemmin haukkunut Lahden sossun yms. mutta pyydän anteeksi ja perun puheeni :). Lahden sossu on toiminut todella hyvin! Aina kun olen asioinut olen saanut asiallista ja hyvää palvelua, asiat on hoidettu ajallaan... Ei valittamista! :)

En ole mikään cheek fani, mutta jotenkin tän kappaleen sanat sopiii tähän... ja on tää muutenkin hyvä kappale

"Mä kerron teille tän jutun mä

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast
ei koskaan matalaa aitaa
alko tuntuu, että hautaan täs samalla kaivaa
aina ankara itseäni kohtaan
vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa
ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
makasin päiviän vaan lattialla tuskissani
istuin Pariisin taksissa ja mietin että halusin kuolla
ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla
tottunu olee vahvin aina kaikist
mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks
pelkäsin huomista, en halunnut herää
oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää
itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas
ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... (x2)

Puhelin soi kesken haastattelun mutsi kerto uutisen
mut jo ennen kun vastasin mielessäni kuulin sen
jostain tiesin, että isä ei o täällä enää
mun esikuva järven jäällä lepää
hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää
ja se rikkoo äijän, vaikka on rikki jo ennestään
elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan
vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan
koskaan ei saa katkeroituu, eikä liikaa kyynistyy
ei turhaan jossitteluun syyllistyy
perhe yhdistyy ja musiikist saa voimaa jatkaa
vaikka tänään ois paha olla koita jaksaa

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... (x2)

Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä .."

Huhhuh, nyt siinä olis suunnilleen mun huhtikuu :D. Ei olis sitte enää ku kahden kuukauden asiat kirjoittamatta :P. Saapi nähdä milloin ehdin ja jaksan kirjoitella. Mulla on ens kuu töitä! :). Vähä ristiriitaisinmielin tosta työhommasta, siis on erittäin hyvä juttu että mulla on töitä ja olen oikeasti iloinen siitä :). Pääsen jotain tekee, enkä pääse unohtaa mitä koulussa opittiin ;) ja toki on kiva, että ei tarvii sit sossun luukulla olla juoksemassa ainakaa parii kuukauteen. 
Mutta mua pelottaa, mua ahdistaa. Mitä jos en jaksa? Miten mä jaksan? Miten mä selviän? Osaanko mä? Stressaa... AAAH, vihaan itseäni! 

Joo-o, lähen lenkille kohtapuoliin jonka jälkeen nukkumaan. Hyvää yötä! :)

 

Pikaista angstia

Voi elämä. Elämän kevät ja kukkiva nuoruus.
Mun elämässä tapahtuu koko ajan ja paljon...tai ainakin mun päässä tapahtuu.

Tämä vuosi on sisältänyt paljon isoja asioita. Pääosin hyviä :). On toki huonojakin tapahtumia, ne on sitä elämää.

Mua väsyttää. Oikeasti, mikä järki tässä on kun ei jaksa? Mitäs kun ei jaksa?
En sanoisi itseäni laiskaksi. Olen aina menossa, aina tekemässä jotain, aina hoitanut asiani.
(Okei, en aina mutta viimeiset 5 vuotta ainakin olen hoitanut asiani.)
Joskus hieman myöhässä, myönnetään mutta silti.

Mua ahdistaa. Vaikea sanoa miksi.

Valmistuin eläintenhoitajaksi 3.6, joka on mulle todella iso ja hyvä juttu :). Olen ylpeä itsestäni ja ammatistani. Kerron myöhemmin lisää loppu ajasta koulussa, valmistujaisista yms. Tää on nyt vaan tällainen "pika"postaus. Olen taas pitkän aikaa halunnut kirjoitella tänne, mutta iha ku mulla olis sellaiseen aikaa ollut :D. Tai jaksamista...

Tänään oli sellainen päivä, kun oli tarkoitus _olla_ ja kirjoittaa blogia. Kuinkas kävikään?
Nukuin pitkään, kävin lenkillä koiran kanssa, lähdin kauppaan, tein voileipäkakun maustumaan jääkaappiin, pesin pyykkiä, tiskasin, imuroin, moppasin, kummit kävi kylässä, hoidin mun asioita kelan nettipalvelussa... Huppista keikkaa. En osaa vaan olla.

Jälleen Pyhimystä lainatakseni:
" En osaa vaan olla, ketju mun ympärillä, nolla-nolla-nolla.
Mitä valtavampi luku pankilla, sitä hankalampi vankila.
En osaa vaan olla, ketju mun ympärillä, nolla-nolla-nolla.
Mitä enemmän reseptissä lääkkeitä, sitä vähemmän vastaväitteitä.

Ei voi itelleen ku nauraa, mä oon tässä, mut en tuu olee kauaa.
Eikä kukaan mua tänne kaipaa, ku vanhus (taakka), tuu vaihtaa mun vaippaa.
Ja laita eteen mitä vaan, jos se tuskaa helpottaa ni kyselemättä nappaan.
Hajuton, mauton, väritön, alle auton meen, jaksa en ees itteeni tappaa.
Ei oo omatuntoo, ei mitää peruskuntoo, sisältä reikiä puhkoo runkoo.
Rautalanka kädes katon pupilliin urpoo, mut ei se vittu tajuu, ennenku turpaan murjoo.
Numeroks syntyny, kultaan kyltyny, pehmopylly nyt hurjaks vähän yltyny.
Ällötän itteenikin, ällötät mua, ällötän sua. Kärsitään toisiamme pikemminkin.

En osaa vaan olla, ketju mun ympärillä, nolla-nolla-nolla.
Mitä valtavampi luku pankilla, sitä hankalampi vankila.
En osaa vaan olla, ketju mun ympärillä, nolla-nolla-nolla.
Mitä enemmän reseptissä lääkkeitä, sitä vähemmän vastaväitteitä.

Silmät selällään, en osaa levähtää, räppään jotain vitun peräkylän venäjää.
Niskat nyrjähtää, aivot revähtää, tää on painajainen ja pian me herätään.
Jotain terävää, puren kieltä. Viillän rintaa, veri virtaa pintaan – elämää.
Lasi helähtää, hetken enää pelätään. Hetken vielä hengitän, ulos ja sisään."

Ja kappalehan on paranoid 13, jos joku sitä miettii. Eikä tuossa ollut ihan koko kappaleen sanat. Joopajoo, koukussa edelleen tohon Pyhimyksen musiikkiin. En mä tiiä mikä niissä sanoissa mua kiehtoo.

Hiukan takaisin mun valmistumiseen koulusta, vaikka kerronkin siitä tarkemmin joskus toiste.

Neljä vuotta on pitkä aika, neljä vuotta koulua. Neljä vuotta menee nopeasti.
Tässä mä olen.

Ei, en ole menettänyt kykyäni unelmoida. En myöskään kykyäni nauttia maailmasta, pienistä asioista, hetkistä...
En ole unohtanut miten nauretaan tai hymyillään.

Väkisinkin mun päähän joskus tulee näitä ajatuksia ja tuntemuksia. Varmaan jokainen joskus miettii näitä.

Miten muut jaksaa? Miksen minä jaksa? 
Mua väsyttää, mua ahdistaa. En haluaisi valittaa, enkä angstata tai mitään muutakaan mutta kun mua nyt vaan ahdistaa ja väsyttää. Melkein koko ajan. 

Kyllä mä hommani hoidan (ja vähän päälle) mutta ei se tarkoita sitä että mä aikuisten oikeasti jaksaisin. Huoh. 

Elämä on ihmeellinen kilpajuoksu. Kuka on paras, kuka tekee eniten, blaablaablaa. 
 Opiskelu ja työ on osa elämää, mutta se että jokaista meistä vaaditaan hankkimaan ammatti, kouluttautumaan ja tekemään töitä on vaan loppujen lopuksi sairasta omalla tavallaan.
Me eletään vaan kerran, elämästä pitää nauttia ja kyllä, opiskelusta ja omasta työstään voi nauttia sekä tykätä... En mä sillä.

Tällä hetkellä minuu vaan ahdistaa kaikki nää vaatimukset, koska mua pelottaa se että miten minä jaksan? Miten minä pärjään?

Mä pärjään aina, tiedän mutta hetkittäin haluan vaan pakoon tätä kaikkea. Pakollisia herätyksiä, pakollisia menoja ja tehtäviä. ANGSTTTTT.

Musta puhutaan pahaa ja hyvää, jotkut arvostaa mua (ehkä), jotkut ei arvosta. 
Ei sillä sinälleen pitäisi olla väliä. Välillä vaan tulee pohtineeksi sitä, että mitä muut miusta ajattelee...

Haluaisin tietää mitä ne kaikki entiset koulukiusaajat tekee nykyään?
Muistaako ne mua? Tajuaako ne mitä ne teki? Katuuko ne sitä?

En koe vihaa taikka katkeruutta enää, en halua kostaa paitsi tällä omalla tavallani :). Eli paras kosto on hyvä elämä ja tää on mun elämä... Vaikka tää postaus onkin angstinen niin silti mulla on ihan hyvä elämä :).

Tuskinpa ne mun koulukiusaajat edes muistaa mua, ei sillä väliä. Haluaisin vaan tietää.
Ehkä ne tuhos mun nuoruuden tai osan siitä, ehkä ne tuhos osan mua. Mutta ne ei onnistuneet tuhoamaan kaikkea. Ne onnistuivat tuhoamaan vain pienen osan musta ja mun elämästä.

Tässä mä olen, seison omilla jaloillani, omassa maailmassani. Tässä mä kirjoitan. :)

Paljon on tapahtunut, kuinka haluaisinkaan kirjoittaa enemmänkin, lisätä kuvia yms. 
Mutta mulla on huomenna "aikainen" herätys, koska lähden vierailemaan ylämaankarjatilalla :). 
Ennen nukkumaan menoa pitää vielä tehdä peti, kun toi yks tulee nukkumaan tänne noin klo 7.00 aamulla :D. Käydä lenkillä koiran kanssa, sekä ruokkia elukat. 
Joten palataan taas joskus.... <3 :)