Mukavata juhannusta kaikille vaan!!!! :)
Kuten ehkä arvaatte ni mie en oo missään juhlimassa juhannusta, koska kirjoitan tätä. Ihan oma valintani oli, että en nyt menny mihinkään :). Kyllä minuu pyydettiin vaikka minne. Kiitos kutsuista :) <3.
Koko kesä on kulunut todella nopeasti taas, enkä oikein edes älynnyt että joku juhannuskin tulee. Ihan kiva juhla, mutta en mää kyllä oikee jaksa ymmärtää juhannuksen tarkoitusta.
Väsyttää, eikä varsinaisesti huvita juhlia.
Yleensä inhoan yleisesti näitä juhlia, koska miun pitäis olla kymmenessä paikassa yhtäaikaa. En mie kykene siihen, aina mun pitää jättää joku paikka/ihminen välistä. Sitten minuu ahdistaa, kun oon jonkun luona ja muut jää näkemättä.
Parempi olla vaa yksin, ei aiheuta pettymyksii kellekkään.
On mulla musiikkia ja viiniä :D. Huomenna on aikainen herätys, koska lähden ystävän kanssa Hämeenlinnaan. Mennään ihan itse linnaan, sekä siellä olevaan haarniskanäyttelyyn :).
Vois hyppiä ajassa taaksepäin, maaliskuun loppuun. Palasin sieltä Tampereelta, olin isällä pari yötä. Haettiin samana iltana mun sisko, sekä äiti Lahden vammakeskukselta isälle. Matkakeskuksesta siis. Mä vaan en edelleenkään ymmärrä MIKSI?! Lahteen piti rakentaa se?
Ensinnäkin vanha matkahuolto oli paljon paremmalla paikalla, siellä oli tilaa oikeasti. Nykyinen matkakeskus on jossaa huitsin kaukana, eikä siellä ole oikein mitään tilaa busseille. Matkakeskus on sekava ja ruma. Lisäksi se sekoitti _pitkäksi_ ajaksi liikenteen. Sotki oikein huolella paikallisliikenteenkin, kun kaikkien vuorojen pitää kulkea tän vammakeskuksen kautta. Kauhea määrä rahaa siihen meni myöskin. MRRGH.
Vamma on muuten mun uusi lempisana :D. Se käy kaikkee... vammakone, vamma-aamu, vammakoira, vammakäsi, vammaviini, vammapuhelin... :D. Kukkiksien ei tarvii vetää hernettä nenään tosta sanasta. Se on vaan sana, ei se tarkoita sitä että oikeasti vammautuneet tai syntymästä asti vammaiset olisi jotenkin mun mielestä "huonoja","typeriä" tai "hirveitä"... Se vaan on sana mulle.
Anyway päästii isälle, siskon päätä särki ja se meni nukkuu. Hää oksensi illalla, kuumettakin oli aika reilusti kun näki jotain harhoja. Selitti jostain koulusta ja koirista. Voi toista <3
Seuraavana päivänä (27.3) näin mun ystävääni. Oli pääsiäinen, sekin tuli todella yllättäen.
Käytiin Lahden satamassa kahvilla, josta ajeltiin ABC Kivimaalle syömään jätskiä.
28.3 Menin sitten kummeille...
Kiva, kun mulla piti alkaa työssäoppiminen maatilalla 29.3. Olin laittanut hyvissä ajoin tekstaria yhdelle maatilalle ja tekstiviesteillä oltiin sovittu että tulen heille työssäoppimaan.
Olin noin viikon ajan koittanut soittaa heille sen 1-3krt/päivä, jotta saataisiin sovittua tarkemmin harjoitteluun yms. liittyviä asioita.
Ei kuulunu vastausta... Tottakai ajattelin sitten "Enhää mä voi sinne noin vaan mennä, ehkä niille ei vaan käy jostain syystä kuitenkaan että tulen harjoitteluun."
Olin suunnitellut jo, että menen seuraavana päivänä koululle selvittää asioita ja hommaan toisen työssäoppimispaikan... Illalla 28.3 tilanpitäjä soittaa mulle ja seuraavana aamuna aloitinkin työssäoppimisen.
Tottakai se oli hyvä, että pääsin työssäoppimaan mutta kyllä minuu suoraan sanottuna hieman vitutti, kun ei aikaisemmin voinut soittaa. Eipä siinä, kaverin autotalliin penkoo omia tavaroita kiireellä ja etsimään työhaalareita yms.
Aamulla olikin herätys n.klo 4.00 ja menin sinne työssäoppimispaikkaan. Tapani mukaan minuu jännitti, sekä stressasi taaas ihan liikaa. Hyvin kuitenkin meni :).
Olin navetassa työssäoppimassa. Tilanväki oli todella ihania ihmisiä <3 tottakai lehmät myös olivat aivan ihania suloisuuksia. Viihdyin työssäoppimassa tuolla...
Paljon opin, paljon kiroilin, paljon nauroin, paljon näin, paljon tein ja paljon koin. Haluisin kirjoittaa tarkemmin mitä kaikkea siellä oli, mutta salassapitovelvollisuus.
Jokatapauksessa kävin työssäopppimassa 2 kertaa päivässä, kuten navetassa yleensä käydäänkin. Aikaisin aamulla ja iltapäivästä. Kyllä, se on rankkaa myöskin. Aluksi en nukkunut päivällä ollenkaan, koska oli asioita hoidettavana. Olin yllättynyt siitä miten hyvin jaksoin :).
Sovittiin tilanväen kanssa, että saan suunnitella itse mitkä päivät olen töissä ja mitkä vapaalla. Pääasia, että mulle tulee harjoittelupäivät täyteen ja että elukat tulee hoidettua. Näin myös tein.
31.03.2016 miusta tuli taas Lahtelainen :D.
Ei tässä näin pitänyt käydä, mutta kävipä silti. Inhoan Lahtea, vaikka on täällä hyviäkin puolia. Jokatapauksessa pidän miun pienestä talostani, sekä pihastani. Erityisen paljon pidän miun vuokranantajasta <3
Miul on takka <3 ja pönttöuuni, lämmitystä vartenhan ne on. Keväällä pari kertaa laitoin tulet ennen ku tuli nää lämpimät ilmat...
Lauantai aamuna heitin ystävän kurssille, itse lähdin kohti Heinolaa ja kävin kaverin luona, joka samalla leikkasi mun hiukset :). Oon silloin viimeksi käynyt leikkauttaa hiukset ja nää on nyt ihan ylikasvaneet, mut ei vaa oo saanu aikaiseksi/ei ole ollut rahaa käydä kampaajalla :/. Mutta jep, Lahdessa näin sit tän ystävän joka oli mulla yötä ja käväistiin syömässä pizzat Lahden Kompassissa :P.
Sunnuntaina vein kaverin illalla junalle.
Kisutkin tuli uuteen kotiin <3. Knipi oli heti oma itsensä, kuten aina. Meerillä meni se pari päivää tottua, Liitu on niin arka että hällä meni useampi päivä :/. Mutta kyllä hyö tottuivat toki :). Ei ollut silleensä mitään ongelmaa.
Harjoitteluaika meni pääosin niin, että aamulla koira ulos, töihin, kotiin, koira ulos, ruokaa, unta, koira ulos, töihin, kotiin, koira ulos, ruokaa eläimille, ruokaa itselle, unta... jne.jne.
7.4 oli kuitenkin kiva päivä, mentiin kouluryhmän kanssa Helsinkiin. Sea lifeen ja tropicarioon. Olen kyllä käynyt niissä kerran aikaisemminkin koulun kanssa mutta ei tosiaan haitannut uus kierros :). Sea lifessa en juurikaan ottanut kuvia, mutta tropicariossa sitäkin enemmän :D. Ajattelin, että Sea lifessa meillä oli niiin lyhyt aika olla, siellä oli paljon porukkaa niin en ruvennut ottaa kuvia paljon... Kun onha noita kalakuvia jostain syystä :D. Kalat <3 ja muut ötökät <3 Mutta tropicarioista kuvia:
 |
| Periks en antanut, mut anteeksi annan ja olemalla itseni oon tarpeeksi varma |
Viikonlopun jälkeen taas töitä, töitä, töitä...
Olin pienessä flunssassa, oli pakko olla pari päivää saikulla :/. Mutta ei se mitään. Mun äitikin kävi tässä kylässä isän kanssa. Molemmat pitää hyvänä paikkana tätä mun kämppää... :) En oo vielä kuullut kenenkään sanoneen, että oon ihan tyhmä kun muutin tähän. MIksi oisin?
Onhaa tää pienempi kuin mun kämppä Vääksyssä oli, mutta tää on omakotitalo. Tässä on oma piha, ihan tarpeeksi tilaa mulle ja mun elukoille, tää on siisti, kunnossa...
Äiti oli tehnyt pienen heräteostoksen, juu.. sellai 13 000e heräteostos...
Aloitetaan siitä, että mä olen (siis olin) opiskelija ja mun tulot oli sen mukaiset. Kävin työssäoppimassa, joka vaati multa sen että ajoin 200km/päivä. _kaikki_ mun rahat meni bensaan. Ainahan mä persaukinen ja köyhä oon ollut, mutta nyt tilanne oli ihan älytön. Olin epätoivoinen, en todella tiennyt mitä mun olisi pitänyt tehdä. Itkin matkat jotka ajoin kotiin, koska ahdisti. Lainasin rahaa siltä, tältä ja tolta. Soittelin sossuun yms.yms...
Mun vanhemmat ei ikinä ole olleet mitään rikkaita, pikemminkin köyhiä. Mun äiti on opiskellut koko elämänsä ja saanut kymmeniä tutkintoja yms. Joten hän on elänyt opintotuella- tai siis lainalla lähes koko elämänsä. Sekä sossun tuilla. Eli mun vanhempien pitäisi todella tietää että mitä se on kun ei ole sitä rahaa...
En sano, että mun vanhempien kuuluisi mua elättää. Ei niillä ole enää minkäänlaista velvollisuutta tukea mua taloudellisesti, tiedän.
Mun äitihän asuu Jyväskylässä ja isäni asuu Lahdessa, ovat siis eronneet aika päiviä sitten eivätkä tosiaan seurustele tmv.
Äidilläni on ajokortti, mutta hän on ajanut autoa elämässään vain muutaman kerran. Ajotunnit ja niiden lisäksi alle 20 kertaa autoa. Joten eipä hää voi osata ajaa autoa, lisäksi hän pelkää autolla ajoa. Hän on 54-vuotias ja on elänyt koko elämänsä ilman autoa. Pärjännyt ihan hyvin.
Isäni taas toki osaa ajaa autoa ja hänellä oli ja on auto jo valmiina. Hän ei tällä hetkellä ole töissä, joten hän tarvitsee autoa vain harvoin. Ja hänen autonsa oli/on täysin käyttökunnossa, toimiva, hyvin huollettu jne. Isä pärjäsi sen auton kanssa ihan hyvin, se auto todella riitti hänen tarpeisiinsa.
Niii-iiin ja sitten mun äiti päättää yht´äkkiä ostaa osamaksulla vitun kalliin autolla, vaikka ei kuulema ole rahaa. Ja se auto jäi Lahteen mun isälle käytettäväksi. Isä maksaa sen käyttömaksut.
Toisinsanoen mun äidillä on auto, jota hän ei tarvitse taikka jota hän ei käytä.
Tuntui aivan helvetin pahalta, mä halusin kuolla koska mä en tiennyt miten selviän rahojen takia ja mun äiti menee ostaa 13 000e auton. Meneekö oikein?
Olen ollut tästä niin vihainen, itkuinen ja kaikkea muuta :(. Missä ne rahat oli silloin kun minä tarvitsin vuosi sitten auton? Miksei mun äiti silloin ostanut omiin nimiinsä autoa mulle?
Äiti vielä sanoi, että "säkin saat kyllä ajaa sitten tota autoa". Hmm, joo. Enpä saanut... Tai siis kyllä mä oon sillä ajanut, mutta en mitään tarpeellista ajoa.
Mie tarvitsin autoa lainaan, niin mitä mun isä tekee. Lainaa sitä sen vanhaa autoa, miksen mä edes saanu lainaan uutta autoa? Kaiken huippu selvisi mulle kolmisen viikkoa sitten... Mun äiti otti tohon autoon vakuutuksen jonka ehdoissa on se, että alle 26-vuotiaat ei saa ajaa tota autoa.. Oikeasti? TÄyttä vittuilua mulle. En ymmärrä, en ymmärrä, en vittu ymmärrä!!! Sitä paitsi kuka ostaa tosta noin vaan ex-miehelleen auton?
En oikeasti pysty sulattaa tätä hommaa, eikä pysty mun enokaan, eikä mun ystävät tai kummit. JUMALAUTA!!! AAARGHHF! :( :( :( :(
Niin hyppään hetkeks tohon ku oli taloudellisesti todella vaikeaa, onneksi sossu auttoi. Olen aikaisemmin haukkunut Lahden sossun yms. mutta pyydän anteeksi ja perun puheeni :). Lahden sossu on toiminut todella hyvin! Aina kun olen asioinut olen saanut asiallista ja hyvää palvelua, asiat on hoidettu ajallaan... Ei valittamista! :)
En ole mikään cheek fani, mutta jotenkin tän kappaleen sanat sopiii tähän... ja on tää muutenkin hyvä kappale
"Mä kerron teille tän jutun mä
Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast
ei koskaan matalaa aitaa
alko tuntuu, että hautaan täs samalla kaivaa
aina ankara itseäni kohtaan
vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa
ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
makasin päiviän vaan lattialla tuskissani
istuin Pariisin taksissa ja mietin että halusin kuolla
ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla
tottunu olee vahvin aina kaikist
mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks
pelkäsin huomista, en halunnut herää
oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää
itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas
ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan
Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... (x2)
Puhelin soi kesken haastattelun mutsi kerto uutisen
mut jo ennen kun vastasin mielessäni kuulin sen
jostain tiesin, että isä ei o täällä enää
mun esikuva järven jäällä lepää
hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää
ja se rikkoo äijän, vaikka on rikki jo ennestään
elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan
vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan
koskaan ei saa katkeroituu, eikä liikaa kyynistyy
ei turhaan jossitteluun syyllistyy
perhe yhdistyy ja musiikist saa voimaa jatkaa
vaikka tänään ois paha olla koita jaksaa
Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... (x2)
Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan
Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä .."
Huhhuh, nyt siinä olis suunnilleen mun huhtikuu :D. Ei olis sitte enää ku kahden kuukauden asiat kirjoittamatta :P. Saapi nähdä milloin ehdin ja jaksan kirjoitella. Mulla on ens kuu töitä! :). Vähä ristiriitaisinmielin tosta työhommasta, siis on erittäin hyvä juttu että mulla on töitä ja olen oikeasti iloinen siitä :). Pääsen jotain tekee, enkä pääse unohtaa mitä koulussa opittiin ;) ja toki on kiva, että ei tarvii sit sossun luukulla olla juoksemassa ainakaa parii kuukauteen.
Mutta mua pelottaa, mua ahdistaa. Mitä jos en jaksa? Miten mä jaksan? Miten mä selviän? Osaanko mä? Stressaa... AAAH, vihaan itseäni!
Joo-o, lähen lenkille kohtapuoliin jonka jälkeen nukkumaan. Hyvää yötä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti