Olisiko se ollut niin vaikeaa jättää sitä avainta sinne toimistoon taikka jollekkin toiselle ihmiselle ja ilmoittaa sitten vaikkapa tekstarilla mulle, että mistä voin avaimen noutaa? Mutta ei, ei ja ei. Sain lopulta kello 13 aikoihin asuntolaohjaajan kiinni.. "Täs ny kävi informaatio katkos, mut voit hakee avaimen kello 16 aikoihin meidän toimistolta.." Kiva, kiitti moi!!
Kello 15.00 alkais iltanavetta, enkä mä sinne koiran kanssa voi mennä... Menin navetan lähelle pyörimään, että voisin selittää myöhästymiseni syyn navettatyöntekijälle.
Siinä oli sitten koulukamuja, joilla oli vapaata. He tarjoutuivat hoitamaan koiraa sillä aikaa kun menen navettaan. Eli pääsin kuin pääsinkin navettaan :). Saipahan koira lenkkeilyä.
Noin kello 16.00 alkaa iltanavetasta ruokatauko, ruokatauon aikana "juoksin" hakemaan avaimen ja koiran, huoneeseen koira pikaisesti ja tavarat, koiralle vettä ja ryntäsin lypsylle.
Lehmät oli taas aivan ihania :). Mua kehuttiin jopa ammattilaiseksi! Oon aika otettu :). Sanottiin, että ei uskois, että oon joskus pelännyt navettaa/lehmiä... Enpä voisi itsekkään uskoa kyseistä asiaa, ellen sitä itse olisi kokenut. Nyt mulla on suhteellisen varma olo, kun menen navettaan... Tiedän mitä teen ja miten toimin. Lehmät rauhoittaa mua :). Koululle saa mennä kuulema mukaan lypsylle "milloin vaan". Tiedä vaikka joku päivä tässä innostuisin pyöräilemään lypsylle :).. vaikka inhoan pyöräilyä, mutta anyway sekin voisi olla hauskaa pitkästä aikaa. Pitää vaan lähteä ajoissa ja muistaa, että ei ole mikään kiire!
Haluun myös lähtee rullaluistelemaan. Tossahan noi rullikset eteisessä odottaa, mut kun oon varmaan sit pää auki jossain, jos lähen. Koska oon sähläri, enkä osaa jarruttaa vieläkään rullaluistimilla kunnolla :D. Ehkäpä etin jonkun hyvin rauhallisen, tasaisen ja suoran asfalttikentän jonne meen luistelee...
Tiistaina oli aamunavetan jälkeen mulla koe. Olin varma, että en pääse läpi... Mut läpi meni :).
Kello 9.00 tiistaina olin sitten siinä seurailemassa, kun lehmät pääsi laitumelle ensimmäistä kertaa tänä vuonna... Ne juoksi, juoksi ja juoksi sieltä navetasta. Ne hyppi ja pomppi innoissaan ja kirmaili. Vaikuttivat niin onnellisilta ja mustakin tuntui aika onnelliselta :). Siinä mä seisoin, koulun pelloilla, maalla... Aurinko paistoi ja katselin lehmien iloa. Ihmisiä ympärillä... unelma-ala opiskeltavana ja asiat muutenkin aikasta ok. Hymyilytti.
Kun lehmät oli päästetty ulos niin lähdinkin Mimityksen kanssa lenkille. Oli aika lämmin ilma ja uskaltauduin kastelemaan varpaani siinä Päijänteessä... Mimikin kahlas melkein vatsaa myöten veteen, joka oli tosi outoa. Kyl Mimi joskus saattaa tulla mahaan asti järveen, mutta vasta pitkän houkuttelun jälkeen...
Tiistaina oli koululla myös iso määrä ala-aste ikäisiä lapsia käymässä. Olen tutor oppilas, joten toimin tutorina. Olin meidän koulun eksoottisten eläinten puolelta. Lapset on aivan ihania, niiltä tuli välillä vähän hassuja kysymyksiä... :). Kunpa mäkin saisin olla lapsi. Kukaan ei pidä lasta tyhmänä, jos se kysyy jotain vähän hassua/itsestäänselvää asiaa. Lasta pidetään vaan hauskana... eikä lasten tarvitsekkaan kaikkea tietää. Mitä vähemmän tietää, sen parempi. Lapset voi olla niin luonnollisia... Ei niiden tarvitse miettiä miltä ne näyttää ja mistä saa rahaa ruokaan taikka vuokraan ja että pitäis siivota ja tehä toi, toi ja toi asia! Tai no joo, kyl mun piti lapsen jo huolehtia, että loppuuko meiltä rahat ja ruoka... Kun äiti aina pelotteli ja avautui mulle niistä rahahuolistaan. Yleisesti lasten ei juuri mistään tarvitse kuitenkaan huolehtia...
Lapset yleensä saa ilmaista tunteensa hyvin vapaasti, eikä sitä tuomita. Jos lapsi saa raivarin keskellä katua taikka käy jonkun päälle... se on tavallaan normaalia. Mutta jos minä aikuisena alankin itkeä julkisella paikalla tai alkaisin huutaa/raivota yht´äkkiä. Mua pidettäisiin tärähtäneenä, hulluna, tyhmänä.
Tunteet... ei kuitenkaan ole kadonneet mun sisältä minnekkään. Eikä myöskään tarve olla rakastettu, hyväksytty... en oikein koskaan ole ollut sitä. Ellen ole miellyttänyt ihmisiä.
Joopa, mutta mä haluan olla LAPSI. En halua kantaa enää aikuisen vastuuta, velvollisuuksia. Kai mun on vaan pakko. En vaan jaksaisi.
Tiistaina oli muuten sitten ihan normi päivä. Käytiin muutaman muun tutorin kanssa kahvilla ja syömässä jätskit siinä koulun ruokalassa.. lenkkeilin koiran kanssa paljon.
Keskiviikkona oli taas muuten normi päivä, paitsi taas oli tutor kierros. Tällä kertaa sitten kierrettiin koko koulu läpi.
Niin mites se peruspäivä tuolla navettaviikolla sitten menee? Kello 6.00 pitää olla navetassa valmiina hommiin. Aamunavetta on hoidettu yleensä klo 8.00 mennessä, ehkä vähän ennenkin. Sitten onkin vapaata... Vapaa-aikanani koululla mä lähinnä lenkkeilin, join kahvia, nukuin, kuuntelin musiikkia. Kello 15.00 alkaa iltanavetta. Ensin tehdään siivous- ja kuivitushommat. Jonka jälkeen on 20-30 minuutin ruokatauko, jonka jälkeen onkin iltalypsy. Iltalypsyltä pääsee pois yleensä viimeistään siinä kello 18.00... ainakin näin alkukesästä, kun on vähemmän hommaa. Sen jälkeen on taas vapaata ja noin klo 20.30 mennään vielä iltatarkistus tekemään, se on nopee homma. Maksimissaan siinä menee puolisen tuntia.
Torstaina aamunavetan jälkeen menin tekemään matikan kokeen joka meni läpi pisteillä 26/30, eiköhän se oo 3 matikan kurssista :). Kokeen jälkeen tulinkin bussilla kotiin, toin vähän tavaraa tänne ja menin psykiatrille. Aika meni hyvin :).
Koululle takas ja iltanavettaan...
Perjantai... alkoi ihan hyvin. Perus aamuhommat ja koiran kanssa lenkille... Sitten... *huoh*. En haluaisi edes ajatella, tekee jotenkin niin pahaa ja surettaa.... Mun kummien koira Mellu. Hänet piti lopettaa... :´(. Tiedän, että kaikki päättyy aikanaan ja päätös oli oikea, koska ei ole mitään järkeä pitää eläintä hengissä väkisin... eläin kärsisi. Mutta silti, silti surettaa. Mellu oli aivan ihana<3 Oikeastaan en ihan täysin vielä ole sisäistänyt sitä, että Mellu ei enää tuu syliin, enkä näe Mellua enää ikinä... Toisaalta hyvä, että hän lähti yht´äkkiä, mutta jotenkin olisin.. halunnut sanoa heipat. En mä tiedä. Haluun itkeä.
Mietin, että aina kun asiat alkaa menee jotenkin hyvin, jaksaa hymyillä... niin tapahtuu jotain tällaista :(. Tassunjälkiä sydämessä<3 Toivottavasti Mellun on nyt hyvä olla´.
Mellu oli kuitenkin iso persoona ja mulle todella tärkeä koira, koska ylipäätään kaikki koirat on.. mutta asuin kuitenkin Mellun kanssa saman katon alla ja hoidin Mellua kuin omaa koiraa... ja rakastan Mellua(kin) <3.... *Huoh* MIKSI AINA PITÄÄ LUOPUA???
Jotenkin se perjantai siinä sitten meni, olin jotenkin ihan omissa maailmoissani.
Lauantai, eilinen... Tulipa sitten heitettyä talviturkki ihan kokonaan Päijänteen vedessä :). Ei se nyt niin kylymää ollut kuin olisin voinut kuvitella.
Iltatarkilla harjasin lehmiä, ne vaan on niin rauhoittavia.
Tänään... Olen ollut aikasta väsynyt. Aamu alkoi muuten ok, mutta yks hiton ääliö onnistui pilaamaan mun orastavan hyvän fiiliksen. Ei sais antaa muiden vaikuttaa noin itseensä, mutta minkäs teet... Hyvä fiilis mulla oli siitä, että ulkona oli jälleen aivan ihana auringon nousu... ja mä haaveilin. Haaveilin niin paljon.
Mä haluaisin oman luomu maitotilan, yksikään eläin ei lähtisi sieltä ruuaksi...
Sitten siinä olisi samassa maatilamatkailu yritys, kaikenmaailman päiviä lapsille, vanhuksille, perheille, leirejä...
Tottakai siinä olisi samalla kotieläinpiha, ainakin siinä olisi lehmien lisäksi lampaita, vuohia, kanoja, ankkoja, hankia, sikoja, villisikoja, minisikoja ja mikrosikoja... Koiriakin olis se muutama, samoin kissoja. Kaneja, marsuja, rottia ja deguja löytyisi myös. Olisi myös sellainen ekstoottisten eläinten puoli, sieltä löytyisi sitten käärmettä, kilpikonnaa, liskoa yms.
Koska rakastan eläimiä ja haluisin vain pelastaa kaikki eläimet niin siinä yhteydessä toimisi myös löytöeläintalo...
Vaikka itse en osaa ratsastaa, enkä sinällään ole mikään heppatyttö niin olisipa mulla siinä myös hevosia ja opettelisin ratsastamaan...
Eläinten lisäksi siinä olisi kahvila jossa olisi käsinleivottuja tuotteita myynnissä. Avaisin myös oman taidegallerian siihen... niin ja jonkun puodin missä myytäisiin niin käsitöitä, kuin tarvikkeita käsitöihin. Julkaisisin oman runokirjan ja mahdollisesti oman kirjankin...
Tottakai se maatila olisi järven rannalla. Mulla olisi itselläni tatuointeja. Enkä mä sitä tosiaan yksinäni pyörittäisi :D. Tottakai siellä olisi hevostenhoitajia, leipureita, myyjiä, käsityöläisiä, navetassa työntekijöitä... Niin ja sit siin olis kirpputorikin samassa. Pitäisi siel tosi paljon erilaisia teemakutsuja... Joskus vaikka lettukestit, joskus lasten juhlat, joskus teemana voisi olla vaikkapa viidakko! tai merirosvot!... Ja aikuisille joskus vaikka jotain.. öö.. Pyh. Mä mitään aikuisten tylsiä pönötyksiä kaipaa :D... Aikuisille vois kyl järjestää jotkut juusto- punaviini iltamat :). Ja tottakai mun maatilalla syötäis vaa kasvista.
Mun alkaa tehdä jo pahaa se, että näen toisten syövän ruuminpaloja... Ei se ennen oo pahaa tehnyt.
Mut nyt hyi.. Itse asiassa en oo itse syönyt tänään kuin ananasta, enkä tiedä mitä muuta söisin. Kai se olis pakko jotain änkeä suuhunsa, vaikka väkisin. Mut kun ei tee mieli mitään, etoo vaan. En halua rahkaa, en raejuustoa, enkä jäätelöä, enkä soijasuikaleita, enkä suklaata, enkä leipää, enkä karkkia, enkä ateriankastikkeita, enkä valmispastaa, enkä makaronia, enkä näkkäriä, enkä karjalanpiirakkaa, enkä lasten soseita, enkä puuroa, enkä keksejä, enkä tomaattia, enkä vesimelonia, enkä salaattia, enkä suolakurkkua, enkä oliivia, enkä quinoa, enkä sitä, enkä tätä, enkä tota.... Mitä ihmettä mä syön??? Oikeasti... Huoh, kai sitä pärjää päivän ravinnotta.. En jaksais lähtee tappelee just nyt itseni kanssa yhtään, enkä pakottaa itseäni syömään.
Tää päivä on tuntunut menevän tosi hitaasti... Oon vaan pakkaillut ja siivoillut, odottanut, odottanut ja odottanut. Vihdoin pääsin kotiin ja pyykit peseytymään. Jees... Jos sitä muutama kuva loppuun ,menneeltä viikolta ja lenkille...
 |
| Kesälaitumilla :) |
 |
| Aamuaurinko |
 |
| Varpaat kasteltiin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti