Maniaa, materiaa ja masennusta: Englantia, lenkkeilyä ja kouluahdistusta

Moikka moi taas :). Ajattelin ensin, että en kirjoita tänään ollenkaan, koska ei mulla oikeastaan edes ole mitään asiaa, mutta en osaa olla kirjoittamatta. Kirjoittaminen on mukavaa (yleensä), luovaa. Jotenkin ajatukset jäsentyy paljon paremmin kun kirjoittaa. Onhan se kiva tottakai säilyttää muistojakin tällä tavoin, voi katsella myöhemmin että mitä on milloinkin ajatellut, tuntenut ja tehnyt. Tottakai voisin kirjoittaa paperillekkin tai vain itselleni, mutta toisaalta mun blogi... Jos ihmisiä ärsyttää se, että kirjoitan "jatkuvaan" taikka ihan itsestäänselvistä asioista niin sitten ei tarvitse lukea :).

Huomenna on mun viikon ainoa koulupäivä ja huomenna on englannin koe. Oikeastaan se on sanakoe, johon tulee 98 sanaa ja sanat on kokeessa laitettava ristikoihin. Olen todellakin paska englannissa, mutta tänään olen ahkerasti lukenut sanoja. Kirjoittanut niitä paperille, toistanut, lukenut... Musta tuntuu, että muistan ne sanat huomenna kokeessa :). Ainakin uskon, että se koe menee läpi. Tiedän, että jos olisin ollut järkevä opiskelija olisin aloittanut sanojen tankkauksen päähäni jo englannin kurssin alussa tai viimeistään viime viikon torstaina. Olen aina ollut huono lukemaan kokeisiin. Luen yleensä viimeisenä päivänä/iltana kokeisiin ja sitten koepäivän aamuna.

Pidin toki taukoa sanojen lukemisen välillä. Ensimmäisellä tauolla lähdin pitkälle lenkille koiran kanssa. Käveltiin noin tunnin lenkki, käytiin ekaa kertaa tänä talvena jäällä. Kyllä kerran talvessa pitää käydä jäällä kävelemässä :). Mulla oli taasen kamera mukana, joten otin muutaman kuvan. Oon nyt kovin innostunut valokuvauksesta, valokuvista ja kuvista ylipäätään. Yksi kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Kertoohan se, mutta sitä saa sitten päätellä mitä juuri se tietty ihminen haluaa sillä tietyllä kuvalla sanoa. Tulkintoja kuvista kun on enemmän kuin ihmisiä.

Mitäköhän muuta mä oon tänään tehnyt? En edes muista :D. Pyykkiä oon pessyt ainakin ja lenkkeillyt muutenkin. Ai niin ja datailinkin jossain välissä... Dataan nytkin vaihteeksi.

Kun tulin lenkiltä älysin, että kaipaan ihmistä. Olisin niin halunnut, että joku halaisi kovaa ja silittäisi. Viihdyn yksin, olen vähän erakko luonne. Tarvitsen omaa aikaa, tilaa, vapautta. Mutta silti kaipaisin ehkä jotain läheistä ihmistä... Vaikeaa. Olen huono ihmissuhteissa.

Huomenna suuntaan aamusta tosiaan sinne koululle. Kaikki asiat on oikeasti hyvin, jopa paremmin kuin hyvin. Rakastan elämää, unelmointia, kaikkea. Koulu on ihan kivaa ja koulussa ei ole oikeasti mitään sellaista minkä pitäisi ahdistaa... Mutta koko koulu tuntuu mun sisällä pimeänä, suurena, mustana, ahdistavana, pelottavana, vihaa tuottavana, selvittämättömänä möykkynä. Toivon, että puhuminen opon ja opettajan kanssa antaa edes jotain ratkaisuja tai selvittää edes jotain, vähentää kouluun liittyvää ahdistusta.

Mutta nyt mä juon mun iltateen, laitan musiikit korville ja alan yrittämään unta, koska ajattelin kerrankin nukkua kunnolla. Loppuun taas pari kuvaa tältä päivältä.
Hyvää yötä maailma, hyvää yötä ihmiset. Kaikesta selviää, myös koulusta.