22.7.2013

Niin se aika kuluu ja lapset kasvaa

Hassua miten ihminen ja ihmisen mielipiteet voikin muuttua paljonkin. Muutama vuosi sitten mua ei todellakaan olisi saanut johonkin kahvilan kassalle tai muihin asiakaspalvelu tehtäviin. Enhän mä olisi uskaltanut/osannut puhua kellekkään yhtikäs mitään. Viime kesänä olin kuitenkin töissä vakkarikahvilassa ja nyt olen töissä tuolla toisessa kahvilassa... Musta se on ihanaa, kun näkee erilaisia ihmisiä ja voi puhua niiden kanssa yms. Harmi vaan, kun tuolla kahvilassa ei kuitenkaan ihan kovin moni mun kanssa puhu. 
On tietysti myös ärsyttäviä asiakkaita, eihän kaikkien kanssa voi tulla toimeen muutenkaan.
Enhän mä nyt sitä ärtymystäni asiakkaille näytä, saatika pura sitä niihin. 
Minkälainen asiakas on mun mielestä sitten ärsyttävä?
Sellainen joka ei ikinä hymyile, eikä osaa sanoa yhtä kiitosta taikka katselee nenänvarttaan pitkin. 

Yksi asia mua myös häiritsee noissa asiakkaissa. Se, että ne tulee suht aamusta, hakee kahvin ja menee istumaan terassille... Sit ne istuu siellä koko aukiolo ajan. Eipä siinä kauheasti viitsi mitään loppuhommia ruveta tekemään (siivoomaan yms.) No joo, jospa lopettaisin tän turhan valittamisen :). Joka tapauksessa viihdyn töissä. Niin ja eilen kävi yksi ystävä myös istuskelemassa kahvilla ja on yks toinenkin ystävä parina päivänä istuskellut siellä... Sekä kummitkin on toki käväisseet. Että on mulla jotain tekemistä ainakin sen suhteen :).

Isäkin kävi. Hän toi mulle koiransa Lumin hoitoon. Lumi on siis mun koiran pikkusisko ja rodultaan tietty myös japaninpystykorva. Lumi on ihan hassu tapaus, noh melkein kaikki koirat on :D. Lumi on yleensä aika hiljainen ja tulee kaikkien koirien, muiden eläinten, ihmisten... kanssa toimeen. Mutta kun lähdetään lenkille... kaamee haukkuminen ja riehuminen alkaa samantien. Isällä olessa huutaa myös, jos posti tulee taikka aamulehdet. Mut oikein kiltti koira Lumi on <3 En nyt löytänyt tähän hätään Lumista sellaista kuvaa, jossa olisi vain Lumi... Niin laitan tähän nyt pari "ikivanhaa" kuvaa Lumista ja mun koirasta Mimistä.


 Niin isä lähti Tallinaan käväisemään. Josta tulikin mieleeni, että ihan pian alkaa mun ja kummien kesälomareissu. Joka vuosi tehdään vähintään yksi pidempi reissu jonnekkin :). Alunperin mietittiin, että lähdetään johonkin Suomen kaupunkiin... Sen jälkeen ajateltiin mennä Tanskaan, mutta lennot sinne oli niin kalliita, että päädyimme Tukholmaan :). Joo-o, kyllähän sitä Ruotsissa tulee käytyä "vähän väliä", mutta kuinka monesti ehtii/pääsee tutustumaan Ruotsiin/Tukholmaan kunnolla? En itse tähän mennessä ole päässyt kertaakaan.
Ollaan reissussa 8 yötä ja 6 yötä menee Ruotsissa. Suunitelmia käydä vaikka missä on ihan hirveesti, eikä aika varmana tule riittämään oikein mihinkään... Ainakin käydään Birka Linen risteilyllä matkan aikana, sekä siinä huvipuistossa joka on Tukholmassa (enhän mä nimeä muista). Sekä nähdään kummitädin sukulaisia, käydään Skanssenissa, tutustumassa vanhaan kaupunkiin kunnolla ja tietty mun on päästävä taas rockzoneen shoppailemaan ;D.
Jos ehditään niin tehdään muutakin, katsoo nyt ehditäänkö edes noita mitä ollaan suuniteltu toteuttaa, mutta reissua odotellessa :).

Keskiviikkona olisi tarkoitus viedä Lumi takaisin mun isälle ja Mimi taasen hoitoon mun ystävälle. Kuulema Mimi hemmotellaan/lellitään piloille siellä ;). Se on oikeasti jännä miten tiettyihin ihmisiin luottaa näin paljon. En antaisi mun koiraa ihan kelle tahansa hoitoon...

Oon miettinyt tota mun luottamista ihmisiin aika paljon. Mulla on muutama ystävä joihin luotan ihan 100 prosenttisesti, mutta suurinpaan osaan ihmisistä en vaan pysty luottamaan :/. Oon miettinyt, että tavallaan jonkunlainen parisuhde olisi kiva, mutta siinäkin on ne omat ongelmansa. Ensinnäkin mistä löytää se sopiva? Suoraan sanoen oon välillä vähän liian jyrkkä/tuomitseva tosi monessa asiassa. Ulkonäöllä ei juurikaan ole merkitystä, toki onhan mulla omat mieltymykseni, mutta jos se mun "unelmien kumppani" on sisältä järkevä yms. Niin aivan sama miltä se ihminen näyttää. Suoraan sanoen en just nyt jaksaisi käydä sitä tutustumis"prosessia" läpi... Enkä tiedä muutenkaan. Jos en tunne sitä jotain tyyppiä kohtaan mitään niin miksi alkaisin seurustelemaan? Plus millä ihmeellä opin ikinä luottamaan kehenkään? Mä haluan olla vapaa tavallani ja jos johonkin suhteeseen hyppäisin... niin sen pitäis mennä niin mun ehdoilla, että kuka sellaista jaksais? Joinakin päivinä en vaan jaksa kenenkään seuraa ja joinakin päivinä olisin niin lässyti lässyti halaa, pussaa, pidä hyvänä päiviä. AAARGH, kun oon hankala tapaus :D. Nii-in ja sit mulla on sellai paha juttu, että muodostan "riippuvuus" suhteen johonkin ihmiseen todella nopeasti. Mitäs sit jos mut jätetään? Tai siitä jutusta ei tulisikaan muuten mitään? Kuitenkin jäisin miettimään mitä sille ihmiselle kuuluu ja musta tuntuis tosi pahalta se, että en voikkaan olla kyseisen ihmisen kanssa usein tekemisissä... Siis en mä nyt ikinä ala ketään piinaamaan ja annan ihmisten olla rauhassa. Jos joku juttu nyt päättyy niin se päättyy, en mä ala mitään epätoivoisia viestejä lähettelemään taikka muutakaan. Mut sisällä oleva tunne on ihan toista.
Oon joutunut niiiin monesti pettymään ihmisiin. Ihmisistä paljastuu ihan erilaisia juttuja kuin ne alunperin oli. Pelkään menettää. 

Silti oon sosiaalinen ja oikeasti tykkään/rakastan ihmisiä. En vois elää ilman ihmisiäkään :)... ainakaan ilman mun ystäviä. 
On tietty ihmisiä jotka on mun mielestä on hyvinhyvin rasittavia... Tyhmyyttä ei voi määritellä ja ei ketään saisi sano tyhmäksi. Mutta tyhmät ja ihan yliyksinkertaiset ihmiset on mun mielestä HYVIN rasittavia... Ja yleensä ne ihmiset ei ole ainoastaan mun mielestä rasittavia/tyhmiä vaan myös monen muunkin mielestä. Oon nyt katkaissut välit kahteen sellaiseen ihmiseen... meni vaan hermo. Kyllä mä mietin sitä näiden ihmisten kohdalla hyvinkin pitkään, mietin että kaduttaisiko mua? tai jotain muuta sellaista. Jäisinkö kaipaamaan näitä ihmisiä? Vastaus on tähän mennessä ollut ei, en todellakaan kaipaa. Oon vaan helpottunut. Eipä tarvitse enää ärtyä näiden ihmisten jutuista. Jossain välissä olisin kuitenkin sanonut erittäin pahasti... Niin parempi näin.

Ihmissuhteet on pirun sekavia mun mielestä. Kun ihmisiä on niin paljon erilaisia... Tottakai jokainen on yksilö. Mistä mä tiiän mitä toinen ajattelee? Taikka miten toinen tuntee? 
Lisäksi kaikki ihmiset tai ainakin monet muuttuu ainakin vähän elämän myötä. Kokemukset kasvattaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Asiasta kukkaruukkuun... Mietin tossa yksi päivä, että mitä outoja tapoja mulla on? Onhan mulla moniakin, mutta keksin tällä kertaa vain yhden oudon tapani. Jos syön purkkaa niin just ennen kuin heitän sen purkan roskiin mun on ihan pakko puhaltaa siitä pallo kerran ennen kuin heitän sen roskiin :D. 
Mulle on muodostunut joku huulirasva riippuvuus. Hyvä, kun talvella/keväällä juttelin tästä ystäväni kanssa ja hän kertoi, että jollain hänen kaverillaan on niin paha huulirasvariippuvuus, että jos on unohtanut huulirasvan kotiin niin käy ostamassa uuden. Mun mielestä se oli silloin vähän huvittavaa. Nyt oon itse ihan samanlainen :D. Yks päivä töissä luulin, että oon unohtanut huulirasvan kotiin... Laitoin viestiä äkkiä kummisedälle, että käytkö ostaa mulle huulirasvan ja tuotko sen mulle töihin? Noh onnekseni löysin mun huulirasvan. 

Tuli mieleen tässä, että kun kuitenkin aika paljon liikun eri paikkakunnilla ja käyn aika usein virossakin (viime aikoina tosin ei ole tullut käytyä) ja ruotsissa... Niin, että ostais joka paikkakunnalta yhden paketin/pussin teetä ja huulirasvan. Tee <3 ja huulirasva <3

Ai niin, kuten monet tietää mun syöminen on hyvin vähäistä ja syön vain tiettyjä ruoka-aineita. Eli proteiinipirtelöitä, puuroa, juustoa, jäätelöä ja karkkia... jonkun verran myös pähkinöitä. 
Alkaa pikku hiljaa huomata, että keho kärsii. Multa lähtee hiuksia meinaan niin paljon, että ei oo ikinä lähtenyt. Googlailin tossa niin hiusten lähdöllekkin on hieno nimi. Telogeeninen tukanlähtö :D. Kaikenmaailman nimityksiä... Päätin nyt sit vetää oikein kunnolla vitamiineja yms. Otan päivässä 2 monivitamiini + hivenainetablettia, kolme piimax tablettia (siinä on piitä, kalkkia, d-vitamiinia ja muistaakseni vielä jotain muuta), yhden sinkki tabletin (siinä on myös c-vitamiinia) ja kaksi kappaletta kalkki+D tabletteja... Että jospa noi hiukset alkais noiden avulla pysyä vähän paremmin päässä ja muutenkin iho voimaan paremmin... ja kynnetkin. Oon alkanut myös rasvaamaan ihoani vähän enemmän :).
Kyllä mua vähän hävettää ostaa jotain noita nutriletin pirtelöitä yms. Ku on laiha ku mikä ja sit ostaa jotain laihdutus tuotteita.
Muutenki tää syöminen on menny jotenki huonommaks ja alkanu ruoka vaa etoo entistä enemmän. Esim. eilen join puolikkaan nutriletin pirtelön ja söin 4 siivua juustoa. Toissapäivänä hmm... mitäköhän lie söin.. Niin joo yhden nutriletin pirtelön ja muutaman siivun juustoa.
Että joo... Plus pyöräilen töihin ja lenkitän koiria... Ja töissäkin tulee "juostua" aika paljon.
Ihmeen vähällä sitä ihminen tulee toimeen.

Aika kuluu erittäin nopeasti... "Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi, tulee juhannus ja joulu uudestaan". Kesäkin on kulunut, mihin se hävis? Tai kai vielä on kesä... Syksy on kyllä mun lemppari vuoden aika. Raikas ilma ja sateessa kävely <3, värit... Kynttilät ja kuuma tee, lukeminen. :). Välillä oon ihan sekaisin koko ajasta... En ees meinaa muistaa mikä vuosi, saatika mikä kuukausi tai vuoden aika o_O. 

Syksy on ihanaa aikaa, mutta syksyn jälkeen tulee talvi :(. HYI HITTO. Mua paleltaa jo nyt :(. Nukuin viime yönä noin +20 asteisessa huoneessa, päällä sukat, college housut, t-paita, kaksi hupparia, pipo ja lapaset. Päällä paksu peitto. Ja ei, mulla ei ollut kuuma vaan just sopiva. Nytkin palelen...

Elokuukin alkaa ihan just ja mulla alkaa sielloin pienelukka TOP. Toisaalta odotan sitä ihan innolla :).. Ihanaa päästä hoitamaan kaikenmaailman elukoita, vaikka pääosinhan se on lähinnä häkkien/koppien siivousta ja eläinten ruokintaa. Toisaalta jotenkin jänskättää... taas pitää tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan ja uudenlaisiin tapoihin toimia. 

Huomaatteko kerrankin mulla on asiaa kunnolla? Kukakohan edes jaksaa lukea näin paljon? :D

Jeps, mutta kohta puoliin lähden töihin. Tänään pääsen kyydillä, koska eilen satoi niin paljon, että siinä kelissä ei ihan mielellään olisi pyöräillyt, joten jätin pyörän työpaikalle ja tulin kyydillä kotiin. Tänään sitten olis tarkoitus pyöräillä kotiin...

Aamutee juotu, mut töissä vois ottaakkin sitten aamukahvin :).

Hyvää viikkoa kaikille <3 :)  
"Hymyile ja tavallaan sä parannat jo maailmaa"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti