Keskiviikko aamusta oli viimeinen navettavuoro. Viimeisen navettavuoron jälkeen ylitin itseni ja söin aamupalaksi puuroa o_O. Ensinnäkin mä söin, se on mulle hyvin outoa. Toisekseen se, että söin lämmintä se on vielä oudompaa ja kaikista oudointa on se, että söin puuroa jota yleensä en voi sietää... Mut se olikin yllättävän hyvää vaikka sainkin siitä järkky huonon olon. Noh keskiviikko iltana sitten innostuin syömään kotonakin puuroa ja sain siitä ähkyn, mut hei puuro on terveellistä ja parempi, että syön edes sitä enkä tyyliin mitään.
Aamupalan jälkeen pakkailin loput kamat ja lakaisin huoneeni koulun asuntolasta. Itse asiassa oli aikasta kivaa asustella se viikko koulun asuntolassa. Paljon vaikutti se, että porukkaa oli paljon vähemmän koululla kuin normaalisti, mulla oli oma huone ja oma koira sai olla mukana :). Oli jotenkin hyvä rauhoittua vähän siellä landella ja katsella uusia lenkkipolkuja, eipä päässyt koirakaan viikolla tylsistymään kun lenkkeiltiin sen verta paljon :).
Bussimatka kotiin meni paremmin kuin osasin odottaa. Oli kiva tulla kotiin :). Vaikka kyllä olisin viihtynyt paljon pidempäänkin hoitamassa niitä lehmiä<3. Ne vaan on nyt vieneet mun sydämeni <3. Muistaa jo lähes ulkoa hommat mitä navetassa tehdään. Nuorkarjan hommat osaan ihan ulkoa, samoin pihaton. Maitohuoneen hommatkin muistan suunilleen, mutta ne yleensä tarkastan vielä ainakin varmuudeksi ohjeista. Lypsyasemalle mentäessä muistan ohjeet ulkoa, mutta lypsyn jälkeen pitää kyllä tarkastaa missä järjestyksessä piti painaa mitäkin nappia/säädintä :D. Eikä se lehmien ajaminen ulos taikka kokoontumisasemalle ole mitenkään kamalaa. Ainakin meidän koulun lehmät on niin ihanan kesyjä, että ei ne mitään tee... Lehmien seassa olo ja niiden koskettaminen on itseasiassa hyvin rauhoittavaa :). Apuvälineenä on toki joku paskakola tai vaikka ohjauskeppi, varmuudeksi. Ne lantaluukut joita pelkäsin vähän. Kyllä mua edelleen huolestuttaa välillä, että joku vasikka sinne tippuu kun ovat vähän turhan uteliaita >:). Silti uskallan ihan rohkeesti vaan käyttää niitä paskaluukkujakin. Tietysti tilannetta pitää tarkkailla. Tylsin homma navetassa taitaa olla pihaton kuivittaminen, eikä sekään mikään kamala homma kuitenkaan ole :). Kivoin homma, jaa-a. Olisikohan se itse lypsy taikka sitten pihaton siivous :).
Vaikka lypsäminen on kivaa hommaa ja ainakin meidän koululla lehmiä pidetään tosi hyvin, onneksi. Niin kyllä mulla silti välillä nousee päähän se eläinten oikeuksien ajattelu. Onko tämä nyt oikein? Onko tämä hyväksikäyttöä, riistämistä? Jos minä lypsän lehmiä tulevaisuudessa työkseni olenko paha ihminen? Voinko ajatella eläinten oikeuksia ja silti työskennellä maitotilalla? Mä en tiedä. Tiedän, että nauta eläin ei tuota maitoa, jos se ei ole poikinut ja tämän takia lehmän pitää poikia noin kerran vuodessa ja maidontuotantoa pidetään yllä sen jälkeen ruokinnan avulla. Tiedän, että lehmät ja vasikat kärsivät siitä, että ne erotetaan toisistaan vasikan ollessa noin 1vrk ikäinen. Tiedän, että sonni vasikat laitetaan lihoiksi taikka välikasvattamoihin ja sitten lihoiksi. Tiedän, että lehmät ovat hyötyeläimiä.
Mua ahdistaa, kun tulee ajatus että olen joku paha ihminen kun lypsän lehmää tai muuta vastaavaa. Toisaalta en mä näe oikeasti, että ne lehmät kärsisivät. Ja onhan se parempi, että minä joka oikeasti välitän lehmistä, sekä niiden hyvinvoinnista hoidan niitä kuin joku jolle lehmä olisi sama asia kuin sen lehmän tuotos? Vai?
Lihansyönti. Noh itse olen kasvissyöjä. En halua tuomita yhtään ketään. En ole ketään ihmistä parempi olento tai muuta, mutta silti minusta tuntuu pahalta se, että ihmiset syö ruumiinpaloja. Eivätkä edes ajattele, että syövät ruumiinpaloja. Miten ihmiset pystyy siihen? En tiedä, mä en käsitä miten joku ihminen pystyy siihen... Tai suurin osa ihmisistä pystyy. Tai onhan se helppoa, ostaa kaupasta valmiiksi pakattua ja leikattua lihaa. Eihän ihminen näe sitä ruumiinpaloina. Ei ihminen ole nähnyt sitä samaista eläintä elävänä, ei ihminen ole katsonut sitä eläintä silmiin, tuntenut käsissään sen eläimen ihoa, nähnyt sitä eläintä täynnä elämää...
Jokainen eläin on ollut ja on yksilö, kuten on jokainen ihminenkin. Seuraava voi olla aikasta radikaali vertaus, mutta mun mielestä on sama asia se, että mä söisin eläimiä eläintenhoitajana kuin se, että terveyden/lastenhoitaja söisi omia asiakkaitaan tai hoidettaviaan. Hyi helvetti. En halua tuomita, mutta ymmärrän yhä vähemmän sitä miten ihmiset voivat syödä ruumiinpaloja? Ymmärrän yhä enemmän miten itsekkäitä ja julmia me ihmiset olemme.
Keskiviikkona oli myös terapia, joka meni hyvin. Terapeutti oli taasen vaihteeksi ylpeä minusta :). Terapeutti tykkää mun asenteesta. Siitä, että haastan itseni ja aikasta usein ylitänkin itseni.
En tiedä, tottakai muakin itkettää, vituttaa, väsyttää, kyllästyttää JNE. Eiks silti voitais relaa vähän? Suhtautua asioihin positiivisesti? Edes yrittää. Loppujen lopuksi todella moni asia on kiinni asenteesta. Välillä itseäni ärsyttää yrittämisen puute, asenne "En mä osaa, en mä jaksa, en mä viitti,". Tiedän, että jos ihminen on masentunut niin ajatukset kulkee tota rataa, eikä sille oikeasti mahda mitään :/. Mutta silti vähän asennetta peliin ihmiset! :) Ei jakseta aina vaan valittaa... Miettikää kui hyvin teil on asiat :). Kyl muaki vituttaa toi, että toi talvi vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, silti siel on kiva ilma :). Aurinko paistaa välillä, ja on siellä paljon lämpimämpi kuin kuukaus sitten... Lisäks jaksan uskoa ja toivoa vieläkin, että se kesä sieltä tulee... Hiljaa, mutta varmasti :).
Koulu menee hyvin. Tänään oli matikkaa, ammattimatikan laskut oli liian helppoja niin laskin sitten lyhyen matikan oppikirjasta niitä laskuja :D. Tänään oli myös kummitätitni valmistuijaisjuhlat :). Oli kyllä kivaa :).
Enää kaksi rästikoetta tekemättä. Huomenna meen tekemään toisen, joten olis varmaan ok etsiä nyt ne materiaalit, sekä lukea siihen kokeeseen ;D. En taaskaan oo yhtään viime tingassa, en toki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti