Puhaltelin siinä muutaman ilmapallon. Vappu alkaa olla jo lähellä. Vappu on mun mielestä tosi kiva juhla :). Mukava, kun tuntuu että nyt se kevät on vihdoin tulossa ja kesää kohti mennään. Musta on mukava kun vappuna aikuiset ihmisetkin osaa hassutella. Hassuttelulla en tarkoita siis ryyppäämistä. Ei siinä mitään, jos vappuna ryyppää. Olenhan itsekkin juonut parina vappuna... Mutta tarkoitin, että hauskaa jos aikuiset haluaa pukeutua erilaisiin naamiaisasuihin yms. Oon ehkä vähän lapsenmielinen, mun mielestä on ihana kun aikuisetkin osaa heittäytyä lapsiksi hetkeksi. Pitää hauskaa, tehdä hassuja asioita, nauttia elämästä, ihmetellä pieniä asioita. Haluisin puhaltaa saippuakuplia, kuvitella että ne lentää aina afrikkaan asti, heiluttaa niille ja toivottaa hyvää matkaa. Puhaltaa ilmapalloja, heitellä niitä ilmaan. Ostaa foliopallon ja leikkiä sillä, ostaa katuliidut ja piirrellä asfalttiin kukkasia, palloja, linna, hymynaamoja... Hyppy ruudut ja hypätä ruutua. Hyppiä hyppynarulla... Kikattaa. Seurata kevään ensimmäisten ötököiden menoa. Tehdä kaikkea hauskaa ja viatonta :).
Toisaalta on kyllä kiva riehuakkin, kiroilla ja heittää kaksmielistä läppää, (Ei oo kyl yhtään mun sanonta toi "heittää läppää", mut ei se mitään), nollata aivot, nauraa.
En tiedä vielä mitä teen vappuna, mutta eiköhän tuo selvine ajan kanssa. Mutta nyt olisi viimeisiä aikoja laittaa simaa tulemaan. Haluaisin tehdä simaa ihan itse tänä vuonna. Oon joskus pienenä äidin kanssa tehnyt, mutta en moneen vuoteen. Olisin tänään laittanut simat aluille, mutta kun ei ole rahaa hakea siman tekoon tarvittavia aineita :/. Munkkeja olen melkein joka vuosi leiponut itse ja tänäkin vuonna ajattelin niitä leipoa itse. Olisin leiponut niitäkin tänään, mutta kun ei ole rahaa hakea aineita. Bläh.
Yllättävän hyvin muuten pärjää rahatta tai lähes rahatta. Kyllähän se vähän stressaa, jos tulee joku lasku tai joku yllättävä meno. Mutta mulla on bussikortti ladattuna (pääsee liikkumaan pakollisiin ja ei pakollisiin menoihin), kaapissa ruokaa koirille ja kissoille, itselleni myös jonkun verran, puhelinlasku maksettuna, sähkölasku ja vuokra maksettuna. Mikäs tässä ollessa? :). Ok kyllä musta olisi kiva kävellä kauppaan ja ostaa sieltä ihan niin paljon mitä tahansa jäätelöä kun haluan, hakea kahvia (kun se on loppu), ostaa lempiteetäni, shoppailla vaatetta, ostaa sisustus juttuja JNE. mutta ei mul mitään hätää oo. Vähän siistiä ajatella, että loppujen lopuksi pystyy elämään kuluttamatta rahaa yhtään näinkin pitkään. Tuntee hetken, että ei ole riippuvainen rahasta ja tästä koneistosta... Aika jännää.
Takaisin maanantaihin. Kahvilassa ollessa tuli puheeksi olut. Mun rupesi tekemään mieli olutta ja hain yhden oluen. Hain sen sitten lähes viimeisillä rahoillani :D. Ei toi oikeasti ole mun mielestä paha jos juon silloin tällöin yhden oluen tai lasin viiniä tai jotain muuta alkoholipitoista. Ehkä 1-3 kertaa vuodessa tulee juotua sitten kännitkin. Harvoin mä juon ikäisekseni suomalaiseski naiseksi. Avasin sen olutpullon sitten hampaillani, kun ei ollut avaajaa. Oli yllättävän helppoa avata pullo hampailla, eikä edes sattunut o_O. Oli eka pullo jonka hampaillani avasin. Tottakai se pullollinen olutta kihahti päähän, kun en juuri mitään ollut syönyt (noh itselleni enemmän kuin normaalisti), olen laihtunut jonkun 10kg ja juon muutenkin niin harvoin. Käytiin kummien kanssa kirpputoreilla ja hihittelin siellä pienessä hiprakassa :D. Kirppareilta löytyi lautanen, Olavi Niira lautanen. Mulla on pehmolelu kissa, jonka olen löytänyt joskus kirpparilta Tampereelta. Sen lelun nimi on Olavi Niira ja siinä lautasessa oli ihan selkeästi Olavi Niiran kuvia. Ollaan mietitty onko Olavi Niira alunperin Ikean joku pehmolelu ja alkaa vaikuttaa, että on. Sillä se lautanen jossa on Olavi Niiran kuvia on ikean. Pitää yrittää selvittää.
Käveltiin siinä kirpputorilla ja huomasin saaneeni oudosta numerosta puhelun. Se oli koululta, mua oltiin yritetty tavoitella koulun kautta. Joku Jyväskylän sossu oli yrittänyt tavoittaa mua liittyen mun pikkusiskoon. Sanottiin, että ihan hyvää asiaa. Noh sain numeron johon soittaa. Soitin siihen numeroon varmaan kymmenen kertaa, enkä saanut ketään kiinni. Ahdisti, hämmästytti, mietitytti ja pelotti. Soitin pikkusiskolle, sille kuului hyvää. Ihmetytti ja mietitytti vielä enemmän. Vaikka sanottiin, että asia on hyvä niin kyllä mua ahdistaa aina jos joltain "viralliselta" taholta otetaan yhteyttä, enkä lainkaan tiedä mihin asia liittyy. Kirosin sossut alimpaan helvettiin. Ei ole mitään loistavia kokemuksia sossujen toiminnasta. Ne toimii ihan väärällä tavalla väärissä kohdissa. Tuntuu siltä, vaikka kokemukseni on toki hyvin subjektiivinen. Arvokasta työtähän sossut tekee, ei siinä mitään. Mutta toivon, että sossut pysyvät mahdollisimman kaukana musta!!
Noh soittelin sitten seuraavana päivänä tonne ja kyse oli siitä, että mun pikkusiskon luona käy jotkut perhetyöntekijät ja heillä on mahdollisuus kuljettaa mun pikkusisko mun luokse kylään, kyselivät että käykö se että mun pikkusisko tulee mun luokse kylään. Tottakai se käy! Mun rakas pikkusiskoni on aina tervetullut tänne :).
Onneksi sain itseni sitten rauhoitettua edes jotenkin. Kotona siivosin ja pelatiin kummien kanssa monopolya. Kyseinen lautapeli on yksi lemppareistani vaikka onkin pitkä. Peli jäi kesken, oli tosi hauska pelata :). Musta on lähes aina kiva pelailla jotain lautapeliä tai korttipeliä, muitakin pelejä joskus... Yksin on ihan kiva pelata vaikka jotain typerää nettipeliä, mut yleensä en jaksa pleikkarilla tmv. pelailla kovinkaan pitkään pelejä.
Tiistaina suuntasin koululle tekemään koetta. Mulle tuli aamupuuron jälkeen tosi huono-olo. Tärisin, oksetti, pelkäsin että taju lähtee tai jotain. Mutta onneksi se meni sitten ohi. Juttelin kuraattorin kanssa, kun hän sattui käytävällä ollessani kyselemään mitä kuuluu. Ihana kun koulussa on tollainen henkilökunta, että ne oikeasti viitsii käyttää aikaansa oppilaisiin :).
Mun piti tehdä yksi koe. Ja öö.. en tainnut osata siitä mitään :D.
Lähdin pois koulusta bussilla ja näin ystävääni. Meillä oli hauskaa. Kuunneltiin musiikkia, käveltiin kauppakeskuksessa, käytiin kaupoissa, juteltiin, halattiin ja naurettiin. Menin terapiaan. Terapeutti saarnasi mun syömättömyydestä ja blablabla. Nyt hän aikoo ottaa yhteyttä mun hoitavaan lääkäriini. Ärsyttää suunnattomasti. Olin niin vihainen eilen terapeutilleni, niin vihainen. Ymmärrän, että hänellä on tavallaan vastuu minusta ja hyvinvoinnistani, ymmärrän että hän on huolissaan... Mutta silti vituttaa. TUntuu, että mun asioihin puututaan, että mua yritetään hallita. Mun syömisiinhän ei kukaan puutu, ei todellakaan puutu, älkää kuvitelkokkaan. Olin myös ahdistunut, musta tuntui että mun asioita levitellään kaikille ja että en voi luottaa keheenkään. Pidin itseäni niin tyhmänä, koska olin liian rehellinen. En näe mitään järkeä valehdella kenellekkään. Näin ystävääni vielä ja avauduin oikein kunnolla siitä vallitsevasta tunteestani. Onneksi ystäväni seura kuitenkin piristi minua edes vähän :).
Bussilla tulin kotiin ja kävin lenkillä koirani kanssa. Jonka jälkeen päätin, että piirrän. Ajattelin piirtää vihan, vitutuksen, ahdistuksen ulos. Piirsin, sotkin paperia ja pikku hiljaa se viha valui siihen paperiin... Mulla olisi ollut oikeus olla ylpeä itsestäni, mä olin sietänyt ahdistuksen ja vihan, olin ajatellut järjellä ja purkanut vihani terveellä tavalla. Aika iso saavutus :).
Silti mua edelleen ahdistaa toi kyseinen tapaus. Mä en aio vastata puhelimeen jos joku lääkäri soittaa, enkä tosiaan mennä sen vastaanotolle jos se pyytää mut jotenkin aikaisemmin mun sovittua aikaa. Mietin jopa pakenemista... Haluisin vaan jättää menemättä terapiaan. En tiedä mitä järkeä siinä olisi, mutta en halua mennä terapiaan. Olen vähän vihainen mun terapeutille, tuntuu että en jaksa enää luottaa häneenkään.
Nyt on keskiviikko. Tänään nukuin puoleenpäivään, unta riitti. Lähdin viemään koiraani hoitoon isälle sillä huomenna olisi tarkoitus lähteä Helsinkiin. Seksimessujen menoa yöllä olisi tarkoitus mennä katselemaan :). Ja sitten myös petexpo, outletexpo, lapsimessut ja muut messut mitä messarissa on olisi tarkoitus kiertää... Myös oleminen vain on tarkoituksena. Ihanaa päästä pitkästä aikaa reissuun. Olla vaan ja unohtaa kaikki vakava. Tulikin tässä mieleeni PMMP:n kesäkaverit biisi "tällaista on ehkä olla nuori... unohtaa kaikki se vakava mitä on huomenna ja vittu ikinä". Kesä tulee...mutta nyt ollaan juuri tässä. Hetkessä. Ystäväni yritti opettaa minulle tietoisuusharjoituksen. Laitettiin silmät vaan kiinni, kuunneltiin ääniä mitä kuuluu ympärillä. Maailman aistii ihan eri tavalla, kun yksi aisti on poissa käytöstä. Koittakaapa vaikka. Pysähtyä hetkeksi ja keskittyä vain yhteen aistiin.
Huomenna kouluun ja reissuun. Maanantaina olisi sitten terapia, katsoo mitä teen sen suhteen. Maanantaina myös ystäväni tulee mun luokse 1-2 yöksi :). Tiistaina tai keskiviikkona olisi tarkoitus hakea mun torakat kotiin, päädyin jo kuuteen torakkaan :). Torakoiden nimiksi tulee: Saku, Niki, Joni ja Luukas. Kahdelle en ole vielä päättänyt nimeä, mutta ehkä Perttu ja Temesta :D... Ah mun nimet on aina niin fiksuja :D.
Tänään ihan äsken ylitin itseni, valmistin tai lähinnä lämmitin Pirkan valmista tomaattipastaa ja söin sitä 10 haarukallista o_O. En olisi halunnut syödä. Syöminen on mulle yleensä vähän sama kun hakkaisin päätäni seinään. Mä inhoan syömistä. Pakko vaan syödä, että pysyn hengissä ja tajuissani, sen takia että muiden ei tarvitse huolehtia musta. Syön lähinnä muiden takia. Yritän elää itselleni, mut teen kaiken vain muiden takia. Hmm. Ehkä mä olen joskus tarpeeksi vahva seisomaan omilla jaloillani ja uskon, että kelpaan just sellaisena/tällaisena, miellyttämättä.
Tässä pari kuvaa vielä :).
 |
| Olavi Niira lautanen, kirppislöytö |
 |
| Olutpullo jonka avasin hampaillani :D |
 |
| Pahaa, mut yritinpä syödä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti