Ylipitkäromaaniavautumiskilometriajatustulva-postaus

Vihdoinkin mä ehdin ja jaksan kirjoittaa tänne! Halua on ollut kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon, sekä ajatuksia (muistankohan niistä mitään nyt?). Oon tehnyt vähän sitä sun tätä, siitä kohta tarkemmin. Mut toisaalta en oo tehnyt juuri mitään :D

Niin se kuu sitten vaihtui maaliskuusta huhtikuuhun. Mihin kaikki aika kuluu? Tuntuu, että aika vaan kuluu, kuluu ja kuluu. En tosiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluisin, enkä meinaa pysyä ajan "kelkassa" mukana. Huomaan yht´äkkiä kellon olevankin jo paljon ja käyttäneeni jo päivän. Rakastan nukkumista, nukkuminen on ihanaa...Riittävä lepo on tärkeää, mutta kun siihen menee ihan turhaa aikaa ja nukkuessaan ei juurikaan saa aikaiseksi mitään. Ilman untakaan ei tosin pitkään selviä, ainakaan kovin selväjärkisenä. On tullut todistettua tuokin väite ja unen tärkeys vähän turhan monta kertaa. Mitä nukkuminen, uni oikeastaan sitten on? Syke hidastuu, muistot (opitut asiat) tallentuu aivoihin. Onhan sitä nukkumisessa vaikka mitä etuja ja hyötyjä loppujen lopuksi, aika ei silti hidastu nukkumisenkaan ajaksi.

Unet on jänniä. Mä olen aina nähnyt todella paljon unia. Usein mun unet on vielpä todentuntuisia ja silti mielikuvitusrikkaita, outoja, hassuja, käsittämättömiä, sekopäisiä. Joskus pitää oikein miettiä mitkä asiat tapahtui oikeasti ja mitkä asiat oli unta. Välillä kysynkin, että "olenko nähnyt unta vai..." :D Joskus kirjoitan mun unia ylöskin ja luen sitten jälkikäteen taikka tarkistan tapahtuiko jossain unessa näin taikka noin. Enneunet, uskoo ken tahtoo... Kyllä mä olen ainakin kaksi kertaa elämässäni nähnyt enneunta. Olen nähnyt unta hautajaisista ja samana yönä on kuollut sukulainen. Että silleensä. Ei sitä vaan siinä unen näköhetkellä tajua. Pelolla odotan sitä yötä, kun näen taaas unta hautajaisista. Kukakohan sitten kuolee, mummoko? vaiko pappa? Ehkä joku kaukaisempi sukulainen, jonka kuolemaa en osannut edes odottaa? Turha sitä on spekuloida. Kuolema kuuluu elämään, vaikka menettäminen, luopuminen on ihan hirveää. 

Uniin vielä takaisin. Mä näen unissani tosi paljon asioita mitä on edellisenä päivänä tapahtunut, asiat vain sekoittuu kovin paljon mun unissani. Tai jos jokus on sanonut jonkun sanan niin se uni saattaa liittyä kokonaan siihe sanaan. Milloin mitäkin. Unien tulkinta on hauskaa hommaa, mutta loppujen lopuksi eipä niistä unista kaikkea voi tulkita ja kaipa niitä jonkun verran tulkitsee mieleisekseenkin jos itse tulkitsee... Lisäksi sehän riippuu ihan unentulkinta kirjan kirjoittajastakin ja suomentajastakin, että mitä siinä tulkinnassa sanotaankaan. Kyllähän unet kertoo ihmisestä itsestään ja heijastaa ihmistä itseään, mutta en tiedä onko järkeä tulkita vain sitä tavaraa/asiaa minkä unessansa näkee. Pitää miettiä onko sillä tavaralla/asialla _itselleen_ joku merkitys, onko se haave, pelko, fakta? Eli jos unien tulkintaa nyt jotenkin haluaa harrastaa niin suosittelen, että ensin miettii itse ennen kuin turvautuu johonkin opukseen. Sen opuksen on kuitenkin kirjoittanut se joka sen on kirjoittanut, sinä itse olet nähnyt sen unen. Se opus on lähinnä sen kirjoittajan oma tulkinta asiasta/tavarasta (sekä sen merkityksestä.) Kukaan ei voi tulla sanomaan sinulle, että "sun unesi meinaa just nyt tätä näin". Oma ajattelu sallittu tässäkin asiassa ;).

Eipähän mun unista edes pitänyt kirjoittaa, tuppaa vaan tää ajatus juoksemaan vähän liian tiuhaan tahtiin ja joku pakko sylkee ne ulos sormien kautta... Tosin eipähän mun sormet ole yhtä nopeat kirjoittajat kuin mun ajatukset on. Ehdin jo unohtaa puolet siitä mitä ajattelin äsken :D.

Jospa nyt päästäisiin siihen mitä tulin tänne alunperin kirjoittamaan ;). Elikkästä, huhtikuun ensimmäinen päivä. Aprillipäivä. Mun mielestä aprillipäivä on hölmö päivä... Tykkään kyllä hupsuttelusta, hassuttelusta, naurusta, huumorista, hassuista jutuista. Inhoan kuitenkin valheita ja valehtelua, niillä saadaan yleisesti ottaen vain pahaa aikaiseksi... Riippuu tottakai tilanteesta valheesta JNE. Eipä ole kiva itse joutua valheen kohteeksi juuri missään asiassa. Jos valehtelee niin pitää tehdä se kunnolla, sillä tavoin että ei _IKINÄ_ jää kiinni, ei edes kuolemansa jälkeen... tai ehkä korkeintaan silloin. Enpä ole valehtelun suhteen itsekkään mikään puhdas pulmunen, mutta voin myöntää sen. Olen valehdellut äidilleni ihan hirveästi aikanaan, mutta niistä valheistapa ei olla jääty kiinni tähänkään päivään mennessä äidilleni. "Hauskinta" tässä jutussa on se, että valheissa on yleensä ollut mukana 2-7 henkilöä. Valehdeltiin äidilleni välillä ihan pikku asioista, mutta _kukaan_ hänelle valehdelleista ihmisistä ei olisi jaksanut kuunnella sitä saarnausta, valitusta, uhkailua. Kukaan ei olisi jaksanut sitä, että hän olisi toteuttanut ne uhkauksensa. Ilman sitä valehtelua multa olisi jäänyt paljon näkemättä ja kokematta. Se ei oikeuta valheitani äidilleni, mutta siitä mist ei tiedä, ei se voi satuttaa...

Aprillipäivä silti on ihan typerä. Ensinnäkin ihan epäloogista, lapsille opetetaan ettei saa valehdella... paitsi tänä yhtenä päivänä saa vähän huijata. Mites selitäs lapselle sen? Ei lapsi osaa ajatella, että se on joku "perinne". Tai miltäköhän siitä lapsesta tuntuu joutua jonkun huijauksen kohteeksi juuri sillä hetkellä? Ei lapsi osaa käsittää sitä juttua varmaankaan jonain huvittavana pilana tai jonain sellaisena. Melkein kukaan ei oikeastaan edes muista, että niiden valheiden tarkoituksena ei ollut alunperin vain huijata ihmistä, alkuperäinen aprillipila on sellainen että saadaan se ihminen tekemään jotain/menemään jonnekkin...
Aprillipäivä on mulle ahdistuspäivä sen valheiden takia. Koko ajan saa miettiä toisten puheita, viestejä ja muuta "onkohan tää pila, onkohan tää valhe? Mitä jos se onkin totta, hyi hitto ei toi saa olla totta!!!" Tai sitten jos menee lankaan, riippuen mikä "pila" on kyseessä. "JEEE!! Aivan loistava juttu... MITÄ?!!.. eikö se olekkaan totta?. Olisipa se ollut totta, vähän olis ollut ihanaa. TAAS sai pettyä, jaksa tätä elämän potkimista päähän, helvetti. TYHMÄ, tyhmä, tyhmä minä, miksi en ajatellut? Miksi en muistanut, että on aprillipäivä?" taikka sitten "APUA, ahdistaa, ahdistaa, sydän lyö, happi loppuu...hyihyihyi, kuolen melkein." APRILLIA. "Oikeesti, se ei ole totta, se on aprilli"pila". Se ei onneksi ole totta. Nyt rauhoitu, sydän rauhoitu, hengitä... Itkettää, älä itke, saatanan typerys, miksi sä uskoit? Miten joku kehtaa huijata tollaisella? Tollaisella asialla ei vaan huijata. Haluan hakata sut, vihaan sua, mee pois mun elämästä. Sydän rauhoitu. Älä huuda, älä itke, rauhoitu, kävele".
Mä olen ihminen joka ei pienestä suutu, eikä loukkaannu. Ihminen joka ymmärtää tosi paljon huumoria. Ihminen joka ainakin sietää paljon. Aprillipäivä vaan menee niin yli. 
Kyllä musta on ihan hauska sellaisia piloja lukea lehdistä joista tietää niiden varmaksi olevan niitä pilajuttuja, ihan vain älyttömyytensä takia. Mutta silti se nyt vaan sattuu ahdistamaan. Valheet.

Nyt, kun päästiin saarnauksesta voisin siirtyä mun huhtikuun ekan päivän tekemisiin ;). Olin siis kummeillani. Aamusta väsytti aivan sairaasti, olin niin tööttööt koko neiti. Uhosin vain olevani ja juovani teetä koko päivän perusjuttujen (eläintenhoito, ruokkiminen, lenkitykset yms.) lisäksi. Joinkin siinä kupin pari teetä. Mä olen aina tykännyt teen juomisesta. Se on jotenkin niin rauhoittavaa, voimia antavaa, pysäyttävää... Myös kummitätini pitää teenjuonnista ;D. Hän omistaa aivan valtavan valikoiman kaikenmaailman teemakuja, teepusseja, irtoteetä jne. Lähes aina, kun käydään Eestinmaalla tuomisina on teetä... Muut hakee vain viinaa ja röökiä, me haetaan teetä. (sekä tietty Kohukkeita ja Kartuli. Kartuli soossia saapi nykyään suomestakin, paljon kalliimmalla... ja vaikka se on samaa ainetta täysin, niin se pitää hakea Virosta. Muut miettii mitäköhän sitä söis tänään perunoiden kanssa taikka mitäs laitetaan lisukkeeksi ruokaan? Meikä miettii (silloin kun syö sillä tavoin kuin normaalit aikuiset kasvissyöjät) "mitäs sitä söis kartuli kastikkeen kanssa?)
Vaikka itselläni omalla kämpälläni on paljon erilaisia teitä?, teelöitä niin silti kummeilla on vieläkin enemmän ja täten ollen pitäähän niitä teelaatuja sun muita maistella ja kokeilla. Tulisi sitä perusteetäkin tosin juotua varmaankin ainakin lähes yhtä paljon. Harvemmin on päivä jolloin en yhtään kuppia teetä joisi. Ja teetähän juodaan lähes poikkeuksesta 0,5 litran kupista :).
Eikä mun pitänyt näin paljoa teenjuonnista selittää, eikä viron tuomisista, eikä kartuli kastikkeesta. Joten hypätäänpä takaisin päivääni.
Teen juotuani päätin käväistä suihkussa ja tulin sieltä suhteellisen virkeänä neitinä. Hihpih. Join toisen kupin teetä siinä, irto inkivääri teetä. Aloittelin kummisedän kanssa keittiön siivousta... Jonka jälkeen lähdettiin molempien kummivanhempien kanssa käymään kahvilla. Käväistiin mäkkärissä. Ostin itselleni laten ja pienen mansikkapirtelön. Latte oli hyvää, mutta jotenkin alkoi se etomaan joten loput juotin miun "seuralaisilleni" ja samoin kävi pirtelön lopun. Hyi hitto, kun tuli huono-olo siitä pirtelöstä.
Yhdessä vaiheessa elämääni, ala-asteelta ylä-asteelle boikotoin mäkkiä. Huvitti ala-asteella kun kaikki oli ihan innoissaan mäkistä, jeejee happymeal, jeejee bicmac. Mä vaan katsoin, että "Joo luuletteko, että mä tohon firmaan menisin ja antaisin rahojani?" Jotain ajattelua musta on ilmeisesti lapsenakin löytynyt o_O, en tiedä löytyykö enää :D. 
Enää en boikotoi mäkkiä, sillä siellä on oikeasti otettu kasvissyöjät huomioon. Mäkki on edelleenkin epäeettinen firma, en sitä sano ja mäkki on aiheuttanut paljon paskaa, aiheuttaa paljon paskaa edelleenkin. Mutta kyllä mä mietin hetken jos on haettavana pikku nälkään hamppari ja hampparia tekee mieli, että meniskö tohon Heseen josta saa kuivakan, tylsänmakuisen falafelhampurilaisen vai meniskö Mäkkiin jossa on useampiakin vaihtoehtoja kasvissyöjälle? Mäkki myös huolehtii siitä, että se kasvispihvi ei oikeasti ole kosketuksessa lihan kanssa, Hesestä en tiedä... Kyllähän Mäkin liha on epäeettisesti tuotettua, enkä sitä todellakaan tue. Se liha ei kuitenkaan mun suuhuni päädy. Muutkin ihmiset tekee valintojaan sen mukaan mikä itsestään tuntuu helpoimmalle, hyvälle, mukavimmalle, oikeimmalle. Miksen minäkin joskus saisi tehdä niin?
Sen verran harvoin mäkkärissä kuitenkin käyn, että eipä se firma mun eurojani jää itkemään vaikka ne muualle kiikkuttaisin. Ok, jokainen senttikin on arvokas ja jokainen maksava asiakas lisää menestystä jne. ja blaablaablaa. Mut hei tää on elämä, me ollaan ihmisiä ja jos tulette tuomitsemaan mut sen takia, että käyn silloin tällöin mäkkärissä... :D Olkaa hyvä ja keskittykääpä niihin omiin kulutustottumuksiinne, omiin valintoihinne. Yrittäkää edes tiedostaa se mitä sen kyseisen tuotteen valmistus on aiheuttanut, missä se tuote on valmistetu, paljonko se kuluttaa luontoa, onko se terveellistä juuri sinulle, tarvitsetko välttämättä sitä tuotetta, mitä kaikkea se firma tekeekään, mitä kaikkea juuri sinä tuit nyt? 
Jokainen tekee virheitä, jokainen tukee vääriä asioita, eikä ikinä voi miellyttää kaikkia vaikka kuinka tahtoisi. Kukaan ei voi tulla sanomaan mikä on oikein mikä väärin. Tää on mun elämä ja koen kuitenkin olevani melko eettinen, epäitsekäs ja tiedostava kuluttaja.

Ja eipä mun pitänyt tästäkään saarnata näin paljoa :D. Olenko hiukka pitkätekstinen tänään olenko? Onko mulla liikaa ajatuksia, liikaa tunteita? Juu on, yritänkin sen takia jäsentää niitä tänne blogiini... Jos ne ajatukset edes vähän rauhoittuisivat. Yrittää nyt elää näiden kaikkien ajatustensa ja tunteidensa kanssa kertomatta niistä kenellekkään :D. Mähän sekoisin, kun nyt oon jo seonnut. Tai lähinnä hullu, koska mun täytyy olla hullu jotta mä en sekoa tai jotenkin niin se ainakin meni, TÄH? :DD

Mäkkäristä päästyämme mentiin kotiin ja lenkille koirien kanssa toki. Halusin laittaa ruokaa, mulla on siihenkin ihan järjetön inspiraatio, mutta kun en itse juuri nyt syö... Niin pitäisi tehdä vain sellaisia ruokia joita voi pakastaa. Tai pitäis syöttää ne ruuat muille ihmisille >:) ;)
Tosin eipä mulla ole ihan kaikkea edes varaa tehdä nyt, saatika sitä aikaa. (Aikaa pitää järjestää, mutta kun yritän järjestää sitä sadalle muulle asialle yhtä aikaa, hoitaa asiat jotka pitää hoitaa niiiin mistäs sitä aikaa järjestän?)

Tein ruuaksi pinaattilettuja ja makaroonia, kuulema oli hyvää :). Siivosin myös keittiötä sanoin "Mä vähän katon tätä keittiötä kuntoon..." himmailin siellä keittiössä siivoamassa sen about kolme tuntia putkeen. Siivoominen kun nyt sattuu olemaan kivaa, varsinkin se lopputulos :). Voi tuntea olleensa ahkera. Mulle muistutettiin siitä, että kerroin aamupäivällä haluavani katsoa tänään jonkun leffan. Katsottiin Untraceable- jälkiä jättämättä, oli muutes hyvä leffa. Olen vain liian realistinen leffojen katsoja.

Leffan jälkeen otin kummitädin reseptejä (joita muutes on paljon) vinon pinon "käsittelyyni". Toisinsanoen kirjoitin ruoka- ja leipomisohjeita ylös vihkoon itselleni :). Pääsenpäs tekemään kaikkea kivaa kasvishössäkkää, kastikkeita, erilaisia kasvispihveja ja erilaisiakasvislettuja, keksejä, kakkuja, piiraita, muffinseja, keittoja, naposteltavia, lettuja, suolaista, makeaa, mausteista... Kun nyt vaan olis aikaa. 
Todettiin, että mun "kohta" on venyvä käsite. Kerran se kesti puoli vuotta, yleensä se kestää sen muutaman tunnin, joskus päivän pari tai ehkä sittenkin vain 2,4 minuuttia ;). Mä sanoin meneväni "kohta" nukkumaan... Joo kirjoitin niitä reseptejä varmaan jotain 3 tuntia ylös :D.

Nukuin pikkusen huonosti tuon ti-ke välisen yön :/. Heräilin jo ennen seiskaa ja seiskan aikoihin olinkin jo aamulenkillä. Mukavan pirtee pakkasaamu oli, oli ihana katsella auringonnousua koirien kanssa, höyryävää hengitystä, kuunnella linnunlaulua, askelia :).

Teetä join ja jatkoin reseptien kirjoittamista ylös aamusta. Pakkasin kamat ja suuntasin vakiokahvilaani :). Sinne jonne mun piti mennä kesätöihin, sinne jonne HALUSIN kesätöihin. Mutta työkkäri jonka pitäisi _tukea_ työllistymistä, motivoida nuoria (ja muitakin) työntekoon, auttaa nuoria pääsemään kiinni työelämään... esti koko homman!! Työkkärin nainen vittuili mulle puhelimessa suoraan korvaan :(. "Sä oot opiskelija, ei se opiskelijuus mihinkään sulta kesäksi poistu, hanki kesätöitä, työharjoittelu on pitkäaikaistyöttömille, eihän sulla oo ees työnhaku voimassa, ei onnistu." WTF?! Saatana.
Mä olen opiskelija joo ja ei mun opiskelijuus mihinkään poistu kesäksi, mutta mä haluan tehdä kesän töitä ja eikös se ole hyvä, jos ihminen kysyy käykö tällainen järjestely työkkärille? Eikö työkkärin pitäisi tukea myös opiskelijoita? Pitkäaikaistyöttömille... Noh onko pitkäaikaistyötön ihminen joka on ollut töissä lähes 24/7 viimeiset 2 vuotta, jäänyt työttömäksi, ollut työttömänä 3 kuukautta? Mites tällainen ihminen, miksi hän _joutuu_ harjoitteluun vaikka ei olisi motivaatiota taikka halua paskan vertaa? HÄ? Ja hanki kesätöitä... herttinen, JUST siksi mä soitin. Koska mä HALUAN niitä kesätöitä ja mä HALUAN tehdä niitä kesätöitä just tässä kahvilassa ja just tää kahvila tarvitsee työntekijää ja just mulle olis ollut se kesätyöpaikka siellä. Ja mä olisin pyytänyt vain sen työkkärin työharjoittelusta maksettavan rahan. Kyllähän se toki valtiolle maksaa, mutta kyllähän mä maksan valtiolle muutenkin. Kai se on parempi, että mä teen edes töitä sen rahan eteen jonka valtio mulle maksaa? Mut ei, ei, ei ja vielä kerran EI!!
Miksi ne joutuu töihin jotka ei halua töitä tai ei voi terveydentilansa takia tehdä töitä kunnolla, eivät vain kelan lääkärien mielestä ole "tarpeeksi" sairaita eläkkeelle? Miksi "vanhat" (en hauku ketään tmv.) ihmiset jotka eivät todennäköisesti enää tule työllistymään laitetaan töihin? Nuori joka todennäköisesti tulee työllistymään edes jonnekkin ei edes pääse töihin työkkärin takia. Ei mee tasan nallekarkit ei!! Vituttaa niin suunnattomasti, ARGH, ARGH, ARGH. Vittu, kiitos, moi.

Noh olen kuitenkin sisukas tyttönen ja myös omalla tavallani positiivinen :), niin enpä antanut yhden työ- ja elinkeinotoimiston masentaa mua koko loppupäiväksi. Ei pidä jäädä ikuisiksi ajoiksi vitutukseen vellomaan vaikka asiat saakin vituttaa ja syystä mua kyllä vituttikin...Hainpa sitten kesätöitä ja tässä odotellaan vaan tietoa mahdollisista haastatteluista. Eikä mua enää edes hirveenkaameen paljon harmita nyt toi juttu, kaipa sitä jostain kesätöitä irtoo :) Toivon niin kovin. Menettää paikat hyvän työntekijän jos mua ei oteta töihin ;). Alan ei välttämättä tarvitse olla just se mun unelma-ala, jota btw opiskelen, vaan muukin kelpaa. Siivouskin on ihan jees :) (ja tuttua) ja lastenhoitokin kelpaa (oikeestaan aika unelmaduuni hetkeksi), vaikka mansikanpoimiminen (kivaa ja onhan sitä mansikoita tullut itselleen joskus pomittua) kelpaa tai vaikka lehtien jakaminen (joka on tuttua), asiakaspalvelu (jota lähes vaadin työni sisältävän, edes pikkupikkuriikkisen) hommat... Onhan noita töitä. Kymmenennen kerran, haluan tehdä töitä.

Illasta tultiin mun kämpilleni sitten ja unohdin yhden laukun kummieni autoon. Onneksi siellä ei ollut mitään sellaista joka olis ihan välttämättömän välttämätöntä just nyt. Lueskelin tuotantoeläinten perushoidon kokeeseen illasta ja vastailin mun maileja.. Olisin niiin paljon halunnut kirjoittaa tänne blogiin jo eilen, mutta kun en vaan jaksanut. Istuin silmät ristissä tässä koneen ääressä X). Piti käväistä suihkussakin illasta, mutta en vaan jaksanut ja jotain kolmattakaan asiaa en jaksanut, mut kun en muista mitä. Nukuin taase vähän huonosti. Ja joskus viidenkuuden aikoihin oli koiran kanssa lenkki taas jo kierretty ja sitten pyörähdys siellä suihkussa, joka piristi taas. Olisin halunnut kirjoittaa silloin aamullakin vaikka mistä blogiin. Mutta tiesin, että en yksinkertaisesti ehdi ennen mahdollista lähtöäni bussipysäkille... Aiheita ja ajatuksia oli päässä miljoona. Meinasin kirjoittaa lävistyksistä, veden tuhlauksesta, jätteiden lajittelusta, ehkäisystä, kehitysavusta, kehitysmaista, maapallon liikakansoittumisesta, omavaraisuudesta, osasta unelmiani, ristiriitaisuuksista, shoppailusta, materialismista... ja ties mistä muusta mitä olen jo kerinnyt unohtaa. Mulla on mielipide/mielipiteitä jokaiseen asiaan noissa... Mutta just nyt jaksan väliin. On saavutus jos jotain on kiinnostanut lukea näinkin pitkälle tätä tekstiä. On saavutus jos joku on yksinkertaisesti jaksanut lukea näin pitkälle :D. paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon... mjoo tai sit ei niin paljon onnea, pikemminkin käy sääliksi kun on joutunut tuhlaamaan aikaansa ja energiaansa tälläiseen sekavaan sisältöön :D. Mut mun blogi ;P, en pakota lukemaan.

Kävin siinä sitten terapeutilla ja puhuttiin tosi paljon asioita. Oivalsin asioita taasen, jälikäteen tosin mutta kuitenkin. Terapeutti pitää mua nyt viimeistään sekopäänä. Valitin sille, kun ihmisen iho joustaa ja täten ollen mulla on liikaa ihoa, haluan leikata ihoni pois. Kuinka sairasta, mutta kun oon ollut tätä mieltä jo vaikka kuinka kauan. Kakarana joskus 4veekin valitin samaa, en samoilla sanoilla, mutta kuitenkin... ja valitin varpaankynsistä terapeutille, ne on typeriä, miksi ihminen kantaa sellaista määrää jotain kuollutta solukkoa mukanaan? Ylipäätään varpaat on typeriä, ilman niitä olisi joo ehkä vaikea kävellä... Mutta tommosen ihme ulokkeet :D
NIin ja kaikenmaailman patit, paiseet ja näppylät. Pois ne minusta. Haluaisin ne pois millä hinnalla hyvänsä ja joo...
Terapeutilla oli kyllä hauskaa kuunnellessa mun juttua XD. Ymmärsiköhän hän mitään mitä selitin, kun en kaikkea ymmärrä itsekkään?

Mä en ole valinnut tätä kehoa, minä en voi kuulua tähän kehoon, sillä en näytä tältä. Geenit, geenit, geenit... Terapeutti kysyi multa minkänäköinen mä haluaisin olla, mikä olis täydellinen? Noh jos saisin päättää miltä näyttäisin niin mä en olis ihminen... olisin nuken, eläimen ja jonkunnäköisen fantasiaolennon risteytys. Mut uskokaa tai älkää mun fyysinen olemus ei ole minä... vaikka terapeutti väittää että minä on kokonaisuus johon kuuluu myös fyysinen olemus. ja blah, se en oo minä. Ymmärrän kuinka irtautuneelta, ihmeelliseltä ja sairaalta tämä kuulostaa. Mutta toisaalta ei mulla ole salattaviakaan ajatuksia kovinkaan paljoa itseni suhteen. Ihmiset hyväksyy minut joko näine ajatuksineni kokonaan tai sitten antaavat olla. Jos jaksavat vihata tai tuntea negatiivisesti kohdistuen minuun, niin antaa palaa... ei oo mun ongelma, itse siitä kärsii :D.

Terapeutilta suuntasin kouluun. Puhuin paljon, liikaakin. Näin eri opettajia, selvitin asioita, tein kokeen joka muuten meni hyvin. Meidän koulu on kyllä aivan ihana<3 ja opettajat on ihania :). Sain kouluasiani todella hyvin järjestykseen. Navettaviikko alkaa viikon päästä. Kyl se ehkä hiukkasen vielä ahdistaa, mutta puhuminen helpottaa ja hei... saan aikasta varmaksi mun koiran mukaan :). Kuinka loistavaa :))). Mulla on oikeastaan yksi "esitelmä" tekemättä loppuun, yksi monistenippu palauttamatta, kolme koetta tekemättä ja siinäpä ne. Ellei nyt muuta ilmene, mutta kuitenkin. Ehkä valmistun hei kuitenkin aikataulussa, kolmessa vuodessa.. jos ei mitään ihmeempiä tule.

Soittelin myös iskälle, kun mulla on sellainen kuvaprojektikin tässä menossa... niin meen selaa iskälle niitä valokuvia, kuhan tässä ehin. Yritän ehtiä loppuviikosta. 

Kävin kaupassa ja apteekissa. Shoppailin apteekista kahta sellaista oikein kunnollista voidetta tai mitä lie... kun oon atoopikko niin pitää kokeilla kaikenmaailmaan rasvoja. Onneksi nykyään mun iho on paljon helpompi hoidettava kuin pari vuotta sitten. Silloin se oli jatkuvaa punoitusta, turvotusta, tulehdusta, rasvausta, kirvelyä, kutinaa, raapimista... nykyään ei onneksi kuin silloin tällöin. Ostin kaupasta lähinnä koiralle ja kissoille ruokaa... Itselle toki jäätelöä ja päätin ostaa karjalanpiirakoita.. Eka kyllä syön sieltä vain ja ainoastaan ne puurot, kylmänä. Ehkä jossain välissä sitten lämmitän piirakoita ja laitan vähän juustoa. Tyhmää ostaa valmiina karjalanpiirakoita kun osaan niitä tehdäkkin.

Kaupasta kotiin ja lenkille... Sitten kokeisiin lukua. Huomenna on ekologisesta jalanjäljestä se koe. Siirryinkin kirjoittamaan tätä tekstiä. Muilla nettisivuilla en oo vielä edes käynyt. Siis en ehdi kunnolla selata edes facebookkia, mut eipä se mitään. Ehkä se on tervettäkin ;). 
Ja muistin just, piti laittaa opelle sähköpostia!! Laskujakin pitäisi maksaa, mutta se jääköön huomiselle.

Opelle sähköpostia, lenkille, kokeisiin luku ja EHKÄ syön jotain mun kahden jäätelön ja kahden lakupatukan lisäksi tänään. Sitten voisikin tuutia muutaman tunnin ja olla koulussa... terve vaan, nukahdan sinne pöytään varmaan :D. Ehi tässä nukkumaan ja nuku nyt tässä ajatustulvassa.
Lisäksi musta tuntuu, että mun kurkku on kipeenä. Mä en halua kipeäksi! Enkä voi tulla nyt kipeäksi. Ei mä en ehdi nyt sairastaa, enkä levätä, enkä hidastaa...

Ää, voisko joku lahjottaa mulle aikaa, nukkua mun puolesta? Jeps, pitäkäähän hei paussia mun puolesta ihmiset ja hymyilkää :). Hymy piristää :). Diipadaa. Moimoi. <3 Ootte ihanii :)

Kuvia olis, mut en jaksa nyt ettii ja järkkää niit, myöhemmin sit :).